Guineassa on sademetsää, savannia, vuoristoa jamangrovesoita. Sillä on hyvät mineraalivarat sekä potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Epävakaiden olojen takia se on kuitenkin köyhä kehitysmaa. Guinea on entinenRanskan siirtomaa ja itsenäistyi vuonna 1958. Maata hallitsi yli 25 vuottaAhmed Sékou Touré, ja pian hänen jälkeensä 24 vuoden ajanLansana Conté. Hänen kuolemansa jälkeen maassa on ollut useita vallankaappauksia.
Sisämaassa onFouta Djallonin vuoristoalue. Alueella on niin viileää, että siellä voi kasvattaa perunaa. Monet Guinean joista saavat alkunsa tältä alueelta.Fulbet ovat suurin etninen ryhmä.Labé on alueen suurin kaupunki, Timbo oli alueen pääkaupunki ennensiirtomaa-aikaa.[5]
Fouta Djallonin itäpuolella on Ylä-Guinean seutu. Se on savannia, jonka tasankoja halkovat jokilaaksot.Milo- jaNigerjokia käytetään kasteluun ja kalastukseen sekä kulkuväylinä. Suurin etninen ryhmä onmandinkat.Siguiri jaKankan ovat tämän alueen suurimmat kaupungit.[5]
Eteläisin osa on metsäaluetta. Sademäärä on suuri, ja metsässä kasvaamahonkia,tiikkiä jaeebenpuita. Näiden jalopuiden hyödyntäminen sekä maanviljelyn laajeneminen ovat johtaneet osittaiseen metsien hävitykseen. Alueella on myös muita luonnonvaroja kuten kultaa, timantteja ja rautamalmia. Suurimmat etniset ryhmät ovat guerzet, tomat ja kissit. 1990-luvulta alkaen alueelle on tulvinut pakolaisiaSierra Leonesta jaLiberiasta.[5]
Maan korkein kohta,Mont Nimba, kohoaa 1 752 metriä merenpinnan yläpuolelle.[1]
Guineassa vallitseetrooppinen ilmasto, jossa on kaksi vuodenaikaa: kuiva kausi kestää marraskuusta maaliskuuhun ja sadekausi huhtikuusta lokakuuhun. Eniten sataa kesäkuussa, jolloinpasaatien kohtaamisvyöhyke (ITCZ) kulkee Guinean yli. Sen väistyessä etelään marraskuussa alkaa puhaltaa kuivaharmattan-tuuli Saharasta.[6]
Rannikolla Conakryssa sataa noin 4 800 millimetriä vuodessa, koillisen ylänköalueella vain 1 500 millimetriä.[6]
Keskimääräinen ylin lämpötila on Conakryssa ylimmillään huhtikuussa 31,6 astetta, alimmillaan elokuussa 27,7 astetta. Kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on ympäri vuoden 22–24 astetta.[7]
Guinean rannikkoa reunustavat mangrovet, ja rannikkotasangolla kasvaaöljypalmuja. Sademetsässä kasvaatiikkiä,mahonkia jaeebenpuuta. Savannialueiden ruoho kasvaa sadekaudella 1,5–3 metriä korkeaksi. Sen joukossa kasvaa lehtipuiden rykelmiä.[6]
Nykyisen Guinean alue on kuulunut moniin suuriin valtakuntiin 900-luvulta alkaen:Ghanan,Sosson, Malin jaSonghain valtioihin, jotka vuorollaan hallitsivat Saharan poikki kulkevia kauppareittejä.
Alue joutui Ranskan yliherruuden alaisuuteen 1800-luvun puolivälin aikoihin, ja vuonna 1891 siitä tehtiin erillinen siirtomaa,Ranskan Guinea[9], josta myöhemmin tuli osaRanskan Länsi-Afrikkaa. Aluetta olivat vaatineet itselleen myösIso-Britannia,Saksa jaPortugali, jotka kuitenkin olivat jo sitä ennen luopuneet vaatimuksistaan.[9]
Guinea itsenäistyi vuonna 1958.[10] Maan johti itsenäisyyteen ja sitä johti aina vuoteen 1984 sosialistiAhmed Sékou Touré. Sékou Tourén kuoleman jälkeen vallan kaappasi armeijan esikuntapäällikköLansana ContéDiarra Traorén kanssa. Armeijan ”Kansallisen elvytyksen sotilaskomitea” vapauttipoliittiset vangit ja houkutteli 200 000 Sékou Tourén aikana maasta paennutta palaamaan.[11][12]
Aluksi pääministerinä toiminut Traoré yritti vallankaappausta Contéa vastaan heinäkuussa 1985 jouduttuaan alennetuksi opetusministeriksi.[10] Kaappausyritys epäonnistui ja Traoré kumppaneineen teloitettiin.[12]
Conté käänsi talouspolitiikan oikeistolaisemmaksi ja länsimielisemmäksi, mutta jatkoi autoritaarista hallintoa. Ylennettyään itsensä kenraaliksi hän kirjoitutti uuden perustuslain ja valitutti itsensä siviilipresidentiksi vuonna 1993. Hänet on valittu sittemmin uudelleen vuosina 1998 ja 2003.[12] Conté oli loppuaikoinaan huonossa kunnossa ja kärsidiabeteksesta jaleukemiasta. Hän kuoli 22. joulukuuta 2008.
Noin kuuden tunnin kuluessa presidentin kuolemasta vallan kaappasi tuntematon asevoimien ryhmä ”Demokratian ja kehityksen kansallinen neuvosto” (Conseil National de la Démocratie et du Développement, CNDD), joka ilmoitti televisiolähetyksessä, että maan perustuslaki on kumottu ja hallitus hajotettu.[13] Parlamentin puhemies Abubakar Sompare ja pääministeriAhmed Tidiane Souaré kiistivät aluksi kaappauksen onnistumisen, mutta hallitus tunnusti 25. joulukuuta kapteeniMoussa Dadis Camaran johtaman neuvoston. Juntta lupasi järjestää vaalit kahden vuoden kuluessa.[14]
Guinean turvallisuusjoukot ampuivat 28. syyskuuta 2009 Conakryssa 160 Moussa Dadis Camaran presidenttiehdokkaaksi asettumista vastustanutta.[15] Tapahtuneen johdostaAfrikan unioni asetti pakotteita maan johdolle.[16]
Dadis Camara joutui murhayrityksen kohteeksi 3. joulukuuta 2009, minkä jälkeen hänet lennätettiin hoitoon Marokkoon. Hänen poissa ollessaan johtoon nousi puolustusministerinä toiminut kenraaliSékouba Konaté, jolle Dadis Camara luovutti virallisesti vallan ”toipumisensa ajaksi” 15. tammikuuta 2010Burkina Fason presidentin välittämänä solmitulla sopimuksella. Samalla luvattiin vaalit järjestettävän kuuden kuukauden sisällä.[17]
Marraskuussa 2010 presidentiksi valittiinAlpha Condé. Hänet valittiin vuoden 2015 lokakuussa toiselle presidenttikaudelleen.[10]
Vuonna 1958 itsenäistyneen Guineanensimmäiset vapaat presidentinvaalit järjestettiin 27. kesäkuuta 2010.[18] Kukaan 24 ehdokkaasta ei saanut enemmistöä äänistä, joten vaali siirtyi toiselle kierrokselle, joka alun perin oli määrä järjestää 18. heinäkuuta. Päivää jouduttiin kuitenkin siirtämään vaalivilppiepäilyjen vuoksi.[19] Toisella kierroksella 7. marraskuuta olivat vastakkain Alpha Condé jaCellou Dalein Diallo. Condé julistettiin voittajaksi, mutta hänen vastaehdokkaansa kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja vei asian oikeuteen. Korkein oikeus vahvisti vaalituloksen ja julisti presidentinvaalien voittajaksi Alpha Condén joulukuun alussa.[20] Eri ehdokkaiden kannattajien yhteenotoissa kuoli useita.[21][22]
Guineassa onyksikamarinen parlamentti. Sotilasjuntta hajotti parlamentin vuosina 2008 ja 2010 ja asetti tilalle siirtymäkauden 155-jäsenisen kansanedustuslaitoksen.[1] Vuodeksi 2010 luvattuja vaaleja siirrettiin useita kertoja ja ne järjestettiin lopulta syyskuussa 2013.[23] Presidentti Condén puolue voitti. Kansainväliset tarkkailijat raportoivat epäselvyyksistä, ja oppositiopuolueet syyttivät hallitusta lopputuloksen vääristelystä, mutta korkein oikeus vahvisti tuloksen.[10] Vuoden 2021 sotilasvallankaappauksen jälkeen juntta asetti 81-jäsenisen siirtymäkauden kansallisneuvoston[24].
Toukokuussa 2025 pääministeri Bah Oury ilmoitti, että parlamentti- ja presidentinvaalit pidetään joulukuussa 2025.[25]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Guinea ei ole vapaa maa.[26] Sen asema heikkeni osittain vapaasta ei-vapaaseen, koska sotilaskomentajat ottivat vallanvallankaappauksella, syrjäyttäen presidenttiAlpha Condén ja hajottaen parlamentin.
Guinea koki siirtymisensiviilihallintoon vuonna 2010 vuoden 2008 sotilasvallankaappauksen ja vuosikymmeniä jatkuneenautoritaarisen hallinnon jälkeen. Seuraavia vuosia leimasivat etninen jakautuminen,korruptio,toisinajattelijoiden tukahduttaminen ja turvallisuusjoukkojen siviilien hyväksikäyttö. Sotilaat käynnistivät uuden vallankaappauksen syyskuussa 2021, jolloinperustuslain täytäntöönpano keskeytettiin japresidentti pidätettiin.Juntta vannoi johtavansa paluuta siviilihallintoon, mutta ei heti asettanut vaalien päivämäärää.[27]
Heinäkuussa 2024 Guinean asianajajat aloittivat valtakunnallisen lakon protestoidakseen "mielivaltaisia" ja "salaisia pidätyksiä" suorittavaa sotilashallintoa vastaan. Lakko oli merkki kasvavasta raivosta, joka johtui kahden demokraattisen vallan palauttamisen puolesta kampanjoineen aktivistin pidätyksestä.[28]
Guinea on jaettu seitsemään hallintoalueeseen, jotka on nimetty hallinnollisen keskuskaupunkinsa mukaan. Lisäksi pääkaupunki Conakry muodostaa vastaavantasoisen kuvernoraatin.[29][30] Kuhunkin hallintoalueeseen kuuluu 3–6prefektuuria, jotka jakautuvat paikallistasolla edelleen enimmillään 14aliprefektuuriin. Guinean tasavallassa prefektuureja on yhteensä 33 ja aliprefektuureja 305. Kussakin prefektuurissa on yksi kaupunkialue (ransk.commune urbaine), mutta pääkaupungin kuvernoraatissa kaupunkialueita on viisi.[29]
Suluissa on esitetty kunkin alueen asukasluku 1. maaliskuuta 2014.[29][30][31]
Guinealla on hyvät mineraalivarat ja potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Silti se on kehitysmaa.[1]
Guineanbauksiittivarat on arvioitu 25 miljardiksi tonniksi, mikä saattaa olla puolet koko maailman bauksiitista. Tuotantokapasiteetiltaan suurimmat bauksiittikaivokset olivat vuonna 2013Sangarédin,Kindian jaFrian kaupunkien alueella tai näiden lähistöllä. Maassa on myös merkittävät rautamalmi-, timantti- ja kultavarat sekä vielä määrittelemätön määrä uraania.Korruptio ja kehittymätön infrastruktuuri ovat kuitenkin näiden potentiaalisten mineraalivarojen laajamittaisen hyödyntämisen esteenä.[32]
Vuonna 1972 Guinea perustiNeuvostoliiton kanssa Office des Bauxites de Kindian (ODK). Ennen vuotta 1985 Neuvostoliitto toi noin 30 prosenttia bauksiitistaan Guineasta. Pääosa vietiin UkrainaanNikolajevin tehtaalle.[33] Vuonna 2002 Guinea antoi Frian Friguian jalostamon toiminnot venäläiselle alumiiniteollisuusjättiRusalille 22 vuodeksi. Huhtikuussa 2006 Guinea yksityisti yhtiön.[34] Contén kuoleman jälkeen sotilashallitus väitti RUSALin maksaneen tehtaasta alle kymmenesosan todellisesta hinnasta ja vaati sitä takaisin.[35] RusAl voitti vaatimusta koskeneen oikeudenkäynninkansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) vuonna 2014.[36] Kiistojen takia Friguian bauksiittikaivoksen ja alumiinitehtaan tuotanto oli suljettuna vuodesta 2012 lähtien, mutta toiminnot on tarkoitus käynnistää uudelleen vuosien 2016–2017 aikana.[37] RusAl kuitenkin ilmoitti alkuvuodesta 2016 lykkäävänsä jatkoinvestointejaan Guinean alumiinituotantoonsa vuoden 2017 loppuun saakka alumiinin heikon kysynnän johdosta.[38]
Kansainvälinen valuuttarahasto jamaailmanpankki ovat keskeyttäneet Guinean avustamisen kaksi kertaa, vuosina 2002 ja 2009. Vuonna 2002 keskeytys johtui siitä, ettei valtion talousohjelma pysynyt kurissa ja varsinkin puolustusmenot kasvoivat liikaa. Tiukan kuriohjelman jälkeen maalle myönnettiin vuonna 2007 rahoitustaHIPC-ohjelmassa (Heavily Indebted Poor Countries, vaikeasti velkaantuneet köyhät maat). Toinen keskeytys liittyi loppuvuoden 2008 vallankaappaukseen.[32]
Guinea on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Yhdessä Gambian, Ghanan, Nigerian ja Sierra Leonen kanssa Guinea on perustanut West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluuttaEcon käyttöönottoa.[39]
Bauksiitin osuus Guinean viennistä on 80 prosenttia.[32] Kolme neljännestä työvoimasta toimii kuitenkin maataloudessa.[1] Perusruoka-aineita kuten riisiä joudutaan silti tuomaan ulkomailta. Fouta Djallonin ylängöt ovat ajoittain laitumina, rinteillä kasvatetaan maapähkinää jafoniota ja jokilaaksoissa kasvavat riisi, banaanit, tomaatit, mansikat ja sitrushedelmät. Vihanneksia ja hedelmiä kasvatetaan myös myyntiin. Ala-Guineassa on suuria ananas- ja banaanitiloja, ja riisi sekä kookos- ja öljypalmut antavat tuloja. Ylä-Guineassa kasvatetaan viljaa ja kassavaa ruoaksi ja vihanneksia, tupakkaa jakaritea myyntiin. Metsäalueen perusruokaa ovat sekä riisi että kassava, maapähkinät ja maissi. Myyntiin kasvatetaan kahvia, kolapähkinöitä ja öljypalmua.[6]
Guinean liikenne perustuu maanteihin ja kotimaan lentoihin. Rautatieverkko on rapistunut eikä henkilöliikennettä enää ole. Bauksiitin louhinta-alueilta kulkee teollisuusratoja rannikolle.[6] Maassa on 16 lentokenttää, mutta niistä vain neljän kiitotie on päällystetty ja yhden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Satamakaupunkeja ovat Conakry jaKamsar.[1]
Guinealaiset jakaantuvat etnisesti useaan ryhmään, joista tärkeimmät ovatfulbet (40 % väestöstä),mandinkat (30 %) jasusut (20 %).[1] Fulbet asuvat pääasiassa vuoristoisella Fouta Djallonin alueella, mandinkat maan savanni- ja metsäalueella,susut taas pääosin rannikkoseudulla.[6]
Guinealaisista on uskonnoltaan 85 prosenttia muslimeja, kahdeksan prosenttia kristittyjä ja seitsemän prosenttiaanimisteja.[1]
Ranska on virallinen kieli. Paikallisia kieliä ovat pohjois-kissi, kpelle,maninka,fulani, susu ja toma.[40]
Aikuisväestöstä 41 prosenttia on lukutaitoisia (2010),[1] mikä on alle läntisen Afrikan keskiarvojen. Koulujärjestelmä koostuu kuusivuotisesta pakollisesta alakoulusta ja kuusivuotisesta yläkoulusta. Opetusta annetaan sekä ranskaksi että paikallisilla kielillä. Valtion hallinnassa on kaksi yliopistoa:Conakryn yliopisto ja Kankanin yliopisto.[6]
Itsenäistymisestä asti hallitus on panostanut kansanterveyteen, ja vuosituhannen vaihtuessalapsikuolleisuus oli pienentynyt puoleen itsenäisyyden alkuajoista. Laitteiden ja koulutetun henkilöstön puute haittaavat kuitenkin terveydenhuoltoa.[6] Vuonna 2014 lapsikuolleisuus oli 55,24 tuhatta elävänä syntynyttä kohti eli maailman 30. huonoin.[1]Äitiyskuolleisuus on yhä eräs maailman korkeimmista. Vuonna 2015 maassa menehtyi keskimäärin 679 äitiä 100 000 synnytystä kohden (maailman 11. suurin lukema).[41]
HIV-positiivisia oli 1,7 prosenttia aikuisväestöstä vuonna 2012. Luku on maailman 28. suurin.[1]
Vuosina 2014 ja 2015 Guineassa havaittiin tuhansiaebolatapauksia osanaLänsi-Afrikan ebolaepidemiaa. Sittemmin tämä merkittävän osan siihen sairastuneista tappanut virustauti on saatu hallintaan eikä matkailijoita enää niin painokkaasti varoiteta ebolasta. Ebolavirusta voi yhä esiintyä esimerkiksi taudin sairastaneiden kehon nesteissä (silmissä, aivossa, selkäytimessä ja siemennesteessä). Myös eläinkontakteja (kuten lepakoita ja apinoita) ja raakaa tai vähän kypsennettyä lihaa sekä riistasta valmistettua ruokaa on syytä välttää.[42]
Tourén hallintokaudella maan talous kurjistui alimmilleen, mutta monet pitävät häntä kansan yhdistäjänä. Tourén periaate suosia afrikkalaisia kieliä kasvatti niiden määrää, jotka osaavat lukea omaa kieltään. Koulutetun väestön venäjän- ja kiinantaito kertovat silloisista suhteista itäblokkiin.[6] Talousvaikeuksien takia etniset ristiriidat ovat kasvaneet jälleen. Presidentti Contéa on syytetty oman etnisen ryhmänsä susujen suosimisesta. Myös pakolaisvirrat ovat herättäneet närää. Conté toivotti aluksi sierraleonelaiset pakolaiset tervetulleiksi, mutta asenteet muuttuivat kun Guinean omiin rajakaupunkeihin kohdistui hyökkäyksiä.[6]
Kylä Dabolan alueella.
Guinean kaupunkiarkkitehtuurissa näkyy ranskalaisten siirtomaaisäntien ja itäblokin kauppakumppanien vaikutus. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa eletään perinteisemmin. Kankanissa monet asuvat olkikattoisissa savimajoissa. Perheenjäsenten omat nukkumamajat aukeavat yhteiselle keskusalueelle, jossa syödään, laitetaan ruokaa ja seurustellaan. Tällainen rakenne sopii hyvin moniavioiseen kulttuuriin, joka on ominaista etenkin mandinkoille.[6]
Päivän pääateria syödään yleensä keskellä päivää, ja se muodostuu hiilihydraattipitoisesta perusaineesta, kuten riisistä ja sen kanssa tarjottavasta kastikkeesta. Kastikkeessa on maapähkinöitä, okraa ja tomaattia ja toisinaan myös lihaa tai kalaa. Riisin sijasta voidaan tarjota hirssiä, durraa tai kassavaa. Ateria tarjotaan usein isosta yhteisestä kulhosta, johon kaikki ruokailijat pistävät lusikkansa. Suurissa perheissä voi olla yksi kulho miehille ja toinen naisille. Ruoassa on suhteessa vähän valkuaisaineita, ja monet lapset ja aikuiset kärsivät aliravitsemuksesta.[6]
Guinealaista suullista kertomaperinnettä tunnetaan jo keskiajalta muun muassagrioottien välityksellä.[43] Ennen ranskalaisten siirtomaavallan perustamista 1800-luvulla Guinean alueella kirjoitettiin arabian kielellä. Itsenäistymisen jälkeisillä vuosikymmenillä monet Guinean merkittävimmistä kirjailijoista ovat asuneet ulkomailla autoritäärisen hallinnon vuoksi, heidän joukossaan esimerkiksiCamara Laye,Tierno Monénembo jaWilliams Sassine. Muita kuuluisia moderneja guinealaisia kirjailijoita ovat muun muassaFodébo Keïta (1921–1969), joka tunnetaan erityisesti runoilijana ja teatterinjohtajana, sekä historioitsijaDjibril Tamsir Niane, joka kirjoittiMalin kuningaskuntaan sijoittuvan romaaninSoundjata ou l'épopée mandingue (1960). Kaksituhattaluvun alussa Guinean kirjallisuus oli alhossa epävakaiden aikojen ja kiihtyneen väkivallan vuoksi.[44]
Guinean pääkaupunki Conakry toimi vuonna 2017Unescon valitsemana maailman kirjapääkaupunkina, ja sen yhteydessä hallinto käynnisti myös lukutaitokampanjan, sillä asukkaista kuusi kymmenestä ei osaa lukea. Valinta ja hanke saivat kuitenkin osakseen myös arvostelua guinealaisilta kirjailijoilta, jotka pitivät panostuksia lukutaidon parantamiseen riittämättöminä ja kampanjaa hallinnon kilven kiillottamisena.[44]
↑abcAnnuaire Statistique 2014. Tableau 0 : Informations générales sur le pays (PDF) (sivut 8/304, 15–18/304, 53 (Tableau 5.13 : Répartition de la population par Préfecture et par région naturelle selon les RGPH), 55 (Tableau 5.15 : Répartition de la Population résidente par région administrative et par préfecture selon le sexe en 2014) ja 64 (Tableau 5.24 : Densité de la population (nombre d’habitants par km2))) Kesäkuu 2016. Institut National de la Statistique (INS). Viitattu 27.12.2016. (ranskaksi)
.svg)
