Guillaume Faye (7. marraskuuta1949Angoulême –6. maaliskuuta2019) oliranskalainenäärioikeistolainenkirjailija, joka edustiidentitaarista liikettä. Alun perin hän nousi Ranskassa julkisuuteenNouvelle Droite -liikkeen johtajaAlain de Benoistin yhteistyökumppanina. Sittemmin hänet tunnettiin tämän lähestymistapojen kriitikkona.[1][2]
Faye opiskeliInstitut d’études politiques de Parisissa.[3]Metapoliittisen vaikuttamisen lisäksi hän toimi radiopersoonana japornonäyttelijänä.[2][3]
Faye oli voimakasväestönvaihtoteorian edistäjä. Hän hahmotti maailman etnisten ryhmien ja sivilisaatioiden selviytymis- ja valtataisteluna. Hänen mukaansa eurooppalaista kulttuuria ja identiteettiä uhkasi tuhoutuminen, koska hänen mielestään eliitti oli sallinut Euroopan kolonisaation erityisesti muslimien taholta.[4]
KirjastaanPourquoi nous combattons, manifeste de la résistance européenne (2001) alkaneessa sarjassa Faye kritisoi Alain de Benoistin ajatuksia. Fayen mukaan Nouvelle Droite -liike edusti haitallista metapoliittista strategiaa, jolla liike yritti pienten lehtien ja ajatuspajojen kautta saada ajatuksensa vähitellen edustetuiksi vallanpitäjien parissa. Faye näki virheenä myös sen, että Nouvelle Droite oli kehystänyt Ranskaan kohdistuvaksi keskeiseksi uhaksiYhdysvaltain kulttuurisen vaikutuksen. Faye pitiislamia eksistentiaalisena uhkana.[2] KirjassaanL'Archéofuturisme Faye kuvaili metapolitiikkaa käytännön politiikkaa täydentävänä, ei kuitenkaan poliittisen toiminnan korvaajana. Hän piti valitettavana sitä, ettei Nouvelle Droite ollut luonut yhteyttäJean-Marie Le PeninKansalliseen rintamaan.[4]
Faye ei pitänyt islamia ensisijaisesti uskontona vaan biologisena ja sosiaalisena rotuna, joka haastoi eurooppalaisten valta-aseman. Hän kuvaili itseäänrasistiksi ja kannatti järjestäytyneen eturintaman muodostamista kokemaansa kehitystä vastaan. Fayen mukaan oli jatkuvasti meneillään matalan intensiteetinrotusota; hänen mukaansa ranskalaisten rotuajattelijoiden tulisi aloittaa sota omilla ehdoillaan tulevien vuosikymmenten aikana, sillä muuten hänen mukaansa olisi liian myöhäistä, minkä hän uskoi johtavan "muslimien voittoon". KirjassaanGuerre civile raciale (2019) Faye arvosteli voimakkaasti konservatiivista katolista ajattelijaPierre Manentia, jonka mukaan muslimeja ei tulisi pyrkiä assimiloimaan. Manentin mukaan islamilainen elämäntapa tulisi sen sijaan hyväksyä pysyvänä osana Ranskan monikulttuurista ja postsekulaaria yhteiskuntaa. Faye vastasi tähän toteamalla, että jos Ranska on liian heikko assimiloidakseen muslimimaahanmuuttajia, se on myös liian heikko neuvotellakseen näiden kanssa.[2] Faye korosti median ja mediahuomion merkitystä vaikuttamisen kannalta.[4]
Fayen rasismi pohjautui paneurooppalaiseen valkoiseen identiteettiin. Hän näki islamilaisenterrorismin osana samaa ilmiötä kuin esimerkiksi varkaudet, mikäli ne olivat muslimien tekemiä. Hänen näkökulmastaan molemmat edustivat valkoisiin kohdistuvaa rodullista aggressiota.[2]
Unite the Right Rallyn jälkeenThomas Chatterton Williams ja muut yhdysvaltalaiset kommentaattorit arvioivat Fayen vaikuttaneen vahvastivalkoisen ylivallan kannattajiin Yhdysvalloissa. Chatterton Williamsin mukaan Unite the Right Rallyn osallistujien retoriikka oli Ranskan äärioikeistopiireistä omaksuttua.[2]
Monet äärioikeistovaikuttajat viittasivat Fayeen ylistävillä ilmauksilla, joihin kuuluivat "todellisen oikeiston kärkiälykkö" ja "visionääri". Häntä ovat arvostaneet muiden muassa Jean-Marie Le Pen,Dan Roodt,Daniel Friberg,Greg Johnson,Jared Taylor,Martin Lichtmesz,Richard B. Spencer,Martin Sellner jaAlankomaiden Erkenbrand-liike.RuotsalainenMarcus Follin viittasi usein Fayen kirjoituksiin innoituksensa lähteinä.[4]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
