Guamin alkuperäisasukkaat ovattšamorroja, joiden esivanhemmat saapuivat Mariaaneille noin vuoteen 1500 eaa. mennessä. Heille kehittyiklaanipohjainen yhteiskunta, joka kuitenkin tuhottiin espanjalaisten saavuttua saarelle. Yhdysvaltain hallinnassa saaresta on muodostunut tärkeä sotilastukikohta.Yhdysvaltain asevoimat jamatkailu ovat saaren talouden kulmakivet.
Guam on Mariaanien eteläisin ja kokoMikronesian suurin saari.[2] Sen pinta-ala on 541 neliökilometriä, ja saari on 48 kilometriä pitkä ja 6–20 kilometriä leveä.[3] Saaren pohjoisosa koostuu melko tasaisesta korallikalkkikiviylängöstä, jyrkistä rantakallioista ja kapeasta rantatasangosta, ja alueella on suurin osa saaren makeasta vedestä. Keskiosissa on matalia mäkiä, ja eteläosa on vuoristoinen ja pääosin vulkaaninen.[4][2] Lounaassa on saaren korkein vuori, 406-metrinenMount Lamlam.[5]
Guamia ympäröivät miltei kaikkialtakoralliriutat.[6] Guamiin kuuluu hallinnollisesti myös saman riutan sisällä olevaKookossaari, joka on 1,6 kilometrin päässä Guamin saaren lounaiskärjestä.[7]
Guamin ilmasto ontrooppinen, mutta sitä viilentävätpasaatituulet.Sadekausi on heinäkuun ja lokakuun välillä.[4] Vuotuinensadanta on 2 400 millimetriä, ja sateista kolme neljäsosaa tulee sadekauden aikana.Taifuuneja iskee saarelle säännöllisin väliajoin.[5]
Guamin pohjoisosissa on tiheääsademetsää, mutta eteläosien vulkaanisilla rinteillä on lähinnä ruohokasvillisuutta. Guamin alkuperäinen lintulajisto on lähes tuhoutunut, sillä monet linnut ovat kuolleet sukupuuttoon, kun ihminen levitti vahingossa 1940-luvullaruskopuukäärmeen saarelle.[5]
Guam oli asutettu muiden Mariaanien saarien tapaan noin vuoteen 1500 eaa. mennessä. Saarille asettuneet ihmiset olivatmalaijilais-filippiiniläisiä. Arkeologisten todisteiden perusteella Mariaaneilla alkoi vuoden 800 tienoilla kehittyäklaanipohjainen yhteiskunta, jolta on jäänyt jäljellelatte-kivipilareita, jotka tukivat yhteistaloja. Paikalliset viljelivät riisiä ja valmisti keramiikkaa, jamatrilineaarinen yhteiskunta pohjautui kalastukselle ja maanviljelylle. Guamilta oli myös kauppayhteyskaroliinien asukkaisiin.[8][9]
Ensimmäinen eurooppalainen Guamilla oli todennäköisestiFernão de Magalhães vuonna 1521.Espanja ilmoitti 1565 omistavansa saaren, mutta pyrki valtaamaan sen vasta 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.[8]
JesuiittalähetyssaarnaajaDiego Luis de San Vitores saapui vuonna 1668 Mariaaneille. Neljä vuotta myöhemmin hän salaa kastoi paikallisen päällikön vauvan vastoin päällikön tahtoa. Tämän seurauksena San Vitores tapettiin ja sitten espanjalaiset alkoivat tosissaan muuttaa aluetta siirtomaakseen.Tšamorro-sodat kestivät 26 vuotta.Tšamorroja oli vuonna 1700 enää noin 5 000, noin kymmenes siitä, mitä heitä oli aiemmin ollut.[9] Paikallisia kuoli sekä sodankäynnissä että euroopalaisten tuomiin tauteihin.[8]
Espanjalaiset alkoivat siirtää tšamorroja pohjoisilta saarilta Guamille, missä he voisivat paremmin valvoa alkuperäisasukkaita. Tšamorrot sijoitettiin Guamilla uusiin kyliin, ja samalla heidätassimiloitiin espanjalaiseen järjestelmään, kun he menettivät yhteyden historiallisiin maihinsa ja perinteisiinsä.[9]
Guam oli Espanjan hallussa vuoteen 1898, jolloinEspanjan–Yhdysvaltain sodan aikana Yhdysvaltain laivastonUSS Charleston pommittiApran satamassa ollutta vanhaa linnoitusta. Espanja luovutti Guamin Yhdysvalloille ja myi 1899 loput Mariaanien saarista Saksalle.[8]
Yhdysvallat sijoitti alkujaan GuaminYhdysvaltain laivastoministerin alaisuuteen, ja saarta johti sotilaskuvernöörit, joilla oli käytännössä itsevaltainen asema.[9]
Guamista tuli Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa vuonna 1950 territorio, jota hallinnoi suoraanYhdysvaltain sisäministeriö. Guam alkoi 1970-luvulla siirtyä hiljalleen edustukselliseen itsehallintaan.Kuvernööri valittiin vaaleilla ensimmäisen kerran vuonna 1970, ja vuonna 1972 Guamille annettiin oikeus lähettää äänioikeudeton edustajaYhdysvaltain edustajainhuoneeseen.Office of Insular Affairsin alaisuuteen Guam siirtyi vuonna 1995.[8]
Guam on Yhdysvaltain territorio. Sen asukkailla onYhdysvaltain kansalaisuus, mutta heillä ei ole oikeutta äänestää vaaleissa.[10][6] Guam ongeopoliittisesti merkittävä alue. Noin kolmannes saaresta on Yhdysvaltain sotilaskäytössä.[4]
Guamin lakiasäätävä elin onyksikamarinen parlamentti, jossa on 15 jäsentä, joiden virkakausi kestää kaksi vuotta.[10] Parlamentti on vastuussa laeista, jotka koskevat yhteisön turvallisuutta jaterveyden jahyvinvoinnin edistämistä. Yhdysvaltain liittovaltio hallinnoi muun muassa maahanmuuttoa, kansainvälisiä sopimuksia, joitainmerenkulkuun liittyviä asioita,ympäristönsuojelua ja puolustuspolitiikkaa.[11] Guamilla valitaan myös edustaja Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Edustajalla on kuitenkin rajoitetut äänestysoikeudet.[10] Vuodesta 2023 lähtien edustajana on ollutrepublikaanienJames Moylan. Hän on Guamin ensimmäinen republikaaniedustaja lähes 30 vuoteen.[12]
Toimeenpanovalta Guamilla onkuvernöörillä ja varakuvernöörillä, jotka molemmat valitaan neljäksi vuodeksi kerrallansa.[11][10] Vuodesta 2019 alkaen Guamin kuvernöörinä on toiminutLou Leon Guerrero.[13]
Guamin lainsäädäntö perustuu Yhdysvaltojen järjestelmään, ja liittovaltion yhteiset lait ovat voimassa.[6]
Guam on jaettu 19 kuntaan, joita kutsutaan kyliksi. Kylien johdossa on vaaleilla valitut pormestari. Kuntien pormestarit ja varapormestarit kuuluvat pormestarien valtuustoon, joka tekee poliittisia suosituksia. Se toimii myös hallinnon, asevoimien ja Yhdysvaltain liittovaltion virastojen välisenä yhdyksenä.[10]
Guam onHavaijin jälkeen tärkein matkailukohde Tyynellämerellä.[4] Vuonna 2019 saarella vieraili yli 1,6 miljoonaa matkailijaa. Heistä suurin osa tuli Japanista ja Etelä-Koreasta.[17] Matkailuala olikin vuonna 2019 Guamin suurin työllistäjä ennen majoitus- ja ravintolapalveluita,vähittäiskauppa, rakennusalaa sekä terveys- ja sosiaalialaa.[18]Koronapandemia iski kovaa Guamin talouteen, koska matkailijoiden määrä romahti. Vuonna 2020bruttokansantuote laski 11,4 prosenttia, mutta sen jälkeentalouskasvu on kääntynyt taas nousuun.[19]
Koska Yhdysvaltain asevoimat hallitsee isoa osaa saarta, maataloudelle ei ole samanlaista tilaa kuin aikaisemmin. Tästä syystä iso osa Guamin elintarvikkeista joudutaan tuomaan ulkomailta.[20] Yhdysvallat on Guamin tärkein kauppakumppani. Muita tärkeitä kauppakohteita ovat Japani, Taiwan, Filippiinit ja Hongkong.[21]
Guamin asukasluku on vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan 153 836. Asukkaita oli hieman vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin tehdyssä väestönlaskennassa, jolloin guamilaisia oli 159 358.[23]
Guamin alkuperäisasukkaita ovattšamorrot, jotka on myös saaren suurietninen ryhmä. Vuonna 2020 tšamorrojen osuus oli 32,8 prosenttia. Kymmenen vuotta aiemmin heitä oli ollut 37,3 prosenttia. Seuraavaks suurimmat ryhmät ovat filippiiniläiset (29,1 %),valkoiset (6,8 %) jachuukilaiset (6,7 %).[24][25]
Guamin viralliset kielet ovatenglanti jatšamorro.[26] Tšamorro onaustronesialainen kieli, joka on saanut siirtomaa-ajalta vaikutteitaespanjasta. Se on monien asukkaiden kotikieli, mutta englantia käytetään varsin yleisesti kouluissa ja liiketoiminnassa.Japania osataan myös hyvin, koska Guamille tulee niin paljon japanilaisia matkustajia ja sijoittajia.[25]
Valtaosa asukkaista (75 %) onkatolisia. Yli 50-vuotiaista katolilaisia on jopa 99 %.[27]
Guamilainen kulttuuri on monimuotoista, sillä saarella elää alkuperäisasukkaiden lisäksi melko suuriakiinalais-, japanilais-, filippiiniläis- jakorealaisyhteisöjä sekä monia ihmisiä, jotka ovat lähtöisin Yhdysvaltain mantereelta. Ennen toista maailmansotaa asukkaiden tavat ja perinteet muistuttivat huomattavasti 1800-luvun Espanjaa. Jokaisessa kylässä juhlittiin kylän suojeluspyhimystä.[28]
Perinteistä tšamorrokulttuuria on pyritty elvyttämään 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kulttuurin elvyttämiseksi on perustettu useita julkisia ja yksityisiä ryhmiä, jotka edistävät musiikkia, tanssia ja muita perinteisiä taidemuotoja.[28]
↑abcdefMartin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 122. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
_(small_islands_magnified).svg)
.jpg)
.svg)
