Goa on osavaltioIntiassa. Goa on Intian pienin osavaltio maa-alueeltaan ja neljänneksi pienin asukasmäärältään. Se on myös Intian vaurain osavaltioBKT:lla mitattuna. Goa onPortugalin entinensiirtokunta. Portugali hallitsi Goan alueita vuodesta1510 vuoteen1961.[1] Useat goalaiset ovatkatolisia. Goa tuli kuuluisaksi hippiliikkeen ja sen myötä myöhemmin syntyneen elektronisenGoa trance -musiikin vuoksi.[2]
Vanhimpia säilyneitä merkkejä ihmisasutuksesta Goassa ovat sieltä löydetyt kalliokaiverrukset.[3] Smonoga-Goan viherkivialueellaLänsi-Ghateilla sijaitsevasta Goasta on löydetty myösAcheulin kulttuurin jäänteitä.[4] Kalliokaiveruuksia elipetroglyfejä on lateriitti- ja graniittikallioissaUsgalimalissa länteen virtaavan Kushavati-joen varrella ja Kajurissa.[5] Kajurin graniittiin kaiverretut kuvat, joista monet esittävät eläimiä, on liitetty oletettuunmegaliittiseen kiviympyrään, jonka keskipisteessä on pyöreä graniittikivi.[6] Noin 10 000 vuotta vanhoja petroglyfejä ja kivikirveitä on Goasta löydetty monesta paikasta kuten Kazurista, Mauximista jaMandovin-Zuarin alangolta.[7] Todisteistapaleoliittisesta elämästä on näkyvissä Dabolimissa, Adkonissa, Shigaossa, Fatorpassa, Arlissa, Maulinguinimissa, Diwarissa, Sanguemissa, Pilernessa ja Aquem-Margaonissa. Koska lateriittikiviä on vaikea ajoittaaradiohiilimenetelmällä, löydösten ikää ei useinkaan ole voitu selvittää kovin tarkoin.[8]
Goan yhteiskunnalliset olot muuttuivat perusteellisesti, kunindoarjalaiset jadravidat saapuivat alueelle ja sekoittuivat paikallisten alkuperäisasukkaiden kanssa ja panivat täten alulle varhaisen goalaisen kulttuurin.[9]
Goan Dadamba-kuningas Shivachitta Paramadidevan lyömiä kultarahoja noin vuosilta 1147–1187.Mahadevin temppeli, joka rakennettiin todennäköisesti Kadamba-kaudella.
Vuonna 1312 Goa joutuiDelhin sulttaanikunnan alaisuuteen. Sen valta alueella oli kuitenkin heikko, ja vuonna 1370 sen oli antauduttavaVijayanagara-valtakunnanHarihara I:lle. Vijayanagaran kuninkaat hallitsivat aluetta vuoteen 1469, jolloin sen valloittivatGulbarganBahmani-sulttaanit. Dynastian luhistuttua alue päätyiBijapurin sulttaanikunnan Adil Shaheille, jotka perustivat alueelle varapääkaupungin, jolle portugalilaiset sittemmin antoivat nimenVelha Goa (Vanha Goa).[13]
Sen katedraaliVelha Goassa edustaa portugalilaista arkkitehtuuria ja on yksi Aasian suurimmista kirkoista.
Vuonna 1510 portugalilaiset voittivat Bijapurin hallitsevan sulttaaniYusuf Adil Shahin paikallisen liittolaisensa,Timayyan tuella. He perustivat pysyvän asutussiirtolan Velha Goaan. Näin sai alkunsa Portugalin valtakausi Goassa, joka kesti neljä ja puoli vuosisataa, kunnes alue vuonna 1961 liitettiin Intiaan. Paikallinen tuomioistuin,Goan inkvisitio, perustettiin vuonna 1560 ja lakkautettiin lopullisesti vuonna 1812.[15]
Vuonna 1843 Portugali siirsi alueen pääkaupungin Velha GoastaPanajiin. Portugalin aluetta oli 1700-luvulla laajennettu niin, että se käsitti jo suurimman osan nykyisen Goan osavaltion alueesta. Samaan aikaan portugalilaiset kuitenkin menettivät enimmät muut Intiassa olleet alueensa, kunnes rajat vakiintuivat ja muodostettiinEstato da India Portuguesa, ”Portugalin Intian valtio”, johon kuuluneista alueista Goa oli laajin.
Intia itsenäistyibrittiläisestä imperiumista vuonna 1947. Sen rannikoilla oli kuitenkin muutamia vanhastaan Portugalille ja myös Ranskalle kuuluneita alueita, joista Goa oli suurin. Jo 6. helmikuuta 1950 Intia vaati Portugalia luovuttamaan Goan.[16] Portugali kuitenkin kieltäytyi edes neuvottelemasta Intian rannikolla olevistaenklaaveista. Mutta 19. joulukuuta 1961 Intian sotajoukot tunkeutuivat alueelle ja valtasivat sen, samoin kuinDamanin ja Diun, jotka valtauksen (Operaatio Vijayn) jälkeen liitettiin Intian liittovaltioon. Aluksi Goaa hallittiin yhdessä Damanin ja Diun kanssa keskitetysti hallittuna liittovaltion territoriona. Territorio jaettiin 30. toukokuuta 1987, jolloin Goasta tehtiin Intian 25. osavaltio, kun taas Daman ja Diu pysyivät liittovaltion territoriona.[17]
Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Goassa oli 1,459 miljoonaa asukasta[18]. Väkiluvultaan se oli Intian neljänneksi pienin osavaltioSikkimin,Mizoramin jaArunachal Pradeshin jälkeen. Väestö oli kasvanut kymmenessä vuodessa 8,23 %.[18] Neliökilometriä kohti asukkaita oli 394, mikä oli enemmän kuin Intiassa keskimäärin (382 asukasta/km2). Kaupungeissa asuvan väestön osuus oli Intian osavaltioista suurin, 62,17 %. Tuhatta miestä kohti Goassa asui 973 naista. Vuonna 2007 syntyvyys oli 15,70 lasta tuhatta henkilöä kohti.Kastittomien osuus väestöstä oli myös Intian osavaltioista pienin, 0,04 %.[19]
Portugalin valtakauden jäljiltä Goassa asuu yhä pienehkö goalais-portugalilainen väestönosa. Erään arvion mukaan alle 100mestiço-perhettä poistui maasta vuonna 1961, kun Portugali menetti siirtomaansa.[20] Arvioiden mukaan noin 20 prosenttia väestöstä on muualta muuttaneita, mutta erään virallisen ennusteen mukaan vuonna 2021 heitä olisi jo enemmän kuin alueen syntyperäisiä asukkaita.[21]
Vuonna 1987 säädetyn lain mukaankonkani kirjoitettunadevanagari-kirjaimilla on Goan ainoa virallinen kieli, mutta myösmarathin kieltä saa käyttää kaikkiin virallisiin tarkoituksiin. Portugalin valtakaudellaportugali oli alueen ainoa virallinen kieli, mutta nykyisin sitä puhuu enää lähinnä vain vanhempi portugalin kielellä koulutuksensa saanut väestönosa, eikä sillä ole enää virallisen kielen asemaa. Osavaltion hallitus on omaksunut käytännökseen vastata marathinkielisiin kirjeisiin marathiksi.[22] Konkanin asema Goan ainoana virallisena kielenä on laajalti hyväksytty, mutta usein on esitetty toivomuksia, että myös konkaninlatinalaisilla aakkosilla kirjoitettu muoto saisi virallisen aseman.[23]Katolisen kirkon viestintä ja liturgia hoidetaankin Goassa yksinomaan latinalaisilla aakkosilla kirjoitetulla konkanin kielellä.
Konkania puhuu äidinkielenään noin 66,11 % osavaltion väestöstä, mutta sitä osaavat puhua ja ymmärtää lähes kaikki goalaiset. Muita kielivähemmistöjä olivat vuoden 2011 väestönlaskennan mukaanmarathi (10,89 %),hindin (10,29 %),kannadan (4,66 %) jaurdun puhujat.[24]
Ennen vuotta 1987 konkani ei ollut koskaan ollut Goan virallisena tai hallintokielenä. Kadambasien aikana (noin 960–1310) hovin kielenä olidravidakieliin kuuluvakannada, kun taas muslimien hallitessa vuosina 1312–1370 ja 1469–1510 virallisena ja kulttuurikielenä toimipersia; monet tältä kaudelta peräisin olevat kivitaulut Goan arkeologisessa museossa sisältävätkin sekä kannadan- että persiankielisen tekstin.[25] Muslimien valtakausien väliin jääneenä aikanaVijayanagaran hallitessa virallisena kielenä toimitelugu, toinen dravidakieli.[25]
KunPortugalin Intia 1700-luvulta lähtien taantui taloudellisesti, suuri osa Goan katolisista muutti pois alueelta. Portugalilaiset käyttivät paikallisista intialaisista kristityistä nimitystä ”indiacatos” ja sekoittuneesta väestöstä nimeä ”mestiços”. Vuonna 1851 Goan asukkaista oli 64,5 % kristittyjä ja 35 % hinduja, mutta vuonna 1900 kumpiakin oli noin 50 %, minkä jälkeen hindujen osuus alueen väestöstä on jatkuvasti kasvanut.[26]
Goan ainoa lentokenttä Dabolim Airport (IATA:GOI, ICAO:VAGO) sijaitsee osavaltion suurimmassa kaupungissaVasco da Gamassa. Kentälle lentää suuri määrä tilauslentoja Lähi-idästä ja Euroopasta turistisesonkina.
↑Purātattva, Issue 36, s. 254. Indian Archaeological Society, 2006.
↑Michael D. Petraglia, Bridget Allchin: The evolution and history of human populations in South Asia : inter-disciplinary studies in archaeology, biological anthropology, linguistics and genetics, s. 85. Springer, 2007. ISBN 9781402055621OCLC:187951478
↑Kalyan Kumar Chakravarty, Robert G. Bednarik, Indirā Gāndhī Rāshṭrīya Mānava Saṅgrahālaya: Indian rock art and its global context, s. 34. 1st painos. Delhi: Motilal Banarsidass Publishers, 1997. ISBN 9788120814646OCLC:38936967
↑Kalyan Kumar Chakravarty, Robert G. Bednarik, Indirā Gāndhī Rāshṭrīya Mānava Saṅgrahālaya: Indian rock art and its global context, s. 70. 1st painos. Delhi: Motilal Banarsidass Publishers, 1997. ISBN 9788120814646OCLC:38936967
↑C. R. Srinivasan, K. V. Ramesh, S. Subramonia Iyer: Śrī puṣpāñjali: Recent Researches in Prehistory, Protohistory, Art, Architecture, Numismatics, Iconography, and Epigraphy: Dr. C.R. Srinivasan commemoration volume, Volume 1, s. 4, 469. Bharatiya Kala Prakashan, 2004. ISBN 9788180900563
↑Anant Kakba Priolkar: The Goa Inquisition: Being a Quatercentenary Commemoration Study of the Inquisition in India, s. 3. Bombay University Press, 1961. Teoksen verkkoversio.
↑Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 14. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
↑Prem Poddar: Historical Companion to Postcolonial Literatures - Continental Europe and its Empires. Edinburgh University Press, 2008. ISBN 9780748630271Teoksen verkkoversio.
↑Philip J. Havik, Malyn Newitt: Creole Societies in the Portuguese Colonial Empire, s. 203. Cambridge Scholars Publishing, 2015. ISBN 9781443884631Teoksen verkkoversio.
↑Mandrekar Dashmi, Elisha Diksha Mandrekar ym.: Walking the Tightrope: Exploitation of Migrant Children in Tourism in Goa, s. 10. Children's Rights in Goa, 2006. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑abLuís Filipe F. R. Thomaz: The Socio-Linguistic Paradox of Goa. Human and Social Studies, 1.10.2016, 5. vsk, nro 3, s. 15–38. doi:10.1515/hssr-2016-0021
↑Alexander Henn: Hindu-Catholic encounters in Goa: religion, colonialism, and modernity. Indiana University Press, 2014. ISBN 9780253013002OCLC:890531126
.svg)
.jpg)
