Glenn Lewis Frey (6. marraskuuta1948Detroit,Michigan,Yhdysvallat –18. tammikuuta2016New York,New York, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen muusikko, laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä, joka tunnettiin parhaitenEagles-yhtyeen laulajana ja perustajajäsenenä. Hän soitti Eaglesissa 1971–1980 ja 1994–2016. Frey teki 1980-luvulla myös uraa sooloartistina.
Glenn Frey syntyiDetroitissa 1948. Hänen vanhempansa olivat autotehtaan työntekijä Edward ja tämän vaimo Nellie. Glenn kasvoiRoyal Oakin kaupungissa Detroitin esikaupunkialueella.[2]
Frey kävi nuoruudessaan pianotunneilla, muttaThe Beatlesin menestyksen jälkeen hän vaihtoi kitaraan. Frey soitti muun muassa paikallaisissa Subterraneans- ja Four of Us -yhtyeissä. Mushroomsissa hän aloitti vuonna 1967.[2]
Frey valmistui high schoolista kesäkuussa 1968 ja muutti sen jälkeenLos Angelesiin musiikkiuraa varten. Hänen laulajaksi pyrkivä tyttöystävänsä Joan Sliwin oli muuttanut jo aiemmin länsirannikolle. Sliwinin kautta Frey tutustui toiseen nuoreen muusikkoonJ. D. Southeriin, jonka kanssa hän muodostiLongbranch Pennywhistle -nimisen duon. He julkaisivat 1969 samannimisen albumin, joka ei kuitenkaan menestynyt.[2]
Eaglesin ensimmäinen albumi nimeltäänEagles julkaistiin 1972. Siinä oli muun muassa Freyn jaJackson Brownen kirjoittama ”Take It Easy” ja Freyn laulama ”Peaceful Easy Feeling”.[1] Debyyttialbumi pääsi Billboardin Top 30 -listalle, mutta sitä seurannutDesperado ei päässyt edes 40 myydyimmän albumin joukkoon.[2]
Frey ja Henley olivat kirjoittaneet pääosinDesperado-albumin, ja heistä tuli yhtyeen keskeisimmät lauluntekijät. Vuoden 1974On the Border oli hieman enemmän rockvaikutteisempi uuden kitaristinDon Felderin ja tuottajanBill Szymczykin ansiosta. Siitä julkaistu single ”Best of My Love” nousi singlelistan kärkeen Yhdysvalloissa.[2]
Vuonna 1975 julkaistuOne of These Nights oli Eaglesin ensimmäinen albumilistan kärkeen Yhdysvalloissa noussut levy. Sitä seurasiHotel California (1976), joka on 1900-luvun myydyimpiä albumeita. Sitä on myyty maailmanlaajuisesti noin 32 miljoonaa kappaletta.[2] Suosiosta huolimatta yhtye oli vaikeuksissa, ja erityisesti Freyn ja Felderin välit olivat tulehtuneet. He tulivat keikoille omia reittejään. Yhtye julkaisi vuonna 1979 albuminThe Long Run, mutta jo seuraavana vuonna julkaistunEagles Live -albumin äänityksissä Frey ei enää suostunut puhumaan yhtyeen muille jäsenille.[2]
Eagles suostuteltiin takaisin yhteenTravis Trittin vuoden 1993 cover-videolle kappaleesta ”Take It Easy”. Eaglesin kokoonpanoon kuuluivat Frey, Henley, Felder, Walsh jaTimothy B. Schmit. He julkaisivat 1994 albuminHell Freezes Over ja tekivät sen jälkeen kuusi vuotta kestäneen kiertueen.[1] Kiertue kärsi joistakin viivästyksistä, kun Freytä hoidettiin ajoittainnivelreuman takia.[2]
Eagles julkaisi 2007 ensimmäisen albumin, jossa oli uutta materiaalia, sitten vuonna 1979 julkaistunThe Long Runin.Long Road Out of Eden -albumilla Felder ei ollut enää mukana kokoonpanossa, sillä hänen välinsä Freyhin ja Henleyyn olivat tulehtuneet lopullisesti. Frey itse julkaisi vielä 2012 sooloalbuminAfter Hours.[2]
Glenn Frey meni 1990 naimisiin tanssikoreografi Cindy Millicanin kanssa. He saivat kolme lasta.[3]
Frey kärsi viimeisten vuosiensa ajan nivelreumasta. Hän kuoli sen aiheuttamiin komplikaatioihinhaavaiseen paksusuolen tulehdukseen jakeuhkokuumeeseen. Eaglesin managerinIrving Azoffin mukaan komplikaatiot olivat seurausta Freyn 15 vuoden ajan käyttämistä reumalääkkeistä.[4]