Giorgi II (georg.გიორგი II, n. 1054–1112) oliGeorgian kuningasBagrationi-dynastiasta vuosina 1072–1089. Hän oli kuningasBagrat IV:n ja hänen vaimonsaBorenan poika. Giorgi II ei kyennyt vastustamaanseldžukkien jatkuvia hyökkäyksiä ja nujertui valtionsa sisäisten ongelmien alle. Hän joutui luopumaan kruunusta energisen poikansaDavit IV:n hyväksi. Hän säilyi kuitenkin kuningaskuntansa nimellisenä yhteishallitsijana kuolemaansa saakka vuonna 1112. Hänellä oli myös korkeatbysanttilaiset arvonimetkuropalates (noin vuodesta 1060) jacaesaros (noin vuodesta 1081).
Kun Giorgi oli lapsi, hänen isänsä Bagrat kävi sisällissotaa kapinallista georgialaista feodaaliherraaLiparit IV:tä vastaan. Liparit onnistui ajamaan Bagratin väliaikaisesti maanpakoon Bysantin valtakuntaan, kruunaamaan Giorgin kuninkaaksiRuisin katedraalissa vuonna 1054 ja julistamaan itsensä sijaishallitsijaksi. Vuonna 1059 Bagrat IV kuitenkin sai kruununsa takaisin ja teki Giorgista perijänsä, minkä jälkeen Bysantin keisari antoi Giorgille kuropalates-arvonimen. Vuonna 1070 prinssi Giorgi johti yhdistynyttä georgialais–alanialaista armeijaa, aiheutti ratkaisevan tappionArraninšaddadidi-emiirilleFadl II:lle ja ryösti hänen omaisuutensaGəncəssä.
Giorgi nousi Georgian kuninkaaksi isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1072. Hän sai Bysantin keisarilta arvonimetnobilissimos ja myöhemminsebastos. Vuotta myöhemmin häntä kohtasi suuri aateliskapina, jota johtivat Niania Kvabulis-dze, IvaneLiparitis-dze jasvanien Vardan. Vaikka kuningas olikin voitokas, hänen täytyi ostaa kapinallisilta heidän uskollisuutensa myöntämällä heille ylimääräisiä läänityksiä.[1]
Pian Georgiaan hyökkäsivät jälleenseldžukit, joista muodostui merkittävä uhka Giorgin hallinnolle. Sen jälkeen kun seldžukkien sulttaaniAlp Arslan oli tuhonnutKartlin aluetta vuonna 1073, Giorgi karkotti menestyksekkäästi vuonna 1074 toisen hyökkäyksen. Sitä johti turkkilaiskenraali, jonkasulttaani oli jättänyt vastaamaan Kaukasian alueesta. Kuningas varmisti myös Bysantin kuvernööriltäGregori PakourianokseltaTao-Klardžetin (Iberian theman) palauttamisen Bysantilta Georgialle. Raja-alue oli ollut valtakuntien välisen kiistan kohteena 1000-luvun alussa.Kuvernööri aloitti alueen evakuoimisen pian sen jälkeen, kun seldžukit olivat voittaneet BysantinManzikertin taistelussa vuonna 1071. Giorgille annettiin nyt bysanttilainen arvonimi caesaros jaKarsin linnoitus, ja hänet asetettiin komentamaan keisarikunnan itäisiä raja-alueita. Tämä ei kuitenkaan auttanut seldžukkien torjumisessa. Vuonna 1076 seldžukkisulttaaniMalik Šah I tunkeutui Georgiaan ja raunioitti useita asutuskeskuksia. Vuosista 1079–1080 eteenpäin massiivinen turkkilaisaalto, joka tunnetaan Georgian historiassa nimellädidi turkoba eli suuret turkkilaishyökkäykset, pakotti Giorgi II:n alistumaan Malik Šahin vaatimuksiin. Rauha säilyi vuosittaisen pakkoveron avulla. Giorgi onnistui jopa saamaan seldžukkien sotilaallisen tuen kampanjalleen, jonka tarkoituksena oli tuoda itägeorgialainenKakhetin kuningaskunta yhdistyneen Georgian alaisuuteen.[1]
Giorgi kuitenkin väsyi kakhetilaisenVežinin linnoituksen pitkittyneeseen piiritykseen ja hylkäsi suunnitelmansa lumen saapuessa. Hän suuntasi Adžametin metsiin helpottaakseen pettymystään metsästämällä. Seldžukki-apujoukot luopuivat myös piirityksestä ja ryöstivät hedelmällistäIorin laaksoa Kakhetissa. Kakhetin kuningasAghsartan I meni sulttaanin luokse antautuakseen ja kääntyi merkiksi uskollisuudestaanislamiin. Siten hän sai seldžukkien suojeluksen Georgian kruunua vastaan.[1]
Giorgi II:n valta hiipui ja hän teki epäpäteviä poliittisia päätöksiä. Ne veivät yhdessä seldžukkien aiheuttaman uhan kanssa Georgian kuningaskunnan syvään kriisiin. Se saavutti aallonpohjan, kun Georgiaan iski katastrofaalinen maanjäristys vuonna 1089. Samana vuonna Giorgi luovutti kruununsa 16-vuotiaalle pojalleen Davitille. Vallanvaihdos on jäänyt mysteeriseksi tapahtumaksi, ja se mainitaan georgialaisissa kronikoissa vain ohimennen. Giorgin kerrotaan ainoastaan kruunanneen poikansa kuninkaaksi omin käsin, minkä jälkeen hän katoaa kronikasta. Luultavasti hänen aatelisensa pakottivat hänet astumaan valtaistuimelta vallankaappauksessa, jonka suunnitteli vaikutusvaltainen ministeri ja piispaGiorgi Tšqondideli. Giorgi II mainitaan vuodelle 1203 päivätyissä rukouksissa "kuninkaiden kuninkaana ja koko Idän ja Lännencaesarina", mikä vihjaa hänen olleen yhä elossa ja että hänen poikansa olisi antanut hänelle joitakin arvonimiä, vaikka hänellä ei ollutkaan enää valtaa.[2]
| Edeltäjä: Bagrat IV | Georgian kuningas 1072–1089 | Seuraaja: Davit IV |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
