Ginza (jap.銀座) onTokion kaupunginosaChūōn erillisalueella. Se sijaitsee erillisalueen länsiosassaTokion keisarillisen palatsin jaTokion rautatieaseman kaakkoispuolella. Ginza on osa Tokion ydinkeskustaa ja yksi maan tärkeimmistä ostos- ja viihdealueista. Kaupunginosassa on muun muassa useita tavarataloja, erikois- ja luksusliikkeitä, ravintoloita, taidegallerioita ja teattereita. Se kehittyi 1800-luvun lopulta lähtien länsimaalaistyylisenä, modernina liikealueena. Nykyisin Ginza on kuuluisa myös lukuisistaneonvalomainoksistaan.[1][2]
Ginzan pinta-ala on 0,87 neliökilometriä.[3] Kaupunginosa jakautuu kahdeksaan osa-alueeseen, jotka on numeroitu Ginza 1-chōme–Ginza 8-chōme. Niissä on yhteensä 3 528 asukasta (marraskuussa 2022).[4] Kaupunginosan väestötiheys on siten noin 4 000 asukasta neliökilometriä kohden.
%2c_RP-F-F01102-AS.jpg)
Vielä 1500-luvun lopulla nykyisen Ginzan alueelle ulottuiTokionlahden pohjukka eliHibiya-irie.Tokugawa-hallinto aloitti lahden täyttämisen Ginzan seudulla 1600-luvun vaihteessa. Nimensä kaupunginosa on saanut hopearahanpainajienkillasta (ginza), joka siirrettiin sinne vuonna 1612Sunpun kaupungista eli nykyisestäShizuokasta. Viralliselta nimeltään kaupunginosa oli kuitenkin aluksi Shinryōgaechō (新両替町), ’uusi rahanvaihtokaupunki’.[1][5]
Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla kaupunginosa oli kauppiasväestön ja käsityöläisten (chōnin) aluetta. Se ei kuitenkaan noussut yhtä merkittävään asemaan kun läheinenNihonbashi, joka oli kaupungin tärkein liikekeskus. Hopeakillan lisäksi alueella toimivat muun muassasinooperin ja painojen valmistusta hallinneet killat, kun taas kultarahanpainajien kilta sijaitsi Nihonbashissa. Myös hopeakilta siirtyi Nihonbashiin lahjusskandaalien jälkeen vuonna 1800. Kiltojen lisäksi alueella toimivat esimerkiksi maalaustaiteen historiasta kuuluisaKanō-koulukunta ja kolmenō-teatterikoulukuntaa.[1][5]
Meiji-restauraation jälkeen 1800-luvun lopulla Ginzasta päätettiin rakentaa länsimaalaistyylinen mallikaupunginosa. Alue oli tuhoutunut pahoin vuoden 1872 tulipalossa. Brittiläinen arkkitehtiThomas Waters suunnitteli sinne leveän, puiden reunustaman pääkadun, jonka varrelle rakennettiin kaksikerroksisia rakennuksiapunatiilestä. Aluksi katupuina oli mäntyjä, kirsikkapuita ja vaahteroita, mutta ne vaihdettiin sittemminpajupuiksi, joista tuli yksi kaupunginosan tunnusmerkeistä. Pääkatu varustettiin myös jalkakäytävillä, katuvaloilla ja hevosraitiovaunulla. Tämä ruutukaava muodosti pohjan Ginzan nykyiselle kaupunkirakenteelle. Japanin ensimmäinen, vuonna 1872 avattu rautatie johti läheiselleShinbashin rautatieasemalle, mikä toi Ginzaan lukuisia liikkeitä ja ravintoloita. Vilkkaalle alueelle sijoittui myös sanomalehtien toimitaloja ja niiden mukana painoteollisuutta ja mainostoimistoja.Meiji-kaudella Ginzaksi kutsuttu kaupunginosa oli vielä nykyistä huomattavasti suppeampi ja käsitti ainoastaan Chūō-dōri-kadun itäpuoliset korttelit, jotka kuuluvat nykyisen kaupunginosan osa-alueisiin 1–4.[1][5]
1900-luvun vaihteessa Ginzasta tuli muodikas alue paitsi tehdä ostoksia myös flaneerata ja katsella näyteikkunoita. Vuosina 1915–1916 tälle Ginzassa kuljeskelulle syntyi oma sanansa,gin-bura (銀ぶら). Toisin kuin perinteisiin japanilaisiin liikkeisiin, joissa myyjä istuitatamilla ja ojensi tuotteita asiakkaille, Ginzan länsimaalaistyylisiin kauppoihin voi kävellä sisään kengät jalassa. Kaupunginosaan rakennettiin myöstavaratalon kaltaisia ”basaareita” (kankōba), joissa oli paljon pieniä liikkeitä. Erityisen merkittävä tapaus oli pariisilaistyylisen Printemps-kahvilan avaaminen vuonna 1911. Japanin ensimmäisiin kuuluneen kahvilan perusti taidemaalariShōzō Matsuyama, ja siellä vieraili paljon kulttuuriväkeä. Printempsin jälkeen alueelle avattiin monia muitakin kahviloita.[5]
.jpg)
Suuri Kantōn maanjäristys vuonna 1923 ja sitä seuranneet tulipalot tuhosivat Ginzan tiilirakennukset täysin. Maanjäristyksen jälkeen kaupunginosan läpi kulkevaa Harumi-dōri-katua levennettiin ja itäreunalle rakennettiin uusi leveä katu, Shōwa-dōri. 1920-luvulla Ginzaan avattiin myös ensimmäiset tavaratalot, ensimmäisenäMatsuzakaya vuonna 1924 ja pian sen jälkeenMatsuya vuonna 1925 jaMitsukoshi vuonna 1930. Tavaratalot toivat myös alueen erikoisliikkeille uusia asiakkaita. Ginzaan kehittyi lamakaudesta huolimatta vilkas yöelämä baareine ja kahviloineen, ja 1920-luvun lopussa kaupunginosan kiinteistövuokrat olivat nousseet koko maan korkeimmalle tasolle. Kun Ginzaan avattiinmetroyhteysAsakusasta vuonna 1934, kaupunginosa vakiinnutti paikkansa maan liikealueiden huipulla. Tämän jälkeen ympäri Japania on avattu Ginzan mukaan nimettyjä ostoskatuja. Ginzan katukuvasta erottautunutta nuorisokulttuuria edustivat sotien välisenä aikana niin sanotutmobot jamogat, sanoistamodern boy jamodern girl.[5]
Ginza tuhoutui pahoin toisen maailmansodan pommituksissa, etenkin 9.–10. maaliskuuta ja 25. toukokuuta 1945. Liittoutuneiden miehitysjoukot saapuivat Ginzaan saman vuoden elokuussa ja ottivat käyttöönsä K. Hattori -tavaratalon (nykyinenWakō) ja Matsuya-tavaratalon, jotka olivat säilyneet sodassa ehjinä. Niissä toimi miehitysjoukkoja palvelleita liikkeitä. Ginzan kauppiaat aloittivat ponnistelut alueen uudelleen avaamiseksi jo pian sodan päättymisen jälkeen, ja lukuisia liikkeitä avattiin vuoden 1946 keväällä järjestetyn festivaalin yhteydessä. Alueelle syntyi kuitenkin myös paljon kadunvarren kaupustelua kojuineen, jonka liittoutuneet päättivät estää vuonna 1951 hygieniasyistä ja laittoman toiminnan kitkemiseksi.[5]
Sodan jälkeen Ginzan kaupunkikuva muuttui voimakkaasti. Kaupunginosaa ympäröivät kanavat täytettiin, sillä niitä pidettiin vanhanaikaisina, ja niiden paikalle rakennettiin aluetta kiertäväTokion pääkaupunkimoottoritie. Myös Ginzaa palvelleetraitiovaunut saivat väistyä moottoriajoneuvoliikenteen tieltä, kun Tokion metroverkko laajeni ja alueelle avattiin 1960-luvun vaihteessa useita uusia metroasemia. Viimeinen Toden-yhtiön raitiovaunu kulki Ginzassa vuonna 1967. Myös kaupunginosan pinta-ala kasvoi: vuonna 1951 Shōwa-dōri-kadun itäpuolella sijainneelle historialliselle sahatyöläisten kaupunginosalleKobikichōlle annettiin nimi Ginza-higashi (’Ginza-itä’), ja vuosina 1968–1968 Ginza-higashi ja Ginzan länsipuolella sijainnut Ginza-nishi (’Ginza-länsi’) liitettiin osaksi Ginzaa. Nykyisin Ginza käsittääkin huomattavasti alkuperäistä laajemman alueen.[5][1]
1960-luvun lopulta lähtienvuoden 1973 öljykriisiin saakka Ginzaan nousi useita huomiotaherättäviä rakennuksia, ensimmäisenäSony Building vuonna 1966. Tämän aikakauden arkkitehtuurin tuotoksiin kuuluu esimerkiksi myös lasinenSan-ai Dream Center. Öljykriisi aiheutti kuitenkin laman, ja Ginzankin neonvaloja jouduttiin sammuttamaan sähkön säästämiseksi. MyöhemminJapanin kuplatalouden aikaan 1980-luvun lopulla Ginzaan alkoi sijoittua pankkeja, ja kaupunginosan tonttien hinnat nousivat erittäin korkeiksi. Kuplan puhjettua korkeista hinnoista maksettavat verot aiheuttivat vaikeuksia alueen maanomistajille. 2000-luvulla kiistoja on herättänyt alueen kaupunkisuunnittelu, kun Ginzaan on haluttu rakentaa aiempaa korkeampia rakennuksia.[5]
_(50129212393).jpg)
Ginza on suorakulmiomainen, ruutukaavaan rakennettu kaupunginosa, jota ympäröi kaikilta sivuiltaTokion pääkaupunkimoottoritie, lännessä myös rautatie. Naapurikaupunginosia ovat pohjoisessa ja idässä Chūōn erillisalueenYaesu,Kyōbashi,Shintomi jaTsukiji; etelässäMinaton erillisalueenHigashi-Shinbashi jaShinbashi sekä lännessäChiyodan erillisalueenUchisaiwaichō,Yūrakuchō jaMarunouchi.[1][6]
Kaupunginosan läpi kulkee lounaasta koilliseen pääkatu Chūō-dōri, jonka kanssa risteää luoteesta kaakkoon kulkeva pääkatu Harumi-dōri. Chūō-dōriin viitataan myös ilmaisullayoko no Ginza (’vaaka-Ginza’), kun taas Harumi-dōri tunnetaan nimellätate no Ginza (’pysty-Ginza’). Katujen risteyksen seutu Ginza 4-chōmen osa-alueella on saanut liikanimen Owarichō (尾張町); risteyksen ympärille on keskittynyt tunnistettavia merkkirakennuksia, kuten historiallinenWakō-tavaratalo,San-ai Dream Center,Mitsukoshi-tavaratalo jaGinza Place -ostoskeskus. Alueella on lukuisia erikoisliikkeitä ja luksustavaraliikkeitä. Lännessä liikealue jatkuu Yūrakuchōn kaupunginosan puolelle.[1][6] Chūō-dōri on viikonloppuisin suljettu autoilta. Tämä kävelykatu tunnetaan ”kävelijöiden paratiisina” (hokōsha tengoku), ja se järjestettiin ensimmäisen kerran 2. elokuuta 1970.[1][5]
Tavaratalojen ja kauppojen lisäksi kaupunginosassa sijaitsevat myös historiallinenkabukiteatteriKabuki-za jaShinbashi Enbujō -teatteri. Kabuki-za avattiin uudelleen korjaustyön jälkeen vuonna 2013, ja samalla sen yläpuolelle rakennettiin pilvenpiirtäjä.[2] Ginza tunnetaan myös arkkitehtuurikohteena, sillä monet tunnetut arkkitehdit ovat suunnitelleet kaupunginosaan rakennuksia. Heihin lukeutuvat esimerkiksiHiroshi Naitō (Mikimoton liikerakennus),Toyoo Itō (Mikimoton toinen liikerakennus),Shigeru Ban (Nicolas G Hayek Center),Jun Aoki (Louis Vuittonin liikerakennus),Renzo Piano (Hermèsin liikerakennus),Yoshio Taniguchi (Ginza Six -ostoskeskus) jaKengo Kuma (Kabuki-za-teatterin laajennus).[7][8] Kaupunginosan eteläreunalla sijaitsiKishō Kurokawan suunnittelemametabolistisen arkkitehtuurin merkkiteosNakagin Capsule Tower, joka kuitenkin purettiin vuonna 2022.[7][9]
.jpg)
.jpg)
Ginzaa palvelee viisi metrolinjaa, jotka pysähtyvät kolmella metroasemalla.Ginzan metroasemaa käyttävätTōkyō metronGinza-linja,Hibiya-linja jaMarunouchi-linja.Higashi-Ginzan metroasemalla pysähtyvät Hibiya-linja jaToei-metronAsakusa-linja, kun taasGinza-itchōmen metroasemalla pysähtyy Tōkyō metronYūrakuchō-linja.[1][6]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaGinzaWikimedia Commonsissa