Georgi (Juri)Leonidovitš Pjatakov (ven.Гео́ргий (Юрий) Леони́дович Пятако́в;18. elokuuta(J: 6. elokuuta)1890 Tšerkassyn kihlakunta,Kiovan kuvernementti,Venäjän keisarikunta –30. tammikuuta tai1. helmikuuta1937Moskova,Neuvostoliitto)[1][2] olibolševikkeja edustanut poliitikko ja talousasiantuntija. Hän oli yksiUkrainan kommunistisen puolueen perustajista ja varhaisista johtajista. Pjatakov teloitettiinStalinin vainoissa.
Pjatakovin puoliso oli ukrainanjuutalainen bolševikkijohtajaJevgenija Boš. Georgi Pjatakovin veli oliUkrainassa vuoden 1917 vallankumouksen aikana vaikuttanut bolševikki Leonid Pjatakov.[1]
Pjatakovin isä oli aatelissukuun kuuluva sokeritehtaan omistanut insinööri.[1] Pjatakov ryhtyi vallankumoukselliseksianarkistiksi kouluvuosinaanKiovassa. Hän liittyiVenäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja sen bolševikkisiipeen vuonna 1910 opiskellessaan taloustiedettäPietarin yliopistossa. Hänet erotettiin yliopistolta poliittisen toimintansa vuoksi.[2] Vuonna 1912 Pjatakov valittiin bolševikkien Kiovan-komitean puheenjohtajaksi. Vuonna 1914 hänet karkotettiinSiperiaan, mutta hän onnistui lokakuussa 1914 pakenemaan ulkomaille.Ensimmäisen maailmansodan aikana hän asuiSveitsissä ja työskenteli yhdessäVladimir Leninin kanssa.[1]Venäjän vallankumousta edeltäneinä vuosina Pjatakovista tuli bolševikkien sisäisissä kiistoissaNikolai Buharinin läheinen tukija.[2] He molemmat vastustivat Lenininnationalismia myötäilevää kantaa kansallisuuskysymyksessä.[1]
Pjatakov palasi Venäjällehelmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 ja hänet valittiin Kiovantyöläisneuvoston toimeenpanevan komitean puheenjohtajaksi.[2]Lokakuun vallankumouksen jälkeen hänestä tuliVenäjän valtionpankin komissaari. Vuonna 1918 Pjatakov kuului bolševikkien sisäistä oppositiota edustaneidenvasemmistokommunistien johtajiin.[1]Venäjän sisällissodan aikana hän vaikutti Ukrainassa, jonka bolševikit pyrkivät pitämäänNeuvosto-Venäjän valtapiirissä perustamalla sinne oman hallituksensa.[2] Pjatakov oli marraskuusta 1918 tammikuuhun 1919 toimineenUkrainan työläisten ja talonpoikien väliaikaisen hallituksen puheenjohtaja. YhdessäBéla Kunin jaRozalija Zemljatškan kanssa Pjatakov johti sisällissodan lopussa vuonna 1920 bolševikkien punaista terroriaKrimillä.[1]
Vuodesta 1921 Pjatakov työskenteli Neuvosto-Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton taloushallinnossa. Hän oli vuodesta 1923korkeimman kansantalousneuvoston varapuheenjohtaja jaNeuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen.[2] Hän johti myös Neuvostoliitossa toimineita ulkomaisia yrityksiä valvonutta konsessiokomiteaa ja toimi päätuomarina vuoden 1922 oikeudenkäynnissäsosialistivallankumouksellisten johtajia vastaan. Pjatakov oli yksi niistä neuvostojohtajista, joiden luonnetta Lenin arvioi niin sanotussatestamentissaan.[1] Pjatakov oli 1920-luvulla yksiLev Trotskin johtaman niin sanotunvasemmisto-opposition näkyvimmistä johtajista. Pjatakov erotettiin muiden oppositiojohtajien mukana keskuskomiteasta ja koko kommunistisesta puolueesta joulukuussa 1927, mutta hän sai puoluejäsenyytensä takaisin jo seuraavana vuonna irtisanouduttuaan aiemmista mielipiteistään.[2] Hänet nimitettiin samana vuonnaNeuvostoliiton valtionpankin varapuheenjohtajaksi ja vuosina 1929–1930 hän toimi sen puheenjohtajana.[1] Vuonna 1930 Pjatakov pääsi takaisin keskuskomitean ja korkeimman kansantalousneuvoston jäseneksi. Hän toimi Neuvostoliiton valtiollisen kemianteollisuuden johdossa ja vuosina 1933–1934 raskaan teollisuudenkansankomissariaatin apulaiskansankomissaarina.[2]
Stalinin puhdistusten alettua Pjatakovin vaimo pidätettiin heinäkuussa ja hänet itse syyskuussa 1936.Grigori Zinovjev jaLev Kamenev olivat omassa näytösoikeudenkäynnissään nimenneet myös Pjatakovin yhdeksi salaliittolaistoverikseen.[1] YhdessäKarl Radekin kanssa Pjatakov oli näkyvin syytetty tammikuussa 1937 järjestetyssä niin sanotussaMoskovan toisessa oikeudenkäynnissä, jossa häntä syytettiin neuvostojärjestelmän kumoamiseen tähdänneen salaliiton eli ”neuvostovastaisen trotskilaisen keskuksen” jäsenyydestä. Pjatakov tunnusti tekaistut syytteet. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Pjatakovrehabilitoitiin vuonna 1988.[2]
|  | |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
