George Eastman syntyi 1854Watervillessä,New Yorkissa Maria Kilbourn ja George Washington Eastman kolmilapsisen perheen nuorimpana.[2] Perhe piti Watervillessä 30eekkerin laajuista taimitarhaa, jonka he myivät vuonna 1860, jolloin he muuttivatRochesteriin. Kaksi vuotta myöhemmin perheen isä, George Washington Eastman kuoli, ja perheelle jäi vain vähän rahaa. George Eastmanin vanhempi sisko Ellen Maria avioitui 1868, jolloin Eastman jätti koulun auttaakseen perhettään. Kaksi vuotta myöhemminvammainen sisko, Emma Kate kuoli.[3] Eastman ei mennyt koskaan naimisiin, mutta hänellä oli pitkä ystävyyssuhde yhteistyökumppaninsa vaimon, Josephine Dickmanin kanssa.[4]
Eastman työskenteli aluksi vähäpätöisissä tehtävissä kahdessa eri vakuutusyhtiössä, mutta 19-vuotiaana hän pääsi pankkiin toimistotyöntekijäksi. Vaikka Eastman joutui jättämään koulun jo nuorena, hän kehitti silti itseään lukemalla tietosanakirjoja naapurin kirjakaupassa ja opiskelemallaranskaa jasaksaa.[5]
George Eastmanin patentti kamerasta jarullafilmistä.
Kun Eastman oli 24-vuotias, hän suunnitteli matkaaSanto Domingoon ja työtoverinsa kannustamana hän hankki raskaan kameralaitteiston, jotta hän pystyisi tallentamaan matkansa. Eastman ei koskaan lähtenyt Santo Domingoon, mutta hän alkoi kehittää kameratekniikkaa. Päivisin hän oli töissä pankissa ja iltaisin hän teki kokeita. Kolmen vuoden kokeiden jälkeen Eastman onnistui kehittämäänkuivalevyn. Hän patentoi vuonna 1880 koneen, jolla pystyi tuottamaan runsaasti kuivalevyjä. Eastman ymmärsi nopeasti keksintönsä taloudelliset mahdollisuudet, ja huhtikuussa 1880 hän vuokrasi Rochesterista tuotantotilat ja[2] perusti Eastman Dry Plate and Film Companyn.[6]
Yrityksen ensimmäinenKodak-merkkinen kamera tuli markkinoille vuonna 1888. Nimi Kodak oli Eastmanin itsensä keksimä. Hän oli aina pitänyt kirjaimesta K, ja Kodak syntyi, kun Eastman vaihteli kirjaimia ja halusi sanan alkavan ja loppuvan K:hon.[2] Samoihin aikoihin Kodakin filmejä käyttivät myös elokuva-alan pioneerit, silläLouis Le Prince kuvasi varhaisimman säilyneen elokuvanRoundhay Garden Scene Kodakin filmille.[7] Vuonna 1889Thomas Edisonkin hankki Eastmanin elokuvakoneen prototyypin.[5] Samana vuonna Eastman kehitti rullafilmin, joka on edelleen standardi kameroissa. Hän järjesti yrityksensä uudestaan vuonna 1892, ja sen nimeksi tuli Eastman Kodak.[6]
Kun elokuvia alettiin esittää teattereissa 1895, Eastmanin elokuvafilmin myynti kasvoi.[5] Vuonna 1900 Eastman toi markkinoilleKodak Brownie No.1 kameran, joka oli lapsille tarkoitettu kamera ja jota myytiin dollarilla.[6] Eastmanin yrityksestä oli tuohon mennessä kasvanut maailman suurin valokuvaustarvikkeita tuottava yritys.[5]
Eastman oli poikkeuksellinen yritysjohtaja omana aikanaan, sillä hän halusi työntekijöidensä saavan vielä jotain muuta hyvän palkan lisäksi. Ensimmäisen kerran hän toteutti ajatuksiaan vuonna 1899, kun hän jakoi työntekijöilleen huomattavan summan omia rahojansa. Myöhemmin Eastman kehittiosinkojärjestelmän, jonka ansiosta jokainen työntekijä sai osuutensa yrityksen osakevoitosta. Vuonna 1919 hän antoi 10 miljoonan dollarin arvosta omia osakkeitaan työntekijöille.[2] Eastman vetäytyi yrityksestään eläkkeelle vuonna 1925.[8]
Eastman harjoitti aktiivisesti hyväntekeväisyyttä ja teki suuria lahjoituksia monille oppilaitoksille. Ensimmäisen 50 dollarin lahjoituksensa hän teki 60 dollarin viikkopalkastaanMechanics Institute of Rochesterille. Hän arvosti suurestiMassachusettsin teknistä korkeakoulua, jonka oppilaita hän palkkasi usein. Eastmanin lahjoitukset MIT:lle kohosivat lopulta 20 miljoonaan dollariin. Hän lahjoitti rahat nimellä Mr. Smith.[2]
Hammaslääketiede ja musiikki olivat Eastmanille tärkeitä. Hän oli mukana toteuttamassa Rochesterissa hammaslääkäriklinikkaa, jolle hän lahjoitti 2,5 miljoonaa dollaria. Hän perusti Rochesteriin myösEastman School of Musicin. Yhtenä päivänä vuonna 1924 Eastman lahjoitti kerralla 30 miljoonaa dollariaRochesterin yliopistolle sekäHampton- jaTuskagee-instituutille.[2]
Eastman kärsi viimeiset vuodet etenevästä sairaudesta, joka kovettiselkäytimen alaosan soluja. Hän ei pystynyt enää säilyttämään aktiivista elämäntapaa ja päätti lopettaa elämänsä.[2] Eastman tekiitsemurhan 77-vuotiaana vuonna 1932 ja jätti jälkeensä viestin: ”Työni on tehty. Miksi odottaa?”[6]
Grimm, Robert T. (toim.): Notable American philanthropists. Westport, Connecticut: Greenwood Publishing Group, 2002. ISBN 1-57356-340-4Google-kirjat Viitattu 21.8.2011. (englanniksi)
