Genetiivi (vanhemmissasuomen kieliopeissa myösomanto) onsijamuoto, joka tyypillisesti ilmaisee omistajaa.
Useissa kielissä genetiivisijalla merkitään omistajaa, jokanominilausekkeessa toimii lausekkeen omistettua ilmaisevan pääsanan määritteenä (esim. suomentytön omaisuus,venäjänсынИвана [synIvana] ’Ivanin poika’, wappon [sammunut Pohjois-Amerikan alkuperäiskieli]k'ew-meɁ k'ešu ’miehen liha’).[1][2][3]
”Omistus” genetiivin tehtävänä voidaan usein ymmärtää hyvin väljästi: esimerkiksi suomessaAaltosen rintakuva voi tarkoittaa ’(Wäinö) Aaltosen veistämäärintakuvaa’ (ns.genitivus auctoris, ’tekijän genetiivi’), ’Aaltosta esittävää rintakuvaa’ tai ’Aaltosen omistamaa rintakuvaa’.[4] Genetiivillä voidaan ilmaista myös kokonaisuutta, josta jokin on osa (genitivus partitivus, esim.latinannihilnovi ’ei mitään uutta [”uuden”]’), tai ominaisuutta (genitivus qualitatis, esim. latinanvirmagnae virtutis ’sangen urhea [”suuren urheuden”] mies’, suom.kunnian mies,tolkun ihminen,tavan tallaaja).[5][6] Latinan kielen genetiivien tyypillinen käyttötapa nykyään on eliölajien tieteellisten nimien muodostaminen henkilönnimestä, esim. ”Smith & Smith” →smithorum/smitharum.[7]
Genetiivi voi joissakin verbinnominaalimuotoon tai verbikantaiseensubstantiiviin perustuvissa rakenteissa vastata tehtävältäänverbin subjektia (ns. agenttigenetiivi, esim.tädin kirjailema liina),objektia (lehden myyjä, vrt.(joku) myy lehden/lehtiä) taiadverbiaalia (Rooman-kokous, vrt.kokoonnutaan Roomassa).[4] Joissakin kielissä tiettyjen verbien objektit tai objektinkaltaiset määritteet voivat olla genetiivissä (esim. venäjänбоятьсясобак [bojat’sjasobak] ’pelätä koiria [”koirien”]’,saksaner gedachtedes Freundes ’hän muisti ystäväänsä’).[8][2] Genetiivissä voivat olla myös tiettyjenprepositioiden taipostpositioiden pääsanat (esim. suomentarhan takana, saksanwegendes schlechten Wetters ’huonon sään vuoksi’).[9][2][10]
Genetiivimuotoisella nominilla yksinään voi olla lauseessa muitakin tehtäviä. Ns.genitivus absolutus on etenkin klassisenkreikan kieliopista tunnettu genetiivimuotoinen partisiippirakenne (τοῦ δούλου ἐργαζομένου ’orjan työskennellessä’, sananmukaisesti ”orjan työskentelevän”)[11], mutta ”absoluuttiseksi genetiiviksi” on kutsuttu myös esimerkiksi saksan kielen genetiivimuotoisia adverbiaaleja:unverrichteter Dinge ’tyhjin toimin’ (sananmukaisesti ”suorittamattomien asioiden”),klopfenden Herzens ’sydän pamppaillen’ (”pamppailevan sydämen”).[12] Useissa kielissä genetiivimuotoinen substantiivi voi yksinään toimiapredikatiivina (nominaalipredikaattina):Metsä onminun.[4]
Joissakin kielissä ns. predikatiivinen omistus ilmaistaan rakenteella, jossa omistaja on genetiivissä, esim.eteläsaamennïejtenjïjnjh gærjah ’tytöllä (on) paljon kirjoja’ (”tytön paljot kirjat”).[13][14]
Jouralilaisessa kantakielessä katsotaan olleen-n-päätteinen genetiivi, johon suomenkin genetiivi palautuu.[4] Tämän-pääte on kuitenkin saattanut kadota, niin että esimerkiksipohjoissaamessa javirossa genetiivimuodon tunnistaa vain sanavartalon muodosta, esimerkiksiastevaihtelusta (vrt. suom.kota : koda-n, vir.koda : koja, pohjoissaam.goahti : goađi). Joissakin uralilaisissa kielissä alkuperäinen genetiivinpääte on korvautunut uudella päätteellä,ugrilaisissa kielissä (unkari,hanti,mansi) ei ole genetiivisijaa ollenkaan. Esimerkiksi unkarissa omistusrakenne muodostetaan omistettuun liitettävälläpossessiivisuffiksilla:Anna ház-a ’Annan talo’ (”Anna talonsa”).[15]
Suomessa ja muissaitämerensuomalaisissa kielissä, samoin kuin useimmissasaamelaiskielissä jamordvalaiskielissä, alkuperäinen kantauralin*m-päätteinenakkusatiivi on muuttunut genetiivin näköiseksi.[4] Suomen ja muidenkin itämerensuomalaisten kielten kieliopeissa tätä genetiivin näköistä objektinsijaa on perinteisesti nimitetty ”genetiiviakkusatiiviksi”. Vuonna 2004 ilmestynytIso suomen kielioppi luopui tästä käytännöstä ja ryhtyi nimittämään totaaliobjektinn-päätteistä muotoa genetiiviksi.[16]
Perinteisesti ”datiivigenetiiviksi” on nimitetty etenkin suomen lounaismurteissa ja vanhassa kirjasuomessa tavattavaa genetiiviä vastaanottajan, saajan tai hyötyjän ilmaisijana (Agricola:Ette meKeisarinWeron annama ’että me keisarille veron annamme’), laajemmin muissakin kokijarakenteissa (minun on kylmä,minun täytyy mennä). Sen on ajateltu olevan historiallisessa yhteydessäliivin kielenn-päätteiseendatiiviin, mutta etenkin vanhassa kirjasuomessa ”datiivigenetiivejä” on pidetty myös suhteellisen nuorena, vieraaseen vaikutukseen perustuvana ilmiönä.[17]
Suomessa genetiivin pääte on yksikössä-n ja monikossa-in,-en,-den,-ten tai-tten. Monikossa erotetaan ns. 1. ja 2. genetiivi:
Monikon 1. genetiivi:
- -en : Monikon j:n tai lyhyen yksinäisen monikon i:n jäljessä. Esimerkiksi suurien, pienien, kivien.
- -den/-tten : I:hin päättyvän pitkän vokaaliaineksen (diftongi, pitkä vokaali tai tavurajainen vokaaliyhtymä) jälkeen. Esimerkiksi maiden/maitten, puiden/puitten.
Monikon 2. genetiivi:
- -ten : Yleensä konsonantin jäljessä. Esimerkiksi miesten, tytärten.
- -en : I-vartaloisten lyhyen vartalo-i:n jälkeen (ei monikon i). Esimerkiksi ristien, pappien.
- -in : Muun lyhyen vokaalin jäljessä. Esimerkiksi opettajain, piispain.
Monikon 1. genetiivin päätteet liittyvät monikon vartaloon (pieni-en,kaloj-en,koiri-en) ja monikon 2. genetiivin päätteet yksikön vartaloon (pata-in,hammas-ten). Muutamat monikon päätteet ovat usein vapaassa vaihtelussa, ja eri murrealueilla suositaan eri päätteitä.
Esimerkkejä:
- omena :omenan :omenain ~omenien ~omenojen ~omenoiden:omenoitten
- lapsi :lapsen :lasten ~lapsien
- hammas :hampaan :hampaiden ~hampaitten ~hammasten
- kala :kalan :kalojen ~kalain.
Suomenkielisiä sanoja, joiden genetiivimuoto on sama kuin sanannominatiivi:seitsemän,kahdeksan,yhdeksän jakymmenen.
Virossa genetiivillä ei ole varsinaista päätettä yksikössä. Historiallisesti viron genetiivillä on ollut pääte, joka on kuitenkin kulunut pois; ilmiö on osittain tapahtunut myös suomen puhekielessä. Jäljelle ovat jääneet vain vartalonmuutokset, kutenastevaihtelu, kestovaihtelu, jotka toimivat erottavana tekijänä nominatiivin ja partitiivin välillä. Monikossa pääte on-de tai-te.
Esimerkkejä:
- pesa :pesa ’pesän’pesade ’pesien’
- õpetaja :õpetaja ’opettajan’ :õpetajate ’opettajien’
- laps :lapse 'lapsen' :laste 'lasten'
- üldine :üldise 'yleisen' :üldiste 'yleisten'
- tähtis :tähtsa 'tärkeän' :tähtsate 'tärkeiden'.
Englannissa ei katsota olevan enää genetiiviä lainkaan, mutta genetiiviä vastaava sijamuodon kaltainen ilmiö on sanan loppuun lisättävä,heittomerkillä (’) erotettuliite-s. Myös prepositiollaof saadaan aikaan genetiiviä vastaava rakenne.
Esimerkkejä:
- Anne :Anne’s ’Annen’
- Jack :Jack’s ’Jackin’
- Delius :Delius’ ~Delius's 'Deliusin'
- boy :boy's 'pojan' :boys’ 'poikien'.
Saksassa genetiivin käyttö puhekielessä on harvinaistumassa, mutta kirjakielessä sijamuoto elää yhä voimakkaana. Puhekielessä genetiivi korvataan yleensävon-prepositiolla ja datiivilla. Genetiivimuotoinen sana tulee vasta pääsanan jälkeen.
Maskuliini- ja neutrisukuiset sanat:
- der Wagendes Vaters 'isän auto'
- die Farbedes Hauses 'talon väri'
Feminiinisukuiset ja monikkomuotoiset sanat:
- die Jackeder Frau 'naisen takki'
- die Kleiderder Kinder 'lasten vaatteet'.
Kaikki etunimet saavat genetiivissä päätteen -s.
- Monikas Buch 'Monikan kirja'
- Uwes Haus 'Uwen talo'.
Ruotsin kielessä genetiivi muodostetaan yleensä s-päätteellä. Persoonapronomineilla on epäsäännölliset omistusmuodot paitsi persoonapronominilla han, jonka genetiivi muodostetaan säännöllisesti s-päätteellä.
Esimerkkejä:
- pojke :pojkarnas 'poikien'
- hus :husets 'talon'
- han :hans 'hänen'.
- ↑VISK - § 573 Genetiivimääritteen tulkinnoista scripta.kotus.fi. Viitattu 2.5.2025.
- ↑abcBrown, Keith & Miller, Jim: ”Genitive”, The Cambridge Dictionary of Linguistics. Cambridge University Press, 5.12.2013. ISBN 978-1-139-04941-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 2.5.2025.
- ↑Grambank - Feature GB432: Can adnominal possession be marked by a suffix on the possessor? grambank.clld.org. Viitattu 2.5.2025.
- ↑abcdeGenetiivin tehtävistä Kielikello. 31.12.1990. Viitattu 2.5.2025.
- ↑Tavan ihminen Kielikello. 31.12.2015. Viitattu 2.5.2025.
- ↑Wanja A. Hemmerich: Genitiv im Lateinischen – mit vielen Beispielen | Latein.cc latein.cc. Viitattu 2.5.2025. (saksaksi)
- ↑How do I name a species after someone? International Commission on Zoological Nomenclature. Viitattu 8.3.2015.
- ↑gedenken ▶ Rechtschreibung, Bedeutung, Definition, Herkunft | Duden www.duden.de. Viitattu 2.5.2025. (saksaksi)
- ↑wegen ▶ Rechtschreibung, Bedeutung, Definition, Herkunft | Duden www.duden.de. Viitattu 2.5.2025. (saksaksi)
- ↑VISK - § 687 Mikä on adpositio? scripta.kotus.fi. Viitattu 2.5.2025.
- ↑Partizip VI jurclass.de. Viitattu 2.5.2025.
- ↑Genitivus absolutus – GSV neutsch.org. Viitattu 2.5.2025.
- ↑Substantiv oahpa.no. Viitattu 2.5.2025.
- ↑Grambank - Feature GB254: Can predicative possession be expressed with an S-like possessum and a possessor that is coded like an adnominal possessor? grambank.clld.org. Viitattu 2.5.2025.
- ↑Kittilä, Seppo & Laakso, Johanna & Ylikoski, Jussi: ”Case”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 879–893. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 2.5.2025.
- ↑VISK - § 934 Yleiskatsaus: milloin n-pääte, milloin ei scripta.kotus.fi. Viitattu 2.5.2025.
- ↑Marko Pantermöller: Datiivigenetiivi – ikivanhaa perintöä vai vanhan suomen nuori uudennos? Virittäjä, 11.12.2016, 120. vsk, nro 3. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
