Gangesin tasanko on pääosin erittäin hedelmällistä maata, mikä on luonut jo varhain edellytykset kaupungistumiselle ja väestönkasvulle. Nykyään noin kymmenen prosenttia maailman ihmisistä on riippuvaisia Gangesin vedestä.[2][3] Ganges on kuitenkin pahoin saastunut, ja juoma- ja kasteluveden saaminen on haastavaa. Alue on myös herkkä luonnonkatastrofeille. Metsien hakkuun takiamonsuunisateet aiheuttavat usein tuhoisia tulvia, kuten heinä-elokuussa 2007.[4] Pahiten tulvat koettelevat Gangesin-Brahmaputran laajaa (83 000 km²) suistoaluetta. Myöstrooppiset hirmumyrskyt saavat aikaan valtavia tuhoja osuessaan alueelle, kutenvuonna 1991, jolloin arviolta 138 000 ihmistä kuoli myrskyn seurauksena.
Joen yläjuoksulla vuoristossa on 3 600 metristä alaspäin vuoristometsää. Gangesin laaksoon tultaessa metsät vähenevät raivattujenriisipeltojen tieltä. Gangesjoen suistossa Bengalinlahden rannikolla on tiheitämangrovemetsiä, joissa elää muun muassa bengalintiikeri eliintiantiikeri. Joessa esiintyy kahtajokivalaslajia,krokotiilejä jagaviaaleja, joita ei tavata missään muualla.
Ganges onhinduille pyhä joki. Sen uskotaan tulevan taivaasta ja voivan siten pestä pois synnit, jos siinä kylpee. Merkittävin pyhiinvaelluskohde onShivan pyhä kaupunkiVaranasi (ent. Benares), jonne tullaan erityisesti viimeiselle pyhiinvaellukselle ennen kuolemaa, sillä Varanasissa kuolemisen katsotaan olevan oikotie taivaaseen. Samasta syystä monet haluavat tuhkansa ripoteltavan jokeen.[5]
