Kirjailijan- ja tutkijanuransa ohella Ågren työskenteli tehtaassa,Helsingin yliopiston kirjastossa, toimittajanaNy Tid -lehdessä, opettajana kansanopistossaKalixissa Ruotsissa sekä elokuvaohjaajana 1965–1975, jolloin valmistui muun muassa television draamasarjaAmirika.[3]
Ågrenin ensimmäinen runokokoelmaKraft och tanke ilmestyi 1955. Läpimurtokokoelmia 1970-luvulla olivatVar inte rädd jaMolnsommar. Runoilijanura huipentui Jär-trilogiaan:Jär (murteellisesti 'här', 1988), Städren (= 'Städerna', 1990) jaHid (= 'Hit', 1992). Trilogian ensimmäisestä osasta hän saiFinlandia-palkinnon 1988. Lisäksi hänen teoksensaDikter utan land (2015) oli ehdollaYleisradionTanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2016.[4]
Ågrenille ovat olleet tärkeitä aiheita historia ja suomenruotsalainen identiteetti. Perimmiltään hänen runoutensa koettaa ymmärtää inhimillisen olemassaolon epävarmuutta ja tilapäisyyttä.[5]
Ågrenin veljiä olivat kirjailijatErik Ågren jaLeo Ågren. Sisar Inga Ågren (1932–1965) julkaisi runokokoelmanLivet som är och förblir (1963). Gösta Ågren toimitti vuonna 1981 Inga Ågrenin runoista teoksenLiv: Samlade dikter, johon sisältyy myös elämäkerta.
↑Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 882. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X Gösta Ågren är död. Hufvudstadsbladet, 25.6.2020, s. 22. Artikkelin verkkoversio.
Niemi, Juhani: ”Ågren, Gösta (1936–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 834–836. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2Teoksen verkkoversio.
Sitaatteja aiheestaGösta ÅgrenWikisitaateissa