Fumaarihappo onorgaaninen yhdiste (dikarboksyylihappo), joka onnormaaliolosuhteissaolomuodoltaankiinteää, hajutonta, väritöntä ja kiteistä jauhetta. Senkemiallinen kaava on C4H4O4 jarakennekaava HOOCCH=CHCOOH. Fumaarihaposta käytetään myös nimityksiätrans-1,2-etyleenidikarboksyylihappo,allomaleiinihappo,boletikhappo ja(E)-2-buteenidihappo.
Fumaarihaponmoolimassa on 116,1 g/mol,sulamispiste 287 °C ja sesublimoituu hajoamatta > 200 °C:ssa. Aineentiheys on 1,63 g/cm3,leimahduspiste noin 280 °C,itsesyttymislämpötila 740 °C (jauhe) jaCAS-numero 110-17-8. Fumaarihapon liukoisuus veteen (25 °C) on 0,63 g/100 ml. Aine liukenee myösetanoliin jaasetoniin sekä niukastidietyylieetteriin jakloroformiin.
Fumaarihappo muodostaapalaessaan ärsyttäviä huuruja, jotka sisältävät muun muassamaleiinianhydridiä (C4H2O3, CAS-numero 108-31-6),hiilimonoksidia jahiilidioksidia.
1,2-etyleenidikarboksyylihaponcis-trans-isomeriassa fumaarihappo on molekyylin trans-isomeeri jamaleiinihappo vastaavan molekyylin cis-isomeeri. Nämä aineet ovat yksinkertaisimpia tyydyttymättömiä dikarboksyylihappoja.
Fumaarihappoa käytetään elintarviketeollisuudessahappamuudensäätöaineena (E-koodi E 297),antioksidanttina[1] jaaromina. Sitä esiintyy luontaisesti, mutta voidaan myös valmistaa kemiallisesti.[2]
Fumaarihapon ionimuoto jasuolat ovat fumaraatteja, jotka osallistuvat esimerkiksi soluaineenvaihdunnansitruunahappokiertoon.
Lyhytaikainen altistuminen aineelle aiheuttaa silmien ja hengitysteiden ärsytystä. Toistuva altistus voi ärsyttää ihoa.[1]
Fumaarihappoa ei luokitella ympäristölle vaaralliseksi eikä sitä ole todettu kertyvän ravintoverkkoon.[1]