Frederikke Bolette "Frida" Hansen (s. Petersen8. maaliskuuta1855Stavanger –12. maaliskuuta1931Oslo) olinorjalainen kudontataiteilija. Hänen isänsä oli tavaratalo J. A. Köhler & Co:n johtajana ja hän avioitui vuonna 1873 Wilhelm Severin Hansenin kanssa, joka otti johdon Köhlerillä Fridan isän kuoltua 1876. Vuonna 1883 Norjaa koetteliPitkä lama, jolloin mies joutui konkurssiin ja kaksi parin kolmesta lapsesta kuoli. Mies lähti ulkomaille ja Frida alkoi opetellakudontaa. Vuonna 1892 Hansen muuttiKristianiaan, nykyiseen Osloon, ja sai sieltä pysyvän ateljeen. Hän menestyi siksi hyvin, että pystyi tekemään opintomatkoja muun muassa Pariisiin.
Frida opetteli perinteistä norjalaista kudontaa, mutta sai vaikutteita langoltaan, taidemaalari Carl Sundt-Hansenilta. Hän sai taideopetustaKitty Kiellandilta jaJohan Bennetteriltä. Hän yhdisti modernia tekniikkaa sekä muun muassakasvivärjäystä ja perinteistä kansallista kudontaa. Hän ei kuitenkaan pitäytynyt vanhoissa aiheissa eikä tekniikoissa. Häntä kritisoitiinkin aikanaan siitä, ettei hänen työnsä vastannut kansallista tyyliä, ja sitä pidettiin jopa epänorjalaisena. Hän teki yhteistyötä muun muassa taidemaalariGerhard Peter Frantz Wilhelm Munthen kanssa. Hänen tyyliään kuvataan muun muassaart nouveauksi.
Hansenin töitä oli esillä muun muassaPariisin maailmannäyttelyssä 1900. Hänelle myönnettiin saavutuksistaanKuninkaan ansiomitali vuonna 1915. Hänen töitään on esillä muun muassaNasjonalmuseetissa Oslossa,JugendstilsenteretissäAalesundissa,Nordiska museetissäTukholmassa jaVictoria and Albert MuseumissaLontoossa.[1][2][3][4]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
