| Free | |
|---|---|
 | |
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1968–1971, 1972–1973 |
| Tyylilaji | blues rock,hard rock,rhythm and blues |
| Kotipaikka |  Lontoo,Englanti |
| Laulukieli | englanti |
| Entiset jäsenet | Paul Rodgers |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Free olibrittiläinenrockyhtye, joka oli toiminnassa vuosina1968–1971 ja uudestaan1972–1973.Lontoossa perustettu Free kehittibluesin,soulin jafolkrockmaisten melodioiden pohjalta raskaan, hitaan ja tunnelmoivan musiikkityylin, joka usein yhdistetään varhaiseenheavy metaliin. Freen tunnetuin kappale "All Right Now" tosin eroaa nopeatempoisuudellaan yhtyeen tuotannon päälinjasta. Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanot jäsenet olivat laulajaPaul Rodgers, kitaristiPaul Kossoff, basistiAndy Fraser ja rumpaliSimon Kirke.
Freen ensimmäiset harjoitukset pidettiinNag's Head -pubissa Lontoossa 19. huhtikuuta 1968. Basisti Andrew Fraser (s. 3. heinäkuuta1952) oli tällöin vain 15-vuotias. Laulusolisti Paul Rodgers (s. 17. joulukuuta1949), kitaristi Paul Kossoff (14. syyskuuta1950 – 19. maaliskuuta1976) ja rumpali Simon Kirke (s. 28. heinäkuuta1949) olivat vain hieman vanhempia. Jäsenillä oli silti jo merkittävämpää kokemusta. Fraser oli ollut muutaman kuukaudenJohn Mayallin Bluesbreakersissa, ja Kirke ja Kossof olivat soittaneetChampion Jack Dupreen albumilla.[1] Nuoresta iästään huolimatta yhtyeen jäsenet osoittautuivat monien mielestä hyvin kypsiksi lauluntekijöiksi ja tulkitsijoiksi. Yhtyeen tunnettu kappale "Walk in My Shadow" syntyi jo ensimmäisissä harjoituksissa. Päävastuun sävellystyöstä kantoivat Paul Rodgers ja Andy Fraser.
Alexis Korner keksi yhtyeelle nimen ja suositteli heitä Island Records - levy-yhtiön johtaja Chris Blackwellille ja päätuottaja Guy Stevensille. Korner myös otti Freen toiseksi esiintyjäksi joihinkin konsertteihinsa.[1]Saman vuoden marraskuuhun mennessä Free oli levyttänyt Island Records -yhtiölle ensimmäisen albuminsaTons of Sobs, joskin levy julkaistiin vasta seuraavana vuonna. Albumi, joka dokumentoi Freen ensimmäiset kuusi yhteistä kuukautta, sisältää studioesityksiä yhtyeen varhaisesta live-ohjelmistosta. Seuraavana vuonna ilmestyi toinen albumiFree.
Free sai mainetta esiintymisistään ja jatkuvista kiertueistaan. Yhtyeen ensimmäisten albumien myynti oli kuitenkin vaisua. Tilanne muuttui, kun suuri hitti "All Right Now" julkaistiin heinäkuussa1970. "All Right Now" nousi Britannian singlelistan 2. sijalle ja Yhdysvalloissakin neljännelle sijalle. Hittikappale auttoi Freetä varmistamaan esiintymisensä valtavilla rockfestivaaleillaWightsaarella elokuussa1970. Yhtye esiintyi tällöin 600 000 ihmiselle. Lp-levyFire and Water, jota usein pidetään yhtyeen parhaana, pääsi Britannian albumilistalla toiselle sijalle ja Yhdysvalloissa 17. sijalle.[2]
Vielä samana vuonna (1970) ilmestynyt neljäs albumiHighway ei kuitenkaan menestynyt odotetusti. Vuoden1971 toukokuussa yhtye ilmoitti hajoavansa. Syynä tähän olivat suosion epätasaisuus, Paul Rodgersin ja Andy Fraserin välille puhjenneet erimielisyydet sekä kitaristi Paul Kossoffin päihdeongelmat. Yhtyeen jäähyväissingle "My Brother Jake" ja konserttikoosteFree Live! olivat yllättäen myyntimenestyksiä. Single saavutti 4. sijan Britannian listalla.[2]
Yhtyeen jäsenten sooloprojektit eivät käynnistyneet toivotulla tavalla. Free kokoontuikin uudestaan jo alkuvuodesta1972 - osittain myös siitä syystä, että muut yhtyeen jäsenet arvelivat tällä tavoin auttavansa Kossoffia, jonka ongelmat pahenivat jatkuvasti. Comebackin myötä Free vieraili myös Suomessa konsertoiden 21.3.1972 Turun konserttitalossa ja vuorokautta myöhemmin 22.3.1972 Helsingissä Finlandia-talossa.[3] Kesällä 1972 yhtye julkaisi albuminFree at Last (Catch A Train). Albumi kävi Britannian listalla parhaimmillaan 9. sijalla.[2] Andy Fraserin ja Paul Rodgersin välit kuitenkin pysyivät kireinä, ja Kossoff oli huumeaddiktionsa takia epäluotettava työtoveri. Tähän turhautuneena Fraser erosi yhtyeestä saman vuoden heinäkuussa.
Uusiksi jäseniksi värvättiinjapanilainen basisti Tetsu Yamauchi ja kosketinsoittajaJohn "Rabbit" Bundrick, jotka olivat tehneet Kossoffin ja Simon Kirken kanssa yhteisen levyn Freen ollessa hajonneena. Tämä kokoonpano julkaisi Freen viimeiseksi jääneen albuminHeartbreaker tammikuussa1973. Levy sisälsi suositun kappaleen "Wishing Well", joka on hyvin tunnettu raskaastakitarariffistään. Myös albumin nimikappale "Heartbreaker" nousi tunnetuksi."Wishing Well" nousi singlelistan sijalle 7.[2]Paul Kossoff ei kuitenkaan ollut enää esiintymiskuntoinen ja päätti jättää yhtyeen. Freen viimeisellä kiertueella Yhdysvalloissa tammi- ja helmikuussa 1973 kitaristina toimi Wendell RichardsonOsibisa-yhtyeestä. Saman vuoden kesällä yhtye lopetti toimintansa toistamiseen, ja tällä kertaa pysyvästi.
Freen toiminnan päätyttyä laulusolisti Paul Rodgers ja rumpali Simon Kirke jatkoivat uraansa suositussa rockyhtyeessäBad Company. 2000-luvulla Rodgers tekiQueen-yhtyeen kanssa kiertueen nimeltäReturn Of The Champions. Kitaristi Paul Kossoff julkaisi sooloalbuminBack Street Crawler (1973) ja perusti saman nimisen yhtyeen. Hän ei kuitenkaan päässyt eroon huumausaineista ja kuoli sydänkohtaukseen 25-vuotiaana maaliskuussa1976. Basisti Andy Fraser jatkoi uraansa Yhdysvalloissa menestyneenä lauluntekijänä. Hänen seuraajansa Tetsu Yamauchi liittyiThe Faces -yhtyeeseen. Kosketinsoittaja John "Rabbit" Bundrick soitti Back Street Crawlerissa ja päätyi myöhemminThe Whon kiertuekokoonpanon jäseneksi.
[1] Vaikka kaikki tällä levyllä soittavat muusikot olivat entisiä tai tulevia Freen jäseniä, sitä ei pidetä varsinaisena Free-levynä. Levy tehtiin ja julkaistiin Freen ollessa virallisesti hajonneena.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaFree (yhtye)Wikimedia Commonsissa