Franciscus Assisilaista esittäväEl Grecon maalaus.
Fransiskaanit (OFM,Ordo fratrum minorum,fratres minores,minoriitit, "vähäisempien veljien sääntökunta";harmaat veljet) ovatFranciscus Assisilaisen vuonna1209 perustama, vuonna1223 vahvistettukerjäläisveljestö, jonka jäsenet elävätapostolisessa köyhyydessä. Fransiskaanisääntökunnassa oli kaksi suuntaa: lievemmät eli konventuaalit ja ankarammat eliobservantit.Kapusiinit (OFMCap) on fransiskaanien haarautuma. Fransiskaanista nunnakuntaa kutsutaanklarissalaiseksiPyhän Klaaran mukaan. Tämä nunnakunta oli aluksi kuurian vaatimuksesta benediktiinisten sääntöjen alainen, kunnes Pyhä Klaara loi omat luostarisäännöt, jonka jälkeen klarissalaiset muodostivat fransiskaanien toisen sääntökunnan. Lisäksi sääntökuntaa lähellä elää myösmaallikoita, jotka muodostavat ns. Franciscuksen kolmannen sääntökunnan.[1] Suomessakeskiajalla toimi kolme konventtia:Viipurin fransiskaanikonventti,Rauman fransiskaanikonventti jaKökarin fransiskaanikonventti.
Fransiskaanien ohelladominikaanit kuuluvat tärkeimpiin kerjäläisveljestöihin, jotka kielsivät jäseniltään paitsi yksityisomistuksen myös kollektiivisen omistuksen. Niinpä fransiskaanien talotkin olivat virallisesti esimerkiksi kaupunkien raatien omistamia.
Fransiskaaninen liike syntyi vuonna1209 Franciscus Assisilaisen toiminnan myötä. Fransiskaanien ajatusmaailmaan kuuluivat köyhyydessä elämisen ja yksinkertaisen elämän tavoittelun lisäksi pyrkimys edistää rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.[2] Hänen tarkoituksensa ei alun perin ollut perustaa varsinaista organisoituasääntökuntaa. Organisoituminen tuli kuitenkin tarpeelliseksi seuraajakunnan räjähdysmäisen kasvun vuoksi.
Vuonna 1217 sääntökunta jaettiin hallinnollisesti provinsseihin. Tästä lähtien veljet kokoontuivat ns. kapituleihin keskustelemaan yhteisistä asioista ja tekemään niitä koskevia päätöksiä.
Vuonna 1219 päätettiin ryhtyä toimimaan myös kristityn maailman ulkopuolella. Lähetystyö tuli nyt osaksi fransiskaanista elämäntapaa. Myös Franciscus itse otti osaa lähetystyöhön. Egyptissäsulttaanial-Kamillin sotilaat ottivat hänet vangiksi. Franciscus saarnasi myös sulttaanin edessä. Tämä teki sulttaaniin vaikutuksen, ja Franciscus sai jatkaa matkaansa kohtiJerusalemia.
Vuonna1220 hän palasi takaisin Italiaan saatuaan tietää sääntökunnan sisäisistä kiistoista. Nyt hän nimittiPietro Cataniin seuraajakseen sääntökunnan johtajana. Pietro kuitenkin kuoli jo seuraavana vuonna, minkä jälkeen veli Elias nousi sääntökunnankenraalivikaariksi.
Franciscus laati vuonna1223 minoriittien säännön toisen version. Kenraalikapituli käsitteli säännön kesäkuussa ja marraskuussa paaviHonorius III vahvisti sen. Paavin vahvistuksen johdosta sääntö tunnetaan myös nimelläRegula bullata.
Seuraavina vuosina Franciscuksen terveydentila heikkeni. Hän kuoli vuonna1226. PaaviGregorius IX julisti Franciscuksen pyhimykseksi vuonna1228.
Jo 1200-luvulla sääntökunnan sisällä nousi kiistoja, jotka koskivat Franciscuksen tavoitteita ja niiden noudattamista. Pian Franciscuksen kuoleman jälkeen Assisissa ryhdyttiin rakentamaan suurellista basilikaa pyhimyksen haudan päälle. Osa fransiskaaneista näki tämän olevan vastoin fransiskaanien sääntöä.
↑Matthias Felsmann: Kirkon historia 2000, Alkukirkosta renessanssiin, s. 166. Suomentanut Marja Hannula, Maija Pellikka, Leena Vallisaari, Jaana Iso-Markku. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6514-9
