| Francesco Saverio Nitti | |
|---|---|
| Italian pääministeri | |
| Monarkki | Viktor Emanuel III |
| Edeltäjä | Vittorio Emanuele Orlando |
| Seuraaja | Giovanni Giolitti |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. heinäkuuta1868 Melfi,Italian kuningaskunta |
| Kuollut | 20. helmikuuta1953 (84 vuotta) Rooma,Italian kuningaskunta |
| Tiedot | |
| Puolue | Historiallinen äärivasemmisto Radikaalipuolue Demokraattiliberaalinen puolue |
| Infobox OK | |
Francesco Saverio Nitti (19. heinäkuuta1868Melfi –20. helmikuuta1953Rooma)[1] oli italialainen poliitikko, joka toimiItalian pääministerinäensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919–1920.
Nitti toimi alun perin lehtimiehenä ja taloustieteen professorinaNapolin yliopistossa, kunnes hänet valittiin vuonna 1904 Italian edustajakamariin liberaalien edustajana. Hän toimi maatalous-, teollisuus- ja kaupaministerinäGiovanni Giolittin hallituksessa vuosina 1911–1914, missä ominaisuudessa hän kansallisti vakuutustoimen. Lokakuusta 1917 tammikuuhun 1919 hän oli rahaministerinäVittorio Emanuele Orlandon hallituksessa. Orlandon erottua kesäkuussa 1919 Nittistä tuli pää- ja sisäministeri. Italia oli tuolloin keskellä sota-ajasta aiheutunutta taloudellista kriisiä ja samalla mukanaVersaillesin rauhanneuvotteluihin liittyneessä aluekiistassa muiden voittajavaltioiden kanssa.[2][1] Nittin hallitus ei saanut palautettua Italiaan sisäistä järjestystä eikä useista yrityksistään huolimatta löytämään ulkovaltojen kanssa tyydyttävää kompromissiaFiumen kysymyksestä, mikä alensi hallituksen suosiota.[2] Hallitus muutti elokuussa 1919 vaalilakia siten, että parlamenttivaaleissa siirryttiinsuhteellisen vaalitapaan, mikä vain vahvisti oppositiossa olleita sosialisteja. Erityisesti harmeja aiheuttivat teollisuustyöläisten laajat lakot sekä uudenfasistipuolueen aiheuttamat järjestyshäiriöt. Nitti erosi lopulta 9. kesäkuuta 1920.[1]
Nitti oli vielä parlamentin jäsenenä 1921–1924, mutta jäi syrjään politiikasta fasistien kiristäessä otettaan vallasta. Myöhemmin hän asui vuosia maanpaossaRanskassa ja omistautui kirjoittamiselle. Saksalaiset vangitsivat Nittintoisen maailmansodan aikana elokuussa 1943 ja internoivat hänetItävaltaan, mistä hän vapautui sodan päätyttyä. Hänet valittiinItalian senaattiin vuonna 1948.[1]