Vuoden 1868 Fort Laramien sopimus on sopimusYhdysvaltojen sekälakotalaisten Oglala-, Miniconjou- ja Brulé-joukkioiden sekäYanktonai Dakota- jaArapaho-kansojen välillä, joka allekirjoitettiinensimmäisen Fort Laramien sopimuksen epäonnistumisen jälkeen.
Sopimus tunnetaan tunnetaan myös nimelläVuoden 1868 Sioux sopimus sekä virallisella nimelläSopimus Siouxien – Brulé, Oglala, Miniconjou, Yanktonainie, Hunkpapa, Sans Arcs ja Sante – ja Arapahojen kanssa, 1868.[1] Sopimus on jaettu 17 artiklaan.
Sopimuksella perustettiin Great Sioux -niminenreservaatti, johon kuuluiMustien kukkuloiden omistusoikeus, sekä muita maa-alueita nykyistenEtelä-Dakotan,Wyomingin jaNebraskan sekä mahdollisesti myösMontanan osavaltioista.[a]
Sopimus vahvisti Yhdysvaltain hallitukselle käskyvallan sellaisten valkoisten uudisasukkaiden rankaisemiseksi, jotka tekivät rikoksia heimoja vastaan. Sopimus vahvisti Yhdysvaltain hallitukselle tämän lisäksi käskyvallan rangaista myös rikoksia tekevät heimon jäsenet. Rikoksista syytetyt oli sopimuksen myötä toimitettava hallituksen tuomioistuimiin heimotuomioistuimien sijaan. Sopimus edellytti hallitusta hylkäämäänBozeman Trail nimisen reitin varrella olevat linnoitukset. Sopimus sisälsi myös joukon määräyksiä, joiden tarkoituksena oli rohkaista heimojen siirtymistä maanviljelyyn "lähemmäksi valkoisen miehen elämäntapaa".lähde?
Sopimus suojasi neuvotteluihin osallistumattomien kolmansien osapuolten tietyt oikeudet ja päätti tehokkaastiPunaisen Pilven sodan. Tämä ei kuitenkaan koskenutPonca-kansaa, joka ei ollut sopimuksen osapuoli. Myymällä laittomasti koko Ponca-reservaatin Lakotalle sopimuksen II artiklan mukaisesti yhdysvaltalaiset sopimusneuvottelijat rikkoivat "vahingossa" Ponca-kansan kanssa aiemmin tehdyn sopimuksen.[2] Yhdysvallat ei ole sittemmin pyrkinyt palauttamaan menetettyjä maita Ponca-kansalle. Sen sijaan lakotat vaativat sopimuksen myötä Ponca-kansalta heidän maat omakseen ja ryhtyivät hyökkäämään sekä alkoivat vaatimaan Ponca-kansalta korvauksia. Tätä jatkui aina vuoteen 1876 saakka, jolloin Yhdysvaltain presidenttiUlysses S. Grant päätti ratkaista tilanteen määräämällä yksipuolisesti poncat siirrettäväksiIntiaaniterritorioon. Kyseinenintiaanien pakkomuutto tunnetaan nimelläPonca-kansan kyynelten tie. Se toteutettiin väkisin sopimusta seuraavana vuonna johtaen yli 200 kuolemaan.
Sopimuksen neuvotteli hallituksen nimittämänintiaanien rauhankomission jäsenet. Se allekirjoitettiin huhti-marraskuussa 1868Fort Laramien linnoituksesa ja lähiseuduillaWyomingin territorion alueella. Viimeiset allekirjoittajat olivat itse Oglala Sioux-intiaanipäällikköPunainen Pilvi ja muut hänen seurassaan olleet. Vihamielisyydet alkoivat pian sopimuksen jälkeen uudestaan, eikä kumpikaan osapuoli noudattanut ehtoja täysin. Avoin sota syttyi uudelleen vuonna 1876 ja vuonna 1877 Yhdysvaltain hallitus otti yksipuolisesti haltuun sopimuksen suojaamat alkuperäiskansojen maat.lähde?
Sopimus muodosti perustanYhdysvaltain korkeimman oikeuden vuoden 1980 tapaukselleUnited States v. Sioux Nation of Indians, jossa tuomioistuin päätti, että Yhdysvaltain hallitus oli ottanut laittomasti sopimuksen piiriin kuuluvia heimojen maita ja heimoille oli maksettava korvauksia korkoineen.Siouxit eivät ole hyväksyneet heille tässä tapauksessa myönnettyä korvausta, jonka arvo on yli miljardi dollaria vuonna 2018.lähde?
.jpg)
.jpg)