Kuva Mercedes Benz W196:sta, jolla Juan Manuel Fangio voitti vuosien 1954 ja 1955 mestaruudet.
FIA Formula One World Championship eliFormula 1 taiF1[3] on vuonna 1950 perustetturata-autourheiluluokka, jonka kilpailutoiminta käynnistyi virallisesti samaisena vuonna.[4] Yleisesti sarjaa pidetäänmoottoriurheilun yksipaikkaisten varsinaisten kilpa-autojen kansainvälisen tason korkeimpana kilpaluokkana. Formula 1 -luokan vuosittainen maailmanmestaruussarja koostuu vuoden aikana eri puolilla maailmaa ajettavista Grand Prix -kilpailuista. Formula 1 -sarjassa kilpaillaan sekä kuljettajien että valmistajien maailmanmestaruudesta. Formula 1 -sarjan järjestää kansainvälinen autoliittoFIA(Fédération Internationale de l'Automobile), jonka puheenjohtajana toimii nykyäänMohammed bin Sulayem. F1-sarjan kaupallisia oikeuksia johtaa ja hallinnoiChase Carey.[5] Sarjan toimitusjohtajana toimiiStefano Domenicali.[6] Moottoriurheilujohtajana toimiiRoss Brawn ja markkinointijohtajanaSean Bratches.
Formula 1 -sarjan entinen logo.Formula 1 -sarjan entinen logo.
Sarjan hallitseva kuljettajien maailmanmestari on hollantilainenMax Verstappen ja hallitseva valmistajien maailmanmestariRed Bull Racing.
Kansainvälinen autoliitto FIA hyväksyi tammikuussa 2017 sarjan oikeuksien myynnin amerikkalaiselleLiberty Medialle.[7] Kauppahinta oli noin 4,4 miljardiadollaria eli noin 3,92 miljardiaeuroa.John Malonen omistama Liberty Media on maailman suurin televisio- ja laajakaistayhtiö, joka toimii yli 30 maassa. Kaupan myötä formuloiden televisioyleisön odotetaan kasvavan, sillä vaikka laji onkin suosittu muun muassaEuroopassa, niin esimerkiksiYhdysvalloissa suosio on varsin pientä.[8]
Eurooppa on Formula 1 -sarjan perinteinen keskus ja suurin markkina-alue, vaikka Grand Prix -ajoja on sarjan alkuajoista lähtien järjestetty ympäri maailmaa ja viime aikoina on tapahtunut merkittävää laajenemistaAasiaan, kunJapanin lisäksi myösSaudi-Arabia,Qatar,Bahrain jaSingapore järjestävät MM-sarjan osakilpailut.lähde?Formula 1 -sarjaa pidetään maailman kalleimpana urheilulajina.[9] Sarjan taloudelliset vaikutukset ovatkin mittavat, ja itse kilvanajon lisäksi myös lajin ympärillä tapahtuvia taloudellisia ja poliittisia tapahtumia seurataan tarkasti. Lajiin on myös usein liitetty käsitys tietynlaisestaglamourista.kenen mukaan?
Maat ja kilpailupaikat, joissa on järjestetty Formula 1 -kilpailuja.
Formula 1 -sarjan juuret ovat Euroopassa1920–30-luvulla järjestetyissäGrand Prix -autokilpailuissa.[4] Ennen toista maailmansotaa lukuisat Grand Prix -järjestöt suunnittelivat maailmanmestaruussarjan perustamista, mutta sodan sytyttyä Euroopan kilpa-autoilutoiminta keskeytyi. MM-sarja virallistettiin vasta vuonna1947 ja ensimmäistä kertaa MM-sarjassa kilpailtiin vuonna1950.[4] Valmistajien mestaruudesta alettiin kilpailla vuonna1958. Pitkän aikaa järjestettiin myös MM-sarjan ulkopuolisia kilpailuja, viimeisimmät1983.[4]
Formula 1 -sarjan maailmanmestaruudesta kilpailtiin virallisesti ensimmäistä kertaakaudella 1950.[4] Vuonna1947 laadituissa säännöissä määriteltiin auton vapaasti hengittävän moottorin tilavuudeksi 4,5litraa, ja ahdetun moottorin tilavuudeksi 1,5 litraa. Ensimmäisellä F1-kaudella MM-sarja koostui kuudesta eri puolilla Eurooppaa järjestystäGrand Prix -kilpailusta, joilla oli pitkät perinteet jo ennen toista maailmansotaa järjestetyistä kilpa-ajoista, sekä YhdysvaltainIndianapolisin osakilpailusta. F1-sarjan alkuvuodet olivat italialaistenAlfa Romeon jaMaseratin hallintaa[4], vaikka myös muunmaalaiset valmistajat, kuten ranskalainenTalbot ja brittiläinenBRM kykenivät täysipainoiseen kilpailuun. Kilpailuihin otti osaa myös yksityistallien autoja.
Ensimmäinen kausi oli Alfa Romeon hallintaa.[4] ItalialainenGiuseppe Farina voitti kautta aikain ensimmäisen F1:n MM-kilpailun,[10] joka järjestettiin Ison-BritannianSilverstonen radalla, jossa Alfa Romeon menestystä tahdittivatLuigi Fagioli jaReg Parnell. Farinasta tuli myös ensimmäinen maailmanmestari[11][4] 1,5-litraisellaAlfetta 158 -autollaan. Alfan menestyskulku jatkui myösseuraavana vuonna, jolloinArgentiinanJuan Manuel Fangio otti ensimmäisen kaikkiaan viidestä maailmanmestaruudestaan.[11][4] Vapaastihengittävät Ferrarit tarjosivat kuitenkin Alfa Romeolle tiukan vastuksen, ja se päättikin lopettaa F1-toimintansa tähän kauteen.
Huolestuneena kohonneista kustannuksista ja tasaväkisten kilpailijoiden puutteesta FIA päätti, että seuraavat kaksi kautta kilpailtaisiin 2-litraisillaFormula 2 -luokan autoilla. Kuitenkin tämän seurauksena Ferrarin ylivoima vain kasvoiEnzo Ferrarin ja hänen vallankumouksellistenFerrari 500 -autojen ansiosta. ItalianAlberto Ascari voitti mestaruuden sekäkaudella 1952 että1953.[11]
Kaudella 1954 maailmanmestaruudesta kilpailtiin taas F1-luokan autoilla. Uudet säännöt sallivat 2,5-litraiset vapaastihengittävät moottorit. Tämä sääntömuutos lopetti italialaisvalmistajien ylivoiman kauden, mutta tilalle tuli uusi voimatekijä, saksalainenMercedes, joka oli hallinnut kilpa-ajoja1930-luvulla kuuluisilla hopeanuolillaan. Autoissa oli venttiilien pakko-ohjausjärjestelmä, ruiskutusmoottori, säädettävä alusta sekä uudenlainenStormlininen-korirakenne. Mersun rattiin siirtynyt Juan Manuel Fangio olikin täysin ylivoimainen. Hän ajoi Mercedeksellä 12 kilpailua, joista 8 päättyi hänen voittoonsa.[11]Kauden 1955 lopulla Mercedes kuitenkin vetäytyi kokonaan kilpa-autoilusta kolmenkymmenen vuoden ajaksiLe Mansin 24 tunnin ajossa tapahtuneen83 ihmisen hengen vaatineen onnettomuuden vuoksi.[12] Tämä mahdollisti Maseratin ja Ferrarin tuovan Italian punaiset värit takaisin palkintokorokkeen korkeimmalle korokkeelle seuraavina vuosina.
Kaudella 1955 myös kaksinkertainen mestari, Ferrari-kuljettaja Alberto Ascari sai surmansa ulosajossaMonzan radalla harjoitellessaan urheiluautokilpailuja varten.[12]Kaudeksi 1956 Fangio siirtyi Ascarin paikalle Ferrarille ja voitti kaudella kolme kilpailua sijoittuen lopuissa kilpailuissa kakkoseksi. Hän myös voitti MM-sarjan kokonaiskilpailun neljättä kertaa urallaan.Kaudeksi 1957 Fangio palasi takaisin Maseratille ja voitti peräti viidennen mestaruutensa.[11]
Kaudeksi 1958 mestaruuden vei jälleen kerran Ferrari-kuljettaja,Mike Hawthorn, josta tuli näin ensimmäinen brittiläinen Formula 1 -sarjan maailmanmestari.[11] 1958 kilpailtiin myös ensimmäistä kertaa valmistajien MM-tittelistä, jonka voitti brittiläinenVanwall. Ensimmäisen kilpailun takamoottorisellaCooperilla voittanut ja kesken kauden Vanwallille siirtynyt, yhteensä neljä osakilpailua voittanutStirling Moss hävisi jälleen kerran mestaruustaistelun, tällä kertaa yhden pisteen erolla Hawthorniin, joka voitti kauden aikana vain yhden kilpailun. Vanwallia ajoivat myösTony Brooks sekä Marokon GP:ssä kuollutStuart Lewis-Evans. Kauden avauskilpailuArgentiinan GP oli sikäli vallankumouksellinen, että Mossin voitto oli kautta aikain ensimmäinen takamoottorisella autolla otettu GP-voitto. Cooper, jonka moottorina toimi 2-litrainenCoventry Climax voitti myös kauden toisen osakilpailunMaurice Trintignantin ohjastamana.
Kun vielä kaudella 1958 vallankumouksellinen Cooper ei kyennyt 2-litraisella autolla taistelemaan täysipainoisesti maailmanmestaruudesta, olivat seuraavat vuodet Cooperin hallintaa. Cooperin lisäksi myös brittiläisetLotus jaBRM vaihtoivat takamoottorisiin autoihin, kun taas Enzo Ferrari totesi, että"Hevoset vetävät autoa ennemminkin kuin työntävät sitä". Taakse sijoitettu moottori mahdollisti auton painopisteen sijoittamisen entistä alemmaksi. Australialainen Cooper-kuljettajaJack Brabham vei nimiinsä kuljettajien maailmanmestaruudet kausina1959 ja1960.[11]
Kaudeksi 1961 pyrittiin hillitsemään nopeuksia, ja moottorit muuttuivat 1,5-litraisiksi vapaastihengittäviksi. Ferrari olisi voinut käyttää sillä jo valmiina olleita V6-moottorilla varustettuja F2-autoja, mutta se kuitenkin suunnitteli täysin uuden auton, jossa oli 120-asteen V6-moottori. Ferrari hallitsikin kautta ja voitti sekä valmistajien että kuljettajien mestaruuden kuljettajanaan yhdysvaltalainenPhil Hill.[11]
Kaudeksi 1962 mukaan tuli myösPorsche, joka voitti yhden kilpailun, mutta vetäytyi sitten liian korkeiksi kohonneiden kustannusten takia.Lotus esitteli uuden Coventry-Climax FWMV V8 -moottorisenLotus 25 -auton, jossa oli putkirungon sijastamonokokki. Tätä pidetään takamoottorisiin autoihin siirtymisen jälkeen seuraavana suurena teknillisenä edistysaskeleena. Mestaruuden voitti kuitenkin vieläGraham HillBRM:lla.[11]
Kaudeksi 1963 Lotuksen vallankumouksellinen kehitystyö oli tuottanut tulosta, ja kuljettajana toiminut skotlantilainenJim Clark vei nimiinsä henkilökohtaisen mestaruuden.[11]Seuraavana vuonna mestaruuden vei voimakkaasti kauteen panostaneella Ferrarilla ajanutJohn Surtees,[11] joka käytti kauden aikana peräti kolmea erilaista moottoria: V6:sta, V8:a sekä poikittain asennettua 12-sylinteristä moottoria. Surteesista tuli myös ensimmäinen kuljettaja, joka on kyennyt voittamaan mestaruuden sekä moottoripyörällä että autolla.Kaudella 1965 Lotus ja Clark palasivat mestareiksi.[11]
Kaudella 1966 muutettiin jälleen moottorisääntöjä. Vapaastihengittävien moottorien tilavuudeksi vakiinnutettiin 3 litraa (joka oli käytössä vielä kaudelle 2005 asti), jaturboahdettujen tilavuudeksi 1,5 litraa. Oman tallinsa perustanut Jack Brabham voitti uransa kolmannen ja viimeisen mestaruuden.[11]Brabham vei myös valmistajien tittelin, kun Lotus taisteli teknisten ongelmien kanssa. Myösseuraavana vuonna Brabham vei molemmat mestaruudet, tällä kertaa mestarikuljettajana uusiseelantilainenDenny Hulme Jack Brabhamin kokeillessa auton uusia osia.[11]
Epäonnistuttuaan kaudella1967 Jim Clark ja uudellaFord-Cosworth DFV -moottorilla varustettu Lotus antoivat myrskyvaroituksenkauden 1968 avauskilpailussaEtelä-Afrikassa ottamalla kaksoisvoiton. Seuraavina kuukausina F1-sarjassa tapahtui paljon merkittäviä asioita. Huhtikuussa Lotuksen F2-talli ilmestyi Barcelonaan maalattuina Imperial Tobaccon puna-kulta-valkoisiin väreihin. Seuraavana viikonloppuna Jim Clark sai surmansa ajettuaanHockenheimilla järjestetyssä F2-kilpailussa päin puuta. Toukokuun lopulla Monacon GP:ssä Graham HillinLotus 49B -F1-autossa oli aerodynaamiset siipirakenteet, joita oli vielä tuolloin käytetty ainoastaanGT-autoissa. Clarkin kuolemasta huolimatta Lotus voitti molemmat mestaruudet, kuljettajana Graham Hill, jolle mestaruus oli uran toinen.[11]
Kaudella 1969 puhalsivat jälleen uudet tuulet, kunKen Tyrrellin talli ilmestyi kuvioihinCosworth-moottoreineen ja ranskalaisen lentokonevalmistajaMatran valmistamine autoineen. Mestaruuden vei nimiinsä skotlantilainenJackie Stewart[11]Matra MS80-autolla.Seuraavana vuonna Matra olisi halunnut Cosworthin sijaan käyttää omia V12-moottoreitaan, mutta koska Tyrrell sai tukeaFordilta, ei tämä käynyt päinsä. Tyrrell ostiMarch 701 -rungon ennen oman auton kehittämistä. Mestaruuden veiJochen Rindt uudellaLotus 72 -autolla. Rindt kuitenkin kuoliMonzan radalla jarruakselin katkettua, ja hänestä tuli ensimmäinen kuolemansa jälkeen mestaruuden voittanut kuljettaja.[11]
Kaudella 1971 parivaljakko Tyrrell-Jack Stewart palasi mestariksiTyrrell 001 -autolla. Tyrrell vei myös valmistajien tittelin[11]François Cevertin toimiessa toisena kuljettajana.Seuraavana vuonna Stewart kärsi vatsahaavasta ja mestaruuden voitti Lotus-kuljettaja brasilialainenEmerson Fittipaldi.[11]1973 Lotusta kuljettivat Fittipaldi jaRonnie Peterson ja se voittikin valmistajien mestaruuden. Tyrrellillä ajanut Jackie Stewart voitti kolmannen mestaruutensa[11] ja tallitoveri Cevert kuoliWatkins Glenin radalla aika-ajoissa.
Noihin aikoihin F1-autoissa oli hieman ulkonäöllisiä eroja vuoden 1966 autoihin. Autojen runko oli ensimmäisenä Lotuksen lanseeraama kiilan muotoinen, ja autojen etu- ja takaosissa oli erinäköisiä siipiä. Kuljettajien pään yläpuolelle oli ilmestynyt suuri ilmanottoaukko. Myös renkaitten määrä vaihteli, sillä kaudella1976 Tyrrell esitteli vallankumouksellisen 6-renkaisenTyrrell P34-autonsa, jolla saavutettiin jopa voittoRuotsin GP:ssä. Suurin mekaaninen muutos oli Ferrarin kausina1974 ja1975 käyttämät312B4- ja312T-autot, joissavaihdelaatikko sijaitsi poikittain. Ferrari voittikin valmistajien mestaruuden kausina1975,1976 ja1977 kuljettajanaan itävaltalainenNiki Lauda.[11]McLaren-tallinMcLaren M23 -autolla Fittipaldi jaJames Hunt voittivat kuljettajien mestaruudet1974 ja 1976, ja Ferrarin Lauda 1975 ja 1977. 1976 Lauda joutuiNürburgringillä vakavaan onnettomuuteen, jossa hän oli menettää henkensä ja paloi erittäin pahasti. Pappi antoi Laudalle jopa katolisen käytännön viimeisen voitelun. Kuitenkin jo 38 päivää onnettomuutensa jälkeen hän istahti jälleen Ferrarinsa rattiin.
Kaudella 1977 alkoivat Formula 1 -sarjan historian hankalimmat ajat. Ranskalainen tulokastalliRenault tuli mukaan 1,5-litraisella turboahdetullaRS01-autollaan. Vaikka turbo oli ollut sallittu jo 11 vuotta aikaisemmin, ei yksikään talli ollut sitä käyttänyt ennen Renault'ta. Sen sijaan Lotus kehitti ensimmäisiämaaefektiautoja ja saavutti niillä menestystäkin 1977 ja1978. 1977 Lotuksen autot olivat nopeita, mutta epäluotettavia. 1978 myös muut tallit ryhtyivät kehittämään maaefektiautoja, jotka mahdollistivat huomattavasti voimakkaammandownforcen. Kehitystyö tuotti tulosta, kun amerikkalainenMario Andretti voitti mestaruudenLotus 79 -autolla kaudella 1978. Lotus voitti myös valmistajien mestaruuden.[11] Andrettista tuli ensimmäinen ihminen, joka on kyennyt voittamaan mestaruuden sekäIndyCar-sarjassa että Formula 1:ssä.
Maaefektin käyttö sai rajoituksia kieltämällä ensin "imuvoimaa" käyttävät ratkaisut ja myöhemmin kieltämällä täysin tasaiset pohjat.[13]
Lotuksen ja Renault'n työ aloitti suurimman ja katkerimman taiston F1:n historiassa. Turbomoottorit olivat kalliita ja monimutkaisia, vaikeita kehittää ja rakentaa, ja niitä käyttivätkin lähinnä suurten autotehtaiden kuten Renault'n, Ferrarin ja uudelleensyntyneen Alfa Romeon tallit. Sen sijaan maaefektiautot olivat halvempia ja helpompia rakentaa. Lisäksi ne sopivat hyvin yhteen pienten ja halpojenFord Cosworth -moottorien kanssa, joita käyttivät muun muassa Lotus, McLaren jaWilliams. Tämä kahden leirin jako näkyi myös poliittisella puolella: vastakkain olivat kansainvälinen autourheiluliittoFISA (Federation International du Sport Automobile) johtajanaanJean-Marie Balestre sekä maaefektiautoja puolustanut tallien yhdistysFOCA(Formula One Constructors Association), jota johti Brabham-tallin omistajaBernie Ecclestone.
FISA:n ja FOCA:n kiistat näkyivät myös radalla ja jopa kilpailuja peruutettiin. EteläafrikkalainenJody Scheckter voitti Ferrarin viimeisen kuljettajien mestaruuden ennen 21 vuoden mittaista kuivaa kautta. WilliamsinAlan Jones jaKeke Rosberg voittivat mestaruudet1980 ja1982,[11] kun taas Brabhamilla ajanut nuori brasilialainenNelson Piquet vei mestaruuden vuosina1981 ja1983. Kaudella 1983 FISA:n ja FOCA:n välit oli saatu selvitetyksi ja solmittuConcorde-sopimus: FOCA hoitaa talousasiat ja FISA määrää säännöt vielä tänäkin päivänä.
Ferrari voitti ensimmäisen kerran turboahdetuilla koneilla valmistajien mestaruuden 1982, ja Piquet'nBMW:n turbolla voittama mestaruus 1983[11] oli ensimmäinen turbolla voitettu kuljettajien mestaruus. Kaudella 1984 ainoastaan Tyrrell käytti vanhoja vapaastihengittäviä moottoreita.1984 TAG-Porschen vauhdittamalla McLarenilla ajanut Niki Lauda voitti uransa kolmannen mestaruutensa, jonka jälkeen Alain Prost voitti seuraavat kaksi mestaruutta.[11] Valmistajien titteli meni vuonna 1984 myös McLaren-TAG:lle, joka voitti tittelin uudestaan seuraavalla kaudella.[11]
1980-luvulla turvallisuuskysymykset nousivat jälleen pinnalle. Turbomoottorit ohittivat viimein vuoden1937Mercedes-Benz W125:n 640hevosvoiman tehot. Vuonna1986 turbot saattoivat hetkellisesti saavuttaa jopa 1 000 hevosvoimaa. Kuljettajat eivät kyenneet hillitsemään vauhtiaan ja tämä näkyi monina vakavina onnettomuuksina.1980Patrick Depailler suistui radalta kohtalokkaasti Hockenheimin nopeassa Ostkurvessa. Vuonna 1982 Ferrarin lahjakas ja nopea kanadalainenGilles Villeneuve sai surmansaZolderissa ja myöhemmin tallitoveriDidier Pironi katkaisi molemmat jalkansa. Formuloissa ja myöhemmin ralliautoissa kävi sama ilmiö, kuljettajat eivät kyenneet enää hallitsemaan autoja, koska autoissa oli liikaa hevosvoimia ja tapahtui monia vakavia onnettomuuksia ja kuolemia.
Kaikesta huolimatta tämä aikakausi oli ehkä Formula 1 -historian värikkäintä aikaa tietyssä mielessä. Ford-Cosworth moottorien edullisuus mahdollisti monien yksityisten tallien osallistumisen F1-sarjaan joko itse rakentamallaan tai ostamallaan rungolla. Tällaisia yksityistalleja olivat muun muassaEnsign,Penske jaTheodore, jotka eivät saavuttaneet kovinkaan kummoista menestystä. Kuitenkin muun muassaHesketh,Shadow,Wolf, jaArrows saavuttivat jonkinlaista menestystä ja satunnaisesti kykenivät haastamaan suurten autonvalmistajien tukemia talleja.
NuoriAyrton Senna teki suuren vaikutuksen sateen keskeyttämässä1984 Monacon GP:ssä, jossa hän sijoittuiTolemanilla Prostin jälkeen kilpailun kakkoseksi. Tuota kilpailua voidaan pitää Prostin ja Sennan vuosikymmenen kestäneen aikakauden alkusysäyksenä. 1986Hondan moottorilla varustettu Williams oli kova sana kuljettajinaan Piquet jaNigel Mansell, ja voittikin valmistajien mestaruuden.[11] Kuljettajien mestaruus ratkesi vasta kauden viimeisessä kilpailussa Australiassa, Prostin voitettua Williams-kuskien rengasongelmien ansiosta.Kaudella 1987 vapaastihengittävät moottorit tekivät paluun, mutta eivät pärjänneet turboja vastaan, vaikka turbojen ylivoimaa karsittiin rajoituksilla. Kaudella 1987 Piquet voitti Hondan turbokoneella Williamsissa helpohkosti kolmannen mestaruutensa Mansellin tullessa loppupisteissä kakkoseksi, varmistaen Williams-Hondalle valmistajien mestaruuden.
Kaudeksi 1988 Honda siirtyi Sennan kanssa McLarenille.[14] Senna pääsi ensimmäistä kertaa elämässään ajamaan todella kilpailukykyisellä kalustolla, ja toisena kuljettajana jatkoi Prost. Kauden 16 kilpailusta Prost voitti seitsemän ja Senna kahdeksan, ja Senna voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa.[11] Hondan vauhdittama McLaren-kaksikko voitti kaikki osakilpailut lukuun ottamatta Monzan osakilpailua jonka voiton vei Ferrarilla ajanut Gerhard Berger.
1989 turbot olivat kielletty, mutta Hondan uudella vapaastihengittävällä 3,5 litraisella V10-moottorilla McLaren jatkoi ylivoimaista hallintaansa. 1989 Prost voitti kolmannen mestaruutensa.[11] Kiistanalaisessa kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa JapaninSuzukassa Senna oli ohittamassa Prostia, mutta tämä "sulki oven" Sennan edestä. Prost joutui keskeyttämään, ja Senna ajoi voittoon. Hänet kuitenkin myöhemmin hylättiin, koska hän sai työntöapua, eikä hän ajanut viimeistä shikaania.
Kaudeksi1990 Prost siirtyi Ferrarille, mutta taistelu Sennan kanssa jatkui yhä. Jälleen kerran ratkaisu tapahtui toiseksi viimeisessä kilpailussa, ja jälleen kerran Senna ja Prost kolaroivat keskenään. Senna myöhemmin myönsi, että hän törmäsi tahallisesti Prostiin. Senna julistettiin mestariksi, ja hän uusi mestaruutensakaudella 1991, jolloin käytössä oli Hondan uusi V12-moottori.[11]
1990-luvun alkupuolella uusi elementti, välitankkauksetvarikkopysähdysten yhteydessä otettiin käyttöön. Tämä lisäsi kilpailutaktiikan merkitystä. Myös uusia teknisiä välineitä otettiin käyttöön: puoliautomaattiset vaihdelaatikot,aktiivijousitus jaluistonesto mahdollistivat entistä kovemmat nopeudet, mutta myös lisäsivät kustannuksia.Kaudeksi 1989 Williams oli saanut käyttöönsä Renault'n moottorit. Honda vetäytyi sarjasta kauden 1992 jälkeen, ja Williams-Renault'lla mestariksi ajoi vihdoinkin britti Nigel Mansell vuosikymmenen yrittämisen jälkeen.Kaudella 1993 Williams otti toisen peräkkäisen mestaruutensa, kun välivuoden jälkeen Formula 1 -auton rattiin paluun tehnyt Prost kruunattiin jo neljännen kerran mestariksi.
F1:ssä ei ollut tapahtunut kuolonkolareita sitten vuoden1986, kunElio de Angelis menetti henkensä testionnettomuudessa. Monia hurjan näköisiä kolareita, kuten Piquet'n ja Bergerin onnettomuudetImolassa jaMartin Donnellyn Espanjassa, oli tapahtunut, mutta kuljettajat olivat säilyneet hengissä. Autojen nopeudet olivat kuitenkin kasvaneet merkittävästi kahdeksassa vuodessa, vaikka turbot olikin kielletty ja renkaita kavennettu. Näytti siltä, että autot olivat turvallisia.
Kuitenkin huhti-toukokuun vaihteenSan Marinon GP ja kaksi viikkoa myöhemmin ajettu Monacon GP näyttivät asioiden todellisen puolen. Italian Imolassa ajetun San Marinon GP:n harjoituksissaRubens Barrichello törmäsi rengasvalliin suurella nopeudella murtaen nenänsä ja loukkaantuen vakavasti. Aika-ajossaRoland Ratzenberger kuoli auton paiskauduttua seinään yli 300 kilometrin tuntinopeudella. Seuraavan päivän kilpailussa kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna sai surmansa auton törmättyä betoniseinään ja irronneen renkaan tukivarren tunkeuduttua kypärän auki olleen visiirin läpi aivoihin. Kaksi viikkoa myöhemmin Monacossa tapahtuneen onnettomuuden seurauksena itävaltalainenKarl Wendlinger vaipui koomaan. Onnettomuuksien vuoksi FIA ryhtyi tekemään muutoksia turvallisuuteen sen verran, mitä kesken kauden oli mahdollista tehdä. Autojen pohjaan asennettiin muun muassa vanerilevy, joka ei saanut kulua liikaa.
Prostin lopettamispäätös ja Sennan kuolema päättivät tietyn aikakauden Formula 1:ssä, ja alkoi uusien kuljettajien esiinmarssi. 1994 mestaruuden voitti Saksan lahjakas, mutta kiistanalainen Michael Schumacher. Benettonin tallipäällikkönä toimi entinen muotisuunnittelijaFlavio Briatore, ja talli panosti täysillä Schumacheriin jopa sääntöjen vastaisin keinoin. 1994 päätöskilpailussa Schumacher näytti jo merkkejä myöhemminkin tunnetuksi tulleesta luonteestaan pakottamalla mestaruutensa uhkaajan,Damon Hillin ulos radalta.
Kaudeksi 1995 turvallisuussääntöjä parannettiin lisää. Toleransseja pienennettiin, ja muun muassa ohjaamon reunat määriteltiin tarkasti. Moottorin sallittu tilavuus pienennettiin 3,5 litrasta tasan kolmeen. Kuitenkin vielä 1995 sattuiMika Häkkisen vakava onnettomuus, joka tosin johtui rengasrikosta. Mestaruus oli kahden Renault-tallin välinen taisto. Kauden kaikki kilpailut voitettiin Renault’n koneilla, paitsiJean Alesi onnistui voittamaan Ferrarillaan Kanadan GP:n. Mestaruuden vei toistamiseen Michael Schumacher[11] Renault'n moottorit saaneella Benettonilla, joka otti historian ensimmäisen valmistajien mestaruutensa.Kaudeksi 1996 Schumacher siirtyi Ferrarille, ja Benetton sai vaihdossa Alesin ja Bergerin. Mestariksi ajoi WilliamsinDamon Hill.[11]
Kausi 1997 oli nuoren lupaavan kuljettajan, KanadanJacques Villeneuven sekä Ferrarin Michael Schumacherin välinen kamppailu. Kauden päätöskilpailussa EspanjanJerezissä nähtiin jälleen kerran osoitus Schumacherin luonteesta, kun hän yritti kiilata Villeneuveä ulos radalta, mutta joutuikin itse keskeyttämään ja Villeneuve ajoi mestariksi.[11] Schumacher sai kuitenkin teostaan vain nimellisen rangaistuksen – hän menetti MM-sarjan kakkostilansa, ja sai kolmen kuukauden kilpailukiellon, minkä aikana ei järjestetty yhtään F1-kilpailua. Mestaruudellaan Villeneuve liittyiMario Andrettin,Emerson Fittipaldin jaNigel Mansellin seuraan kuljettajana, joka on kyennyt voittamaan sekä F1- ettäCART-sarjan mestaruuden. Kauden päätteeksi Renault päätti vetäytyä moottorintoimittajana Formula 1 -sarjasta.
McLarenin ja Ferrarin kaksintaistelu – Häkkinen vastaan Schumacher
Kauden 1997McLaren, jolla Häkkinen voitti ensimmäisen GP:nsä.
Vuosituhannen kahta viimeistä vuotta leimasivat kahden tallin ja kuljettajan kaksintaistelu. McLaren-Mercedeksen Mika Häkkinen ja Ferrarin Michael Schumacher kävivät kilpailusta kilpailuun tasaista taistelua formula-maailman herruudesta. Ferrarin ja McLarenin teknisen tasaväkisyyden johdosta menestys riippui hyvin paljon kuljettajien taidoista. Myös varikkopysähdysten merkitys kasvoi rengas- ja polttoainetaktiikan noustua monen kilpailun ratkaisijaksi.
Suomessa laji itse oli vuosina 1998-2000 suosionsa huippua. FormulaselostajaMatti Kyllösen mukaan kauden 1998 päätösosakilpailua heräsi kuudelta aamulla seuraamaan 1,6 miljoonaa suomalaista.
Kaudeksi 1998 tehtiin edelleen suuria sääntömuutoksia kun autoja kavennettiin ja sliksirenkaista siirryttiin urarenkaisiin, jotta kaarrenopeudet saataisiin pienemmiksi. Takarenkaissa oli neljä uraa ja eturenkaissa kolme. Kautta edeltäneet testit lupailivat menestystä McLarenille, joka ei ollut viimeisinä vuosina pystynyt tarjoamaan huippulahjakkaalle ja -lupaavalle suomalaiselleMika Häkkiselle tarpeeksi suorituskykyistä kalustoa, jotta tämä olisi kyennyt taistelemaan mestaruudesta. Jo kauden avauskilpailussa AustralianMelbournessa McLaren antoi ymmärtää mistä tulevalla kaudella 1998 on kyse, kun Häkkinen otti ylivoimaisen kaksoisvoiton yhdessä tallitoverinsaDavid Coulthardin kanssa ohittamalla kaikki muut kuljettajat kierroksella. Schumacher tarjosi Häkkiselle tiukan vastuksen ja vei MM-tittelin ratkaisun kauden viimeiseen osakilpailuun, jossa kuitenkin Häkkinen voitollaan varmisti mestaruuden.[11]
Seuraavana vuonna eturenkaisiin lisättiin yksi ura lisää. Kauden mestaruustaistelu muuttui tiukemmaksi. Schumacher katkaisi jalkansa Ison-Britannian osakilpailussa, ja kamppailu käytiin Häkkisen sekä FerrarinEddie Irvinen kesken. Mestaruustaistelu venyi jälleen viimeiseen osakilpailuun, jonka Häkkinen toistamiseen voitti vieden samalla mestaruuden nimiinsä. Irvine, Schumacher ja Schumacheria tuurannutMika Salo kykenivät kuitenkin tuomaan Ferrarille sen ensimmäisen valmistajien mestaruuden sitten vuoden1983.[11]
Michael Schumacher Yhdysvaltain GP:ssä vuonna 2004.
Vuodesta 1996 alkanut projekti Ferrarin nostamiseksi jälleen kärkitalliksi huipentui vuosituhannen vaihteen jälkeen.Kaudella 2000 McLaren ei enää kyennyt tarjoamaan Mika Häkkiselle kalustoa, jolla hän olisi kyennyt haastamaan Schumacherin ohjastaman Ferrarin. Erityisen ratkaisevaksi nousivat McLarenin luotettavuusongelmat, ja Schumacher voittikin Ferrarin ensimmäisen kuljettajien mestaruuden sitten Jody Scheckterin mestaruudenkaudella 1979.
Kaudella2001 Schumacher oli ylivoimainenFerrari F2001 -autollaan, varmistaen mestaruuden jo kauden viidenneksi viimeisessä kilpailussaUnkarin GP:ssä. Kausi2002 oli vieläkin hulppeampi: mestaruus ratkesi jo kauden seitsemänneksi viimeisessä kilpailussaRanskan GP:ssä, ja Schumacher voitti peräti 11 kauden 17 kilpailusta. Viides mestaruus tiesi samalla sitä, että hän siirtyiJuan Manuel Fangion rinnalle eniten mestaruuksia voittaneena kuljettajana.
Schumacherin ylivoiman vuoksi kaudeksi2003 muutettiin pistejärjestelmää, millä pyrittiin vähentämään voiton merkitystä ja siten pitämään MM-taisto tasaisempana pidempään. Schumacher joutuikin käymään kovan mestaruustaiston, tällä kertaa yhdessä McLareninKimi Räikkösen jaWilliamsinJuan Pablo Montoyan kanssa. Schumacher voitti kaudella kuusi osakilpailua, ja vaikka mestaruustaisto oli vielä viimeisessä kilpailussa avoin, olivat kilpakumppani Räikkösen mahdollisuudet mestaruuteen lähinnä teoreettiset: Schumacherin ei tarvinnut muuta kuin sijoittua pisteille voittaakseen mestaruuden. Sen hän myös teki sijoittumalla kahdeksanneksi, ja hän voitti kuudennen mestaruutensa kahden pisteen erolla Räikköseen. Kauden aikana Ferrarin epäiltiin kärsineenBridgestone-renkaiden huonommasta nopeudesta kuumissa olosuhteissa, sillä Ferrari näytti ylivoimaiselta kauden alussa, mutta kauden keskivaiheilla ylivoima oli jo tyystin kadonnut. Toisaalta mestaruustaiston ratkaisseessa kauden toiseksi viimeisessäYhdysvaltain GP:ssä Schumacherin nähtiin kuitenkin voittaneen juuri Bridgestonen hyvien sadekelirenkaiden avulla.
Seuraava kausi2004 oli Schumacherin mestaruuskausista hulppein: hän voitti 13 kauden 18 osakilpailusta ja peräti 12 kauden 13 ensimmäisestä osakilpailusta. Muilla kuljettajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia mestaruustaistoon, vaikka tallikaveriRubens Barrichellolla oli vielä teoreettiset mahdollisuudet kauden viidenneksi viimeiseen kilpailuun saakka.
Kaudella2005 Ferrari oli vain varjo edelliskausista. Ferrari aloitti kauden perinteiseen tapaan vanhalla autolla, jonka vauhti osoittautui kuitenkin riittämättömäksi. Pikavauhdilla radalle tuotu uusi auto ei sekään tuonut merkittäviä parannuksia. Kauden ainoan voiton Ferrarille otti Michael SchumacherIndianapolisin tynkäkilpailusta. Formulasarjaa hallitsivatRenault jaMcLaren-Mercedes. Renault vei merkkimestaruuden ja Renault-tallin kuljettajaFernando Alonso kuljettajien mestaruuden. Samalla Alonsosta tuli kautta aikojen nuorin maailmanmestari. Vaikka McLaren olikin nopea, alkukauden tekniikkaongelmat pudottivat tallin ja Kimi Räikkösen maailmanmestaruustaistelusta.
Kaudella2006 mestaruustaisto käytiin Ferrarin Michael Schumacherin ja Renault'n Fernando Alonson välillä. Alonson alkukausi oli vahva, sillä hän aloitti kaudenBahrainin jaAustralian voitoillaan. Ferrarin kehitystyö nosti Schumacherin mukaan ja saksalainen ottikin kolme perättäistä voittoaYhdysvaltain,Saksan, jaRanskan osakilpailuissa.Kiinan GP:n voitolla hän nousi MM-sarjan johtoon.Japanissa sattunut moottoririkko nosti Alonson lähes tavoittamattomaan kymmenen pisteen johtoon ennen päätöskilpailua. Tämä tarkoitti Schumacherin mestaruutta ajatellen pakkovoittoa ja Alonson jäämistä pisteittä. Schumacher oli päätöskilpailussaBrasiliassa neljäs ja Alonso toinen, jolla espanjalainen varmisti toisen maailmanmestaruuden. Myös merkkimestaruus matkasi Renault’lle.
Kimi RäikkönenBrasilian GP:ssä vuonna 2007. Räikkönen varmisti kyseisessä kilpailussa ensimmäisen maailmanmestaruutensa.[15]
Kaudeksi2007 Ferrarille siirtyi Kimi Räikkönen Michael Schumacherin lopetettua uransa. Renault'n Fernando Alonso siirtyi McLarenille Räikkösen tilalle. Kakkoskuljettajaksi otettiin tulokasLewis Hamilton. Räikkönen voitti kauden aloittaneenAustralian GP:n:n selkeästi, mutta Ferrarin ylivoima katosi, kun McLaren teki valituksen heidän autonsa liikkuvasta pohjasta. Ferrarin pohjaratkaisu kiellettiin, mikä yhdessä tallin tuulitunneliongelmien kanssa nosti McLarenin Ferrarin edelle. Pohjois-Amerikassa ajetut kaksi kilpailua nostivat Lewis Hamiltonin MM-sarjan kärkeen, kun hän onnistui voittamaan molemmat kilpailut. Kauden viimeisessä osakilpailussaBrasiliassa mestaruudesta taistelivat Hamilton, Alonso ja Räikkönen. Räikkönen voitti osakilpailun ja samalla maailmanmestaruuden vain pisteen erolla Hamiltoniin ja Alonsoon, oltuaan seitsemän pisteen takaa-ajoasemassa vielä ennen kilpailua.
Kaudella2008 mestaruustaistelu käytiin jälleen Ferrarin ja McLarenin kuljettajien välillä. Räikkösen pudottua pois taistelusta mestaruus ratkaistiin McLarenin Lewis Hamiltonin ja Ferrarin Felipe Massan välillä. Kauden viimeisessä kilpailussaBrasiliassa Hamiltonin piti sijoittua vähintään viidenneksi voittaakseen mestaruuden. Massa voitti sateessa ajetun kilpailun ja olisi voittanut maailmanmestaruuden, ellei viimeisen kierroksen viimeisessä mutkassaToyotanTimo Glock olisi joutunut hiljentämään vauhtiaan ja päästänyt Lewis Hamiltonia ohitseen. Ohitus nosti Hamiltonin tarvittavalle viidennelle sijalle. Hamiltonista tuli siihen mennessä nuorin maailmanmestari Formula 1 -sarjassa.
Kaudella2009 mestaruus meni yllättäenBrawn GP:nJenson Buttonille, joka hallitsi alkukautta suvereeniin tahtiin. Brawn oli luotu sarjasta lähteneenHondan pohjalta ja se voitti heti ensimmäisellä kaudellaan sekä kuljettajien että valmistajien maailmanmestaruudet. Ainoa talli, joka kykeni haastamaan Brawnin läpi kauden, oliRed Bull, jonka kuljettajistaSebastian Vettel sijoittui MM-sarjassa toiseksi. Kauden jälkeen Brawn-talli myytiin ja siitä tuliMercedes.
Vuonna2010 päätöskilpailussa taisteli mestaruudesta ensimmäistä kertaa neljä kuljettajaa: Ferrarille siirtynyt Fernando Alonso, Red Bullin kuljettajatMark Webber ja Sebastian Vettel sekä McLarenin Lewis Hamilton tosin Hamiltonilla saumat mestaruuteen olivat jo pääosin menneet. Mestaruuden voitti Sebastian Vettel, joka päihitti Alonson neljän pisteen erolla. Vettelistä tuli myös historian nuorin maailmanmestari ja ensimmäinen maailmanmestariJames Huntin jälkeen, joka ei ollut johtanut MM-sarjaa kertaakaan aiemmin mestaruuskautensa aikana.
Kaudella2011 Vettel voitti toisen mestaruutensa ylivoimaisesti ja rikkoiNigel Mansellin yhden kauden paalupaikkaennätyksen (14) viidellätoista paalupaikallaan.
Kaudelle2012 osallistui kaikkiaan kuusi maailmanmestaria, eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin: Michael Schumacher, Fernando Alonso, Sebastian Vettel, Lewis Hamilton, Jenson Button ja paluun tehnyt Kimi Räikkönen. Kaudesta teki erityisen myös se, että ensimmäisissä seitsemässä osakilpailussa nähtiin seitsemän eri voittajaa. Mestaruuden vei jälleen Vettel, joka nousi hyvän loppukautensa ansiosta Alonson edelle ja voitti mestaruuden kolmen pisteen erolla.
Kaudella2013 Vettel voitti neljännen peräkkäisen maailmanmestaruutensa. Vettel nousi samalla tasoihin peräkkäisten voittojen lukumäärässä Alberto Ascarin kanssa voitettuaan kauden 9 viimeistä kilpailua samalla Vettel nousi Alain Prostin rinnalle maailmanmestaruuksien määrässä 4 mestaruudellaan
Kaudelle 2014 autot muuttuivat täysin ja kaudesta 2006 alkaen käytetyt 2,4-litraisetV8-moottorit vaihtuivat 1,6-litraisiinV6-turbomoottoreihin. Neljä edellistä kautta hallinnutRed Bull joutui antautumaanMercedes GP -tallille. Kausi oli täydellistä Mercedeksen hallintaa ja mestaruustaistelu käytiinkin tallin kuljettajienLewis Hamiltonin jaNico Rosbergin välillä. Maailmanmestaruuden voitti lopulta toista kauttaan Mercedeksella ajanut Hamilton, jolle mestaruus oli hänen uransa toinen. Kaudella 2014 koettiin Formula 1:sten ensimmäinen kuolemaan johtanut kolari yli kahteenkymmeneen vuoteen, kunJules Bianchi kuoli Japanin osakilpailussa ulosajossa saamiinsa vammoihin oltuaan onnettomuuden jälkeen koomassa yhdeksän kuukauden ajan.[16]
Kaudella 2015 Hamilton otti toisen peräkkäisen ja uransa kolmannen maailmanmestaruuden noustenJackie Stewartin rinnalle. Kaudella 2016 mestaruuskamppailu käytiin Nico Rosbergin ja Lewis Hamiltonin välillä. Mestaruuden ratkeaminen venyi kauden viimeiseen kilpailuun ja voiton vei lopulta Nico Rosberg. Kaudella 2017 mestaruuden voitti jälleen Lewis Hamilton. Kaudella 2018 mestaruudesta taistelivat Ferrarin Sebastian Vettel ja Mercedeksen Lewis Hamilton Hamiltonin voittaessa jälleen mestaruuden. Kaudella 2019 mestaruudesta taistelivat Lewis Hamilton ja hänen tallitoverinsa Valtteri Bottas. Mestaruuden vei lopulta Hamilton. Kaudella 2020 mestaruuden vei jälleen Hamilton nousten 7 mestaruuteen ja tasoihin Michael Schumacherin kanssa.
Kaudella 2021 mestaruudesta taistelivat tiukasti Lewis Hamilton ja Red BullinMax Verstappen. Mestaruus ratkesi vasta kauden päätöskilpailussa, jossa Verstappen voitti mestaruuden katkaisten Hamiltonin vuodesta 2017 alkaneen mestaruusputken.
Verstappen voitti vuoden2022 maailmanmestaruuden. Muita osakilpailuvoittajia kaudella olivatCharles Leclerc,Sergio Pérez,Carlos Sainz sekäGeorge Russell. Kausi oliLewis Hamiltonin uran ensimmäinen ilman paalupaikkaa tai osakilpailuvoittoa. Charles Leclerc haastoi Max Verstappenia kauden alussa maailmanmestaruudesta voittaen kaksi kolmesta ensimmäisestä kilpailusta. Samalla Verstappen keskeytti kaksi kolmesta ensimmäisestä kilpailusta. Tämän jälkeen Leclerc voitti loppukaudella enää yhden kilpailun. Leclerc hävisi useita kilpailujaFerrarin strategiavirheisiin sekä henkilökohtaisiin ajovirheisiin. Verstappen voitti lopulta mestaruuden JapaninSuzukassa. 4-kertainen maailmanmestariSebastian Vettel lopetti uransa kauden lopussa.
Kautta 2007 väritti tasaisen mestaruustaistelun lisäksi niin sanottu vakoiluskandaali. McLarenin epäiltiin ja lopulta todettiin käyttäneen Ferrarilta saatuja luottamuksellisia teknisiä dokumentteja oman autonsa kehityksessä. FIA:n antama sakkorangaistus oli urheiluhistorian suurin: 100 miljoonaa dollaria, josta tosin McLarenin maksettavaksi jäi noin puolet, koska kauden menestyksestä ansaitut rahat vähennettiin rangaistuksesta. Lisäksi McLarenin saavuttamat tallipisteet mitätöitiin. Kuljettajapisteisiin ei puututtu.
Valehteluskandaali sai alkunsaAustralian GP:ssä 2009, kun turva-auton takana ajettaessaLewis Hamilton ohitti radalta ulos ajautuneenJarno Trullin. Seuraavalla kierroksella Hamilton päästi Trullin ohi, mutta kilpailun jälkeen McLaren-talli ja Lewis Hamilton kielsivät, että Hamilton olisi päästänyt Trullin tarkoituksellisesti ohitse. Trullille annettiin ohituksesta turva-auton takana 25 sekunnin rangaistus, jonka vuoksi hän tippui 12. sijalle. Myöhemmin kuitenkin FIA:lle selvisi, että McLaren oli käskenyt Hamiltonia päästämään Trullin ohitseen. Koska McLaren oli antanut valheellista tietoa FIA:n tuomaristolle, hylättiin Hamiltonin Australian GP:n tulos ja McLaren sai kahden kilpailun ehdollisen kilpailukiellon. Trullin rangaistus peruttiin ja hän nousi takaisin kolmanneksi. McLaren irtisanoi kohun johdosta urheilujohtajansaDave Ryanin.
Elokuussa 2009 FIA ilmoitti aloittaneensa tutkimukset kauden 2008 Singaporen osakilpailun tapahtumista. Kilpailun voitti Renault-tallinFernando Alonso, joka hyötyi radalle tulleesta turva-autosta. Turva-auton radalletulon aiheutti Renault-tallin toinen kuljettajaNelson Piquet Jr. kolaroidessaan autonsa radan reunamuuriin.[17]
21. syyskuuta 2009 FIA:n moottoriurheilun maailmanneuvoston kokous langetti Renault-tallille kahden vuoden ehdollisen kilpailukiellon. TallipäällikköFlavio Briatore tuomittiin toimitsijakieltoon määräämättömäksi ajaksi FIA:n alaisiin moottoriurheilusarjoihin. Hän ei myöskään saa toimia superlisenssin omaavan kuljettajan managerina. Insinööriosaston johtajaPat Symonds tuomittiin viiden vuoden mittaiseen toimitsijakieltoon. Nelson Piquet Jr.:ta ei tuomittu syytesuojansa takia. Maailmanneuvosto katsoi, ettei Fernando Alonso ollut osallisena rikkomuksiin.[18]
Vuoden 2023Pirellin-renkaat: pehmeä (punainen), medium (keltainen) ja kova (valkoinen) ja kaksi märän sään rengasseosta: Keskitaso (vihreä) ja täysin märkä (sininen)Varikon huoltopiste
Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
F1-viikonloppuna perjantaina ajetaan kaksi tunnin pituista vapaata harjoitusta.[19] Vapaat harjoitukset alkavat paikallista aikaa kello 10 ja 14. Harjoituksissa kuljettajat tutustuvat rataan ja hakevat autoihin oikeita säätöjä sekä renkaita. Lauantain vapaa harjoitus ajetaan kello 11.00 - 12.00, paitsi Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa kello 10.00 - 11.00.
Aika-ajot alkavat muissa maissa kello 14.00 paikallista aikaa, paitsi Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa klo 13.00. Aika-ajoissa ratkaistaan sunnuntain kilpailun lähtöjärjestys. Kaudesta 2006 alkaen aika-ajot on ajettu kolmivaiheisena. Kaudesta 2014 alkaen aika-ajoon on tehty muutoksia siten, että ajon ensimmäisen osion pituutta (Q1) on lyhennetty 20 minuutista 18 minuuttiin ja kolmannen (Q3) aikaa on pidennetty 10 minuutista 12 minuuttiin.[20]
Ensimmäisestä osiosta jatkaa toiseen 15 nopeinta kuljettajaa. Pudonneet viisi kuljettajaa sijoittuvat lähtöruudukossa sijoille 16-20. Seuraavan neljännestunnin ajon jälkeen pudotetaan viisi hitainta kuljettajaa, jotka sijoittuvat lähtöruudukon sijoille 11-15. Loput kymmenen nopeinta kuljettajaa ratkaisevat paalupaikan kohtalon 12 minuutin mittaisessa aika-ajon päätösosiossa. Nopeimman ajan ajanut sijoitetaan lähtöruudukkoon ensimmäiseksi, paalupaikalle. Jos kaksi tai useampi kuljettaja ajaa tuhannesosalleen yhtä nopean ajan, korkeammalle sijoittuu se kuljettaja, joka on ajanut aikansa ensin. Jos kaksi tai useampi kuljettaja ei aja aikaa missä tahansa aika-ajoista, lähtöjärjestys määräytyy seuraavasti:
Kuljettajat, jotka ehtivät aloittaa aika-ajokierroksensa
Kuljettajat, jotka ehtivät aloittaa lämmittelykierroksensa
Kuljettajat, jotka eivät lähteneet radalle session aikana
Jos esimerkiksi kuljettajat numerolla 5 ja numerolla 12 ehtisivät aloittaa lämmittelykierroksensa mutta eivät aika-ajokierrostaan, numerolla 5 ajava kuljettaja sijoittuisi lähtöruudukossa numerolla 12 ajavan edelle pienemmän kilpailunumeronsa vuoksi.
Kausina 2003-2005 oli käytössä yhden kierroksen aika-ajojärjestelmä, jossa jokainen kuljettaja ajoi vuorollaan yhden kierroksen.
Aikaisemmin käytössä olleita järjestelmiä ovat olleet muun muassa perjantaina ja lauantaina ajettavat tunnin mittaiset sessiot, joissa jokaisella kuljettajalla oli käytössään 12 kierrosta, ja radalla sai tunnin aikana käydä milloin tahansa. Myöhemmin perjantain aika-ajot jäivät pois, mutta lauantainen tunnin sessio oli käytössä vielä 2000-luvun alkuvuosina. Tuolloin lauantainen aika-ajo oli vauhdikas jännitysnäytelmä, jossa kuljettajan todellinen nopeus ja hermojen pitävyys punnittiin. Käytössä oli myös sääntö, jonka mukaan kuljettajan ajan oli mahduttava 107 % sisään paalupaikalle ajaneen ajasta päästäkseen mukaan kilpailuun. Kauden 2006 alussa aika-ajon kolmas ja viimeinen osio oli 20 minuuttia pitkä, mutta se lyhennettiinRanskan GP:n jälkeen viiteentoista minuuttiin.
Formula 1 -viikonlopun huipentuma, kilpailu, ajetaan sunnuntaina iltapäivällä, muissa maissa klo 14.00 paikallista aikaa, paitsi Japanissa klo 13.30, Bahrainissa klo 14.30, Australiassa ja Abu Dhabissa klo 17.00, Singaporessa klo 20.00, Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa klo 13.00. Kilpailun alussa kuljettajat asettuvat lähtöruudukkoon ja ajavat ensin yhden lämmittelykierroksen, jonka jälkeen he asettuvat uudelleen lähtöpaikoilleen. Kun kaikki autot ovat lähtöruudukossa, syttyy viisi punaista valoa lähtö/maaliviivan yläpuolelle yksi kerrallaan sekunnin välein. Liikkeelle saa lähteä, kun kaikki valot sammuvat yhtäaikaisesti. Kilpailut ovat 305-310 kilometrin mittaisia ja kestävät yleensä noin 1,5 tuntia. Poikkeuksena on Monacon GP, joka hitautensa vuoksi ajetaan noin 260 kilometrin mittaisena. Kilpailu ei voi kuitenkaan venyä yli kahden tunnin mittaiseksi.
Kilpailun aikana kuljettajat poikkeuksetta tekevät varikkopysähdyksiä, joilla vaihdetaan renkaat (mahdollisesti myös vaihdetaan esimerkiksi kolareissa vahingoittuneita osia, mikäli tämä on mahdollista). Kaudella 2005 renkaanvaihdot kiellettiin ilman perusteltua turvallisuussyytä. Säännöllä oli merkittävä tekijäYhdysvaltain osakilpailun fiaskossa. Vaihdot sallittiin taas kaudeksi 2006. Tämän jälkeen rengassääntöä on muutettu siten, että kuljettajilla on käytössään kaksi eri rengasseosta, joita kumpaakin on käytettävä kilpailussa. Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat sadekilpailut, jolloin käytetään joko sadekelin renkaita tai ns. välikelinrenkaita. Tällöin renkaita ei tarvitse vaihtaa. Varikkopysähdykset ja polttoainemäärillä spekulointi ovatkin 1990-luvun alussa olleet Formula 1 -autoilun olennaisia seikkoja, ja nousseet lähes yhtä tärkeiksi osiksi kuin itse kilvanajo. Varikolla kuljettaja voi voittaa, mutta myös hävitä kilpailun. Kaudelle 2010 tehtiin sääntömuutos, joka kieltää polttoaineen täytön kilpailun aikana autoon. Sen vuoksi autot täytetäänkin jo ennen kilpailua täyden kilpailun kestävään polttoainekuormaan.
Saman tallin kuljettajat saattavat joutua noudattamaan tallimääräyksiä, joiden avulla pyritään suosimaan ”ykköskuljettajaa”, jolla arvellaan olevan paremmat menestymismahdollisuudet sarjassa tai joka jo on selvässä pistejohdossa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi antamalla tämän ohittaa suosiolla kakkoskuljettajan auton. Tallimääräysten käyttöä kilpailun lopputulokseen vaikuttamiseksi on pyritty monin tavoin kieltämään, mutta niiden käytön kattava valvonta on osoittautunut vaikeaksi.[21][22][23]
Kilpailun päätyttyä kilpailun kolme parasta kuljettajaa nousevat palkintokorokkeelle, ja voittaneen kuljettajan ja tallin kansallislaulut soitetaan. Tämän jälkeen kilpailijoille sekä voittaneen tallin edustajalle ojennetaan pokaalit, minkä jälkeen kilpailijat juovat ja ruiskuttavatsamppanjaa toistensa päälleGeorges Bizet'nCarmen -oopperaan säveltämänaarian "Les Toréadors" soidessa taustalla.[24] Bahrainissa ja Abu Dhabissa tosin käytetään kuohuvaa ruusunmarjamehua. Tämän jälkeen kuljettajat siirtyvät lehdistöhuoneeseen, jossa he vastaavat haastattelijan kysymyksiin englanniksi, ja lopuksi puhuvat omalla äidinkielellään. Kauden 2012 Britannian osakilpailusta lähtien englanninkieliset haastattelut siirrettiin palkintojenjakotilaisuuden yhteyteen. Haastattelija vaihtuu jokaisessa kilpailussa ja on yleensä joko entinen kuljettaja tai tallipäällikkö.
Tammikuussa 2018 kilpailujen oikeudet omistava Liberty Media ilmoitti ettävarikkotyttöjen käyttö GP-kilpailuissa lopetetaan koska ”käytäntö on selkeästi ristiriidassa nykypäivän yhteiskuntanormien kanssa”.[25]
Ruutulippu tarkoittaa, että sessio on päättynyt. Kuljettajien tulee hidastaa vauhtiaan ja ajaa varikolle tai aika-ajoissa tai kilpailussa parc fermé -alueelle.
Keltainen lippu tarkoittaa, että radalla on pysähtynyt auto, jokin auton osa tai jokin muu ajamista huomattavasti haittaava tekijä. Kuljettajien tulee hidastaa vauhtiaan. Ohittaminen ei ole sallittua.
Punainen lippu tarkoittaa, että sessio on keskeytetty. Kuljettajien tulee hidastaa vauhtiaan ja ajaa varikolle tai lähtöruutuihin riippuen tilanteesta. Ohittaminen ei ole sallittua.
Keltainen lippu, jossa on punaisia raitoja, tarkoittaa että radalla on öljyä, vettä, soraa tai muuta liukastavaa ainetta tai romua.
Sininen lippu tarkoittaa, että takaa on tulossa nopeampi auto, joka pitää päästää ohi. Useimmiten lippua näytetään kilpailussa kuljettajalle, joka on jäämässä kilpailua johtavalle kuljettajalle yhdellä tai useammalla kierroksella.
Valkoinen lippu tarkoittaa, että edessä ajaa huomattavasti hitaampi auto.
Vihreä lippu tarkoittaa, että rata on jälleen vapaa. (Näytetään yleensä keltaisen lipun jälkeen ilmoittamaan että vaara-alue on ohi.)
Musta lippu ja kuljettajan numero tarkoittavat, että kuljettaja on hylätty kilpailusta. Hänen tulee ajaa varikolle.
Musta lippu, jossa on keskellä oranssi ympyrä ja kuljettajan numero tarkoittavat, että kuljettajan autossa on jotain vikaa, joka on haitaksi joko katsojien tai kuljettajan terveydelle. Kuljettajan tulee ajaa varikolle korjauttamaan ongelma.
Lippu, joka on puoliksi musta ja puoliksi valkoinen ja kuljettajan numero tarkoittavat, että kuljettaja on syyllistynyt epäurheilijamaiseen käytökseen.
F1-sarjan turva-auto kaudella 2015.
Vakavan onnettomuuden sattuessa, eli keltaisen lipun aikana, radalle on mahdollista kutsua erityinenturva-auto. Auto siirtyy autojonon kärkeen, mikäli vaikkapa seinään ajaneesta kilpa-autosta lentää osia radalle, tai alkaa sataa todella paljon ja kilpailun jatkaminen normaalisti ei ole enää turvallista. Turva-auto ajaa aina jonon ensimmäisenä vakionopeudella ja sen ollessa radalla ohittaminen on kiellettyä.
Turva-autoina on toiminutMercedes-AMG:n eri mallit kaudesta 1996 alkaen. Kausina 2010–2014 turva-auto oliMercedes-Benz SLS AMG, kausina 2015–2017Mercedes-AMG GT S, ja kaudeksi 2018 otettiin käyttöönMercedes-AMG GT R. Kautena 2021 ensimmäistä kertaa Mercedes jakaa virallisen turva-auton vastuun, kun myösAston Martin Vantage toimii turva-autona Mercedes-AMG GT R:n lisäksi.[26] Turva-auton pitkäaikainen kuljettaja on saksalainenBernd Mayländer.[27] Ensimmäistä kertaa turva-autoa käytettiin vuoden1973Kanadan Grand Prix’ssä. FIA:n suunnitelmissa on tuoda F1:n kuskiton turva-auto.[28]
Myös pistelaskujärjestelmät ovat vaihdelleet F1-sarjan historian aikana. F1-sarjan alkuvuosina (1950–1959) pisteitä annettiin viidelle parhaalle siten, että voittaja sai 8, toinen 6, kolmas 4, neljäs 3 ja viides 2 pistettä. Lisäksi kilpailun nopeimmasta kierroksesta sai yhden pisteen. Vuonna 1960 pistelaskua laajennettiin siten, että kuudenneksi sijoittunut sai yhden pisteen ja voittajan pistemäärä nostettiin yhdeksään. Nopeimmasta kierroksesta ei enää tämän jälkeen saanut lisäpistettä. Kaudesta 1991 alkaen voittojen arvoa haluttiin nostaa, ja voittajan pistemäärä nostettiin kymmeneen. Kuljettajien MM-sarjassa ei ole toistaiseksi koskaan ollut kahdella tai useammalla kärkikuljettajalla tasapeliä, mutta on ollut muutamia kausia, jolloin maailmanmestaruuden voittanut kuljettaja on voittanut vain yhden pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen kuljettajaan.
Vuonna 2003 FIA muutti pisteidenlaskujärjestelmää nykyistä edeltäväksi. Syynä oli Ferrarin ja Michael Schumacherin dominoiva asema F1-sarjan huipulla, jonka takia voittojen arvoa pienennettiin, jotta jännitys säilyisi MM-sarjassa pidempään.[29] Jotta kilpailija saisi pisteitä, hänen tulee ajaa 90 % kilpailun kierroksista.
Vuonna 2009 FIA halusi korostaa lisää voittojen arvoa. Esitettiin ehdotus, jonka mukaan maailmanmestaruus ratkaistaisiin kuljettajien voittojen määrällä. Jos voitot olisivat kahden tai useamman kuljettajan kesken tasan, ratkaistaisiin mestaruus siinä tilanteessa kauden aikana kerättyjen pisteiden perusteella. Pisteet laskettaisiin vanhalla kaavalla 10-8-6-5-4-3-2-1. Tallit kuitenkin vastustivat ideaa, joten se päätettiin toistaiseksi hyllyttää. Kaudeksi2010 pistejärjestelmää muutettiin jälleen. Pisteet jaetaan 10 parhaalle kuljettajalle järjestyksessä 25-18-15-12-10-8-6-4-2-1.
Mikäli kilpailu keskeytetään ennen kuin 75 % kierrosten kokonaismäärästä on ajettu, pisteet puolitetaan. Näin on jouduttu toimimaan viimeksiBelgian GP:ssä 2021 rankkasateen vuoksi. Maailmanmestaruuden voittaa se kuljettaja, joka on kauden päätteeksi kerännyt eniten pisteitä. Mikäli kahdella tai useammalla kärkikuljettajalla on yhtä paljon pisteitä, mestaruuden voittaa se kuljettaja, jolla on eniten osakilpailuvoittoja. Jos voitotkin ovat tasan, mitataan toisten sijojen määrä ja niin edelleen. Jos kuljettajilta löytyy täysin identtiset tulokset, FIA valitsee maailmanmestarin valitsemillaan perusteilla.[30] Kausina 1950–1990 ei kaikkia osakilpailuja laskettu mukaan loppupisteisiin; kilpailuiden määrästä riippuen 4–11 parasta tulosta laskettiin mukaan. Vuodesta 1991 alkaen on kaikki kilpailut laskettu mukaan pisteisiin.
Pistelaskujärjestelmien vaihtelun vuoksi kuljettajien vertailu MM-pisteiden perusteella on hankalaa ja kuljettajien välisiä pisteitä ei tule pitää vertailukelpoisina, mikäli kuljettajat ovat ajaneet eri aikakausina.
Jenson Button BAR Hondan ratissa 2005.Autoja Malesian Grand Prix:ssä 2006.
Formula 1 -sarjan olennainen asia on, että tallien tulee itse rakentaa auton runko. Tämä onkin olennainen tekijä, mikä erottaa F1:n muun muassaNASCAR-,IRL- jaGP2-sarjoista, joissa myös auton runko ostetaan valmiina. Rungon valmistaminen itse myös lisää tallien kustannuksia.
F1-sarjan alkuvuosina tallit olivat usein autonvalmistajien talleja, kutenFerrari,Maserati,Alfa Romeo jaMercedes-Benz. Myöhemmin mukaan alkoi tulla ns. yksityistalleja, jotka joko ostivat moottorinsa joltakin suurelta autonvalmistajalta tai itsenäiseltä moottoripajalta, kutenClimax,Repco,Cosworth,Judd jaSupertec. 1990-luvulla kehitys on alkanut mennä takaisin tehdastalleihin. Tehdastalleista ainoastaan Ferrari on ollut mukana koko F1-historian ajan, mutta monet perinteiset, eri moottorinvalmistajia ajan saatossa käyttäneet tallit tulleet suurilta osin suurten autonvalmistajien omistamiksi. Esimerkiksi McLarenista omistaa suuren osanDaimler. SamoinBenetton on nykyäänRenaultin omistuksessa.Toyota oli tullut mukaan täysin omalla tallillaan.
Vuonna 1950 F1-sarjaan osallistui kahdeksantoista tallia, mutta korkeat kustannukset pudottivat monia pois heti alkumetreillä, ja kilpailuihin osallistui myösFormula 2 -luokan autoja. Nykyään mukana on 10 tallia. Mikäli haluaa perustaa uuden F1-tallin, tulee maksaa FIA:lle 25 miljoonan punnan etumaksu, joka maksetaan takaisin kauden mittaan. Monet uudet tallit ovatkin ostaneet vanhoja talleja ja jatkaneet niiden raunioilta, ja välttyneet näin maksamasta kyseistä summaa.
Jokaisella Formula 1 -autolla on numero, jonka kuljettajat saa itse valita numeroiden 2-99 väliltä. Maailmanmestari saa ajaa halutessaan numerolla 1.
Superlisenssi on F1-komission eli Formula One Comissionin kuljettajalle antama lisenssi, joka antaa luvan kilpailla F1-sarjassa, jos hän on ollut
GP2-luokan loppupisteissä neljän parhaan joukossa viimeisen kahden vuoden aikana.
Kolmen parhaan joukossa vähintään viidessä, tai kuuden parhaan joukossa kymmenessä osakilpailussa GP2-sarjassa viimeisen kahden vuoden aikana.
Japanin F3000-luokan kolmen parhaan joukossa viimeisen kahden vuoden aikana.
Euro 3000 -sarjan hallitseva mestari
Yhdysvaltain Indy Racing Leaguen tai Champ Car -sarjan loppupisteissä kuuden parhaan joukossa viimeisen kahden vuoden aikana.
F3-mestari jossain seuraavista F3-sarjoista: Euro-sarja, Iso-Britannia, Italia tai Japani, viimeisen vuoden aikana.
Startannut edelliskaudella vähintään viidessä F1-osakilpailussa.
F1-komissio voi myös antaa superlisenssin kuljettajalle, vaikka hänellä ei olisi yllä mainittuja saavutuksia, jos komission mielestä kuljettaja on ansainnut sen. Komissio voi myös ottaa lisenssin pois kuljettajalta, jos hänelle on annettu se tallin pyynnöstä, vaikka ei täyttäisi yllä olevia ehtoja ja ansainnut sitä komission mielestä eikä onnistu todistamaan olevansa F1-paikan arvoinen kuljettaja, tai jos kuljettaja ajaa vaarallisesti. Ensin mainittu oli tapahtua suomalaiselleKimi Räikköselle, ellei hän olisi vakuuttanut F1-piirejä neljässä ensimmäisessä kilpailussaan, jossa Räikkönen jo ensimmäisessä kilpailussaan ajoi seitsemänneksi ja nousi vielä kuudenneksiOlivier Panisin saatua 25 sekunnin aikasakon.Yūji Ide on ainoa, joka on menettänyt superlisenssinsä kesken kauden. Hän menetti lisenssin kaudella 2006 neljän kilpailuviikonlopun jälkeen. Ide ajoi nimenomaan hengenvaarallisesti ja jäi jokaisena kilpailuviikonloppunaan jopa useita sekunteja tallikaveristaanTakuma Satosta.
Lisenssivaatimus on olemassa, jotta lähtöruudukkoon ei pääse kuljettajia, joilla ei ole riittävää ajotaitoa. Lisenssin saamiseen tarvittavia pisteitä myönnetään eri sarjoissa kilpailemalla.[32]
Formula 1 -radat koostuvat suorista ja erilaisista mutkista ja niiden yhdistelmistä. Tyypillisesti yksi suora on lähtösuora, jolla sijaitsee lähtöruudukko ja lähtö/maaliviiva. Lähtösuoran vieressä on varikkosuora, jossa sijaitsevat varikkopilttuut. Varikkosuoran ja lähtösuoran toisistaan erottavaa seinämää kutsutaanvarikkomuuriksi. Radan kiertosuunta vaihtelee, mutta tavallisesti radat kulkevat myötäpäivään. Vielä 3-6 vuotta sitten harvinaisemmat vastapäivään kulkevat radat tuottivatkin kuljettajille usein ongelmia, koska vasemmalle kääntyvät mutkat rasittavat niihin tottumatontaniskaa. Nykyään tätä ongelmaa ei ole, koska lähes puolet Formula 1-sarjan radoista kierretään myötä- ja puolet vastapäivään. Radalla olevista hidastemutkista, eli S-mutkista käytetään nimitystäšikaani.
Suurin osa kilpailuista ajetaan erityisesti kilpa-autoilua varten suunnitelluilla moottoriradoilla, mutta poikkeuksiakin on.Monacon pienen ruhtinaskunnan Grand Prix ajetaan kaupungin ahtailla kaduilla. Kolminkertainen maailmanmestariNelson Piquet on todennut Monacon GP:n olevan "kuin ajaisipolkupyörällä olohuoneessa". F1-sarjan ohjelmassa on ollut mukana myös muita katuratoja, muun muassaLas VegasissaCaesar’s Palace -hotellin pysäköintialue. Myös esimerkiksiBelgianSpa-Francorchampsin jaAustralianAlbert Parkin radat koostuvat osittain yleisistä teistä. Kaudella 2008 ajettiin kahdella uudella katuradalla Valenciassa ja Singaporessa, ja kaudella 2009 Abu Dhabissa, joka on osittainen moottori- ja osittainen katurata.
FIA luokittelee moottoriradat ja vain korkeimman luokan (taso 1) radoilla voidaan ajaa Formula 1 -kilpailuja.[33][34][35]
Nykyaikana F1-kuljettajien turvallisuuteen kiinnitetään huomattavasti aikaisempaa enemmän huomiota jo ratoja suunniteltaessa. Radan ulkopuolisilla alueilla, erityisesti mutkissa, on erityiset asvaltoidut tai hiekoitetut turva-alueet ja rengasvallit, jotka pehmentävät auton törmäystä. Uusilla radoilla käytetäänkin turva-alueilla yhä useammin asvalttia hiekan sijasta. Asvaltilla jarruttaminen on helpompaa, eikä auto nouse ilmaan kuten muhkuraisella hiekalla, eikä esimerkiksi ylösalaisin kääntynyt auto vajoa asvalttiin samalla tavoin kuin hiekkaan, mikä saattaisi olla kohtalokasta kuljettajan kannalta. Asfaltoiduissa turva-alueissa on toki se huono puoli, ettei auto pysähdy niin nopeasti rajussa kolarissa. Vielä 1950-luvulla kuljettaja saattoi vain kiittää onneaan, mikäli auton suistuttua käsistä osui strategisesti oikeaan kohtaan sijoitettuun heinäpaaliin eikä esimerkiksi puuhun. ErityisestiImolan radalla 1994 tapahtuneidenRoland Ratzenbergerin jaAyrton Sennan kuolonkolarien jälkeen ratojen turvallisuutta alettiin parantaa. Esimerkiksi Imolan rataan sijoitettiin hidastemutkia. Nämä muutokset eivät ole kuitenkaan olleet kaikkien lajin seuraajien mieleen, sillä ne tekevät radoista hitaampia ja joidenkin mielestä tylsempiä sekä kuljettajien että katsojien kannalta. Nykyään uudet radat suunnittelee pääosin saksalainen hoviarkkitehtiHermann Tilke.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Mietittävä missä määrin yksityistallien katoaminen on enää lajin tulevaisuuden kannalta relevanttia. Autovalmistajien tiimeistä suurin osa kaikkosi talouskriisin vuoksi 2008.
Formula 1 -talleja sitova ja muun muassa sarjan rahanjaosta määräävä nykyinenConcorde-sopimus on voimassa vuoteen 2021 asti. Sopimus astui voimaan 2013. Useat tallit olivat asiasta erimielisiä, ja perustivat oman "kapinarintamansa"Grand Prix Manufacturers Associationin, joka suunnitteli aloittavansa oman kilpasarjanGPWC:n. F1:n kaupallisista asioita päästiin lopulta sopuun Bernie Ecclestonen ja GPMA:n välillä. Uuden sopimuksen myötä päätösvaltaa lajin sääntömuutosten suhteen siirrettiin F1-tallipäälliköiltä autotehtaiden johtokunnille.
Sopimuksen myötä lajin sääntöjä viedään eteenpäin kolmen ydinkohdan kautta: kustannuksia alennetaan, suositaan teknologioita, joilla on merkitystä myös maantieliikenteen kannalta sekä korostetaan asioiden sosiaalista merkitystä tähtäämällä esimerkiksi pakokaasupäästöjen vähentämiseen.
Kaudelle2018 tuli Halo-metallikaari, joka suojaa kuljettajaa lentäviltä osilta.
JoLotuksen jaBrabhamin aloittama, 1980-90-luvulla kiihtynyt yksityistallien kausi alkoi 1990-luvun lopulla tulla tiensä päähän. Vuonna 1997 ranskalainenLigier siirtyi aluksiAlain Prostin haltuun, joka viiden kauden ajan ajatti omaa talliaan, mutta lopulta talli vetäytyi F1:stä kauden2001 jälkeen. Ken Tyrrell myi vuonna 1998 oman tallinsaBritish American Tobaccolle, joka muodostiBritish American Racingin. Se myi aluksi 45 prosenttia osakkeistaanHondalle, ja siirtyi kokonaan kaudella2006 kilpailemaan Hondan nimellä.
Talli ajautui kauden 2008 loputtua rahoitusvaikeuksiin ja sen oli pakko luopua F1-tallin pyörittämisestä. Hondan tallipäällikköRoss Brawn osti tallin ja jatkoi sen toimintaa kaudella2009 nimelläBrawn GP. Uusi talli voittikin heti ensimmäisellä kaudellaan sekä kuljettajien, että valmistajien mestaruudet. Kauden 2009 jälkeenMercedes-Benz osti tallin, ja vaihtoi uudeksi nimeksiMercedes GP.
Myös sellaiset 1990-luvun värikkäät nimet kutenArrows,Footwork,Forti,Larrousse,Pacific jaSimtek ovat jääneet historiaan.Benetton myi F1-toimintansaRenault’lle.DaimlerChrysler osti 40 %McLarenin omistavastaMcLaren Groupista. Vielä kausina1998-1999Jordan kykeni vakavasti taistelemaan jopa voitoista. Vuonna 2005Eddie Jordan myi tallinsa, joka jatkoikaudesta 2006 alkaen nimelläMF1.Spyker Cars ostiMF1:den kaudella 2006. Kaudelle 2008 Spyker vaihtuiForce India -talliksi. MyösJackie Stewart myi vuosina 1996-1999 pyörittämänsä tallinFordille, jokaJaguarin nimellä ajatti tallia 2000-2004. Jaguar vaihtoikaudeksi 2005 nimensäRed Bulliksi.BMW lopetti yhteistyönWilliamsin kanssa kauteen 2005, kun BMW ostiSauber-tallin ja jatkoi sen toimintaa nimelläBMW Sauber.BMW Sauber ilmoitti kesällä 2009 vetäytyvänsä F1:stä kuluvan kauden lopuksi. Talli kertoi syyn tähän olleen huono menestys sekä maailmanlaajuinen lamakausi. Peter Sauber osti tallin ja nimi vaihtui jälleen Sauberiksi. AutonvalmistajaToyota vetäytyi kauden 2009 jälkeen F1 sarjasta taloudellisista syistä. Tallin jäämistö myytiin SerbialaiselleStefan GP yhtymälle, joka yritti päästä varasijalta mukaan F1 sarjaan kaudella 2010, kunUSF1 ei saanut autoaan mukaan avauskilpailuun, mutta talli ei saanut FIA:lta lupaa kilpailla.
Yksityistallien viimeisenä mohikaanina pidettyMinardi myytiin energiajuomayhtiö Red Bullille, joka jatkaa tallin toimintaa nimelläToro Rosso (Toro Rosso on Red Bullin sisartalli). Kaudelle 2006 mukaan tuli myös entisen F1-kuljettajanAguri Suzukin perustamaSuper Aguri. Tämän tallin oli alun perin tarkoitus käyttää BAR-Honda-tallin entisiä autoja, mutta sääntöjen kiellettyä tämän talli ajoi kauden 2006 neljä ensimmäistä osakilpailua Arrows-tallin kauden 2002 autoilla, jotka oli muutettu nykysääntöjen mukaisiksi. Myös Super Aguri vetäytyi sarjasta vuonna 2008 taloudellisista syistä.
Vuodella 2009 asetelma kääntyi päälaelleen, kun F1-sarjan säännöt muuttuivat radikaalisti. Mercedeksen moottoreita käyttänyt yksityistalliBrawn GP, sekä Renault'n moottoreilla ajanutRed Bull menestyivät paremmin kuin Mercedeksen silloinen tehdastalliMcLaren, Renault sekä Ferrari. Brawn GP hallitsi kautta 2009, ja Red Bull voitti mestaruudet 2010, 2011, 2012 ja 2013. Kaikilla kolmella kerralla Red Bull voitti sekä valmistajien että kuljettajien mestaruudet. Kaudesta 2014 lähtienMercedes on voittanut sekä kuljettajien että valmistajien mestaruudet vuosina 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020. Vuonna 2021 Mercedes voitti ennätyksellisen kahdeksannen peräkkäisen valmistajien mestaruuden, mutta kuljettajien mestaruus meni Red Bullin Max Verstappenille.lähde?
Vuoden 2022 keväällä sekäPorsche ettäAudi ilmoittivat tulevansa mukaan Formula 1 -sarjaan.[36] Red Bull ja Porsche neuvottelivat pitkään, mutta Red Bull hylkäsi neuvottelut. Audi sai sen sijaan tehtyä tehdastallisopimuksenSauberin kanssa. Audin ja Sauberin yhteistyö alkaa kaudella 2026.[37]
Formula 1 -organisaatio on kertonut tavoitteesta ollahiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.[38] Arvioiden mukaan suurin osa päästöistä (45 prosenttia) tulee rahtiliikenteestä, toiseksi suurin osuus (27,7 prosenttia) tulee henkilöliikenteestä tapahtumiin ja kolmanneksi suurin osuus (19,3 prosenttia) tulee tehtaista ja muista liiketiloista.[39] Tavoitteeseen hiilineutraaliudesta kuuluu tapahtumissa kertyvien jätteiden kierrätys ja kertakäyttömuovien poistaminen sekä katsojille tarjotaan energiaystävällisempiä tapoja päästä tapahtumiin.[38]
Formula 1 -autot ovat siirtyneet 10 prosenttia uusiutuvaa polttoainetta sisältävään "E10"-polttoaineeseen, ja tavoitteena on siirtyä täysin uusiutuviin polttoaineisiin vuoteen 2026 mennessä.[40]
BAR Hondalla Alan van der Merwe saavutti 4. marraskuuta 2005Mojavenlentokentällä, Utahin osavaltiossa, Yhdysvalloissa nopeuden 413,205 km/h. Tämä ennätysauto ei ollutaerodynamiikaltaan sääntöjen mukainen eikä paikalla ollutFIA:n hyväksymää mittauskalustoa.[44]
Suomessa F1-osakilpailuja näyttiMTV3 1990-luvun alusta alkaen ja sen maksukanavaC More Max vuodesta 2006 alkaen.[45][46][47][48] C More Max -aikana kilpailusta tuli noin tunnin mittainen kooste ilmaisellaMTV3-kanavalla kilpailupäivän iltana ja seuraavana päivänä kilpailu näytettiin kokonaisuudessaan. Kilpailut on selostanutkaudesta 2017 alkaenNiki Juusela.[48] Ennen Juuselaa F1-kilpailuja ovat selostaneetMatti Kyllönen 1980-luvulta vuoteen 2000,Tomi Tuominen kausina 2001–2003 jaOskari Saari kausina 2004–2016. Kaudesta 2022 lähtien Formula 1 -sarja näkyyV Sportin maksukanavilla.[46]
Howard, Anthony: Kilpa-autoilu Juan Manuel Fangiosta Mika Häkkiseen: taustat ja tapahtumat. ((Alkuteos: Behind the scenes in motor racing.) Suomentanut Jukka Sirola) Kirjayhtymä, 1993. ISBN 951-26-3775-8
Erola, Lasse: Formula 1: tietosanakirja. Ajatus, 2001. ISBN 951-566-082-3
_1986-08-16.jpg)
.jpg)
_qualifying_at_USGP_2005.jpg)
