Floyd Patterson | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Floyd Patterson |
| Syntynyt | 4. tammikuuta1935 Waco,Pohjois-Carolina |
| Kuollut | 11. toukokuuta2006 (71 vuotta) New Paltz,New York |
| Kansalaisuus |  Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | The Gentleman of Boxing |
| Pituus | 183 cm |
| Painoluokka | Raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen, eli nyrkkeilytermeinorthodox |
| Valmentaja | Cus D’Amato |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 64 |
| Voitot | 55 |
| – tyrmäysvoitot | 40 |
| Tappiot | 8 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity | 0 |
| Infobox OK | |
| Mitalit | ||
|---|---|---|
 Olympialaiset | ||
 Kultaa | Helsinki 1952 | keskisarja |
Floyd Patterson (4. tammikuuta1935Waco,Pohjois-Carolina –11. toukokuuta2006New Paltz,New York) oli yhdysvaltalainennyrkkeilijä, olympiavoittaja ja ammattilaistenraskaansarjan nyrkkeilyn kaksinkertainen maailmanmestari, joka muistetaan erityisesti kolmesta ottelustaan ruotsalaistaIngemar Johanssonia vastaan.[1]
Patterson voitti avoimen raskaansarjan maailmanmestaruuden ottelussaArchie Moorea vastaan 1956. Noustessaan mestariksi Patterson oli vain 21-vuotias, eli kaikkien aikojen nuorin raskaansarjan maailmanmestari.[2] MyöhemminMike Tyson on onnistunut rikkomaan tämän ennätyksen.[3] Sen lisäksi Patterson muistetaan ensimmäisenä sekä nyrkkeilyn olympiakultamitalin että ammattilaisten raskaansarjan maailmanmestaruuden voittaneena nyrkkeilijänä ja painoluokkansa ensimmäisenä kaksinkertaisena maailmanmestarina.[2] Hän menetti mestaruutensa Ingemar Johanssonille vuonna 1959, mutta voitti sen takaisin uusintaottelussa ja puolusti mestaruuttaan tämän jälkeen vielä kerran ennen sen menettämistäSonny Listonille vuonna 1962. Tämänkin jälkeen Patterson yritti paluuta maailmanmestariksi kolmesti ensin uusintaottelussa Listonia vastaan,Muhammad Alia vastaan 1965 jaJimmy Ellisia vastaan 1968 kuitenkaan onnistumatta. Hän lopetti uransa vuonna 1972 hävittyään toisessa kohtaamisessaan Alia vastaanNABF:n mestaruusottelussa.
Pattersonin omalaatuinenPeek-a-Booksi ristitty nyrkkeilytyyli ja nopeus nostivat hänet 1950-luvulla otteluja televisiosta seuraavan kansan suosikiksi, vaikka hänen iskunkestävyytensä olikin heikko. Ottelemissaan seitsemässä maailmanmestaruusottelussa hän kävi 16 kertaa kanveesissa. Uransa jälkeen hän toimi nyrkkeilyvalmentajana ja New Yorkin nyrkkeilykomission puheenjohtajana. Hän jätti kyseisen tehtävän sairastuttuaan 1990-luvun lopullaAlzheimerin tautiin. Floyd Patterson kuoli kotonaan New Yorkissa 11. toukokuuta 2006.
Floyd Patterson syntyiWacossa,Pohjois-Carolinassa 4. tammikuuta 1935, mutta muutti jo lapsenaBrooklyniin,New Yorkiin. Hän ohjautuinyrkkeilyn pariin jo nuorena Wiltwyckin koulukodissa, jossa hän vietti kaksi vuotta, ja päästyään 15-vuotiaana pois hän jatkoi lajin harjoitteluaCarltoninYMCA:n sekä Gramercy Gymnasiumin saleilla.[4] Nyrkkeilymanageri ja Gramercy Gymnasiumin omistajaCus D'Amaton hän oli tavannut jo muutamaa vuotta aiemmin avustaessaan samalla salilla harjoitellutta isoveljeään, jota D'Amato valmensi. Hän otti Pattersonin koulutettavakseen.[5]
Patterson voitti New Yorkin osavaltionGolden Gloves -turnauksen ja amatöörinyrkkeilyn Yhdysvaltain-mestaruuden.[3][4] Hänet valittiin 17-vuotiaana edustamaan maataanvuoden 1952 kesäolympialaisissaHelsingissä. Nuori Patterson kilpailikeskisarjassa ja joukkueen valmentajana toiminut Pete Mello otti hänet suosikikseen kaikista joukkueen ottelijoista. Patterson oli sarjassaan ylivoimainen ja voitti kaikki vastustajansaRanskan Omar Tebakkaa lukuun ottamatta tyrmäyksellä. Patterson voitti olympiakultaa tyrmättyään loppuottelussa romanialaisenVasile Tițăn ensimmäisessä erässä alle minuutin ottelun jälkeen.[6]
Palattuaan New Yorkiin Patterson allekirjoitti välittömästi ammattilaissopimuksen Cus D'Amaton kanssa. D'Amato palkkasi Pattersonin valmentajaksiJersey Joe Walcottia valmentaneen Danny Florion.[7] Suojatteihinsa isällisesti suhtautunut D'Amato oli merkittävä voima Pattersonin uralla. Patterson onkin sanonut, että D'Amaton ansiosta hänen ei ikinä tarvinnut huolehtia siitä, mitä sopimuksia kirjoittaa tai sanoa reporttereille, sillä D'Amato järjesti kaiken tämän hänen puolestaan. Parin välillä vallitsi täydellinen luottamus.[5]
12. syyskuuta 1952 Patterson aloitti ammattilaisuransa alemmassa raskaassasarjassa. Hän saapui kehään olympiajoukkueen viitta yllään ja kukisti huolella valitun vastustajansa Eddie Goldboldin neljännessä erässä tyrmäyksellä.[7] Patterson voitti uransa ensimmäiset 13 ottelua ja niistä kahdeksan tyrmäyksellä.[8] Kolmannessa ottelussaan Lester Jacksonia vastaan hän otteli ensimmäistä kertaaMadison Square Gardenissa, ja jo seuraavassa kamppailussaanLulu Sabotinia vastaan hän otteli nyrkkeilyillan pääottelussaBrooklynissa.[7] Uransa neljännessätoista ottelussa hän koki ammattilaisuransa ensimmäisen tappion, kun 7. kesäkuuta 1954 entinen maailmanmestariJoey Maxim voitti hänet pistein kahdeksassa erässä.[8][7] Tämän jälkeen Patterson kohtasi Jacques Royer-Crecyn, joka ensimmäisenä nyrkkeilijänä kaatoi Pattersonin kanveesiin.[7] Patterson voitti ottelun seitsemännessä erässä teknisellä tyrmäyksellä, kun Royer-Crecyn silmäkulma aukesi.[8]
Vuonna 1956 raskaansarjan voittamaton maailmanmestariRocky Marciano lopetti uransa ja jätti maailmanmestaruuden avoimeksi. Patterson oli juuri tuolloin aloittanut nousunsa ylempään painoluokkaan eikä ollut hävinnyt otteluakaan Joe Maximia vastaan koetun tappion jälkeen. 8. heinäkuuta 1956 Patterson otteli ensimmäistä kertaa New Yorkissa Madison Square Gardenin pääottelussaTommy Jacksonia vastaan. Ottelun panoksena oli pääsy maailmanmestaruusotteluun 42-vuotiasta entistä alemman raskaansarjan maailmanmestariaArchie Moorea vastaan. Patterson voitti tasaisen 12. eräisen ottelun tuomaripistein 2-1 ja pääsi ottelemaan tittelistä.[7]30. marraskuutaChicagossa käydyssä kohtaamisessa 21-vuotias Patterson tyrmäsi Mooren vasemmalla koukullaan viidennessä erässä, minkä myötä hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin raskaansarjan maailmanmestari ja ensimmäinen painoluokkansa mestari, joka oli voittanut myös olympiakultamitalin.[3][1] Saman illan aikana Patterson sai kuulla vaimonsa Sandran synnyttäneen hänen ensimmäisen lapsensa.[9]
Manageri Cus D'Amato halusi sanoutua irtiJames D. Norrisin International Boxing Clubin hallitsemasta monopolista nyrkkeilyn maailmanmestaruusotteluihin. IBC:n manageroimiin nyrkkeilijöihin kuului monia raskaansarjan haastajia, minkä takia Patterson joutuikin kohtaamaan monia heikkoja haastajia ja harvoin.[5] Patterson puolusti mestaruuttaan ensimmäistä kertaa menestyksellä Tommy Jacksonia vastaan, ja hän voitti 23. kesäkuuta 1957 käydyn ottelun teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä tuomarin keskeytettyä epätasaisen ottelun.[9] Seuraavaksi raskaansarjanolympiakultaa Melbournessa vuotta aiemmin voittanutPete Rademacher kohtasi Pattersonin uransa ensimmäisessä ammattilaisottelussa. Ottelun promoottorina toiminut Emil Lence maksoi Pattersonille 250 000 dollaria siitä, että tämä ylipäänsä suostui kohtaamaan Rademacherin, joka ei ollut koskaan aiemmin otellut kolmea erää pidempään.[10] Silti Rademacherin onnistui kaataa Patterson kanveesiin toisessa erässä, minkä jälkeen Patterson päätti ryhdistäytyä ja ”tehdä lopun tästä pelleilystä”. Hän tyrmäsi Rademacherin kuudennessa erässä.[11] Vuonna 1958 Patterson otteli vain yhden ottelun voittaenRoy Harrisin 12. erässä.[10]
Patterson puolusti mestaruutta neljännen kerran26. kesäkuuta1959Yankee Stadiumilla,Bronxissa käydyssä ottelussa, jossa hän kohtasi voittamattomanruotsalaisenIngemar Johanssonin. Ottelun ensimmäiset kaksi erää kamppailijat tyytyivät vain tarkkailemaan vastustajaansa, eikä todellisia yhteenottoja nähty. Ottelun kolmannessa erässä Johansson aloitti hyökkäyksensä ja kaatoi Pattersonin oikealla suorallaan kanveesiin. Mestari pääsi nopeasti ylös. Hän lähti kuitenkin kävelemään kohti väärää kulmaa, ja Johansson pääsi iskemään hänet jälleen kanveesiin. Patterson kävi erän aikana kanveesissa kaikkiaan seitsemän kertaa, ja kehätuomari päätti keskeyttää epätasaisen ottelun ja julistaa Ingemar Johanssonin maailmanmestariksi teknisellä tyrmäyksellä.[1] Patterson oli lähtenyt otteluun ennakkosuosikkina vedonlyöntikerrointen ollessa 4-1 hänen voittonsa puolesta, joten mestaruuden menettäminen tuli yllätyksenä.[10]
Ottelusopimuksessa oli pykälä uusintaottelusta, jota odotellessa Patterson vetäytyi julkisuudesta harjoitusleirilleenNewtoniinConnecticutiin. Hän harjoitteli askeettisissa oloissa lähes vuoden ajan ja valmistautui kohtaamiseen treenaamalla voimaa ja totuttelemalla ajatukseen, että hänestä tulisi voittonsa myötä ensimmäinen mestaruutensa uusinut maailmanmestari.[1][10]20. kesäkuuta1960 Patterson kohtasi Johanssonin uudelleen maailmanmestarin haastajana. Johansson oli ottelun ennakkosuosikki kertoimin 8-5, eikä Pattersonin paluuseen yleisesti uskottu.[10] Alusta alkaen Patterson pyrki painostamaan Johanssonia ja ajoi hänet jo ensimmäisessä erässä köysiin. Ottelun ratkaisu nähtiin viidennessä erässä, kun Johansson oli juuri noussut kanveesista ja kuunnellut tuomarin luvunlaskun yhdeksään asti.[10] Silloin Patterson hyökkäsi uudelleen ja voimakas vasen koukku kaatoi vastustajan jälleen lattiaan. Johansson ei enää noussut ja näin Floyd Pattersonista tuli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka on kyennyt uusimaan kerran menettämänsä raskaansarjan maailmanmestaruuden. Hän rikkoi ensimmäisenä nyrkkeilijänä legendaarisen säännön "They never come back", joka tarkoittaa, että kun maailmanmestari on kerran menettänyt mestaruutensa, hän ei ikinä voi voittaa sitä takaisin.[2] 8 nyrkkeilijää, mukaan lukienJoe Louis, yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista nyrkkeilijöistä, oli yrittänyt palata mestariksi jo ennen Pattersonia, mutta epäonnistunut.[1]
13. maaliskuuta1961Miami Beachissa,Floridassa Patterson kohtasi Johanssonin kolmatta ja viimeistä kertaa sopimuksen mukaisessa uusintaottelussa.[1] Ottelun alussa Johansson hallitsi kamppailua ja löi Pattersonin ensimmäisessä erässä kahdesti kanveesiin. Heikon kuntonsa takia hän yritti jahdata nopeaa ratkaisua ja yritti koko ottelun alun ajan painostaa Pattersonia.[1] Kanveesin jälkeisestä palautumiskyvystään tunnettu Patterson pääsi kuitenkin hyötymään uudesta säännöstä, jonka mukaan nyrkkeilijälle laskettiin lukua kahdeksaan asti vielä kanveesista nousemisen jälkeen.[1] Tämän jälkeen Johanssonkin kävi kerran kanveesissa, ja jo toisessa erässä ottelu siirtyi maailmanmestarin hallintaan. Floyd Patterson tyrmäsi Johanssonin ottelun kuudennessa erässä ja päätti ensimmäinen nyrkkeilyn raskaassasarjassa käydyn kolmen ottelun sarja samojen ottelijoiden välillä.[12]
4. joulukuuta 1961KanadanTorontossa käymässään ottelussa Patterson voitti kokemattomanTom McNeeleyn teknisellä tyrmäyksellä neljännessä erässä tämän käytyä kanveesissa kymmenen kertaa.[12] Tammikuussa 1961 Patterson sai kutsun Yhdysvaltain presidenttiJohn F. Kennedyn luokseValkoiseen taloon. Kennedy totesi hänelle, että olisi mielenkiintoista nähdä Patterson kehässä yhdessäSonny Listonin kanssa. Vastoin managerinsa ohjeita Patterson lupasi otella pelättyä ja voimakasta Listonia vastaan,[12] mikä aiheutti Pattersonin ja Cus D'Amaton polkujen eroamisen. Patterson sanoi vuonna 1997, ettei Kennedykään halunnut hänen ottelevan Listonia vastaan.[3] Ehtona ottelulle oli, että Listonin pitäisi ensin voittaa saksalainen Albert Westphal, jonka hän tyrmäsikin jo ensimmäisessä erässä.[13]
25. syyskuuta1962 Patterson kohtasiChicagonComiskey Parkilla käydyssä ottelussa vain yhden tappion urallaan kokeneen Sonny Listonin, joka lähti kamppailuun asiantuntijoiden mukaan selkeänä ennakkosuosikkina.[13] Liston hyökkäsi heti ottelun alussa Pattersonin kimppuun ja löi tätä vartaloon molemmin käsin, kunnes lopulta tyrmäsi hänetjabillaan, kun ensimmäistä erää oli oteltu vain kaksi minuuttia ja kuusi sekuntia.[14] Ensimmäistä kertaa nyrkkeilyhistoriassa raskaansarjan maailmanmestari oli vaihtunut ensimmäisessä erässä tapahtuneella tyrmäyksellä,[15] ja jo seuraavana päivänä chicagolaiset sanomalehdet ilmoittivat, että 18 894 ottelua paikan päällä seurannutta katsojaa oli saanut todistaa nyrkkeilyhistorian kolmanneksi nopeinta tyrmäystä.[14] Patterson poistui häpeissään areenalta takakautta tummien lasien ja tekoparran avulla naamioituneena.[3][12]
Patterson yritti jälleen voittaa mestaruutensa takaisin ja kohtasi Listonin uusintaottelussa22. heinäkuuta1963Las Vegasin Convention Centerissä. Tällä kertaa Patterson hävisi teknisellä tyrmäyksellä heti ensimmäisessä erässä. Hän kesti vain neljä sekuntia pidempään ja kävi ennen tyrmäystä kanveesissa kolmesti.[13][3] Koko ottelun aikana Patterson sai perille vain yhden iskun.[12] Molemmat ottelijat tienasivat kamppailusta 1,5 miljoonaa dollaria.[15]
Tappionsa jälkeen Patterson vietti hetken hiljaiseloa, kunnes teki paluun nyrkkeilykehäänRuotsissa 1964, jossa hänestä tuli nyrkkeilyä seuranneen yleisön suosikki. Käymissään otteluissa hän voitti italialaisenSante Amontin ja heinäkuussa myösEddie Machenin.[16] Tämän jälkeen hän voitti vielä kolme ottelua, minkä jälkeen hän pääsi yrittämään kolmannen raskaansarjan maailmanmestaruuden voittamista.
14. toukokuuta1965 Patterson haastoiWBC:n maailmanmestariMuhammad Alin. Ali ei tuntenut kunnioitusta entistä maailmanmestaria kohtaan, koska tämä oli hänen mielestään pettänyt mustan rodun muutettuaan etnisesti valkoiseen kaupunginosaan.[17] Vastauksena Alin solvauksiin Patterson kirjoitti arvostettuunSports Illustrated -lehteen artikkelin, jossa hän kertoi halveksuvansaNation of Islamia (uskonnollista järjestöä, johon Ali kuului) ja totesi ”mustiin muslimeihin” kuuluvan maailmanmestarin häpäisevän puheillaan sekä maansa että lajinsa.[18] Ottelijoiden välit kiristyivät entisestään, kun Patterson jatkoi Muhammad Alin kutsumista hänen entisellä nimellään Cassius Clay,[19], vaikka Ali oli vaatinut kaikkia käyttämään hänestä uutta nimeään. Viikkoa ennen ottelua Ali uhkasi rankaista Pattersonia hänen kirjoituksessaan esittämiensä syytösten vuoksi ja sanoi lyövänsä häntä ”niin pahasti, että hän tarvitsee kenkälusikan pannakseen hatun päähänsä”.[20][21] Ali jatkoi Pattersonin pilkkaamista läpi koko pitkän ottelun, joka ratkesi Alin hyväksi 12. erässä teknisellä tyrmäyksellä.[19][22] On väitetty, että Ali olisi pitkittänyt ottelua tahallaan eikä olisi yrittänytkään saada nopeaa tyrmäysvoittoa.[23] Patterson on myöhemmin perustellut huonoa esitystään kipeällä selällä.[17]
Viimeisen kerran Patterson pääsi yrittämään kolmannen maailmanmestaruuden voittamista14. syyskuuta1968 haastettuaanJimmy Ellisin otteluunWBA-maailmanmestaruudesta. Ottelu oli ensimmäinen ja viimeisin Ruotsissa käyty raskaansarjan maailmanmestaruusottelu. Kun Patterson hävisi ottelun niukasti pistein ja Ellis sai pitää maailmanmestaruutensa, katsojat protestoivat äänekkäästi tulosta, sillä heidän mielestään Patterson oli voittanut.[24]
Patterson jatkoi uraansa vielä muutaman vuoden ajan. Hän lopetti uransa kärsittyään tappion viimeisessä ottelussaan20. syyskuuta1972 Muhammad AlilleNABF:n kansallisessa mestaruusottelussa.[25] Ammattilaisurallaan hän otteli kaikkiaan 64 ottelua, joissa saavutti 55 voittoa, 8 tappiota, ja lisäksi yksi päättyi ratkaisemattomaan.[8]
Pattersonin managerina koko hänen uransa ajan toiminutCus D'Amato halusi vastustaa nyrkkeilijöitä riistäviä promoottoreita, kutenJames D. Norrisia, eikä ikinä ottanut ottelijansa palkkioista merkittäviä osuuksia.[26] Patterson sai siis pitää suurimman osan uransa aikana ansaitsemistaan ottelupalkkioista ja sijoitti kaikki nyrkkeilyllä ansaitsemansa seitsemän miljoonaa dollaria tuottoisasti.[27] Uransa jälkeen Patterson kärsiParkinsonin syndroomasta, Parkinsonin taudin lievemmästä versiosta, jota esiintyy nyrkkeilijöillä. Lopettamisestaan huolimatta hän pysyi suosittuna henkilönä[1] ja jatkoi nyrkkeilypiireissä vaikuttamista sekä valmentajana[5] että New Yorkin nyrkkeilykomission puheenjohtajana. Hänen erityisenä päämääränään oli nyrkkeilijöille tyypillisten vammojen vähentäminen.[27] Hän toimi komission puheenjohtajana kahdesti, mutta erosi tehtävästään kesken toisen virassaolokautensa vuonna 1998, kun hänen muistinsa alkoi heikentyä. Pattersonilla alkoi olla vaikeuksia muistaa jopa oman uransa huippukohtia.[3] Viimeisinä vuosinaan Patterson sairasti Parkinsonin syndrooman lisäksi myösAlzheimerin tautia jaeturauhassyöpää.[3]
Floyd Patterson kuoli kotonaan11. toukokuuta2006 oltuaan sitä ennen viikon sairaalahoidossa.WBC-liiton johtajaJosé Sulaimán julisti päivän kansalliseksi surupäiväksi, jaInternational Boxing Hall of Fame laski toimitalonsa liput suruliputukseen.[3]
Floyd Patterson oli raskaansarjan nyrkkeilijäksi pienikokoinen jo omana aikanaan, sillä hän oli vain 183 senttiä pitkä[1] ja kevytrakenteinen, minkä takia hän otteli uransa alun alemmassa raskassarjassa. Pattersonin paino riitti raskaansarjan otteluihin vasta 1955.[7] Hän käytti managerinsaCus D'Amaton opettamaa omaperäistäPeek-a-Booksi-ristittyä nyrkkeilytyyliä, jossa vastustajaa pyrittiin painostamaan jatkuvasti omaa ylävartaloa samanaikaisesti puolelta toiselle heiluttaen.[1][2] Pattersonin vahvuuksia olivat hänen nopeat kätensä ja jalkansa, minkä ansiosta hänestä tulikin televisiosta otteluja seuraavan yleisön suosikki.[1] Patterson tunnettiin myös tunnollisesta harjoittelustaan.[2]
Floyd Pattersonilla oli monia heikkouksia. Lyhyiden käsivarsiensa takia hänen piti usein hyökätä vastustajaansa kohti ilman jalkojen tukea, minkä takia hänen iskuvoimansa heikentyi.[2] Lisäksi Pattersonin oma iskunkestävyys oli huono ja hän joutuikin käymissään seitsemässä maailmanmestaruusottelussa kuuntelemaan tuomarin luvunlaskua ennätykselliset 16 kertaa.[2] Kun toimittajaBert Sugar kysyi häneltä kerran, tietääkö hän olevansa useimmin kanveesiin lyöty nyrkkeilijä maailmassa, hän vastasi myös nousseensa useammin kuin muut.[28] Heikon iskunkestävyyden vuoksi Cus D'Amato pyrkikin valikoimaan suojattinsa vastustajat tarkoin, eikä kovista iskijöistä esimerkiksiSonny Listonille annettu mahdollisuutta mestaruusotteluun, ennen kuin hän oli voittanut kaikki muut kymmenen ensimmäisen haastajan joukkoon nimetyt nyrkkeilijät.[1] Lisäksi miellyttävästi käyttäytyneeltä Pattersonilta, joka tapasi huolehtia vastustajiensa kohtalosta ja toisinaan jopa auttaa heidät ylös kanveesista, puuttui monien mielestä ns. "tappajan vaisto".[4]
| 55 Voittoa (40 KO),8 Tappiota (5 KO),1 Tasapeli[8] KO = Tyrmäys,TKO = Tekninen tyrmäys,PTS = Pisteillä | |||||||
| Tulos | Vastustaja | Tuomio | Erä | Päivä | Paikka | Huomio | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Voitto | Eddie Goldbold | KO | 46 | 12.9.1952 | Yhdysvallat,New York,New York | Debyyttiottelu ammattilaisena. | |
| Voitto | Sammy Walker | TKO | 26 | 6.10.1952 | Yhdysvallat,Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Lester Johnson | TKO | 36 | 31.10.1952 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Lalu Sabotin | TKO | 59 | 29.12.1952 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Chester Mieszala | TKO | 56 | 28.1.1953 | Yhdysvallat,Chicago,Illinois | ||
| Voitto | Dick Wagner | PTS | 8 | 13.4.1953 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Gordon Wallace | TKO | 38 | 1.6.1953 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Wes Bascom | PTS | 8 | 19.10.1953 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Dick Wagner | TKO | 58 | 14.12.1953 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Yvon Durelle | PTS | 8 | 15.2.1954 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Sammy Brown | TKO | 210 | 30.3.1954 | Yhdysvallat,Washington, D.C | ||
| Voitto | Alvin Williams | PTS | 8 | 19.4.1954 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Jesse Turner | PTS | 8 | 10.5.1954 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Tappio | Joey Maxim | PTS | 8 | 7.6.1954 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Jacques Royer-Crecy | TKO | 78 | 12.7.1954 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Tommy Harrison | TKO | 18 | 2.8.1954 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Esau Ferdinand | PTS | 8 | 11.10.1954 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Joe Gannon | PTS | 8 | 22.10.1954 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Jimmy Slade | PTS | 8 | 19.11.1954 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Willie Troy | TKO | 58 | 7.1.1955 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Don Grant | TKO | 58 | 17.1.1955 | Yhdysvallat, Brooklyn, New York | ||
| Voitto | Esau Ferdinand | TKO | 1010 | 17.3.1955 | Yhdysvallat,Oakland,Kalifornia | ||
| Voitto | Yvon Durelle | TKO | 510 | 23.6.1955 |  Kanada,Newcastle,New Brunswick | ||
| Voitto | Archie McBride | KO | 710 | 6.7.1955 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Alvin Williams | TKO | 810 | 8.9.1955 | Kanada,Moncton, New Brunswick | ||
| Voitto | Dave Whitlock | KO | 310 | 29.9.1955 | Yhdysvallat,San Francisco,Kalifornia | ||
| Voitto | Calvin Brad | KO | 110 | 13.10.1955 | Yhdysvallat,Los Angeles, Kalifornia | ||
| Voitto | Jimmy Slade | TKO | 710 | 8.12.1955 | Yhdysvallat, Los Angeles, Kalifornia | ||
| Voitto | Jimmy Walls | TKO | 210 | 12.3.1956 | Yhdysvallat,New Britain,Connecticut | ||
| Voitto | Alvin Williams | KO | 310 | 10.4.1956 | Yhdysvallat,Kansas City,Missouri | ||
| Voitto | Tommy Jackson | PTS | 12 | 8.6.1956 | Yhdysvallat, New York, New York | Ottelu oli maailmanmestaruusottelusta | |
| Voitto | Archie Moore | KO | 515 | 30.11.1956 | Yhdysvallat,Chicago,Illinois | Voitti vapaana olleenNBA:n raskaansarjan maailmanmestaruuden | |
| Voitto | Tommy Jackson | TKO | 1015 | 29.7.1957 | Yhdysvallat, New York, New York | Puolusti NBA:n maailmanmestaruutta | |
| Voitto | Pete Rademacher | KO | 615 | 22.8.1957 | Yhdysvallat,Seattle,Washington | Puolusti NBA:n maailmanmestaruutta | |
| Voitto | Roy Harris | TKO | 1215 | 18.8.1958 | Yhdysvallat, Los Angeles, Kalifornia | Puolusti NBA:n maailmanmestaruutta | |
| Voitto | Brian London | KO | 1115 | 1.5.1959 | Yhdysvallat,Indianapolis,Indiana | Puolusti NBA:n maailmanmestaruutta | |
| Tappio | Ingemar Johansson | TKO | 315 | 26.6.1959 | Yhdysvallat,Bronx, New York | Menetti NBA:n maailmanmestaruuden | |
| Voitto | Ingemar Johansson | KO | 515 | 20.6.1960 | Yhdysvallat, New York, New York | Voitti NBA:n maailmanmestaruuden | |
| Voitto | Ingemar Johansson | KO | 615 | 13.3.1961 | Yhdysvallat,Miami Beach,Florida | Puolusti NBA:n maailmanmestaruutta | |
| Voitto | Tom McNeeley | KO | 415 | 4.12.1961 | Kanada,Toronto,Ontario | Puolusti NBA:n maailmanmestaruutta | |
| Tappio | Sonny Liston | KO | 115 | 25.9.1962 | Yhdysvallat, Chicago, Illinois | Menetti NBA:n maailmanmestaruuden | |
| Tappio | Sonny Liston | KO | 115 | 22.7.1963 | Yhdysvallat,Las Vegas,Nevada | Ottelu oliWBA:n/WBC:n* maailmanmestaruudesta | |
| Voitto | Santo Amonti | TKO | 810 | 6.1.1964 |  Ruotsi,Tukholma | ||
| Voitto | Eddie Machen | PTS | 1212 | 5.7.1964 | Ruotsi,Solna | ||
| Voitto | Charlie Powell | KO | 610 | 12.12.1964 |  Puerto Rico,San Juan | ||
| Voitto | George Chuvalo | PTS | 12 | 1.2.1965 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Todd Herring | TKO | 310 | 14.5.1965 | Ruotsi, Tukholma | ||
| Tappio | Muhammad Ali | TKO | 1215 | 22.11.1965 | Yhdysvallat, Las Vegas, Nevada | Ottelu oli WBC:n maailmanmestaruudesta | |
| Voitto | Henry Cooper | KO | 410 | 20.9.1966 |  Iso-Britannia,Lontoo | ||
| Voitto | Willie Johnson | KO | 310 | 13.2.1967 | Yhdysvallat, Miami Beach, Florida | ||
| Voitto | Bill McMurray | KO | 110 | 30.3.1967 | Yhdysvallat,Pittsburgh,Pennsylvania | ||
| Tasan | Jerry Quarry | PTS | 10 | 9.6.1967 | Yhdysvallat, Los Angeles, Kalifornia | ||
| Tappio | Jerry Quarry | PTS | 12 | 29.10.1967 | Yhdysvallat, Los Angeles, Kalifornia | Turnaus WBA:n maailmanmestaruudesta | |
| Tappio | Jimmy Ellis | PTS | 15 | 14.9.1968 | Ruotsi, Tukholma | Ottelu oli WBA:n maailmanmestaruudesta | |
| Voitto | Charley Green | KO | 1010 | 15.9.1970 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Levi Forte | KO | 210 | 16.1.1971 | Yhdysvallat, Miami Beach, Florida | ||
| Voitto | Roger Russell | TKO | 910 | 29.3.1971 | Yhdysvallat,Philadelphia,Pennsylvania | ||
| Voitto | Terry Daniels | PTS | 10 | 26.5.1971 | Yhdysvallat,Cleveland,Ohio | ||
| Voitto | Charley Polite | PTS | 10 | 17.7.1971 | Yhdysvallat,Erie,Pennsylvania | ||
| Voitto | Vic Brown | PTS | 10 | 21.8.1971 | Yhdysvallat,Buffalo, New York | ||
| Voitto | Charlie Harris | KO | 610 | 23.11.1971 | Yhdysvallat,Portland,Oregon | ||
| Voitto | Oscar Bonavena | PTS | 10 | 11.2.1972 | Yhdysvallat, New York, New York | ||
| Voitto | Pedro Agosto | TKO | 610 | 14.7.1972 | Yhdysvallat,Queens, New York | ||
| Tappio | Muhammad Ali | TKO | 715 | 20.9.1972 | Yhdysvallat, New York, New York | Ottelu oliNABF:n maailmanmestaruudesta | |
* NBA hajosi kahdeksi kilpailevaksi nyrkkeilyliitoksi, WBA:ksi ja WBC:ksi, jotka molemmat jakavat maailmanmestaruuksia.
| Edeltäjä: Rocky Marciano (lopetti voittamattomana) | Nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari 1956 - 1959 | Seuraaja: Ingemar Johansson |
| Edeltäjä: Ingemar Johansson | Nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari 1960 - 1962 | Seuraaja: Sonny Liston |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
