Firenze on Keski-ItalianToscanan alueen pääkaupunki. Se sijaitseeArnojoen varrella vajaat 300 kilometriäRoomasta pohjoiseen. Kaupungin väkiluku on noin 360 000.Renessanssin aikaiset rakennukset ja taideaarteet ovat tehneet Firenzestä suositun matkailukaupungin. Monet sen arkkitehtuurin ja taiteen aarteet on rahoittanutMedicien ruhtinassuku.
Firenze sijaitseeToscanan alueellaFirenzen metropolikaupungissa. Kukkulat ympäröivät kaupunkia kolmelta puolelta, jaArnojoki virtaa kaupungin halki. Myös Arnon sivujoet Mugnone, Ema, Affrico ja Greve kulkevat kaupungissa tai sen lähellä. Useimmat niistä on rakennettu kanaviksi, osa jo keskiajalla. Jokivesi on ruskeaa siihen huuhtoutuvan saven takia, ja kun kukkuloilla sataa, joet muuttuvat nopeasti vuolaiksi vuoristovirroiksi.[2] Vuonna 1966 koettiinpahimmat tulvat, kun runsaiden sateiden jälkeen Arnon pinta nousi 11 metriä normaalia ylemmäksi.[3]
Firenzessä vallitseevälimerenilmasto, heinäkuu on kuumin ja tammikuu viilein kuukausi. Koska kukkulat rajoittavat ilmavirtauksia, Italian lämpöennätyksiä mitataan usein Firenzessä.[2]
Firenzessä ei ole juuri luonnontilaisia viheralueita. Kaupunkia ympäröivät huvilat suurine puutarhoineen ja maatilat oliivilehtoineen. Itse kaupungissa monet viheralueet ovat piilossa palatsien ja korttelien suljetuilla sisäpihoilla. Jotkut yksityisistä puutarhoista ovat yleisölle avoinna muutamia viikkoja vuodessa. Keskustassa on myös muutamia julkisia puistoja: Piazza d’Azelio,Piazza Demidoff jaBobolin puutarha. Kasvitieteellinen puutarha on nimeltäänGiardino dei Semplici.[2]
Roomalaiset perustivatFlorentian eli Firenzen ensimmäisen vuosisadan eaa. puolivälin tienoilla. Se olicolonia eli sotilassiirtokunta viimeistääntriumvirien ajasta lähtien. Kaupunki nousi lähialueensa keskukseksi. Varhaisella kristillisellä kaudella siitä tuli piispanistuin. Antiikin aikaisesta Florentiasta on säilynyt suhteellisen vähän jäänteitä, koska ne ovat myöhemmän kaupungin alla.[5][6][7]
Keskiajan loppupuoli oli Firenzen suuruuden aikaa. Kaupungin taloudellinen kukoistus alkoi jo 1100-luvulla. Kaupunkia uudistaneen Toscanan kreivittärenMatildan kuoltua 1115 kaupungista ja sen lähiseuduista muodostettiinFirenzen tasavalta, jonka johdossa oli kolmen säädyn valtiopäivät: aatelisto, sotilaat ja kauppiaat. Vaikka aatelistolla oli eniten päätäntävaltaa, kaupungin kasvu oli paljolti kauppiassäädyn ansiota.Guelfien ja ghibelliiniien ja muiden 1200- ja 1300-luvun taistelujen jälkeen vallassa oliMedicien suku. Sen kuuluisimpia edustajia oliLorenzo ”Il Magnifico” de’ Medici, joka hallitsi kaupunkia käytännössä yksinvaltiaana. Vuodesta 1434 kaupunkia hallittiin itsevaltaisesti.[8] Firenze olirenessanssin huomattavin keskus.[9]
Medicit karkotettiin Firenzestä vuonna 1494, ja profeettana esiintynyt munkkiGirolamo Savonarola yritti tehdä Firenzestäteokraattisen kaupunkivaltion.[10] Savonarola kuitenkin poltettiin neljä vuotta myöhemmin roviolla, ja 1500-luvun alussa Medicit palasivat Firenzeen, jossa heistä pian tuli virallisestikin hallitsijoita, kun keisariKaarle V nimittiAlessandro de’ MedicinFirenzen herttuaksi[10]. Vuonna 1569 Firenze liitettiinToscanan suurherttuakuntaan, jonka pääkaupunki siitä tuli. Hallitsijaksi tuli Medici-suvun nuorempaan haaraan kuulunutCosimo I de’ Medici[10], jonka jälkeläiset hallitsivat Toscanaa vuoteen 1737 saakka[10]. Tämän jälkeenkin Firenze oli Toscanan herttuakunnan pääkaupunkina, kunnes se vuonna 1860 liitettiin yhdistyneeseen Italiaan.[11]
Testamentissaan viimeinen Medicin suvun edustajaAnna Maria Luisa de’ Medici lahjoitti Toscanan valtiolle suuren taidekokoelman ja sen mitä suvun omaisuudesta oli jäljellä. Ehtona lahjoitukselle oli, ettei kokoelmaa saisi viedä tai myydä koskaan Firenzen ulkopuolelle. Tämä kokoelma muodostiUffizin taidemuseon selkärangan.[11] Suuret ja arvokkaat taidekokoelmat toivat Firenzeen suuren joukon ulkomaalaisia taiteenharrastajia. Kaupungissa asui 1800-luvulla niin paljon englantilaisia, että heille perustettiin oma protestanttinen hautausmaansa.[12]
Firenze oliItalian kuningaskunnan pääkaupunki vuosina 1865–1870. Valtakunnan hallinto toi kaupunkiin tuhansia uusia asukkaita, ja sitä laajennettiin nopeasti. Laajennustöiden tieltä purettiin kaupungin keskiaikaiset muurit.[13] 1800-luvun loppupuolella Firenzen keskustassa purettiin monia keskiaikaisia kortteleita, ja tilalle pystytettiin ajanmukaisempia rakennuksia.[14]
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1944 Firenze kärsi paljon tuhoja. Perääntyvät saksalaiset tuhosivat muun muassa kaikki vanhat Arnojoen ylittävät sillat, paitsiPonte Vecchion, joka säilyi vahingoitta.[15]
Sodan jälkeen tuhoja ovat aiheuttaneet vuoden 1966 suuri tulva, jonka aikana Arnojoen vedet lainehtivat muun muassaSanta Crocen kirkon sisätiloissa, vaurioittaen useita arvokkaita taideteoksia. Vuonna 1993 tuhoja aiheutti puolestaanmafia, joka räjäytti pommin Uffizin taidegalleriassa.[16]
Firenze on jaettu viiteen kaupunginosaan (ital.Quartieri):[17]
Historiallinen keskusta
Campo di Marte
Gavinana/Galluzzo
Isolotto/Legnaia
Rifredi
Kaupunki pyrkii edistämään vesijohtoveden juomista järjestämällä erityisiä vesiposteja, joista hanavettä saa myös jäähdytettynä ja hiilihapotettuna. Vuonna 2011 vesiposteja oli 23 kappaletta.[18]
Firenze on yksi Euroopan suosituimmista matkailukaupungeista. Vuonna 2012 matkailijat viettivät kaupungissa yli 12 miljoonaa yötä.[19]
Firenzen riippuvaisuutta matkailuelinkeinosta on pyritty viime vuosikymmeninä vähentämään. Kaupungin laitamille on rakennettu muun muassa elintarviketeollisuutta. Korkeatasoista vaateteollisuutta edustaaGuccin muotitalo, jonka pääkonttori on Firenzessä. Siellä ovat aloittaneet myösRoberto Cavalli,Emilio Pucci jaFerragamo.[20]
Perheyritykset ovat olleet aina merkittäviä työllistäjiä Firenzen seudulla. Vuonna 2010 kaupunkiin oli rekisteröity 47 500 yritystä. Noin viidesosa niistä harjoitti vähittäiskauppaa.[21] Maailman kymmenen vanhimman yrityksen joukossa on kolme firenzeläistä perheyritystä. Ne tuottavat oliiviöljyä, koruja ja viiniä.[22]
Firenzen väkiluku pieneni 1900-luvun lopulla: Vuonna 1981 kaupungissa oli 448 000 asukasta, kymmenen vuotta myöhemmin 403 000 ja vuonna 2001 enää 356 000.[26] 2000-luvulla väkiluku on kääntynyt kasvuun, ja helmikuussa 2011 kaupungissa oli melkein 372 000 asukasta.[21]
Firenzeä on kutsuttu taiteen pääkaupungiksi; Unescon arvion mukaan 60 prosenttia maailman taideaarteista on Italiassa ja noin puolet niistä Firenzessä. Taiteiden kulta-aikaa olivat etenkin 1200–1500-luvut.Dante jaMichelangelo syntyivät Firenzessä,Boccaccio kirjoitti sielläDecameronen ja italialaisen renessanssin lasketaan alkaneen kaupungissa, kunBrunelleschi saiFirenzen katedraalin kupoleineen valmiiksi.[9]Uffizin palatsissa toimii yksi maailman tunnetuimmista taidegallerioista.[29]
Maailman ensimmäinen varsinainen oopperaesitys järjestettiin Firenzen Palazzo Corsissa vuonna 1597.[30] Firenzen sinfoniaorkesteri on toiminut vuodesta 1949.[31]
↑Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”FLORENTIA (Firenze) Tuscany, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Smith, William: ”Florentia (1)”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑FirenzeEnciclopedia dell' Arte Antica. Viitattu 3.4.2023.
