Fine Gael (lyh.FG) onirlantilainenkeskusta-oikeistolainen puolue, joka on tällä hetkellä johtava hallituspuolueOireachtasissa, Irlannin kansallisessa parlamentissa. Fine Gael on kuvaillut itseään "edistyksellisen keskustan" puolueeksi, ja sen on perinteisesti nähty edustavan maanviljelijöitä ja koulutettua kaupunkilaisväestöä.[2]
Fine Gael perustettiin 8. syyskuuta 1933 Cumann na nGaedhaelin, Kansallisen keskustapuolueen (engl.National Centre Party) ja Blueshirtsin (alun perinArmy Comrades Association) yhdistyessä. Puolueen ensimmäiseksi johtajaksi valittiin BlueshirtsinEoin O'Duffy. Kolmesta ryhmästä Cumann na nGaedhaelilla oli tuolloin pisin historia, kun taas keskustapuolue ja Blueshirts olivat varsin uusia toimijoita.[5]
Enda Kenny oli ehdolla Fine Gaelin puheenjohtajaksi jo vuonna 2001John Brutonin jouduttua eroamaan tehtävästä hävittyään häntä kohtaan esitetyn luottamusäänestyksen äänin 39–33.[6] Puheenjohtajaäänestyksessä Kenny kuitenkin hävisiMichael Noonanille,[7] jonka kausi puolueen johdossa jäi lyhyeksi Fine Gaelin kärsittyä siihen astisen historiansa surkeimman tuloksen vuoden 2002 vaaleissa.[8] Pian vaalien jälkeen pidetyssä puoluekokouksessa Enda Kenny valittiin Fine Gaelin uudeksi puheenjohtajaksi. Valintansa jälkeen Kenny julisti Fine Gaelin suruajan olevan ohi, puolueen nousevan ylös maasta ja näyttävän sen olevan varteenotettava poliittinen voima.[9]
Kennyn johtama Fine Gael -puolue voitti helmikuussa 2011 järjestetyt parlamenttivaalit. Siitä tuli parlamentin suurin puolue, mutta ei saavuttanut ehdotonta enemmistöä. Fine Gael aloitti hallitusneuvottelutTyöväenpuolueen kanssa. Puolueet pääsivät sopuun koalitiohallituksen muodostamisesta 6. maaliskuuta. Vaalikampanjan aikana Kenny ilmaisi hänen tärkeimpiä tavoitteitaan olevan uudelleenneuvotella Irlannille järjestetyn usean miljardin euronpelastuspaketin ehdoista.[10]
Ennen vuoden 2011 vaaleja Fine Gael oli ollut hallituksessa kuusi kertaa historiansa aikana. Jokaisella kerralla Fine Gael on toiminut päähallituspuolueena ja muodostanut hallituksen yhdessä Työväenpuolueen kanssa.[2]
Vuoden 2016 parlamenttivaaleissa Kennyn johtama hallitus ei onnistunut säilyttämään enemmistöään, mutta Kenny piti asemansa taoiseachina sitoutumattomien parlamenttiedustajien ja oppositiopuolueFianna Fáilin hiljaisella tuella. Vaalituloksen lisäksi Kennyn toiminta Irlannin poliisivoimiin kohdistuneiden kriisien hoidossa johti kuitenkin hänen asemansa heikkenemiseen puolueen sisällä.[11] Lopulta kesällä 2017 Kenny ilmoitti eroavansa. Hän oli erotessaan pitkäaikaisin Fine Gael -taustainen taoiseach Irlannin historiassa. Kennyn tilalle puolueen johtoon ja taoiseachiksi nousi 14. kesäkuuta 2017Leo Varadkar,[12] joka erosi tehtävästä maaliskuussa 2024[13].
Kesäkuussa 2017Leo Varadkarista tuli Fine Gael -puolueen johtaja ja Irlannin uusi pääministeri (taoiseach) edeltäjänsäEnda Kennyn erottua. Varadkar on ensimmäinen osittain intialaistaustainen ja ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen sekä tuolloin 38-vuotiaana kaikkien aikojen nuorin pääministeri Irlannin historiassa.[14]
Helmikuussa 2020 pidettyjen parlamenttivaalien tulos oli historiallinen, sillä vasemmistolainen ja kansallismielinenSinn Féin sai valeissa eniten ääniä. Keskustaoikeistolaiset Fine Gael jaFianna Fáil ovat hallinneet Irlantia vuodesta 1922 saakka vuorotellen. Lopulta eniten paikkoja sai Fianna Fáil: 160-paikkaiseen parlamenttiin 38 edustajaa. Kansallismielinen ja vasemmistolainen Sinn Féin kasvatti paikkamääräänsä 37:ään, mikä on 14 edustajaa enemmän kuin vuoden 2016 vaaleissa. Pääministeri Leo Varadkarin Fine Gael -puolue sai parlamenttiin 35 edustajaa.[15][16]
Kesäkuussa 2020 Fianna Fáilin puoluejohtajasta Micheál Martinista tuli Irlannin uusi pääministeri, kun pitkien neuvottelujen jälkeen Fine Gael ja Vihreä puolue muodostivat yhteistyöhallituksen. Perinteiset kilpakumppanit Fianna Fáil ja Fine Gael eivät olleet aikaisemmin muodostaneet yhdessä hallitusta. Hallitussopimuksen mukaan Fine Gaelin johtajan Leo Varadkarin on tarkoitus palata pääministeriksi taas vuonna 2022.[17]
↑abMEPs: Irelandeuroparl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 9.8.2019. (englanniksi)
↑Broderick, Eugene: ”Intellectuals, Fine Gael and the Adoption of Corporatist Principles”, Intellectuals and the Ideological Hijacking of Fine Gael, 1932–1938, s. 25–27. Cambridge Scholars Publishing, 2010. ISBN 978-1-4438-1842-1(englanniksi)