Tämä artikkeli käsittelee konsoliroolipelisarjaa. Sarjaan kuuluvaa videopeliä käsittelee artikkeliFinal Fantasy (videopeli).Final Fantasy on myös kanadalainen yhtye.
Pelisarja on ehkä tunnetuin esimerkki ns. japanilaistyylisistä konsoliroolipeleistä. Se ammentaa ideansa muista 1980-luvun lopun konsoliroolipeleistä, tärkeimpänä Enixin suositustaDragon Quest -sarjasta. Pelit ovat olleet suosittuja pitkäänJapanissa;Yhdysvalloissa ne löivät lopullisesti läpiFinal Fantasy IV:n jaFinal Fantasy VI:n myötä (jossa nämä pelit julkaistiin Super Nintendo Entertainment Systemille nimilläFinal Fantasy II jaFinal Fantasy III), ja kansainvälinen läpimurto tuliFinal Fantasy VII:n myötä (joka oli myös ensimmäinenEuroopassa julkaistu sarjan peli).
Yksi pelisarjan huomattavia ominaisuuksia on että pelit eivät tyypillisesti ole tarinallista jatkoa toisilleen vaan jokainen peli sisältää omat hahmonsa ja oman fiktiivisen maailmansa. Tämän vuoksi sarjan maailmat voivat erota toisistaan paljonkin, kuten ensimmäiset viisi peliä sijoittuvat tyypillisempiinEuroopanKeskiajan inspiroimiin fantasia-maailmoihin kun taas VI on enimmäkseentoisen teollisen vallankumouksen inspiroima ja VII menee jotieteisfantasian puolelle. Sarjassa on kuitenkin silti toistuvia elementtejä jotka ovat mukana lähes jokaisessa pelissä, kuten tiettyjä olentoja. Jotkut pelit ovat myös saaneet tarinallista jatkoa, kuten Final Fantasy X sai suoran jatko-osan, XIII:sta tuli trilogia ja VII:n maailmaa laajennettiin spin-off pelien ja elokuvien kautta. Final Fantasy VII:n uusintaversio tullaan julkaisemaan monessa osassa.
VarsinaistenFinal Fantasy -pelien ohella on saman nimen alla julkaistu myös muita pelejä ja tuotteita. Tunnettuja esimerkkejä ovatFinal Fantasy Tactics-sarjan roolistrategiapelit ja moninpeliä varten suunniteltutoimintaroolipeliFinal Fantasy: Crystal ChroniclesNintendo GameCubelle. Monista vanhimmista osista on tehty uudelleenjulkaisuja, kutenFinal Fantasy Origins jaFinal Fantasy Anthology -pelit PlayStationille. MyösKingdom Hearts -pelit ovat yhteydessä pelisarjaan, sillä ne sisältävät useita Final Fantasy -hahmoja. Muitaspin-offeja ovat esimerkiksichocobo-hahmojen omat pelit. Joitain spin-offeja on järjestetty useista peleistä koostuviksi kokonaisuuksiksi, joista esimerkkejä ovatCompilation of Final Fantasy VII jaIvalice Alliance. Lisäksi on ilmestynyt muita mainitsemattomia pelejä muun muassaVagrant Story.
Mobiililaitteille suunnattuFinal Fantasy XI R on peruttu vuonna 2021: pelin kehityksestä kerrottiin vuonna 2015 Square Enixin jaNexonin yhteistyönä.[2]
Yksi pelisarjan tavaramerkeistä ovat seitsemännestä osasta lähtien olleet näyttävät välianimaatiot. Kuvakahdeksannesta osasta.
Toiminnaltaan pelit ovat tyypillisiä japanilaisia konsoliroolipelejä. Tarinaa seurataan pelinäytöllä, joissa hahmoja ohjataan. Pelien hahmoja ei luoda erikseen (paitsi ensimmäisessä osassa), vaan käytössä on valmiit henkilöhahmot, joskin heidät voi nimetä haluamikseen mikäli nimet eivät miellytä. Peleissä on vaihteleva määrä pelattavia hahmoja (esimerkiksiFinal Fantasy VI:ssa on 14 pelattavaa hahmoa jaFinal Fantasy X-2:ssa vain kolme), joista 3–5 on yleensä kerralla pelaajan ohjaamassa ryhmässä. Suurin osa toiminnasta ja pelihahmojen kehittymisestä sijoittuu taisteluihin, jotka käydään vuoropohjaisesti.
Chocobot (jap.チョコボ,Chokobo) ovat suuria lentokyvyttömiä lintuja, jotka ovat yleensä väriltään keltaisia. Näitä lintuja käytetään usein pelissä hevosten sijaan ratsuina. Ne ilmestyivät ensimmäistä kertaaFinal Fantasy II:ssa ja ovat olleet siitä lähtien Final Fantasy sarjan maskotteja yhdessä mooglejen kanssa. Uusimpiin peleihin chocobojen ulkonäkö on muuttunut hieman erilaiseksi alkuperäisestä.
Pelissä, joissa on edistyksellisempää teknologiaa sisältäviä universumeja, se kuvataan usein pääasiallisesti magian voimanlähteenä. Tätä kutsutaan nimenomaan magitekiksi Final Fantasy VI:ssä, XIV:ssä ja XV:ssä, kun taas muissa peleissä on samanlaisia elementtejä eri nimellä, kuten mako-tekniikka VII-pelissä ja magicite-tekniikka pelissä XII. Tällaista maagista teknologiaa käytetään usein vertauskuvana ylilyönnistä, pahoista kunnianhimoista, maailman sääntöjen rikkomisesta ja sen energian varastamisesta hinnasta riippumatta. Erittäin voimakas magitek-panssari toistuu useissa sarjan peleissä, kuten VI, XIV ja XV mekan muodossa ja XV:ssä moottoripanssarina.
Mako (jap.魔晄, Makō,engl.magic light), lausutaan /MAH-koh/, on planeetan elämänvirran nestemuoto Final Fantasy VII:ssä. Se oli maailman ensisijainen energialähde Wutaita ja maaseutualueita lukuun ottamatta. Elämänvirta voi tiivistyä materia- tai makokiviksi.
Mako näkyy vihreänä valoaineena. Makoreaktorien pohjissa se näkyy kuoppanesteenä, joka on jatkuvassa liikkeessä, aaltoilee ja kuohuu lakkaamatta. Kun Aerith Gainsborough tarkastaa rikkinäisen makoventtiilin, vuotava aine näyttää kuplivana hehkuna, joka levittää hiukkasia hitaasti ilmaan. Mako voi kiteytyä materiaksi tunnetuiksi kiteiksi ja tiivistyä kiviksi, joilla on maagisia ominaisuuksia.
Mooglet (jap.モーグリ,Mōguri) tekivät vuonna 1990 julkaistussaFinal Fantasy III:ssa. Sittemmin heistä onchocobojen ohella tullut sarjanmaskotteja. Mooglien tehtävänä on useimmiten avustaa pelaajaa, esimerkiksi jakamalla tälle pelin toimintaan liittyvää informaatiota tai jopa liittymällä pelaajan ohjaamaan ryhmään.Final Fantasy VII:ssa,Final Fantasy VIII:ssa jaFinal Fantasy Tacticsissa heitä voidaan myös käyttää vihollisia vahingoittavina olentoina, jotka voidaan kutsua taistelun aikana.Final Fantasy XII:ssa jaFinal Fantasy Tactics Advancessa esiintyvät mooglet poikkeavat muiden osien esikuvista siinä, että he käyttävät vaatteita; pitkillä korvillaan he ovat myös ottaneet entistä jänismäisemmän ulkomuodon.
Puhuessaan mooglet käyttävät usein tavaramerkikseen muodostunutta ”kupo”-hokemaa, joka ei varsinaisesti tarkoita mitään. Yleensä he lausuvat sen yllättyessään tai lopettaessaan lauseen. Ne ovat pieniä ja väriltään vaihtelevan karvan peittämiä. Heidän tunnusomaisia piirteitään ovat sirot lepakkomaiset siivet ja punaisella tai keltaisella pallolla varustettu antenni.
Final Fantasyn lisäksi moogleilla on ollut rooli myösKingdom Hearts jaSeiken densetsu -pelisarjoissa sekä joissakin chocobo-aiheisissa peleissä.Final Fantasy III:ssa he ovat vanhan Doga-velhon henkivartijoita. VarhaisissaSeiken Densetsu -peleissä heitä taas käytetään statusta heikentävänä vaivana, jossa pelihahmo muuttuu puolustuskyvyttömäksi moogleksi.
Sarjaa tehtiin kuudenteen osaan astiNintendo Entertainment Systemille ja sitä seuranneelleSuper Nintendo Entertainment Systemille. Koska Nintendo päättiviidennen sukupolven konsolissaanNintendo 64:ssä käyttää kasettejaCD-levyjen sijaan, Square päätti siirtää sarjanSony:n uudellePlayStation-konsolille CD-levyjen halvemman hinnan ja korkeamman tallennustilan ansiosta. CD-levyillä pelit oli myös mahdollista jakaa useammalle levylle joten tallennustilan loppuminen levyltä ei myöskään koitunut ongelmaksi ja Final Fantasy VII julkaistiinkin kolmella levyllä. Sarjasta tulikin nopeasti yksi PlayStationinkiller appeista, erityisesti Final Fantasy VII:stä joka lisäsi merkittävästi konsolin myyntiä sen alkuaikoina. Tämän siirron jälkeen sarja olikin yksinoikeus PlayStation-konsoleille Final Fantasy XII:hin asti, joskin Final Fantasy XI julkaistiin myös PC:lle johtuen siitä että peli oli sarjan muista osista poiketenmassiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli. Final Fantasy XIII:stä alkaen pelit on tyypillisesti tehty PlayStation-konsoleiden lisäksi myös Microsoftin Xbox-konsoleille ja PC:lle, joskin julkaisu ei kaikille alustoille tapahdu aina samanaikaisesti ja PlayStation-konsolit ovat yleensä prioriteettiasemassa julkaisujärjestyksessä, kuten Final Fantasy XIV:tä ei ole julkaistuXbox One:lle, Final Fantasy XV julkaistiin PC:lle lähes kaksi vuotta konsoliversioiden jälkeen ja Final Fantasy VII Remake on vuoden ajan yksinoikeusPlayStation 4:llä.
Yoshitaka Amanon kuvitus ensimmäiseenFinal Fantasy -peliin
Sarjan pääasiallinen suunnittelija onHironobu Sakaguchi. Vuonna 1987 Square oli lähestulkoon konkurssin partaalla, joten Sakaguchi nimesi uuden, kunnianhimoisen Famicom-projektinsaFinal Fantasyksi, olettaen, että siitä tulisi Squaren viimeinen peli.Final Fantasy -pelistä tuli kuitenkin välitön myyntimenestys ja Squaren tulevaisuus oli turvattu.
Sakaguchin ohella muita merkittäviä sarjan tunnettuja nimiä ovat sarjan kuvittajat, kutenYoshitaka Amano (konseptitaiteilija osissa 1–6) jaTetsuya Nomura, sekä sarjan muusikot, tärkeimpänäNobuo Uematsu, joka on yksi tunnetuimmista videopelisäveltäjistä kautta aikojen. Oman maininnan ansaitsee myösTed Woolsey, jonka englanninkielinen käännös – tai oikeammin käännös ja sovitus –Final Fantasy VI:sta jakaa hieman mielipiteitä, mutta oli kuitenkin merkkipaalu videopelien lokalisoinnin alalla. Jotkut pelkäävät pelisarjan tulevaisuuden olevan uhattuna, sillä monet avainhenkilöistä, niin Sakaguchi kuin Uematsukin, ovat jo jättäneet Square Enixin.