Yhdysvallat sai Filippiinit EspanjaltaEspanjan–Yhdysvaltain sodassa. Espanjan ja Yhdysvaltojen sekäkatolisen kirkon vaikutus näkyvät edelleen maan kulttuurissa ja hallintojärjestelmässä, jotka muistuttavat monessa suhteessalatinalaisen Amerikan maita. Näiden tavoin myös Filippiinien yhteiskuntarakennetta leimaa jyrkkä sosiaalinen eriarvoisuus, joka kärjistyy maanomistusoloissa. Kapea, alkujaan espanjalaisperäinen yläluokka omistaa maat, ja köyhien talonpoikien kapinointi on toistuvasti kukistettu kovakouraisesti.Ferdinand Marcos hallitsi maata lähes yksinvaltiaana yli 20 vuoden ajan, kunneskansa pakotti hänet eroamaan 1986.[6]
Saaret saivat nimensäEspanjan kuninkaanFilip II:n mukaanFernão de Magalhães saavuttua saarille 1500-luvulla.[7][8] Filippiinien vallankumouksen aikana saaret nimettiin ensimmäisen kerranFilippiinien tasavallaksi.[9] Nimeä "Filippiinit" käytettiin myös sen jälkeen, kun saaret päätyivät Yhdysvaltojen alusmaaksi.[10]
Filippiineillä on keskusteltu myös maan nimeämisestä uudelleen, koska nimi "Filippiinit" koetaan siirtomaa-aikaiseksi. Viimeisin merkittävä ehdotus tuli vuonna 2019 maan silloiselta presidentiltäRodrigo Dutertelta, joka kannatti nimeäMaharlika, joka on peräisin malaijista ja tarkoittaa kuta kuinkin "jalona luotu".[11][12][13]
Valikoima muita hylättyjä nimiehdotuksia ovat mm.:
pan-malajismin mukaan; kaikkienMalaijien saariston asukkaiden tulisi kuulua samaan valtioon.
ehdotus nimestä tehtiinFilippiinien senaatissa vuonna 1962, mutta se ei edennyt loppuun asti ennen kuin Malesia itsenäistyi ja otti nimen omaan käyttöönsä
Filippiinit on 7 641 saaren saaristovaltio, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 300 000 km².[20] Saaristoa rajoittaa idässäFilippiinienmeri, lounaassaSulunmeri sekä lännessä ja pohjoisessaEtelä-Kiinan meri. Saaristo on 1 850 kilometriä pitkä, ja se jaetaan kolmeen ryhmään. Pohjoisessa on Luzonin saariryhmä, johon kuuluvatLuzon,Mindoro jaPalawan, ja sen eteläpuolella onVisayas, jonka keskeisimpiä saaria ovatBohol,Cebu,Leyte,Masbate,Negros,Panay jaSamar. Eteläisimpään ryhmään kuuluvatMindanao ja sen lähisaaret.[21] Luzon ja Mindanao ovat suurimmat saaret, ja 11 suurinta saarta käsittää 94 prosenttia maan pinta-alasta.[22]
Suurin osa saaristosta on vuoristoista, ja rannikkotasanko on kapea. Vuoriketjut kulkevat pääsääntöisesti pohjois-eteläsuunnassa. Maan huomattavin vuoristo on Luzonin keskivuoristo,Cordillera Central. Pisin vuoriketju on puolestaan LuzoninSierra Madre. Saaren keskitasanko ei puolestaan kohoa suurimmalta osaltaan yli 30 metriin. Filippiinien korkein vuori on puolestaan Mindanaon etelärannikolla sijaitsevaApovuori, joka on 2 954 metriä korkea. Suurimmalla osalla Visayasin saarista on pohjois-eteläsuuntainen keskusvuoristo. Negrosilla tulivuoriKanlaon on 2 465 metrin korkuinen.[23]
Luzonin tärkeimmät joet ovatCagayan,AgnoPampanga,Pasig jaBicol. Cagayan virtaa läpi Luzonin pohjoisen tasangon, kun taas keskitasangolla virtaavat Agno ja Pampanga.Manilan läpi virtaava Pasig oli aikoinaan taloudellisesti tärkeä joki. Mindanaon merkittävimmät joet ovat koillisosanAgusan ja lounaisosanRio Grande de Mindanao. Palawanin saarellaPuerto Princesan kansallispuistossa on puolestaan ainutlaatuinen maanalainen jokiverkosto.[24]
Filippiinien suurin järvi on Luzonilla sijaitsevaLaguna de Bay, joka on 922 neliökilometrin laajuinen. Sen eteläpuolella suuressakalderassa olevaTaaljärvi, jonka keskellä kohoaaTaalin huippu.[24]
Filippiinit sijaitsee geologisestiTyynenmeren tulirenkaassa, ja Filippiinit muodostaa omanmannerlaattansaEuraasian jaTyynenmeren laattojen välissä.[25] Filippiinien vulkanologian ja seismologian instituutti listaa maassa olevan 24 aktiivista tulivuorta.[26] Maassa onkin tapahtunut monia merkittäviä purkauksia. Jo sammuneeksi luultuPinatubo purkautui vuonna1991 ja aiheutti yhden 1900-luvun suurimmista purkauksista. Filippiinien tulivuoret ovat monenmuotoisia aina lähes täydellisen kartiomaisestaMayonista vanhempiin kuluneisiin vuoriin.[23]
Filippiinien eteläisillä saarilla vallitseepäiväntasaajan ilmasto, jossa sateita saadaan ympäri vuoden. Keski- ja pohjoisosissa on trooppinen ilmasto, johon liittyy yksisadekausi vuodessa. Useimmissa osissa sataa eniten heinäkuusta lokakuuhun, jolloin Aasian monsuuni vaikuttaa Tyynenmeren ilmavirtauksiin. Elokuusta lokakuuhun esiintyy taifuuneiksi kutsuttujatrooppisia hirmumyrskyjä, jotka kehittyvät Etelä-Kiinan merellä.[27]
Vaikka lämpötila on kohtuullisen tasainen ympäri Filippiinejä,sadannassa on selviä eroja. Etelä-Kiinan meren rannikko on selvästi jakautunut kuivaan kauteen ja sadekauteen. Pääsääntöisesti maan itäosissa kuivakausi on lyhempi kuin länsiosissa.[28] Manilassa vuoden kuumimman kuukauden, huhtikuun, keskimääräinen ylin lämpötila on 33,5 astetta ja viileimmän eli tammikuun keskimääräinen alin 23,5 astetta. Elokuussa saadaan keskimäärin 486 mm sadetta, helmikuussa alle 10 mm.[29]
Saarten varhaisten asukkaiden uskotaan olleennegriittejä, joiden muuttaessa Filippiineiltä oli maayhteydetMalesiaan jaKiinaan.[7] Negriittien uskotaan tulleen alueelle noin 30 000 vuotta sitten. Viimeisimmän jääkauden jälkeen maayhteys saarille katkesi, mutta sen jälkeenkin ihmisiä on saapunut meritietä pitkin. Ensimmäiset asukkaat järjestäytyivätbarangay-nimisiksi kyliksi, joita johtidatu.[30]
Vuonna 1380islamin levittäytyminen alkoiSulusta ja Mindanaosta.[7] Vuoteen 1565 mennessä se oli levinnyt Manilaan asti. Islamin mukana tulisulttaanien ylipäällikkyyteen perustuva hallintojärjestelmä.[30]
Magalhães saapui saarille 1521, jolloin siellä oli jo itsenäisiä kuningaskuntia. Magalhães tapettiin Filippiineillä, kun hän sekaantui kahden paikallisen hallitsijan kiistoihin. Hänet tappoiLapulapu-niminen hallitsija, jota pidetään Filippiinien kansallissankarina. Osa Magalhãesin joukoista pakeni ja toi Eurooppaan erilaisia kalleuksia, mistä Espanjan kuningashuone innostui ja lähetti alueelle uusia valloittajia.[31] Espanja valloitti saaret ja hallitsi niitä 300 vuotta. Saaret nimettiin kuningasFilip II:n mukaan.[7] Saaria hallittiinUudesta-Espanjasta, jonka pääkaupunkina oliMéxico. Historian tuloksena onaasialainen maa, jossa on paljon latinalaisamerikkalaisia piirteitä.[32] Filippiinit onItä-Timorin ohella ainoakatolinen maa Aasiassa.[33]
Filippiinit liitettiin vuonna 1565 Espanjan kruunulle, kunMiguel López de Legazpi saapui saarille. Espanjalaiset valloittivat kesäkuussa 1571 Manilan ja karkottivat siellä asuneet muslimit Mindanaon saarelle.[31] Espanjalaiset käyttivät hyväkseen perinteistä yhteiskuntajärjestelmää:barangayn johtajatdatukit saivat veronkanto-oikeuden ja edustivat paikallisia Espanjan aluehallinnossa.[34]
Filippiineillä oli espanjalaisaikana useita vastarintapesäkkeitä, mutta mitään varsinaista yhtenäistä kansannousua ei noussut moniin vuosikymmeniin. Mindanaon saarenmoroja espanjalaiset eivät missään vaiheessa kuitenkaan onnistuneet kokonaisuudessaan alistamaan.[35] Tyypillistä varhaisille kansannousuille oli lähinnä kansalaisoikeuksien tasa-arvoistaminen. Kapinoissa vaadittiin, ettäkristityksi kääntyneet filippiiniläiset hyväksyttäisiin tasaveroisiksi ihmisiksi.[36]
250 filippiiniläistä sotilasta nousi tammikuussa 1872Caviten kapinaan, joka kuitenkin kukistettiin päivässä. Kapinan johtajina pidetyt kolme pappiaMariano Gómez,José Burgos jaJacinto Zamora teloitettiin, ja heistä tuli itsenäisyystaistelun ensimmäiset marttyyrit. Itsenäisyystaistelun tunnetuin hahmo oliJosé Rizal, joka oli vuonna 1888 ollut perustamassaPropaganda-liikettä.[37] Hän perusti vuonna 1892 Liga Filipinan, joka oli tarkoitus levittäytyä koko saaristoon. Rizal karkotettiin kuitenkin pian tämän jälkeen Manilasta Mindanaoon, missä hän muun muassa kirjoittitagalogin ensimmäisen kieliopin.[38]
Muutamat Liga Filipinan jäsenet perustivat vuonna 1892Katipunan-salaseuran. Se tavoitteli Filippiineille täyttä itsenäisyyttä. Itsenäisyys katsottiin olevan saavutettavissa ainoastaan aseellisen kapinan avulla. Tunnetuin perustajajäsenistä oliAndrés Bonifacio.[38] Hänen johdollaan Katipunan aloittivallankumouksen. Ensimmäinen kapinayritys kuitenkin epäonnistui täysin, ja muun muassa José Rizal teloitettiin tämän jälkeen. Bonifacio menetti suosionsa, ja vallankumouksellisten johtoon liittyiEmilio Aguinaldo. Hänen johdollaan kapinalliset saivat käsiinsä espanjalaisten aseita, mikä käänsi sotaonnen. Samaan aikaan espanjalaiset joutuivat lähettämään miehiä kukistamaankapinaa Kuubassa. Aguinaldo valittiin maaliskuussa 1897 vallankumoushallituksen presidentiksi.[39]
Katipunan ei enää kuitenkaan vaatinut itsenäisyyttä mutta esittijesuiittojen karkottamista maasta, Filippiinien edustajaaEspanjan parlamenttiin ja rahallista vahingonkorvausta. Espanja halusi pikaisen ratkaisun, koska se oli samaan aikaansodassa Yhdysvaltojen kanssa. Se suostuikin Katipunanin vaatimuksiin sillä ehdolla, että Aguinaldo lähtisi kannattajineen maasta. Kun Yhdysvallat oli edennyt aivan Filippiinien edustalle, laivaston komentajaGeorge Dewey lupasi Aguinaldolle, että Yhdysvallat tukisi Filippiinien itsenäisyyttä, jos se auttaisi sodassa espanjalaisia vastaan.[40]Pariisin rauhansopimuksen mukaan Espanja sai 20 miljoonaa dollaria Filippiinien siirtymisestä Yhdysvaltojen omistukseen. Oli selvää, että Yhdysvallat ei voinut hyväksyä itsenäistä Filippiinien tasavaltaa.lähde?
Filippiinit oli jo julistautunut itsenäiseksi jasoti Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat aloitti sodan Filippiinejä vastaan 4. helmikuuta 1899Manilan taistelulla. Sota loppui virallisesti 1901, mutta taisteluja käytiin vielä 1913. Filippiinit kärsi sodassa suurta tuhoa, ja kun viimeiset filippiiniläiset oli lyöty, kuolleita oli 600 000.[41]
Vuonna 1916 Yhdysvallat lupasi Filippiinien saavan itsehallinnon. Vuonna 1934 alkoi itsehallinnon aikakausi, jonka oli tarkoituksena valmistella vuoteen 1944 suunniteltua itsenäistymistä. Vuodesta 1935 lähtien maan virallisena nimenä oliFilippiinien yhteisö.Toinen maailmansota sotki suunnitelmat.
Yhdysvaltojen hallinnon aikana englannin kieli tuli espanjan tilalle hallinnon ja liike-elämän kieleksi.Katolinen kirkko menettivaltionkirkon asemansa, sillä Yhdysvaltojen laki takaauskonnonvapauden eikä suosi mitään tiettyä uskontoa.
Sodan loppuvaiheessa Yhdysvallat valloitti Filippiinit lyhyeksi ajaksi takaisin, mutta jo vuonna 1946 Filippiinit itsenäistyi. Yhdysvallat sai kuitenkin pitää saarillasotilastukikohtiaan. Rauha Japanin kanssa solmittiin 1951, ja Filippiinit sai runsaat sotakorvaukset.[42]
KommunistihenkinenHuk-kapina (1945–1953) tukahdutettiin presidenttiRamon Magsaysayn johdolla. Hänen seuraajansaCarlos P. Garcia (1957–1961) jaDiosdado Macapagal (1961–1965) pyrkivät lähentymään aasialaisiin naapurimaihin, toteuttamaan uudistusohjelmia ja kehittämään kansantaloutta monipuolisemmaksi.[43]
Vuonna 1965 presidentiksi valittiinFerdinand Marcos. Hänen uudelleenvalintansa yhteydessä 1969 puhuttiin vaalivilpistä. Vuonna 1972 julistettiin poikkeustila, ja vuonna 1973 perustuslaki antoi Marcosille yksinvallan.[42] Marcosin aikana maassa rehotti korruptio jahyvä veli -politiikka. Talouskehitys kääntyi kurjistumiseksi, ja kuka tahansa saattoi joutua vangituksi tai pidätetyksi.[43] OppositiojohtajaBenigno Aquino tuomittiin kuolemaan, mutta hän sai matkustaa Yhdysvaltoihin sairaalahoitoon. Kun hän palasi, hänet ammuttiin lentokentällä. Vuoden 1986 vaaleissa Marcosin vastaehdokkaana oli Aquinon leskiCorazon Aquino. Marcos julistautui voittajaksi, muttakansanjoukot pakottivat hänet eroamaan ja pakenemaanHavaijille.[42] Ferdinand Marcos kuoli Havaijilla vuonna 1989 ja hänen leskensäImelda Marcos sai luvan palata Filippiineille vuonna 1991.[44]
Astuttuaan presidentin virkaan Corazon Aquino lakkautti Ferdinand Marcosin aikaisen perustuslain[45] ja laaditutti uuden perustuslain, joka tuli voimaan vuonna 1987.[46] Corazon Aquinon hallituskaudella (1986–1992) demokratia vahvistui, mutta hallitusta pidettiin heikkona ja sitä vastaan tehtiin useita kaappausyrityksiä.Fidel V. Ramos (1992–1998) pyrki eheyttämään kansakuntaa ja käymään neuvotteluja kaikkien kapinallisryhmien kanssa.Joseph Estrada (1998–2001) oli suosittu näyttelijä, jota alettiin kuitenkin pian syyttää korruptiosta. Hän erosi ennen aikojaan, ja valtaan nousi varapresidenttiGloria Macapagal-Arroyo (2001–2010). Vuoden 2010 vaaleissa valittiin entisen oppositiojohtaja Benigno Aquinon ja presidentti Corazon Aquinon poikaBenigno Aquino III. Hänen ohjelmaansa kuului demokratian edistäminen ja korruption vastustaminen.[43] Aquinon jälkeen presidentiksi valittiin toukokuussa 2016populistinenRodrigo Duterte, jonka vaalikampanjan teema oli huumeongelma. Alkukautta leimasikin huumeongelman väkivaltainen ratkaisupyrkimys. Duterte on suorasanaisesti kehottanut ampumaan huumeriippuvaisia ja huumekauppiaita, ja joukossa on mennyt viattomiakin. Poliisi ampui parissa kuukaudessa 1 500 ihmistä ja tuntemattomat tappajat yli 2 000.[47]
Duterten kaudella ongelman muodostivat myös ääri-islamistiset ryhmät.Moroja edustavien aseellisten järjestöjen kanssa on käyty lupaavia rauhantunnusteluja, mutta samaan aikaan on ilmestynyt myös radikaalimpia ryhmittymiä, joilla on yhteyksiä ulkomaille ja esimerkiksiIsis-järjestöön. Vuoden 2017 toukokuussa nevaltasivat Marawin kaupungin, jonka Filippiinien asevoimat valtasivat takaisin pitkän taistelun jälkeen saman vuoden lokakuussa.[48]
Toukokuussa 2022 presidentinvaalit voittiBongbong Marcos (Ferdinand Marcos Jr.), joka on Ferdinand Marcosin poika. Suuri osa äänestäjistä oli nuoria aikuisia, jotka eivät ole eläneet diktatuurin aikaan, eivätkä tiedä siitä paljoa vuoden 2014 uuden opetussuunnitelman mukana pienennetyn historian opetuksen takia. Filippiiniläiset käyttävät paljonsosiaalista mediaa, ja varsinkin nuorten käytössä olevassaTiktok-sovelluksessa on pyörinyt valtava määrä propagandaa Marcosien perheestä. Joillain videoilla menneisyyden julmaa diktaattoria romantisoidaan ja nuoret innostuivat trendaavista videoista osallistuen itsekin niiden tekemiseen.[49]
Parlamentti on kaksikamarinen:senaatissa on 24 jäsentä jaedustajainhuoneessa noin 290 jäsentä.[50] Kummassakin parlamentaarikon kausi kestää kuusi vuotta. Parlamenttivaalit järjestetään kolmen välein, ja vaaleissa valitaan puolet edustajista kumpaankin kamariin. Viidennes edustajainhuoneen jäsenistä valitaansuljetuilta listoilta. Edustajat ovat usein kytköksissä poliittisiin dynastioihin, jotka ovat vahvoilla sekä valtion politiikassa että vaalipiireissä. Suljettujen listojen tarkoituksena on nostaa köyhiä ja vähemmistöjä parlamenttiin, mutta puolueet sijoittavat vähemmistöedustajikseen usein poliittisten dynastioiden edustajia.[51]BBC:n mukaan arviolta 40–80 prosenttia |kansanedustajista on kytköksissä johonkin valtasukuun.[52]
Filippiiniläiset puolueet ovat koko ajan liikkeessä, ja ne muodostuvat uudelleen, sulautuvat toisiinsa ja hajoavat pienempiin ryhmiin. 2000-luvun alun valtapuolueita ovat olleetliberaalipuolue ja vuonna 2009 muodostettuPDP–Laban.[53] Vuoden 2016 vaalien jälkeen kymmeniä liberaalipuolueen poliitikoita vaihtoi Duterten PDP-Labaniin, josta nousi sen ansiosta edustajainhuoneen valtapuolue. Puolueiden asema ei varsinaisesti ole vahva, ja niiden politiikka on usein keskittynyt niiden keskeisiin henkilöihin. Duterte ei ole presidenttikaudellansa pyrkinyt vahvistamaan PDP-Labania.[54]
Lähes kolmannes työvoimasta toimii maataloudessa, joka tuottaa noin 10 % bruttokansantuotteesta (2015).[1]Riisi jamaissi ovat väestön tärkeimmät ravinnonlähteet. Riisistä saadaan kolme satoa vuodessa, ja valtio pitää riisivarastoa luonnontuhojen varalta.[7]Kookospähkinää,sokeriruokoa,ananasta jabanaania taas viljellään vientiin. Myös puuteollisuus on merkittävässä asemassa, mutta viljelyalan kasvattaminen on verottanut metsiä tuntuvasti. Tärkeimpiä teollisuusaloja ovat tekstiilit, elintarvikkeiden jalostus ja sähkötekniikka. Maassa on muun muassa kuparia, kromia, kultaa, maaöljyä ja nikkeliä.[43] Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten kotimaahan lähettämät palkat ovat merkittävä ulkomaanvaluutan lähde.[1]
Filippiinien energiasta suurin osa tuotetaan edelleen fossiilisilla polttoaineilla, vaikka vesivoiman ja geotermisen energian käyttö on lisääntynyt 2000-luvulla.[2][57]
Filippiineillä on 254 lentokenttää, joista neljällä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Maassa on 995 kilometriä rautateitä. Satamakaupunkeja ovat Batangas, Cagayan de Oro, Cebu, Davao, Liman ja Manila.[1]
Filippiineillä puhutaan useitamalaijilais-polynesialaisia kieliä, joista suurimmat ovattagalog ja sen standardimuotofilipino,cebu jailoko. Virallisina kielinä ovat filipino jaenglanti.[2] Yli 300 vuotta kestäneen Espanjan siirtomaakauden vuoksi aikaisemmin maassa on puhuttu myösespanjaa mutta espanja menetti asemansa englannille Yhdysvaltain siirtomaakauden aikana. Filipono ja englanti määritettiin virallisiksi kieliksi vuonna 1987, ja sen jälkeen espanjan opetus kouluissa loppui.[58]
Etnisiä ryhmiä on monia. Vuoden 2020 väestönlaskennassa suurimmat ryhmät olivattagalogit 26 %,bisayat 14,3 %, cebut elicebuanot 8 %,ilokanot 8 %,hiligainot eli ilonggot 7,9 %,bikolit 6,5 % jawarayt 3,8 %. Muihin ryhmiin kuului 22,3 % väestöstä.[2]
Suurin osa (78,8 %) filippiiniläisistä on katolisia. Vähemmistönä ovatmuslimit (6,5 %)[2], joita sanotaanmoroiksi.
Väestönkasvu kuuluu Aasian nopeimpiin. Hallitus on yleensä varonut ottamasta asiaan voimakkaasti kantaa, sillä katolinen kirkko vastustaasyntyvyyden säännöstelyä.[59]
Pohjois-Filippiinien kylissä on kehittynyt perinne pääsiäisenajanristiinnaulitsemisesta. Tavassa yhdistyvät harras katolisuus ja kansanuskomukset.[60]
Filippiiniläisten kansallistunne on hauras, oma suku ja provinssi ovat tärkeämpiä samaistumisen kohteita. Kansallisuus syntyi espanjalaisten valtakaudella, ja katolisella uskolla on sen syntymisessä keskeinen sija.[7]
Filippiiniläisessä koulussa on kuusi ensimmäistä luokkaa pakollisia ja ilmaisia. Ne suorittaa 85 % väestöstä. Seuraavat neljä luokkaa ovat ilmaisia, mutta eivät pakollisia. Ne suorittaa 61 % ikäluokasta.[43] Neljäsosa väestöstä elääköyhyysrajan alapuolella. Varallisuus on hyvinjakautunut epätasa-arvoisesti, sillä kourallinen perheitä hallitsee lähes kaikkea varallisuutta.[52]
Riisi on niin keskeinen osa filippiiniläistä ruokakulttuuria, että kyseessä ei ole ateria ellei tarjolla ole riisiä. Myös kalaa tai äyriäisiä syödään päivittäin. Ruoka ei ole kovin mausteista, muttavalkosipulia käytetään paljon ja sitä pidetään terveellisenä. Vihanneksia käytetään keitoissa japataruoissa, yleisimmin vihreitä papuja ja perunaa.[7]
Filippiiniläinen ruokakulttuuri on jo saanut paljon länsimaalaisia vaikutteita, mutta erikoisuuksiakin on;Balut-muna (keitetty muna, jossa ankanpoikanen jo lähes kuoriutumisvaiheessa),koiranliha, kalan päät, sian nahka (erityisesti arvostetulle vieraalle tarjottu herkku) sekä veriruoat. Alkoholi on varattu lähinnä miehille ja rikkaille. Koiranlihan myyminen toreilla on nykyisin kielletty sen levittämänvesikauhun takia.[7]
Paikallinen erikoisuus on kohtuullisen yleinen turo-turo-ravintola (osoita-osoita). Tiskillä asiakas osoittaa haluamiaan ruokia, jonka jälkeen vastaavat ateriat tuodaan pöytään.[61] Ruokailussa käytetään haarukkaa ja lusikkaa.[7]
Filippiinit on osallistunutolympialaisiin vuodesta 1924 alkaen. Se on saanut 14 mitalia, joista yksi kulta, viisi hopeaa ja kahdeksan pronssia. Suurin osa mitaleista on tullut nyrkkeilyistä.[63]
Filippiinien tiedotusvälineisiin vaikuttaa voimakkaasti kaupallisuus. Filippiinien lehdistönvapaus taataan perustuslaissa. YhdysvaltalaisenFreedom Housen mukaan Filippiineillä sensuuri ei ole vakava ongelma, mutta maa on yksi vaarallisimmista paikoista toimittajille. Filippiinien valtio-omisteinen televisioyhtiö onPeople’s Television Network, radioyhtiöPhilippine Broadcasting Service ja uutistoimistoPhilippines News Agency. Televisioalaa hallitsevatABS-CBN jaGMA Network. Suurimman yleisön houkuttelevat elokuvat, komediat ja viihdeohjelmat. Filippiineillä on satoja radioasemia, joista johtava asema onManila Broadcasting Companyllä.[65]
