| Fanaloka | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: | Eupleridae |
| Alaheimo: | Euplerinae |
| Suku: | Fossa Gray, 1865 |
| Laji: | fossana |
| Kaksiosainen nimi | |
Fossa fossana | |
| Synonyymit | |
| |
 Fanalokan levinneisyys | |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Fanaloka elivalefossa (Fossa fossana) onMadagaskarin saarella eläväpetonisäkäs. Se onFossa-suvun ainoa edustaja. Tieteellisen nimensä takia se sekoitetaan joskus samalla saarella eläväänfossaan.[3] Fanaloka eroaa siitä kuitenkin selvästi ulkonäöltään. Laji luettiin aiemminsivettieläimiin, nykyäänEupleridae-heimoon.
Fanalokan ruumiinpituus on 40–50 senttiä, hännän 20 senttiä.[4] Koiraat ovat naaraita painavampia, sillä koiraan paino on 2,0 kiloa, naaraan 1,5[5] Naaraat ovat kuitenkin yleensä pidempiä.[6] Fanalokan pää muistuttaa kettua, muu ruumis kissaa. Turkki on lyhyt ja tiheä.[6] Sen pääväri on ruskehtavanharmaa. Selässä ja päässä on myös harmaata[5]. Selässä kulkee mustia raitoja pitkittäissuuntaisesti, kupeilla ja ruumiin takaosassa on riveinä erimuotoisia täpliä ja pilkkuja. Vatsapuoli on vaalea etenkin alavatsan kohdalta, usein lähes valkea. Hännän alapintaa raidoittavat tummat poikkijuovat. Korvat ovat pienet ja pyöreäkärkiset. Korvien juuressa on selvärajainen valkoinen laikku.[3] Raajat hennot ja lyhyet, kynnet sisäänvedettävät. Fanalokalta puuttuu genetille ja muille sivettikissoille tyypillinen pystyyn nouseva selkäharja.[4]
Fanaloka on Madagaskarissakotoperäinen laji. Sitä tavataan saaren luoteis- ja itäosista laikuttaisesti pohjoisesta etelään. Pohjoisessa levinneisyys ulottuuMontagne d'Ambren kansallispuistoon, kaakossaAndohahelan kansallispuistoon. Tärkeitä alueita ovatMasoalan niemimaa,Mananaransademetsät jaAmbatovakyn,Zahamena, jaAndohahelan metsäalueet. Fanaloka elää merenpinnan tasosta ainakin 1 600 metrin korkeuteen asti.[1]
Laji on yhä paikoin yleinen, mutta määrä on laskussa elinympäristöjen vähenemisen, laajan pyynnin ja vieraiden petoeläinten tulon takia. Saarelle tuodutkissat,koirat japikkusivettikissat ovat kilpailijoita, ja koirat todennäköisesti myös fanalokan saalistajia. Määrän arvellaan vähentyneen 20–25 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikanamilloin?. Fanaloka luokitellaan nytsilmälläpidettäväksi lajiksi. Laji elää useassakansallispuistossa sekä muillaluonnonsuojelualueilla. Se kuuluu myösCITES-sopimuksen liitteeseen II.[1]
Fanalokan elinympäristöä ovat kosteat, ikivihreät alankomaan metsät sekä ylänkö- ja rannikkometsät. Se elää myös jokien ja kosteikkojen luona. Laji elää myös Ankaranankuivametsissä, joissa puut pudottavat lehtensä kasvukauden jälkeen. Laji ei viihdysekundäärimetsissä.[1][5]
Fanaloka on yöaktiivinen petoja välttääkseen ja piileskelee päivät puunrunkojen onkaloissa, kaatuneen puun alla tai kivien suojissa.[1][6] Sen elintavat tunnetaan huonosti. Kirjavan turkkinsa ansiosta fanaloka sulautuu hyvin ympäristöönsä. Fanalokat elävät pareittain. Ne ilmoittavat yhteisen reviirin rajoista ääntelemällä ja poskien ja anuksen hajurauhasten eritteillä.[4][5] Reviiri on noin neliömailin kokoinen (noin 2,5 neliökilometriä)[6]. Fanalokat ovat muutoin melko hiljaisia.[4] Ääntelyyn kuuluvat vinkumista ja kirkumista muistuttavat äänet sekä ”coq-coq”, jota ne käyttävät, kun paikalla on enemmän kuin yksi lajitoveri.[5] Aikuisella fanalokalla on vain vähän vihollisia, mutta nuoret yksilöt voivat joutua käärmeiden, petolintujen ja muiden saalistajien uhreiksi. Fanalokanekologinen lokero Madagaskarissa vastaa kettujen ja kissojen tehtävää luonnossa.[6]
Fanaloka hankkii ravintonsa metsänpohjalta ja puiden alaosista. Se saalistaatanrekkeja, jyrsijöitä, sammakoita, lintuja, matelijoita ja selkärangattomia. Ne syövät joskus myös hedelmiä.[5] Vankeudessa elävät yksilöt täydentävät mielellään lihapainotteista ruokavaliotaan erityisestibanaaneilla. Jokien varsilla ne pyydystävät kaloja, etenkin ankeriaita, äyriäisiä ja sammakoita.[4] Fanalokat varastoivat etenkin häntäänsä rasvaa talvikuukausiksi, kun ruokaa on niukasti.[5] Häntä voi muodostaa kokonaispanosta 25 %.[6]
Fanalokienkiima-aika on elo–syyskuussa ja naaras synnyttää yhden poikasen marras–joulukuussa.[4] Vastasyntynyt poikanen painaa keskimäärin 67,5 grammaa ja on syntyessään hyvin kehittynyt, sen silmät ovat jo tällöin auenneet ja turkki täysin kehittynyt. Poikanen kävelee noin kolmen päivän ikäisenä ja alkaa syödä lihaa kolmen kuukauden iässä. Imetys kestää kahdesta kolmeen kuukautta. Poikanen pysyy vanhempiensa luona noin vuoden ja lähtee sen jälkeen etsimään omaa elinaluetta.[6]
