.jpg)
Fanaattisuus (lat.fanaticus) on kiihkomielistä käyttäytymistä, jonkin asian kiihkomielistä puolustamista.[1] Lievemmässä merkityksessä sanalla tarkoitetaan, että sillä kuvattu henkilö omistaa liikaa aikaa tai vaivaa tiettyyn toimintaan, kutenharrastukseen tai puhtauteen. Sanafanaticism tulienglannin kieleen kuvaamaanpuritaanisia, jumalalliseen ilmoitukseen nojaavialahkoja.[2]
Bertrand Russell kirjoitti: ”Fanaattisuus on ensisijaisestijärjen käytön älyllistä vajavaisuutta, sellaista johonfilosofiasta löytyy älyllinen vastamyrkky”. Eräässä myöhemmässä radiopuheessaan hän liittää kiihkomielisyyden erityisestipelkoon.[2]
FilosofiJohn Passmoren mukaan fanaattisuus-sana voi rappeutua pelkäksi haukkumasanaksi, jolla vastustetaan uusia ajatuksia ja yhteiskunnallista toimeliaisuutta. Passmoren mielestä on tehtävä ero niiden välillä, jotka ovat fanaattisia ja niiden jotka eivät ole fanaattisia keskittyessään asiaansa.[2] Vastakohdaksi Passmore asettaa vapaan keskustelun harjoittamisen, osallistujien kannustamisen asettamaan kysymyksiä, selkeyttämään vastaväitteensä ja erimielisyytensä perusteet. Pehmeääsuvaitsevuutta on Passmoren mukaan se, että ajattelija on suvaitsematon virheellisinä pitämiään todisteluita, epäselvää ajattelua ja kyseenalaistamattomia oletuksia kohtaan. Suvaitsevuuden ongelmaksi nousee Passmoren mukaan se, että suvaitsevuuden vaatimus voi tulla niiltä, jotka heti valtaa saatuaan ovat täysin suvaitsemattomia.[2]
