Ramses II, yksi muinaisen Egyptin tunnetuimmista faaraoista.
Faarao taifarao[1] tarkoittaaEgyptissä niin kutsutundynastisen kauden aikana hallinneitakuninkaita. Faaraot hallitsivat Egyptiä vuodesta 3100–3000 eaa. alkaen aina vuoteen 30 eaa. kun Egyptiliitettiin Rooman valtakuntaan.
Sana 'faarao' on johdettumuinaisegyptinkielisestä sanastaper-aa, joka tarkoittaa suurta taloa. Alkujaan nimellä viitattiin kirjaimellisesti faaraon suureen taloon eli palatsiin.[2] Kuninkaita alettiin kutsua faaraoiksi vastaUuden valtakunnan (1550–1069 eaa.) alusta.[3] Faarao ei kuitenkaan koskaan ollut kuninkaan virallinen arvonimi, ja sen nykyaikainen käyttö kaikkien egyptiläisten kuninkaiden yleisnimenä perustuuRaamattuun. Virallisissa asiakirjoissa Egyptin kuninkaan täydellinen arvonimi koostui viidestä eri nimestä.[4]
Vanhan valtakunnan alussa käyttöön otetussa nimikäytännössä jokaisella faaraolla oli neljä eri nimeä, muttaKeskimmäisen valtakunnan alkuun tultaessa käyttöön tuli viisinkertainen nimisarja ("suuri nimi"). Faaraon viisi nimeä olivat:[5]
Sa Ra -nimi (Ra-jumalan poika), jonka faarao sai syntymänsä jälkeen.[5][6] Valtaistuimelle noustessaan faarao otti lisäksi neljä uutta nimeä, tässä järjestyksessä lopusta lukien:[5]
Horus-nimi, joka esiteltiin kirjoitettunaserekh-hieroglyfin kuvaaman palatsin päällä istuvana haukkana (Horus). Horus-nimi oli vanhin kuninkaallisista nimistä, ja se otettiin käyttöön ensimmäisten dynastioiden aikana.[5]
Nebti-nimi, jota kuvasivat Ylä-Egyptin korppikotkajumalatarNekhbetiä ja Ala-Egyptin kobrajumalatarWadjetia kuvaavat hieroglyfit.[5]
Kultainen Horus-nimi, jota kuvattiin haukkana istumassa kultaa tarkoittavan hieroglyfin päällä[5]. Tämän nimen uskotaan viittaavan faaraon jumalallisuuteen tämän edustaessa Horus-jumalaa maan päällä. Kullan katsottiin muinaisegyptiläisessä mytologiassa olevan jumalten lihaa.lähde?
Valtaistuinnimi,nesu-bitii, joka kirjoitettiin Ylä-Egyptin tunnuksella (saraheinä) ja Ala-Egyptin tunnuksella (mehiläinen).Nesu-bitii kääntyy yleensä muotoonYlä- ja Ala-Egyptin herra.[5]
Nykyään faaraoista käytetään usein pelkkää Sa Ra -nimeä järjestysnumeron kanssa, mutta käytäntöä ei ollut muinaisessa Egyptissä. Sa Ra -nimeltään samannimiset hallitsijat eroteltiin toisiltaan valtaistuinnimen perusteella. Yleisin tapa kirjata faaraon nimi olikin pelkkä Sa Ra -nimi ja hallitsijanimi. Esimerkiksi faarao, jota nykyään kutsutaan nimelläRamses II, olisi kirjoitettu kahdella nimellä,Ramses jaUsermaatra-setepenra. Hänen isoisänsäRamses I olisi kirjoitettu nimilläRamses jaMenpehtyra. Niin kirjoitettuina kuninkaiden nimet ovat hankalia erottaa toisistaan, ja siksi niistä käytetäänkin nykyään mieluummin järjestysluvullista muotoa.lähde?
Faaraon velvollisuuksiin kuului olla hyvä ja oikeamielinen hallitsija. Hänen piti noudattaa egyptiläistä totuuden ja oikeamielisyyden prinsiippiämaatia, jonka luojajumala oli aikojen alussa luonut. Hänen odotettiin myös uudistavan monumentteja ottamalla ne omiin nimiinsä korvaamalla edeltäjänsä nimen omallaan ja joskus myös käyttämällä omiin rakennuksiinsa aikaisempien rakennusten kiviä.[7]
Egyptiläiset uskoivat, että faarao oli jumalten ja ihmisten maailman välinen välittäjä. Kuoltuaan faaraosta tuli jumala, hän samastuiOsirikseen, Horuksen isään ja kuolleiden jumalaan, ja faarao siirsi pyhän valtansa ja asemansa uudelle faaraolle, pojalleen. Faaraon jumalallinen asema kuvattiin allegorisesti: hänen uraeuksensa (käärme kruunussaan) sylki liekkejä vihollistensa päälle, hän pystyi tallomaan tuhansia vihollisiaan taistelukentällä ja hän oli kaikkivoipa, kaiken tietävä sekä luonnon ja hedelmällisyyden valtias.[4]
Faaraon tehtäviin kuului myös useita symbolisia uskonnollisia riittejä, kuten kuninkaallinen uudestisyntymisjuhla, rituaalinen juoksumarssised, jossa faarao sai todistaa fyysisen kuntonsa; neljän vasikan ajo ja temppelin perustan laskemisen yhteydessä suoritettu nuoran ojentaminen.[8]
Faaraon katsottiin olevan jokaisen Egyptissä palvotun jumalan ylipappi, joka johti kaikkea jumalien palvontaa ja joka toimi välittäjänä jumalten ja kansan välillä. Faarao ei kuitenkaan voinut toimittaa jokapäiväisiä rituaaleja jokaisessa tuhansista temppeleistä ja pyhäköistä. Siksi faarao nimitti edustajakseen pappeja toimittamaan rituaalit. Vierailuillaan faarao saattoi käydä paikallisessa temppelissä toimittamassa rituaalit.lähde?
Faaraon kuninkuus periytyi isältä pojalle, mutta myös muutama nainen nousi faaraoksi, kutenHatšepsut jaKleopatra. Kruununtavoittelijalla oli oltava kuninkaallinen isä ja äitinään "suuri kuninkaallinen puoliso", mutta sääntö ei ilmeisesti ollut ehdoton. Faaraot pyrkivät usein varmistamaan dynastiansa jatkuvuuden avioitumalla lähisukulaistensa, yleensä sisartensa tai tyttäriensä, kanssa.[9] Jotkut faaraot nimittivät vanhoilla päivillään poikansa rinnakkain kanssaan hallitsevaksi hallintokumppaniksi, mikä varmisti kruunun jatkuvuuden ja ehkäisi myöhempiä valtataisteluita ja kaaosta.[10]
Muinaisen Egyptin vallanperimyssäännöt tunnetaan kuitenkin vajavaisesti. Joskus on oletettu, että kruununperijän olisi pitänyt naida edeltäjänsä vanhin tytär, mutta tämä käsitys on hylätty virheellisenä, sillä kuninkuus ei periytynyt naisten kautta. Päävaimon eli kuningattaren valinta näyttää olleen vapaa. Usein kuningatar oli faaraon lähisukulainen, mutta hän saattoi olla myös sukuun kuulumaton. Uudessa valtakunnassa, josta on säilynyt runsaammin tietoa, jokaisella faaraolla oli päävaimo, jolla oli oma arvonimensä. Tämän lisäksi faaraolla oli jalkavaimoja.[11]
Kuningattaren pojat näyttävät olleen ensisijaisia kruununperijöitä, mutta myös faaraon muista pojista saattoi tulla kuninkaita. Monissa tapauksissa seuraaja oli vanhin elossa oleva poika, ja tällainen perimysjärjestys vastaakin yleisemmin egyptiläisiä arvoja. Usein vallanperijä oli kuitenkin joku muu sukulainen tai henkilö, joka ei ollut lainkaan sukua faaraolle. Uuden valtakunnan teksteissä kuvataan jälkikäteen, miten faaraot nimitettiin perillisiksi joko edeltäjiensä toimesta tai jumalallisten oraakkelien avulla, ja tällainen malli saattoi olla käytössä silloin, kun selkeää seuraajaa ei ollut. Muinaisen Egyptin myöhäiskaudelta (664–332 eaa.), jolta säilyneet lähteet ovat moninaisempia ja mallit vähemmän jäykkiä, tunnetaan lukuisia vallankaappauksia ja perimysjärjestyksen keskeytyksiä. On todennäköistä, että vastaavia tapauksia on ollut myös varhaisempina ajanjaksoina.[11]
Faarao kantoi kahta kruunua,Ylä-Egyptin valkoista jaAla-Egyptin punaista kruunua, jotka saatettiin joskus yhdistää kaksoiskruunuksi (sekhemtii). Hänellä oli myös sininen soturinkruunukhepresh, joka otettiin käyttöön Uuden valtakunnan aikana. Jotkut faaraot käyttivät lisäksi raidallistanemes-liinaa taiatef-kruunua. Faarao käytti kahtavaltikkaa: kunniavaltikkaa ja ruoskaa. Joskus faarao piti otsallaan kotkan tai kobran päätä kuvaavaa koristetta. Myös faaraonvaltaistuin kuvasi symbolisin tavoin hänen valtaansa.[12]
Hallitsijan yhdistäminen jumaliin oli tärkeä osa egyptiläistä uskontoa. Jo ensimmäisiä faaraoita kutsutaan kirjoituksissa nimillänetjer (jumala) tainefer netjer (hyvä jumala), jolla voidaan tarkoittaa myös pienempää jumalaa tai puolijumalaa. Joissain kirjoituksissa faaraoon viitataan myös sanoillaaa netjer (suuri jumala). Itse hallitsijan ei kuitenkaan varsinaisesti katsottu elinaikanaan olevan jumala, vaan ennemminkin faaraon virkaa pidettiin jumalaisena. Elävän faaraon katsottiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta olevanHorus-jumalan edustaja maan päällä. Kuolemansa jälkeen faarao yhtyiOsiris-jumalaan, ja hänen pojastaan tuli uusi Horus[13].
Vanhan valtakunnan alussa faaraota pidettiin vielä jumalana, maan päällä elävänä Horuksena,Isiksen ja Osiriksen poikana[14]. Hänellä oli jumalallinen oikeus alistaa kaaosta edustavat muut kansat järjestykseen. Näkemys esitettiin usein erityisesti egyptiläisessä uskonnollisessa taiteessa[15]. Neljännen dynastian aikana faaraota alettiin pitää auringonjumalaRan poikana[16].Uuden valtakunnan aikana faaraosta tuli hiukan inhimillisempi.Akhenaten kuitenkin nosti itsensä ja perheensä jumaliksi jo elinaikanaan.lähde?
Vaikka faaraoita pidettiin lähes jumalina, heidänkin valtansa saatettiin kyseenalaistaa. Jos faarao oli vielä liian nuori tai muuten kykenemätön hallitsemaan, hänen rinnalleen saatettiin nimittää sijaishallitsija. Keskushallinnon ollessa heikko saattoivat hovin jäsenet tai ylimykset myös yrittää syöstä faaraon vallasta.lähde?
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Koska faaraon katsottiin pitävän hallussaan jumalallista virkaa, kuninkaan syntyä varten tarvittiin erikseen myytti, joka vakuutti kuninkaan olevan jumalten lapsi. Yksi versio tästä myytistä on säilynyt kuningatarHatšepsutin temppelin seinällä Deir el-Bahrissa.
Myytti alkaa kuvauksella, jossaThot-jumala johdattaa jumalten kuninkaanAmon-jumalan kuningattaren luokse (tässä tapauksessa kuningatar Ahmose Nefertari). Seuraavassa kohtauksessa kuvataan Amonin ja Ahmose Nefertarinyhdyntää. Amon ja Ahmose Nefertari istuvat puettuina sängyllä, jota kannattelee kaksi jumalatarta. Jumala ja kuningatar istuvat jalat ristikkäin ja Amon pitääankh-symbolia (elämä) kuningattaren nenän edessä.
Seuraavaksi Amon kertoo oinaspäiselle luojajumalaKhnumille millainen lapsen tulee olla ja Khnum valmistaa lapsesta savimallin savenvalajan pyörällään. Tulevan hallitsijan hahmon vieressä oli toinen samanlainen hahmo, joka edusti hänen ka-henkeään.Heket-jumala on myös läsnä tässä luomistilaisuudessa.
Kuningattaren raskaus on lähes huomaamaton, kun Khnum ja Heket johdattavat hänet naarasleijonan makuusijalle synnyttämään. Kätilönä toimii tunnistamaton jumalatar, ja kuningattaren takana seisooMeskhent-jumalatar. Synnytyksen jälkeen tuleva hallitsija esitellään jumalille.
Vanhan valtakunnan ensimmäisten kahden dynastian aikaiset faaraot rakennuttivat aluksi haudoikseen matalia, penkkiä muistuttaviamastaboja. Päällekkäin asetelluista mastaboista muodostuivatporraspyramidit.[17] Näistä ensimmäinen kivestä tehty ja siksi hyvin säilynyt olikolmannen dynastian aikaisen faaraoDjoserinporraspyramidi Sakkarassa.Neljännen dynastian faaraot rakennuttivat suuretGizan pyramidit, joista suurin on alkujaan 146 metriä korkeaKheopsin pyramidi.[18] Tämän jälkeen pyramidien arvostus alkoi vähetä, ja ne alettiin rakentaa aikaisempaa pienemmiksi ja rakennusmateriaaleina käytettiin huonommin säilyviä materiaaleja.[19]
Uuden valtakunnan faaraot haudattiinKuninkaiden laakson vaikeapääsyisiin ja pyramideja helpommin vartioitaviin kalliohautoihin.21. dynastian aikaan kuninkaallisetmuumiot kerättiin yhteen ja kätkettiin turvallisiin piilopaikkoihin. Niistä yksi oli vuonna 1898 löydettyAmenhotep II:n hauta, jossa oli yhteensä 16 kuninkaallista muumiota. Myös toinen samanlainen kätkö löydettiin 1800-luvulla.[20]
