Monet tutkijat pitävät Markuksen evankeliumia varhaisimpana kirjallisena kertomuksena Jeesuksen Kristuksen elämästä, toiminnasta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Sille on ominaista tiivis ja toimintakeskeinen kerrontatapa, jossa käytetään usein sanaa ”heti” välittämään kiireellisyyden ja liikkeen tunnetta.[2]
Se on evankeliumeista vanhin ja lyhyin. Nykytutkimuksessa evankeliumi on esitetty myös tuntemattoman kirjoittajan teoksena, jossa on yhdistelty kronologiseen kertomusmuotoon varhaiskristillistä perinnetietoa eri lähteistä.[3]
Markuksen evankeliumi ajoitetaan yleensä 60–70-lukujen taitteeseen. Kirja on syntynytJerusalemin temppelin tuhon kynnyksellä vuonna 70 tai juuri sen jälkeen. Tämä tekee siitä Uuden testamentin vanhimman evankeliumin. Evankeliumi ei mainitse kirjoittajaansa ja kyseinen tieto on peräisin toiselta vuosisadalta. KirkkoisäEusebios lainasiapostolisiin isiin luetunPapiaan kirjoitusta noin vuodelta 130, jossa hän sanoiMarkuksen olleenPietarin tulkki.[4] Papiaksen kommentit kanonisoiduista evankeliumeista ovat kuitenkin nykytiedon valossa epäluotettavia. Perimätiedon mukaan kyseessä olisi Johannes Markus (Ap.t. 12:12), mutta mitään konkreettisia todisteita asiasta ei ole. Aikaisemmin kirkollisessa perinteessäMatteuksen evankeliumia pidettiin pitkään vanhimpana evankeliumina, kunnes nykytutkimukset ovat osoittaneet Markuksen evankeliumin vanhimmaksi.[4]
Evankeliumin kirjoituspaikasta ei ole varmaa tietoa. Koska monet tutkijat tulkitsevat, että evankeliumi on syntynyt Jerusalemin temppelin hävityksen tai juutalaissodan yhteydessä, kirjoituspaikka voi viitata Palestiinaan tai sen välittömään läheisyyteen. Toisaalta virheelliset tiedot maantieteessä ja juutalaisten tavoista sijoittavat evankeliumin Palestiinan ulkopuolelle. Monet ovat väittäneet kirjoituspaikaksi Roomaa, koska perimätieto on yhdistänyt kirjoittajan Pietariin.[4][5]
Evankeliumi alkaaJohannes Kastajan toiminnasta, Jeesuksen saamasta kasteesta, ja opetuslasten valinnasta. Sen jälkeen seuraavat Jeesuksen tavanomaiset opetukset, ihmeet ja muu julkinen toiminta, johtaenJeesuksen ristiinnaulitsemiseen.
Markuksen evankeliumin juuret ovat selvästi suullisessa perimätiedossa.lähde? Kreikankielinen alkuteksti on nimenomaan puhumalla kerrottua kieltä, muun muassa sana ”heti” (kreik. ευθυς,euthus) esiintyy huomattavan usein verrattuna muihin evankeliumeihin. Sanaa käytettiin silloin, kun haluttiin kuvata menneisyydessä tehtyjä tekoja tai tapahtuneita asioita, ja antaa niille elävyyttä ja vauhtia – esimerkiksi ”Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan” (Mark. 1:12).
Markuksen kieli on yksinkertaista puhekielistäkreikkaa. Markus on koonnut tietonsa suullisesti ja mahdollisesti kirjallisesta perimätiedosta.[6] Markuksen evankeliumi on kanonisoiduista evankeliumeista lyhyin. Se ei kerro mitään Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta.[7]Markuksen evankeliumi voidaan jakaa asiasisällöltään kolmeen osaan. Evankeliumin alkupuoliskolla kuvataan Jeesuksen opetusta jaihmetekoja (Mark. 1:1–8:26). Seuraavassa osassa kuvataan Jeesuksen matkaa Jerusalemiin, minkä aikana hän kolmesti ennustaa opetuslapsilleen tulevan kärsimyksensä (Mark. 8:27–10:52). Viimeinen jakso kuvaa Jeesuksen viimeisiä päiviä ja tyhjän haudan löytymistä (Mark. 11:1–16:8).[6]
Muihin evankeliumeihin verrattuna Markuksella ei ole niin selkeää jäsentelyä kuin Matteuksella, niin selkeää ohjelmaa kuin Luukkaalla eikä niin vahvaa teologiaa kuin Johanneksella. Markuksen esitystapa on ”kansanomainen” ja sanoma on kohdistettu jo perustiedot tuntevalle lukijalle.[7]
Markuksen evankeliumi vaikuttaa olevanMidraš eliTanakin (Vanhan testamentin) kommentaario. Evankeliumi sisältää 150 lainausta Vanhasta testamentista. Osa sen kertomuksista vaikuttaa olevan johdettuEnsimmäisen jaToisen kuninkaiden kirjan kertomuksistaEliasta jaElisasta. Maantieteeseen ja kulttuuriin liittyvät virheet osoittavat, että kirjoittaja ei ollut paikallinen, vaan saattoi kirjoittaaRoomassa.
Synoptiset evankeliumit liittyvät toisiinsa hyvin läheisesti. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin 622:sta jakeesta 406 on samoja sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumien kanssa, 145 pelkästään Matteuksen evankeliumin kanssa, 60 pelkästään Luukkaan evankeliumin kanssa, ja 51 jaetta ovat täysin itsenäisiä. Yhteistä eivät ole ainoastaan Jeesuksesta kerrotut asiat, vaan sanat ja lauseet, joilla niistä kerrotaan.Synoptiseksi ongelmaksi kutsutaan sitä ongelmaa, kuinka evankeliumit liittyvät toisiinsa tai ovat hyödyntäneet yhteisiä lähteitä.
Yleisen teorian mukaan Markuksen evankeliumi onhellenistinen evankeliumi, joka on tarkoitettu pääasiassa kreikkaa puhuvilleRooman valtakunnan kansalaisille. Juutalaiset perinteet on useissa kohdin selitetty niin, että ei-juutalaisetkin voivat ymmärtää asiat (esimerkiksi Mark 7:1–4[1], 14:12[2], 15:42[3]).Kirjoittaja on myös selittänyt arameankieliset sanat ja sanonnat, esimerkiksi ”talita kuum” (Mark. 5:41[4]).”korban” (7:11[5])ja ”abba” (14:36[6]).
Markus käyttää muiden synoptisten evankeliumien tavoin Vanhan testamentin lainauksissaanSeptuagintaa eli kreikankielistä käännöstä. Tämä käy ilmi muun muassa jakeissa 1:2, 2:23–28, 10:48b ja 12:18–27.
Evankeliumin hellenismi ei rajoitu kieleen. Sen kuvausta siitä, kuinka juutalaisten suuri neuvostoSanhedrin tuomitsi Jeesuksen, on käytetty perusteena juutalaisvastaisuuteen.Farisealaisten demonisointi osoittaa, että kirja on tarkoitettu pakanalliselle yleisölle tai ainoastaan osittain juutalaisperäiselle, kuten Aleksandrian juutalaisille.lähde?
Päinvastoin kuin Matteus ja Luukas, Markus ei kerro Jeesuksen elämästä mitään ennen tämän julkisen toiminnan alkua: ei Jeesuksen syntymästä, kuten Matteus (Matt. 1:18–2:12) ja Luukas (Luuk. 2:1–20), tai Jeesuksen lapsuudesta (Luuk. 2:41–52), ei lasten joukkomurhasta (Matt. 2:13–23), eikäJohannes Kastajan taustoista (Luuk 1:1). Evankeliumi ei myöskään sisällä Jeesuksen sukupuuta (Matt. 1:1–17; Luuk. 3:23–38). Sen sijaan kerronta keskittyy Jeesuksen tekemiin ihmeisiin, ja se sisältää ihmeitä, joita muissa synoptisissa evankeliumeissa ei ole.
Ihmisen poika on yleisin Jeesuksesta käytetty nimitys (2:10, 2:28, 8:31, 9:9, 9:12, 9:31, 10:33, 10:45, 14:21, 14:41). Jeesus käyttää nimitystä itsestään useita kertoja. Monet ovat katsoneet, että nimitys on evankeliumille hyvin keskeinen, ja se on vaikuttanut merkittävästi Markuksen kristologiaan. Se yhdistää MarkuksenDanielin kirjasta peräisin olevan ”Ihmisen pojan” (vertaa Dan. 7:13–14[7]) jaJesajan kirjan ”kärsivän Herran palvelijan” (Jes. 52:13–53:12[8]).– ”Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa?” (Mark. 9:12[9]).On ajateltu, että tämä on johtunut kristittyjen vainoista, ja että kirjoittaja on halunnut rohkaista kärsiviä kristittyjä kestämään vaikeudet.
Markuksen evankeliumi on kanonisista evankeliumeista lyhin. Käsin kirjoitetuilla papyrusrullilla ja koodekseilla on taipumus hukata tekstiä alusta tai lopusta, samoin kuin kannettomasta pokkarista saattaa irrota sivuja. Tässä hävikissä ei ole kyse tarkoituksellisista poistoista. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin aloitusjae 1:1[10] tunnetaan kahdessa eri muodossa. Puolet ennen 100-lukualähde? tunnetuista teksteistä sisältää sanat ”Jumalan Pojasta”, puolet taas ei. EsimerkiksiWestcott-Hort-laitoksessa sanat ovat suluissa.
Monet tutkijat noudattavat periaatetta, jonka mukaan lyhyempi versio olisi yleisesti varhaisempi muoto. Kuitenkin myös tahallinen materiaalin poisto tai kopiointivirheet voivat tuottaa lyhyempiä tekstejä, joten tutkijat eivät yleisesti halua soveltaa periaatetta sokeasti.
Tyypillisesti kopiointivirheitä on tapahtunut myös niin, että sivujen marginaaliin tehdyt huomautukset ovat siirtyneet osaksi varsinaista tekstiä. Kaikki esimerkit tällaisesta ovat edelleen väittelyiden kohteena, mutta yksi esitetty on Markuksen evankeliumin jae 7:16[11], ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”, joka ei sisälly vanhimpiin ja luotettavimpiin käsikirjoituksiin. Se löytyy muun muassaTextus Receptuksesta, mutta ei Westcott-Hort -laitoksesta.Uudessa kirkkoraamatussa sen yhteyteen on liitetty huomautus.
Evankeliumin alkuperäisestä lopusta on ollut paljon keskustelua. Jotkut tutkijat olettavat, että evankeliumi on alun perin loppunut jakeeseen 16:8, ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen (Mark. 16:9–20[12]) olisi lisätty myöhemmin. Vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset eivät sisällä näitä jakeita ja niiden tyyli poikkeaa muusta evankeliumista, mikä vihjaisi niiden olevan myöhempi lisäys. Joissakin versioissa loppu on jopa erilainen jakeen 16:8 jälkeen. 400-luvulla evankeliumille tunnettiin ainakin neljä erilaista lopetusta.
200-luvulla elänyt teologiOrigenes lainasi Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien ylösnousemuskertomuksia, mutta ei lainannut mitään Markuksen evankeliumista jakeen 16:8 jälkeen, mikä osoittaisi, että hänen käytössään ollut kopio ei sisältänyt sen jälkeen tulevia jakeita. Tämä ei kuitenkaan todista, ettei niitä olisi ollut. Kriitikot ovat jakautuneet sen suhteen, onko evankeliumin äkillinen loppu tyhjälle haudalle ilman selityksiä ollut tarkoituksellinen, vai onko se johtunut loppuosan katoamisesta tai jopa kirjoittajan kuolemasta. Joidenkin mukaan lopetus on ollut tarkoituksellinen keino messiaanisen salaisuuden säilyttämiseksi.
Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. (2. tarkistettu ja korjattu painos) Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8
Myllykoski, Matti & Järvinen, Arto (toim.): Varhaiskristilliset evankeliumit. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-318-2
↑Burkett, Delbert: An Introduction to the New Testament and the Origins of Christianity, s. 156. (Introduction to Religion) Cambridge University Press, 2002. ISBN 0521007208Teoksen verkkoversio.
↑Myllykoski, Matti & Arto Järvinen (toim.): ”Markuksen evankeliumi”, Varhaiskristilliset evankeliumit, s. 112. Helsinki: Helsinki University Press, 1997. ISBN 951-570-318-2
Donahue, John R. & Harrington, Daniel J.: The Gospel of Mark. (Sacra Pagina 2) Liturgical Press, 2005. ISBN 0814659659
France, R. T.: The Gospel of Mark: A Commentary on the Greek Text. (New international Greek Testament commentary 2) Wm. B. Eerdmans Publishing, 2002. ISBN 0853645760
Lane, William L.: The Gospel of Mark. (The new international commentary on the New Testament 2) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1974. ISBN 0802825028
Phillips, John: Exploring the Gospel of Mark: An Expository Commentary. (The John Phillips Commentary Series 2) Kregel Academic, 2003. ISBN 0825433819
Telford, W. R.: The Theology of the Gospel of Mark. (New Testament Theology) Cambridge University Press, 1999. ISBN 0521439779
Witherington, Ben: The Gospel of Mark: A Socio-Rhetorical Commentary. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2001. ISBN 0802845037
Evankeliumi Markuksen mukaan. Suomenkieliset käännökset (1992, 1938 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä kreikankielinen alkuteksti (mm. Westcott-Hort -laitos). Uskonkirjat.net.
.jpg)
