Euroopan parlamentin jäsenet eli mepit (MEP) valitaan suorilla vaaleilla joka viides vuosi. Heidän määränsä on vaihdellut; nykyään jäseniä on 720[3].Europarlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein ja nykyisin eri jäsenmaissa lähestulkoon samanaikaisesti, mutta vaalijärjestelmä vaihtelee hieman jäsenmaan mukaan. Jokaisesta jäsenmaasta valitaan väkilukuun suhteutettu lukumäärä edustajia, lisäksi jokaisella maalla on pari pohjapaikkaa pienten jäsenvaltioiden edustuksen turvaamiseksi.
Euroopan parlamentin edeltäjiä olivatEuroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous, joka muodostui jäsenvaltioiden parlamenttien edustajista, sekä samalla periaatteella koottuEuroopan yhteisöjen yhteinen Euroopan parlamentaarinen edustajakokous. Nykyisen kaltaisen Euroopan parlamentin jäsenet elieuroparlamentaarikot tai ”mepit” on vuodesta 1979 valittu suorilla vaaleilla.[4]
Euroopan parlamentin valta on kasvanut vuosikymmenten varrella. Aluksi parlamentti oli puhtaasti neuvoa-antava elin. 1970-luvulla siitä tulineuvoston ohella osa unionin budjettipäätöksentekoa, joka olikin pitkään parlamentin ainoa todellinen valtaoikeus. Vuonna 1980 niin sanotun "isoglukoositapauksen" seurauksena parlamentti sai mahdollisuuden vaatia muutoksia myös EU:n lainsäädännön sisältöön. Parlamentin uutta valtaa vahvisti myös suorien vaalien kautta saavutettu demokraattinen mandaatti. Vuonna 1987 voimaan tulleenEuroopan yhtenäisasiakirjan myötä Euroopan parlamentista alkoi kehittyä todellinen lainsäädäntöelin.Yhteistoimintamenettely antoi parlamentille mahdollisuuden lainsäädäntöehdotuksen toiseen lukemiseen. Vuonna 1993 voimaan tullutMaastrichtin sopimus sisälsi parlamentin kannalta tärkeänyhteispäätösmenettelyn.Amsterdamin sopimuksessa 1999 parlamentti ja neuvosto tulivat valtaoikeuksiltaan samanarvoisiksi, ja parlamentin äänestys komission puheenjohtajasta tuli sitovaksi.[5]
Euroopan parlamentti sai nykyisen valtansaLissabonin sopimuksessa, joka tuli voimaan vuonna 2009. Sopimus käytännössä toteuttaakaksikamarijärjestelmän, kun päätetään Euroopan unionin lainsäädännöstä, talousarvioista tai kansainvälisistä sopimuksista. Sopimuksen myötä parlamentti sai paljon lisää vaikutusvaltaa vuonna 2009 alkaneella vaalikaudella, kuten oikeuden käyttää todellista valtaa maatalous- ja kalastuspolitiikassa, kaikissa oikeus- ja sisäasioissa sekätalous- ja rahaliittoa koskevassa lainsäädännössä.[6]
Euroopan parlamentti on EU-kansalaisia edustava toimielin, joka muodostaa unionindemokratian perustan. Euroopan parlamentilla on laajat valtuudet, ja se osallistuu täysipainoisesti unionin politiikan määrittelyyn. Parlamentti laatii lainsäädäntöä, käyttää budjetti- ja valvontavaltaa, osallistuuperussopimusten tarkistusmenettelyyn ja saattaa asioitaunionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.[7]
Uusien jäsenvaltioiden liittymissopimukset ja kaikki assosiaatiosopimukset edellyttävät Euroopan parlamentin hyväksyntää. Menettelyä sovelletaan myös esimerkiksi muihin kansainvälisiin sopimuksiin, jos niillä on huomattavia vaikutuksia unionin talousarvioon. Parlamentin hyväksyntä tarvitaan lisäksi vaalimenettelyä koskeviin säädöksiin sekä silloin, kun neuvosto haluaa todeta, että jokin jäsenvaltio on selvästi vaarassa rikkoa unionin perusperiaatteita. Parlamentti voi tehdä aloitteen unionin perussopimusten muuttamiseksi sekä viime kädessä päättää, onko kutsuttava koolle perussopimusten muutoksia valmisteleva valmistelukunta.[7]
Euroopan parlamentti osallistuu unionin lainsäädännön hyväksymiseen kunkin säädöksen oikeusperustan mukaan. Parlamentti on nykyisin neuvoston kanssa tasavertainen lainsäätäjä. Parlamentti osallistuu EU:n lainsäädäntöprosessiin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen (entinenyhteispäätösmenettely) mukaan. Parlamentissa käsitellään ja hyväksytäänkomission antamat lakiehdotukset. Parlamentilla on myös aloiteoikeus lainsäädäntöasioissa, mikä tarkoittaa että se voi pyytää komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen.[7]
Parlamentti onLissabonin sopimuksen voimaantulon 2009 jälkeen ollut neuvoston kanssa yhtäläisessä asemassa vuotuisessa talousarviomenettelyssä. Parlamentti on toinen unionin budjettivallan käyttäjistä, ja se osallistuu talousarviomenettelyyn valmisteluvaiheesta alkaen, etenkin kun laaditaan yleisiä suuntaviivoja ja tehdään menojen laatua koskevia päätöksiä. Parlamentti vahvistaaunionin talousarvion ja valvoo sen toteuttamista sekä myöntää toteuttamista koskevan vastuuvapauden. Parlamentin hyväksyntä vaaditaan myös monivuotiselle rahoituskehykselle.[7]
Parlamentilla on käytettävissään useita toimeenpanoa koskevia valvontakeinoja. Se hyväksyy jäsenvaltioiden nimeämän komission puheenjohtajan ja jäsenet. Sillä on mahdollisuus antaa komissiolleepäluottamuslause ja pakottaa komission jäsenet eroamaan. Komission janeuvoston on vastattava parlamentin esittämiin kysymyksiin kyselytunnilla. Parlamentti voi asettaa väliaikaisia tutkintavaliokuntia epäillessään rikkomuksia tai epäkohtia unionin oikeutta sovellettaessa. Parlamentti valvoo myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.[7]
Jos toinen toimielin rikkoo perussopimuksia, Euroopan parlamentilla on oikeus saattaa asiaunionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Parlamentti voi tukea jonkun asianosaisen vaatimuksia unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Parlamentti valitsee lisäksiEuroopan oikeusasiamiehen.[7]
Europarlamentin samaan poliittiseen perheeseen kuuluvat mepit muodostavatpoliittisia ryhmiä, jotka muodostetaan uudelleen ainavaalien jälkeen.[8]
Oikeisto ja sosialistit ovat europarlamentin suurimmat ryhmät ja jakavat sen tärkeimmät johtopaikat. Johtopaikoille valitaan kokeneita suurten maiden parlamentaarikkoja tai sellaisia pienten maiden edustajia, jotka onnistuvat hankkimaan tukea suurista maista.[9]
Euroopan parlamentin täysistunto on parlamentin tärkein poliittinen elin. Täysistunnot järjestetään Brysselissä ja Strasbourgissa muutaman viikon välein. Kaikilla parlamentin jäsenillä on oikeus ja velvollisuus osallistua niihin.[8]
Parlamentin toiseksi tärkein poliittinen elin onpuheenjohtajakokous eli ryhmäjohtajakokous. Sen muodostavat parlamentin puhemies ja kaikkien poliittisten ryhmien puheenjohtajat. Puheenjohtajakokous tekee parlamentin poliittista elämää koskevat ehdotukset ja päätökset, jos ne eivät kuulu täysistunnolle.[8]
Parlamentin puhemiehistön muodostavatpuhemies, 14varapuhemiestä jakvestorit, joilla on läsnäolo- ja puheoikeus. Puhemiehistö tekee parlamentin hallintoa koskevia päätöksiä. Parlamentin puhemies johtaa täysistuntoa, ryhmäjohtajien kokousta sekä puhemiehistöä sekä edustaa parlamenttia sen ulkosuhteissa.[8]
Euroopan parlamentin täysistuntojen valmistelua varten jäsenet jakautuvat 20 pysyvään valiokuntaan, jotka erikoistuvat eri aloihin. Tarvittaessa voidaan lisäksi perustaa alivaliokuntia, tutkintavaliokuntia ja väliaikaisia valiokuntia.[10] Valiokunnissa tehdään Euroopan parlamentin keskeinen lainsäädäntötyö. Valiokunnissa on 25–71 jäsentä, ja niiden kokoukset ovat pääsääntöisesti julkisia. Saman poliittisen ryhmän edustajat kussakin valiokunnassa muodostavat valiokuntaryhmän, jota johtaa ja edustaa koordinaattori, oman valiokuntaryhmänsä puheenjohtaja.[8]
Jokaiselle parlamentissa valmisteltavalle ja päätettävälle asialle nimetään esittelijä, joka on yksi parlamentin jäsenistä. Hän vastaa asian läpiviennistä valiokunnassa ja täysistunnossa. Asioita kutsutaan usein esittelijän nimen mukaan.[8]
Euroopan parlamentin virallinen päätoimipaikka onStrasbourg, minkä lisäksi sillä on toimipaikkaBrysselissä. Parlamentin sihteeristö puolestaan sijaitseeLuxemburgissa. Käytännössä parlamentti kokoontuu Strasbourgissa vain neljän päivän ajan kuukaudessa suorittamaan äänestyksiä täysistunnoissa. Muut täysistunnot, valiokuntatyöskentely ja erilaiset kuulemistilaisuudet tapahtuvat Brysselissä, missä parlamentilla on käytössään eniten tiloja.
Euroopan parlamentilla on24 virallista työkieltä, joita ovat kaikkien jäsenmaiden viralliset kielet. Parlamentin keskusteluttulkataan ja dokumentit käännetään jokaiselle viralliselle kielelle. Valiokunnissakin dokumentit käännetään kaikille kielille, mutta tulkkaus on käytännön syistä suppeampaa. Poliittisissa ryhmissä käytetään vain muutamia työkieliä.[11]
Parlamentissa työskentelee noin 700 kääntäjää ja juristi-lingvistiä sekä 330 tulkkia, joiden lisäksi käytössä on yli tuhat freelancer-kääntäjää ja tulkkia. Vuosittain parlamentissa käännetään yli 2 miljoonaa sivua tekstiä. Vuonna 2016 parlamentin budjetista arviolta 20–25 prosenttia liittyi kieliin ja kääntämiseen.[12]
Kielivalikoiman laajuuden olennaisin syy on parlamentin rooli suorilla vaaleilla valittuna lainsäätävänä elimenä – demokraattisesti valittaville parlamentin jäsenille ei voida asettaa kielivaatimuksia, ja parlamentin jäsenten on pystyttävä kommunikoimaan parlamentin työstä äänestäjille näiden omalla kielellä.[13]
Euroopan parlamentin vaalit pidetään joka viides vuosi. Niissä unionin jäsenmaiden kansalaiset valitsevatedustajansa Euroopan parlamenttiin.Vaalit ovat yleiset ja välittömät. Eri jäsenmaissa käytetään erilaisia vaalijärjestelmiä. Suomen vaalit ovathenkilövaalin jalistavaalin yhdistelmä.
Europarlamentaarikot eivät järjestäydy maittain, vaan kymmeneneuropuolueen ja kahdeksan maanosanlaajuisenpoliittisen ryhmän tunnusten alle. Ryhmät ovat ajan myötä vaihdelleet.[16] Vuoden 2024 vaalien jälkeen Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät suuruusjärjestyksessä ovat[3]:
Parlamentarium on Euroopan parlamentin vierailukeskus Brysselissä. Sen kiertokäynnillä esitellään Euroopan yhdentymisen vaiheita ja parlamentin toimintaa.[18]
.jpg)
