Euroopan keskuspankki pyrkii ylläpitämään hintavakautta euroalueella ja euron ostovoimaa.[4] Se toteuttaa useimmat käytännön rahapoliittiset toimenpiteet yhteistyössä eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien kanssa. Sillä on myös eräitä pankkivalvontaan liittyviä tehtäviä.[5] Euroopan keskuspankin tärkeimmät päättävät elimet ovatjohtokunta ja Euroopan keskuspankin neuvosto, joita johtaaEuroopan keskuspankin pääjohtaja. Nykyinen Euroopan keskuspankin pääjohtaja onChristine Lagarde, joka astui virkaansa 1. marraskuuta 2019. Hänen kautensa on määrä päättyä 31. lokakuuta 2027.[6]
Euroopan keskuspankin tehtävistä säädetäänEuroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa jaEuroopan unionista tehtyyn sopimukseen pöytäkirjana liitetyssä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännössä. Näissä perussopimuksissa useimmat rahapoliittiset tehtävät on kuitenkin määrätty Euroopan keskuspankkijärjestelmälle, ei Euroopan keskuspankille tai eurojärjestelmälle. Pankin johtajistoon kuuluneenOtmar Issingin mukaan tämä viittaa siihen, että perussopimusten laatijat uskoivat kaikkien Euroopan unionin jäsenmaiden liittyvän euroalueeseen.[7] Perussäännössä määrätään, että Euroopan keskuspankin on huolehdittava Euroopan keskuspankkijärjestelmälle määrättyjen tehtävien suorittamisesta joko toteuttamalla ne itse tai siten, että kansalliset keskuspankit suorittavat ne.[8]
Valikoima erikokoisia ja -maalaisia euroseteleitä ja -kolikoita.
Sopimusten mukaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on hintatason vakauden ylläpitäminen. Lisäksi se voi osallistua Euroopan unionin muiden tavoitteiden saavuttamiseen, kunhan ensisijainen tavoite ei vaarannu siitä. Euroopan keskuspankkijärjestelmälle toissijaisiin tehtäviin kuuluu siten muun muassa pyrkimyskestävään kehitykseen ja täystyöllisyyteen.[9] Perussopimuksissa luetellaan lisäksi seuraavat Euroopan keskuspankkijärjestelmän perustehtävät:[10]
unionin rahapolitiikan määritteleminen ja toteuttaminen
valuuttamarkkinatoimien suorittaminen 219 artiklan mukaisesti
Euroopan keskuspankilla on yksinoikeus määrätäeuroseteleiden liikkeellelaskusta. Perussopimusten mukaan vain Euroopan keskuspankin itsensä tai jäsenvaltioiden keskuspankkien liikkeellelaskemat setelit ovat laillisia maksuvälineitä.[12] Sen sijaaneurokolikoita laskevat liikkeelle euroalueen jäsenvaltiot Euroopan keskuspankin asettamien määrällisten rajojen sisällä. Euroopan keskuspankkia on kuultava määrättäessä kolikoiden yhdenmukaistamisesta.[13]
Osana Euroopan unionin pankkivalvonnan yhteistä valvontamekanismia Euroopan keskuspankki luo ja valvoo viranomaisten yhteisiä käytäntöjä. Sen lisäksi Euroopan keskuspankki valvoo suoraan yli sataa pankkia, jotka on määritelty merkittäviksi pankeiksi valvontamekanismiin osallistuvissa maissa. Euroopan keskuspankki voi tehdä näihin pankkeihin tarkastuksia ja myös poistaa niiden toimiluvan. Kansalliset pankkivalvontaviranomaiset tarkkailevat muita pankkeja yhteistyössä Euroopan keskuspankin kanssa.[5] Se myös tukee Euroopan finanssivalvojien järjestelmää.[14]
Euroopan keskuspankki ontilastoviranomainen, jolla on kansallisten keskuspankkien avustamana oikeus kerätä tarvitsemiaan taloudellisia tietoja. Lisäksi sillä on eräitä kansainväliseen edustukseen liittyviä tehtäviä ja neuvoa-antavia tehtäviä.[15] Euroopan keskuspankki voi antaa asetuksia sen tehtäviin liittyen ja määrätä yrityksille sakkojaEuroopan unionin neuvoston asettamissa rajoissa, jos niitä ei noudateta.[16]
Euroopan keskuspankin jaYhdysvaltain keskuspankin ohjauskorkoja vuosina 1999–2015. Punainen yhtenäinen viiva on Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioiden korko. Teksti saksaksi.
Euroopan keskuspankin neuvosto on asettanutrahapoliittiseksi tavoitteekseen, ettäkuluttajahintaindeksin nousuvauhti keskipitkällä aikavälillä on mahdollisimman lähellä kahta prosenttia. Tavoite on symmetrinen, eli EKP pyrkii välttämään sekä suurempaa että pienempää inflaatiota.[17] Siten tavoitteen vastaista on sekädeflaatio että yli kahden prosentininflaatio.[18][19] Tavoitteeseen Euroopan keskuspankki pyrkii pääsemään säätelemälläohjauskorkoa.[20][21]
Tärkein Euroopan keskuspankin käytettävissä olevista ohjauskoroista tavallisissa tilanteissa on perusrahoitusoperaatioiden korko. Perusrahoitusoperaatiot ovat yksi Euroopan keskuspankin toteuttamistaavomarkkinaoperaatioista, joilla keskuspankki lainaa pankeille rahaa tai ostaa niiden arvopapereita. Muita avomarkkinaoperaatioita ovat hienosäätöoperaatiot ja pidempiaikaiset rahoitusoperaatiot. Muut Euroopan keskuspankin käytössä olevat ohjauskorot ovat maksuvalmiusluoton korko jaliikepankkien keskuspankkeihin tallettamien varojen talletuskorko. Toisin kuin ohjauskorkoja, Euroopan keskuspankki ei aseta muita korkoja, kutenEuribor-korkoa, mutta ohjauskorkojen muutokset vaikuttavat niihin. EsimerkiksiEonia-korko asettuu maksuvalmiusluoton koron ja talletuskoron väliin. Lisäksi Euroopan keskuspankki voi asettaa pankeille vähimmäisvarantovaatimuksen, jonka suuruisen talletuksen pankkien on tehtävä keskuspankkiin.[20][21]
Ohjauskorkojen ollessa lähellä nollaa Euroopan keskuspankin on täytynyt ottaa käyttöönsä muita keinoja. Määrällinen elvyttäminen eli määrällinen kevennys on Euroopan keskuspankin vuonna 2015 käyttöön ottama osto-ohjelma, jossa Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit ostivat valtioidenjoukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta lisäten rahan määrää ja vaikuttaen joukkovelkakirjojen omistajien käyttäytymiseen.[22] Lisäksi ohjauskorkojen ollessa lähellä nollaa Euroopan keskuspankki voi vaikuttaa korkotasoon ja talouden epävarmuuteen ennakoivalla viestinnällä.[23]
Euroopan keskuspankin toiminnasta säätelevissä perussopimuksissa määrätään, ettei Euroopan keskuspankki tai sen päättävän elimen jäsen saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita Euroopan unionin toimielimiltä, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä muilta tahoilta sen toteuttaessa tehtäviään. Vastaavasti nämä toimijat eivät saa antaa ohjeita Euroopan keskuspankille tai sen päättävien elinten jäsenille.[24] Päättävien elinten jäsenten itsenäisyyttä vahvistaa heidän määräaikainen virkakautensa jairtisanomissuoja.[25] Itsenäisyyttä laajentaa se, että Euroopan keskuspankin organisaatiosta ja tehtävistä määrätään suoraan Euroopan unionin perussopimuksissa. Perussopimusten muuttaminen on vaikeampaa kuin tavallisten lakien.[26]
Tehtäviensä toteuttamista varten Euroopan keskuspankille on annettu huomattava toiminnallinen riippumattomuus. Euroopan keskuspankin neuvosto saa valita muutamaa kiellettyä keinoa lukuun ottamatta parhaaksi kokemansa keinot rahapolitiikan toteuttamiseksi.[25] Kielletyt keinot ovatjulkisen sektorin rahoittaminen suoraan elisetelirahoitus, mukaan lukien julkisen sektorin velkojen ostaminen ensimarkkinoilta, sekä vakuudettomien tai alivakuudellisten luottojen myöntäminen. Sen sijaan julkisen sektorin velkojen ostaminen jälkimarkkinoilta on sallittua.[25][27][28]
Euroopan keskuspankin neuvosto ei julkista tapaamisistaan pöytäkirjaa. Sen sijaan jokaisen kokouksen jälkeenEuroopan keskuspankin pääjohtaja pitää lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoo kokouksessa päätetyistä asioista. Sen lisäksi kokouksista julkistetaan joitakin viikkoja myöhemmin selonteko.[29] Pääjohtaja antaa neljä kertaa vuodessaEuroopan parlamentille raportin rahapoliittisista toimista. Euroopan keskuspankki antaa vuosittain Euroopan parlamentille jakomissiolle sekäEuroopan unionin neuvostolle jaEurooppa-neuvostolle vuosiraportin.[30][31]
Euroopan keskuspankki onoikeushenkilö, toisin kuin Euroopan keskuspankkijärjestelmä.[32] Keskuspankin päättäviä elimiä ovat johtokunta, Euroopan keskuspankin neuvosto, yleisneuvosto sekä valvontaelin.
Johtokunta vastaa Euroopan keskuspankin rahapolitiikan toteuttamisesta yhdessä kansallisten keskuspankkien kanssa sekä Euroopan keskuspankin juoksevista asioista. Johtokuntaan kuuluu kuusi jäsentä, joista yksi onEuroopan keskuspankin pääjohtaja ja toinen varapääjohtaja.[33] Johtokunta tekee päätöksensä kollegiaalisesti, mutta se voi jakaa jäsenilleen epämuodollisesti eri vastuualueita.[34]
Eurooppa-neuvosto nimittää jäsenet Euroopan keskuspankin neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kuultuaan määräenemmistöllä kahdeksan vuoden kaudeksi, jota ei voida uusia. Eurooppa-neuvoston on nimitettävä virkaan Euroopan unionin neuvoston suosituksestaEuroopan unionin kansalainen, jolla on ”arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden tai pankkitoiminnan alalla”. Johtokunnan jäsenen voi erottaa vainEuroopan unionin tuomioistuin, jos hän ei täytä tehtäviään tai syyllistyy vakavaan rikkomukseen.[35]
Euroopan keskuspankin neuvosto on Euroopan keskuspankin ylin päättävä elin. Se päättää Euroopan keskuspankin strategiasta ja suuntaviivoista sen tehtävien toteuttamiseksi ja asettaa määräyksetohjauskorosta ja varallisuudesta. Lisäksi se hyväksyy Euroopan keskuspankille kuuluvat pankkivalvontatehtäviin liittyvät valvontaelimen päätökset yleensä jättämällä vastustamatta niitä. Euroopan keskuspankin neuvosto kokoontuu yleensä kahdesti kuukaudessaEuroopan keskuspankin pääkonttorissa, mutta se voi myös pitää puhelinneuvotteluja. Pääjohtaja pitää lehdistötilaisuuden kokoontumisten jälkeen.[37][38]
Euroopan keskuspankin neuvostoon kuuluu johtokunnan kuusi jäsentä sekä 20eurojärjestelmään kuuluvan keskuspankin pääjohtajat. Kullakin jäsenellä on yksi ääni, mutta vuonna 2015 neuvosto saavutti rajan, jonka jälkeen osasta äänioikeudesta tuli kiertävä siten, että neljä kansallisen keskuspankin pääjohtajaa kerrallaan ovat äänioikeudettomia. Äänioikeudettomat jäsenet vaihtelevat kuukausittain niin, että viiden suurimman keskuspankin pääjohtajilla on hieman useammin äänioikeus kuin muilla. Äänioikeudettomat pääjohtajat voivat kuitenkin käyttää puheoikeuttaan, ja päätöksenteko on usein konsensuspohjaista. Johtokunnan jäsenten äänestysoikeuteen kierto ei vaikuta.[39]
Yleisneuvostoon kuuluvat Euroopan keskuspankin pääjohtaja ja varapääjohtaja sekä kaikkien Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluvien 27 keskuspankin pääjohtajat eli 20 eurojärjestelmän keskuspankkien pääjohtajat ja seitsemän omaa valuuttaansa käyttävän valtion keskuspankin pääjohtajat. Johtokunnan muut jäsenet, komission edustaja sekä Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaan edustaja voivat osallistua kokouksiin, mutta eivät äänestää. Yleisneuvoston tehtävänä on hoitaaEuroopan rahapoliittiselta instituutilta jääneitä tehtäviä, joita on hoidettava, kunnes kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat liityneet euroalueeseen. Sen jälkeen yleisneuvosto on määrä lakkauttaa. Lisäksi yleisneuvosto avustaa Euroopan keskuspankkia eräissä tehtävissä, jotka eivät liity suoraan sen rahapolitiikkaan.[40]
Valvontaelin hoitaa Euroopan keskuspankille kuuluvat pankkivalvontatehtävät. Virallisesti valvontapäätökset tekee Euroopan keskuspankin neuvosto hyväksyen valvontaelimen luonnokset. Valvontaelimeen kuuluu sen viiden vuoden uusimattomalle toimikaudelle valittu puheenjohtaja, yksi Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen varapuheenjohtajana, neljä Euroopan keskuspankin edustajaa sekä kansallisten valvontaviranomaisten edustajat. Jos kansallinen valvontaviranomainen on erillinen kansallisesta keskuspankista, molempien edustajat voivat osallistua, mutta valtiolla on silti vain yksi ääni.[41]
Euroopan keskuspankin pääoma on peräisin Euroopan keskuspankkijärjestelmän keskuspankeilta. Vain Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluvat kansalliset keskuspankit voivat merkitä tai pitää hallussa osuutta Euroopan keskuspankin pääomasta.[42] Kullekin kansalliselle keskuspankille on laskettu sen asukaslukuun jabruttokansantuotteeseen (BKT) perustuva osuus Euroopan keskuspankin pääomasta, jonka kansallinen keskuspankki merkitsee ja maksaa. Euroalueen ulkopuolisten keskuspankkien ei kuitenkaan tarvitse maksaa niille laskennallisesti merkittyä osuutta kokonaisuudessaan.[43][44]
Euroopan keskuspankin oma pääoma oli perustettaessa 5 miljardia euroa. Euroopan keskuspankin neuvosto voi korottaa pääoman määrää. Pääoman jakoperuste kansallisten keskuspankkien välillä tarkastetaan viiden vuoden välein ja uusien jäsenvaltioiden liittyessä Euroopan unioniin. Muutoksen perusteena on Euroopan komission toimittama tieto valtioiden asukasluvun ja bruttokansantuotteen muutoksista. Merkityn tai maksettavaksi tulevan määrän muuttuessa kansalliset keskuspankit suorittavat tarpeelliset siirrot keskenään Euroopan keskuspankin neuvoston asettamien sääntöjen mukaisesti. Muissa tilanteissa Euroopan keskuspankin pääomasta merkittyjä osuuksia ei voi luovuttaa tai antaa vakuudeksi.[42][43]
Pääoman jakoperusteena käytettävää prosenttiosuutta eli pääoma-avainta käytetään Euroopan keskuspankin nettovoiton sekä kansallisten keskuspankkien saaman rahoitustulon jakamisessa kansallisten keskuspankkien välillä. Nettovoitosta siirretään enintään 20 prosenttia yleisrahastoon ja loput jaetaan kansallisten keskuspankkien kesken niiden maksamien pääomaosuuksien mukaisesti. Yleisrahastoon siirrettyjä varoja voidaan käyttää nettotappion kattamiseen. Rahoitustulo lasketaan kaikilta kansallisilta keskuspankeilta yhteen ja jaetaan sitten kansallisten keskuspankkien maksamien pääomaosuuksien mukaisesti talletusten ja luottojen korkotulot ja -menot huomioiden.[45][46]
Pääoman jakoa tarkastettiinIson-Britannian EU-eron jälkeen tammikuussa 2020.Bank of Englandin maksama 58 miljoonan euron osuus palautettiin. Pääoma ei kuitenkaan muutu, vaan jäljelle jääneiden keskuspankkien osuutta kasvatettiin. Keskuspankit suorittivat maksut erissä vuosina 2021 ja 2022.[47]
Kaikki seuraavat taulukot perustuvat laskelmaan, joka tehtiinKroatian liittyessä euroalueeseen 1. tammikuuta 2023. Kroatian keskuspankki maksoi tuolloin merkitsemänsä osuuden. Edellinen tarkastus tehtiin tammikuussa 2020. Ero yhteenlaskettujen osuuksien ja ilmoitettujen kokonaissummien välillä johtuu pyöristyksestä.[43]
Eurooppa-neuvosto teki Delorsin komitean 17. huhtikuuta 1989 antaman raportin pohjalta saman vuoden kesäkuussa päätöksen perustaa vaiheittainEuroopan talous- ja rahaliitto (EMU).Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1992 sovittiin perustamisen aikataulutuksesta ja toteuttamisesta. Sopimuksen perusteella perustettiin 1. tammikuuta 1994Euroopan rahapoliittinen instituutti (EMI), jonka tehtävänä oli valmistella talous- ja rahaliiton perustamisen viimeisen vaiheen toteutumista.[48][49][50]
Euroopan keskuspankin perussäännön luomisessa keskeisellä sijalla oli jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajien komitea. Komitean tekemän luonnoksen mallina oli laki Saksan keskuspankista.[51] Perussääntö liitettiin osaksi Maastrichtin sopimusta pöytäkirjana.[49] Euroopan keskupankin perustamisesta ja euron käyttöönoton yksityiskohdista sovittiinAmsterdamin sopimuksessa vuonna 1997.[52]
Euroopan rahapoliittisen instituutin työn edetessä Eurooppa-neuvosto kokoontui alkuvuodesta 1998 päättämään perustettavan Euroopan keskuspankin pääjohtajasta, varapääjohtajasta sekä johtokunnan muista jäsenistä. Välttääkseen johtokunnan vaihtumisen yhtäaikaisesti jäsenvaltiot sopivat jäsenille poikkeavan pituiset kaudet.[53]
Euroopan keskuspankki perustettiin 1. kesäkuuta 1998, jolloin myös johtokunnan jäsenet astuivat virkoihinsa ja Euroopan rahapoliittinen instituutti asetettiin selvitystilaan sen täytettyään tehtävänsä. Euroopan talous- ja rahaliiton viimeinen vaihe toteutettiin 1. tammikuuta 1999, kun euro otettiin käyttöön ja Euroopan keskuspankki alkoi hoitaa jäsenvaltioiden rahapolitiikkaa.[49]
1990-luvun alkupuolelta alkaen vallitsi suuri maltillistuminen, jolloinsuhdannevaihtelut olivat pieniä ja siksi luotonannon riskinotto oli suurta.[55] Euroopan keskupankin aloittaessa rahapoliittisen toiminnaninflaatio oli euroalueella poikkeuksellisen pieni. Maailmantalouden nopean nousun vuoksi inflaatio kuitenkin nousi, ja Euroopan keskuspankki alkoi nopeasti nostaa ohjauskorkoa 2,5 prosentista. Lokakuussa 2000 ohjauskorko oli huipussaan 4,75 prosenttia.[56][57]
Vuodesta 2001 alkaen Euroopan keskuspankki alensi toistuvasti ohjauskorkoa saavuttaen ennätyksellisen alhaisen kahden prosentin toukokuussa 2003. Syynä pudotukselle oli talouden kasvava epävarmuus, vaikka inflaatio oli ylempänä kuin silloinen tavoite. Inflaatiotavoitetta muutettiin vuonna 2003 siten, ettäkuluttajahintaindeksin vuotuisen nousuvauhdin tulisi olla alle mutta lähellä kahta prosenttia.[56] Ohjauskorkoa nostettiin jälleen vuodesta 2005 alkaen suurimpien uhkien väistyessä.[57][56] Finanssikriisin aikaan ja sen jälkeen rahapolitiikkaa vuosikymmenen puolivälissä moitittiin liian keveäksi, mutta tästä näkemyksestä ei ole yksimielisyyttä.[55]
Talouden kriisin alkamista ennakoitiin jo 2007, jolloin Euroopan keskuspankki teki silloisen mittapuun mukaan suuren, 93 miljoonan euron hienosäätöoperaation. Se kuitenkin pelkäsi inflaatiota ja nosti vuoden 2008 ohjauskorkoa, vaikka Yhdysvaltain keskuspankki oli aloittanut oman ohjauskorkonsa laskemisen.Lehman Brothers -pankki kaatui Yhdysvalloissa loppuvuodesta 2008, ja sen seurauksena Euroopan keskuspankin neuvosto laski ohjauskorkoa poikkeuksellisesti puhelinpäätöksen jälkeen ja samanaikaisesti muiden keskeisten keskuspankkien kanssa. Ohjauskorkoa pudotettiin nopeasti, ja se oli alkuvuodesta 2009 enää prosentti. Euroopan keskuspankki joutui tukemaan pankkienlikviditeettiä.[58]
Euroopan keskuspankki aloitti vuonna 2010 kriisiytyneiden jäsenvaltioiden velkakirjojen osto-ohjelman. Ohjelma sai paljon arvostelua muun muassa Saksassa. Vuonna 2012 kriisimaiden korot nousivat, kun velkojen omistajat alkoivat vaatia ylimääräistä riskilisää niiden velkakirjoilta. Ylimääräinen riskilisä poistui sen jälkeen, kun Euroopan keskuspankin pääjohtajaMario Draghi ilmoitti 26. heinäkuuta 2012, että Euroopan keskuspankki tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi, ja että se tulee riittämään. Saman vuoden syyskuussa Euroopan keskuspankki päätti antaaEuroopan vakausmekanismille keinoksi rahapoliittisten suorien kauppojen ohjelman. Tämäkin laski Espanjan ja Italian valtionkorkoja ja sai vastustusta Saksalta, jonkaperustuslakituomioistuin hakiEuroopan unionin tuomioistuimelta ratkaisua ohjelman laillisuudesta. Tuomioistuimen mukaan Euroopan keskuspankki saa ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta.[28] Inflaation hidastumisen vuoksi Euroopan keskuspankki laski ohjauskorkoja 0,75 prosenttiin ja aloitti epätavalliset toimenpiteet ohjauskorkojen alhaisuuden vuoksi. Näihin kuuluu ennakoiva viestintä, negatiivinen talletuskorko ja yli 1 700 miljardin euron laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma eli määrällinen elvyttäminen.[58]
Hamori, Shigeyuki & Hamori, Naoko: Introduction of the Euro and the Monetary Policy of the European Central Bank. Singapore: Hackensack, NJ : World Scientific Pub. Co, 2010. ISBN 978-981-283-8438(englanniksi)
Issing, Otmar: The birth of the Euro. (AlkuperäisteosDer Euro : Geburt, Erfolg, Zukunft, 2008. Käännös Hulbert, Nigel) Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-051-142-9804(englanniksi)
Suvanto, Antti & Kontulainen, Jarmo: EKP ilmoitti tänään... Rahapolitiikka tyynessä ja myrskyssä. Jyväskylä: Docendo, 2016. ISBN 978-952-291-2336
.jpg)
