Fyysinen ulkonäkö ja vaatetus saattavat erotella etnisiä ryhmiä toisistaan.
Etnisellä ryhmällä tarkoitetaanihmisjoukkoa, jonka katsotaan muodostavan erillisen ryhmän, joka perustuu sen jäsenten yhteiseenkulttuuriperintöön,uskontoon, kieleen, alkuperään tai ulkonäköön. Etniset ryhmä korreloivat kielialueiden kanssa ja ryhmien väliset etniset ja kielelliset rajat ovat usein samoja.[1]Etnisen ryhmän jakansan käsitteet voivat joissakin asiayhteyksissä olla päällekkäisiä, esimerkiksi puhuttaessasuomalais-ugrilaisista kansoista.
Etniset ryhmät eroavat muista sosiaalisista ryhmistä kutenalakulttuureista, intressiryhmistä ja sosiaalisista luokista siten, että niiden katsotaan syntyvän ja muuttuvan historiallisestietnogeneesin myötä, seurauksenaendogamian (sisäryhmäavioliittoisuuden) jaksoista. Etnistä identiteettiä vahvistetaan ajatuksella yhteisistä piirteistä, jotka ovat tyypillisiä kyseisen etnisen ryhmän jäsenille.
Etninen ryhmä on sosiaalinen ryhmä tai väestöryhmä jota sitovat yhteen yhteinen rotu, kieli, kansallisuus tai kulttuurilliset siteet.[3][4] Etnisyyden määrittelyssä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia ehtoja, jotka ovat kaikki olennaisia:[1]
Etniset tuntomerkit voidaan nähdä myös kunkin etnisen ryhmän käyttäminä rajapyykkeinä, jotka määrittävät ryhmän jäsenyyden. Ne osoittavat jäsenyyden ehdot sekä ulkopuolisille että ryhmän jäsenille itselleen. Koska ryhmän on pystyttävä erottumaan kaikista muista, yksi ulottuvuus riittää harvoin.[5] Etniseen identiteettiin voidaan nähdä kuuluvan kaksi ominaisuutta. Ensimmäinen on etnisen ryhmän alkuperää koskevamyytti, ja toinen on kokoelma tuntomerkkejä, jotka määrittävät ryhmän ja erottavat sen kaikista muista.[1]
Alkuperämyytti tarkoittaa niitä yhteisiä kokemuksia, joiden katsotaan yhdistävän ryhmän ja erottavan sen muista. Myytti ei tässä välttämättä tarkoita epähistoriallisuutta vaan sitä, että se kertoo ryhmän yhteisesti koetun historiallisen taustan, joka antaa sille sen ainutkertaisen identiteetin. Kansojen alkuperämyyteissä korostuvat sodat ja konfliktit, koska niissä ryhmä selvimmin erottuu muista. Niihin sisältyy tavallisesti myös ylemmyyden tuntemus suhteessa toisiin ryhmiin. Alkuperämyyttiä ei tarvitse tietoisesti oppia, sillä se omaksutaan jo erilaisissa kulttuurituotteissa, kuten lauluissa, tansseissa, runoissa, teatterissa ja maalaustaiteessa. Toisaalta myytti esiintyy myös aktiivisen oppimisen kohteena esimerkiksi koulujen historiankirjoissa.[1]
Etniset tuntomerkit ovat kunkin etnisen ryhmän käyttämiä rajapyykkejä, jotka erottavat ryhmän jäsenet ulkopuolisista. Tavallisimpia tuntomerkkejä ovat kieli, uskonto, samanlainen ulkonäkö ja näkyvät kulttuuriset tavat. Mikään yksittäinen piirre ei kuitenkaan yleensä riitä, sillä etnisiä ryhmiä on paljon.[1]
Kieli yksin ei riitä erottavaksi tekijäksi: samaa kieltä puhuvat voivat jakautua useaksi kansaksi ja eri kieltä puhuvat voivat silti pitää itseään samana kansana. Esimerkiksiserbit,kroaatit jabosniakit puhuvat kaikkiserbokroatiaa, mutta pitävät itseään eri kansoina. Eroa korostaakseen he kirjoittavat serbokroatiaa erilaisilla merkeillä: serbitkyrillisillä, kroaatitlatinalaisilla ja bosniakit kummillakin.lähde?
Antropologit Hutchinson ja Smithselvennä pudottavat edellisestä luettelosta ulkonäön, mutta lisäävät siihen ryhmän yhteisen nimen, yhteisen alueen ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Heidän listansa on seuraava:etnos on ryhmä, jolla on 1) yhteinen nimi, 2) yhteinen alue, 3) tarina yhteisestä alkuperästä, 4) yhteinen kulttuuri, 5) yhteenkuuluvuuden tunne ja 6) yhteiset historialliset muistot.[6] Muitakin luetteloja tuntomerkeistä on esitetty.
Etniset ryhmät eivät ole pysyviä. Ryhmiä syntyy ja katoaa, ja ne muuntuvat ajan myötä toisiksi. Uuden ryhmän synty elietnogeneesi tapahtuu joko jakautumalla tai sulautumalla.[5] Jos ihmisryhmä haluaa säilyä, se tarvitsee selkeät periaatteet ja yhteisen identiteetin, jotka ylläpitävätkoheesiota ja varmistavatjatkuvuuden. Viralliset säädökset, instituutiot ja epämuodolliset käytösnormit määrittävät kunkin jäsenen oikeudet ja velvollisuudet, pitävät yllä järjestystä ja säätelevät jäsenten välisiä sosiaalisia suhteita.[7]
Pohjois-Amerikanintiaaniheimot ovat hyvä esimerkki etnogeneesistä. Ajan myötä ne jakaantuivat erillisiksi kansoiksi, jotka kaikki loivat itselleen oman alkuperämyyttinsä.Bantuille kävi samoin, kun he levittäytyivät Afrikassa. Etelä-Afrikkaan muuttaneet hollantilaiset loivat oman kansallisen identiteetinbuureina. Uuden etnisen ryhmän synty sulautumalla tapahtui Englannissa, missä maahan tulleetanglit,saksit jajuutit yhdistyivät alkuperäiskansojen kanssa englantilaisiksi.[5]
Aikaa myöden etninen ryhmä voi sulautua muihin ryhmiin. Sen instituutiot ja ominaispiirteet sekä myöhemmin myös erillinen identiteetti katoavat.[7] Etnisen ryhmän jäsenet voivat sulautua muihin ryhmiin vapaaehtoisesti, näin saavutettavan hyödyn vuoksi tai pakon edessä. Toisinaan etnisiä ryhmiä yritetäänväkivalloin tuhota.[3] Vuosisatojen kuluessa lukematon määrä etnisiä ryhmiä on hävinnyt, niiden joukossa muun muassa lukuisat Amerikanintiaanikansat.[5]
Kansaa tai etnistä ryhmää laajempi identiteetti onsivilisaatio, joka tarkoittaa kaikkein laajinta kulttuurista muodostumaa, johon ihminen samaistuu.Samuel P. Huntington luettelee niitä nykymaailmasta vain seitsemän tai kahdeksan, kun etnisiä ryhmiä on satoja tai tuhansia. Huntingtonin mukaan etnisen ryhmän tuntomerkit eivät enää sovellu sivilisaatioihin. Hän jättää näistä tuntomerkeistä jäljelle vain uskonnon. Jokaisen sivilisaation ytimenä on tietty oma uskonto, sen arvot ja myytit.[8]
Useimmat kansainvälisten suhteiden tutkijat pitävätHuntingtonin näkemystä virheellisenä. Sivilisaatioiden välisten erojen sijaan tutkijat keskittyvät kulttuuripiirien väliseen vuorovaikutukseen ja niiden sisäiseen monimuotoisuuteen.[9]
Etnisyyden käsitettä tutkineen Jaakko Heiskasen mukaan siirtomaa-aikana Afrikassa kenttätyötä tehneetantropologit käsittivät heimot "primitiivisinä", valtiottomina (stateless) yhteiskuntina, joilla ei ollut teollistunutta taloutta tai kaupunkikeskuksia. 1900-luvun puoliväliin mennessä Afrikan mantereen teollistuminen ja kaupungistuminen olivat tehneet tästä viitekehyksestä ongelmallisen. Heimojen kansojenselvennä muuttaessa yhä enemmän kaupunkeihin, antropologit pyrkivät erottamaan maaseudun "primitiivisen" heimoyhteisön kaupunkien "modernista" heimoyhteisöstä. Tätä varten he kääntyivät etnisyyden käsitteen puoleen ja erottivat maaseudun "heimot" kaupunkien "etnisistä ryhmistä". Tätä terminologista muutosta kiihdytti 1960-luvundekolonisaatioaalto, joka aiheutti sen, että monet tutkijat kokivat olonsa epämukavaksi heimokäsitteen halventavien mielleyhtymien kanssa. "Etninen ryhmä" korvasi näin "heimo"-sanan miellyttävämpänä nimityksenä, joka sopi yhteen kehittyvänpostkolonialistisen järjestyksen kanssa.[10]
↑”ethnic group”. (”ethnic group In sociology, any social group that shares a complex of characteristics distinguishing it from larger society. Such groups are usually based on national origins, religion, language, culture or race.”)World Encyclopedia, Oxford University Press.Encyclopedia.com, 16.4.2021. Viitattu 22.5.2021.(englanniksi)
↑Musgrave, Paul:H-Diplo/ISSF Teaching Roundtable 11-6 on The Clash of Civilizations in the IR Classroom. (“That idea enjoys great cachet among the sort of policymaker who enjoys name-dropping Sun Tzu, but few specialists in international relations rely on it or even cite it approvingly. Bluntly, Clash has not proven to be a useful or accurate guide to understanding the world.”)H-Diplo, 6.11.2019. Viitattu 20.4.2021.(englanniksi)
Brubaker, Rogers: Etnisyys ilman ryhmiä. ((Ethnicity without Groups, 2004.) Suomentaneet Erkki Vainikkala ja David Kivinen) Tampere: Vastapaino, 2013. ISBN 978-951-768-403-3
