Etiopian demokraattinen liittotasavalta eliEtiopia (aiemminAbessinia;amharaksi: ኢትዮጵያ /ʔitjoppʼɨja/) onsisämaavaltioAfrikan sarvessa,päiväntasaajan lähellä. Etiopiassa elää lähes 120 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitäAfrikan toiseksi runsasväkisimmän valtion ja maailman runsasväkisimmän sisämaavaltion. Etiopian pinta-ala on 1 104 000 neliökilometriä ja pääkaupunki onAddis Abeba. Rajanaapureinaan Etiopialla on pohjoisessaEritrea jaDjibouti, idässäSomalia, etelässäKenia ja lännessäSudan sekäEtelä-Sudan. Suurimmat väestöryhmät ovatoromot jaamharalaiset. Hieman yli 40 prosenttia väestöstä tunnustaakoptilaista kristinuskoa, runsas kolmasosaislamia, protestanttisiin kirkkoihin kuuluu runsaat 20 prosenttia väestöstä ja muutama prosentti harjoittaa alueen alkuperäisuskontoja tai muita uskontoja.[5]
Etiopiaa voidaan pitää ”ihmiskunnan kehtona”, sillä varhaisimmat (noin 200 000 vuotta sitten)nykyihmisen fossiilit ovat löytyneet Etiopiasta,Omojoen lähistöltä.[6] Maasta on löytynyt myös nykyihmisen edeltäjinä pidettyjen ihmisapinalajien fossiileja. Etiopia omaksui toisena maailmassa kristinuskon valtionuskonnoksi, hetiArmenian jälkeen. Etiopia on afrikkalaisista valtioista poikkeuksellinen, sillä se säilytti itsenäisyytensä koko siirtomaa-ajan, lukuun ottamatta Italian miehitystä vuosina 1936–1941.lähde?
Maa sijaitseeItä-Afrikan hautavajoamassa ja on Afrikan korkeinta ja vuoristoisinta aluetta. Etiopian syvin alue onDanakilin syvänkö, joka on 125 metriä merenpintaa alempana, ja korkein kohtaRas Dejenin vuori (4 533 m). Kulta, platina ja kupari ovat arvokkaimpia metalleja, joita Etiopiasta on löydetty. Sijaintinsa vuoksi Etiopia on maanjäristys- ja tulivuorenpurkausherkkää aluetta. Risiinin, durran ja kahvin arvellaan kehittyneen Etiopiassa, joista jälkimmäisellä on elintärkeä rooli maan maatalouspainotteisessa kansantaloudessa, joka on kokenut takaiskujaEritrean sodan, kuivuuden ja kahvin halvan hinnan vuoksi. Eläimistön puolesta Etiopia on ollut hyvin runsas, mutta lajirikkaus ja kantojen koko on huvennut oleellisesti viime aikoina. Noin viisi prosenttia maan pinta-alasta on kansallispuistoa tai rauhoitettua aluetta.Simienin kansallispuisto kuuluuUnescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Maailmanperintökohteita Etiopiassa on kahdeksan.[7]
Etiopia on varsin hyvin tunnettu vanhoista esi-ihmisten ja nykyihmisen fossiileistaan. Etiopiasta on löydetty esimerkiksi varhaisimmat ja parhaimmin säilyneetAustralopithecus afarensis -ihmisapinan fossiilit.[8] Varhaisimmat nykyihmisen (Homo sapiens) fossiilit ovat löytyneet Etiopian Omojoen laaksosta. Niiden iäksi on todettu 195 000 vuotta. Nämä vanhimmat fossiilit on nimetty Omo I:ksi ja Omo II:ksi. Aiemmin vanhimpana nykyihmisen fossiilina pidetty Herto löydettiin niin ikään Etiopiasta.[6]
Noin 700–600-luvulla eaa. rakennettuYehan kivitemppeli.
Jääkauden jälkeen noin 5000 eaa. etiopialaiset metsästäjä-keräilijät alkoivat perustaa yhteisöasutusta. On löydetty todisteita, että etiopialaiset siirtyivät metsästys- ja keräilykulttuurista maanviljelyyn ja karjanhoitoon ennen vuotta 2000 eaa. maan luoteisosassa.[9]
Ensimmäinen voimakas etiopialainen kuningaskunta oli noin 1000 eaa. alkunsa saanutAksum, joka kävi laajalti ulkomaankauppaa. Aksumilaisilla oli teknistä taitoa, jota he käyttivät patojen ja kaivojen rakentamiseen viljelymaiden kastelua varten. Valtakunta oli myös taiteellisesti ja taloudellisesti vauras ja se laskettiin aikansa kolmen merkittävän valtakunnan;Babylonin,Persian jaRooman veroiseksi.[10] Aksumin valtakunta otti kristinuskon valtionuskonnoksi 300-luvulla, toisena maana koko maailmassa. Kristinuskon toi maahan syyrialainen apostoliFrumentius Tyroslainen, joka joutui kollegansa kanssa etiopialaisten vangeiksi noin vuonna 340. Etiopialaiset eivät omaksuneet uutta uskontoa suoraan, vaan sovelsivat bysanttilaista ortodoksilaisuutta Egyptin koptilaisuuden kautta omaan kulttuuriin.[11]
Vuosina 1137–1270 maata hallitsi Zagwe-dynastia. Kuuluisat Etiopian kalliokirkot rakennettiin Lalibelaan tämän dynastian aikana. Hallinto kaatui ilmeisesti erimielisyyksiin paikallisten pappien kanssa ja hallinnon sisäisiin ristiriitoihin.Yekuno Amlak nousi uudeksi hallitsijaksi ja palautti vanhan salomonilaisen monarkian. Uuden monarkian alla rahan painaminen lopetettiin, ja talous nojasi vaihtokauppaan.[12]
Aksumin kuningaskunnan hallitsijat väittivät olleensa kuningasSalomon jaSaban kuningattaren jälkeläisiä. Raamatun mukaan Saban kuningatar vieraili Salomon luona 900-luvulla eaa. Jerusalemissa.[13][14] Kuningatar kääntyi juutalaiseksi ja rakastui Salomoon. Etiopialaisen legendan mukaan kuningatar synnytti Etiopiaan palattuaan pojan nimeltäMenelik I, josta tuli maan kuningas.lähde?
Etiopian keskiajalta on peräisin myös kansalliseeposKebra Negast. Yhteys Euroopan kristittyihin alkoi uudelleen vahvistua, mutta välit paikallisen muslimiväestön kanssa alkoivat vuorostaan kiristyä. Eurooppalaiset ymmärsivät Etiopian strategisen sijainnin lähes ainoana Euroopan ulkopuolisena kristillisenä alueena ja toivoivat maasta olevan hyötyä Jerusalemin valtaamisessasaraseeneilta kristityille. Somaliassa vaikuttanutMahfuz ajoi muslimit ja Etiopian kristitytpyhään sotaan 1400–1500-lukujen vaihteessa, minkä kohteeksi erityisestiShewan autonominen kuningaskunta joutui.Ahmed Ibn Ibrahim al-Ghazi jatkoi Mahfuzin aloittamaa pyhää sotaa ja maaliskuussa 1529 hän kukisti keisariLebna Dengelin. Se ei saanut häntä kuitenkaan lopettamaan, vaan hän halusi tuhota koko kristillisen Etiopian. Tässä hän onnistui hyvin, sillä hän sai aseellista tukea turkkilaisilta jaPunaisenmeren takana eläviltä arabeilta. Lebna Dengel vetosi hädissään portugalilaisiin vuonna 1535, jotka toivat 400 musketein aseistettua sotilasta kristittyjen tueksi. Portugalilaissotilaita johtiCristóvão da Gama, joka oli kuulun merenkävijänVasco da Gaman poika. Kristittyjen ja muslimien verinen sota pitkittyi, eikä se loppunut ennen vuotta 1560. Sota vaati tuhansia ihmishenkiä ja useita arvokkaita rakennuksia ja asiakirjoja tuhoutui, mutta kristinusko ei hävinnyt.[15]
Etiopian keisarikunta joutui nopeasti uuden konfliktin eteen, kun edellisen sodan jäljiltä syntynyt valtatyhjiö sai Kenian seudunoromot muuttokannalle. Keisarikunta ja oromot taistelivat lähes 200 vuoden ajan, mutta oromot kävivät taisteluita myös lähialueen muslimivaltioiden kanssa. Oromoille menetettyjen alueiden lisäksi keisarikunta menetti tärkeitä verotuloja. Taisteluiden tukahduttamiseksi Etiopian keisari haki tukea portugalilaisilta jesuiitoilta. Jesuiittojen käännyttämien katolilaisten ja ortodoksien välille syttyi sisällissota, joka päättyi jesuiittojen karkottamiseen. Pääkaupungin siirtäminen Gonderiin ajoi maan epävakauteen, jonka keisari Bakaffa onnistui lopettamaan 1720-luvulla. Se oli kuitenkin vain väliaikaista, kun maa ajautui uudelleen sisällissotaan ja poliittinen valta hajaantui kulissien takana hääränneille maanomistajille. Aikakautta onkin Etiopiassa kutsuttu termilläZamana masafint elituomareiden aikakausi (Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki., Tuom. 21:25).[16]
Maan yhtenäisti keräämällään voimakkaalla armeijalla Lij Kassa Haylu, joka vuonna 1855 kruunattiin keisariTewodroksi. Hänet murhattiin vuonna 1868. Italialaisilla oli pyrkimys alistaa koko Etiopia hallintaansa, sillä italialaiset tukivatMenelik II:sta Etiopian keisariksi. Etiopian kanssa italialaiset allekirjoittivat myösWuchalen sopimuksen, jolla Italia tunnusti Etiopian suvereniteetin ja nykyinenEritrea siirtyi Italian siirtomaaksi. Jälkikäteen sopimuksesta tuli erimielisyyttä, koska italiankielinen ja amharankielinen sopimus poikkesivat toisistaan. Italia päätti ratkaista asiansodan keinoin. Hajanaiseksi uskottu Etiopia kuitenkin löi ItalianAdowan taistelussa, joka takasi lopulta Etiopian itsenäisyyden. Taistelu on erityinen Afrikan historiassa, siksi harvoin afrikkalaiset olivat pystyneet voittamaan taistelussa merkittävästi modernimmalla aseistuksella varustautuneet siirtomaavalloittajien ammattiarmeijat.[17]
Sodan jälkeen Menelik II aloitti laajamittaisen modernisointihankkeen, johon kuului teiden, rautateiden, viestintäyhteyksien, koulujen ja sähköverkon rakentaminen. Hän myös siirsi pääkaupunginAddis Abebaan, josta rakennettiin rautatie Djiboutiin. Uudistushankkeita jatkoi Menelikin kuoltua hänen lapsenlapsensa Iyasu. Hän rakennutti niin moskeijoita kuin kirkkoja, mutta ylimystö pakotti hänet luopumaan vallasta syytettyään häntä kristinuskon hylkäämisestä. Valtaan nousivat Menelikin serkun poika Ras Tafari ja Menelikin oma tytärZewditu. Ras Tafari kielsi orjuuden ja perusti maahan nykyaikaisen lehdistön.Haile Selassien valtakaudella 1930-luvulla kirjoitettiin ensimmäistä kertaa Etiopialle perustuslaki, joka teki hänestä pyhän ja takasi yksinvaltiuden. Politiikkaa ohjaili myös kaksikamarinen parlamentti, jonka nimitti keisari. Perustuslain ansiosta Etiopian valtiot tulivat virallisesti yhdistettyä.[18]
Ennen toista maailmansotaaMussolini aloittitoisen Italian–Etiopian sodan vuonna 1935. Haile Selassie siirtyi väliaikaisesti maanpakoon vuonna 1936. Hän vetosi Kansainliittoon, jotta italialaiset ajettaisiin maasta. Britannian sotilasavulla Italian joukot karkotettiin ja keisarivalta palautettiin vuonna 1941. Tätä viisivuotista miehitystä lukuun ottamatta Etiopia säilytti itsenäisyyden koko kolonialismin aikakauden ajan.[19]
1960-luvulta alkaen Etiopian pääasialliseksi liittolaiseksi nousi Yhdysvallat. Ulkopoliittisista ansioistaan huolimatta Selassie ei onnistunut kehittämään Etiopianfeodaalista talousjärjestelmää nykyaikaisemmaksi. Myös toimet koulutuksen kehittämiseksi jäivät riittämättömiksi. Vuonna 1973 satojatuhansia kuoli nälkään Wollon maakunnassa. Helmikuussa 1974 maassa levisi levottomuuksia, ja ikääntynyt Selassie joutui luovuttamaan valtansa sotilasvallankaappauksen jälkeen asevoimien muodostamalle sosialistiselle neuvostolle (Derg). Keisari joutui arestiin ja kuoli vuonna 1975.[20][21]
Dergin johtoon nousiMengistu Haile Mariam sen jälkeen, kun sen edellinen johtajaAman Andom kuoli. Mengistu hallitsi Etiopiaa 17 vuotta. Hän siirsi maan sosialismin tielle: hän kansallisti ensin rahalaitokset ja tehtaat, myöhemmin myös maaomaisuuden. Tämä aiheutti ongelmia maataloustuotannolle varsinkin, kun alueella vallitsi kuiva kausi pitkiä aikoja.lähde?
Etiopia valitsi kommunismin viralliseksi doktriiniksi 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, kun maahan perustettiin neuvostoliittomainenpolitbyroo. Yksipuoluejärjestelmän ainoa laillinen puolue oliEtiopian työväenpuolue. Mengistun noustua johtoon hän käynnisti vuosina 1977–1979 ”punaisen terrorin” (Qey Shibir) vastavallankumouksellisia ja muita vihollisiaan vastaan. Amnesty Internationalin arvioiden mukaan terrorin aikana surmansa sai noin 500 000 ihmistä,[22] minkä lisäksi useita ihmisiä kidutettiin.[23]
Eritrea ja Ogaden kapinoivat – Etiopia sotiSomalian asevoimien tukemia separatisteja vastaan.selvennä Dergin johtamaa Etiopiaa avustivat sotilaallisesti Neuvostoliitto jaKuuba. Yhdysvallat ei tukenut enää Etiopiaa kuten sen keisarikunnan aikana. Neuvostoliittolaisten ja kuubalaisten joukkojen avulla taistelu Ogadenista päättyi Somalian perääntymiseen. Eritrea ja sen naapuriTigray jatkoivat itsenäisyystaisteluaan. Sodan vaikutuksia pahensi kolmen vuoden sateeton kausi Eritreassa.lähde?
Etiopia pyrki siirtämään väestöä maasta hedelmällisempään etelään. Vuoteen 1986 mennessä puoli miljoonaa etiopialaista siirrettiin pakolla uusiin asuinpaikkoihin. Tuolloin maan hallinto oli solminut normaalit suhteet naapurimaihinsa. Vuoden 1987 perustuslain mukaan maan nimeksi tuliEtiopian demokraattinen kansantasavalta ja Mengistu Haile Mariamista tuli maan presidentti.lähde?
Seuranneen kuivuuden aikana sissit häiritsivät yrityksiä jakaa ruoka-apua. Kapinalliset valtasivat Tigrayn helmikuussa 1989, mikä oli Mengistun hallituksen ensimmäinen merkittävä tappio. Toukokuussa 1989 Mengistua vastaan tehtiin vallankaappausyritys, minkä jälkeen asevoimien korkein johto puhdistettiin. Yhdysvaltain presidentinJimmy Carterin välityksellä aloitettiin rauhanneuvottelut elokuussa 1989.[24]
Tämän jälkeen Mengistu pyrki pysymään vallassa julistamalla yleisen asevelvollisuuden ja vahvistamalla taloutta liberaaleilla uudistuksilla. Neuvostoliiton neuvonantajat vetäytyivät maasta maaliskuussa 1990. Kuivuuden aiheuttama nälänhätä pahensi tilannetta. Kapinallisten aikaansaama sotilaallinen paine kasvoi koko vuoden 1991. Mengistu pakeniZimbabween 21. toukokuuta 1991 Yhdysvaltojen avustamana.[22] Etiopian kansanvallankumouksellinen demokraattinen rintama (EPRDF) valloitti Addis Abeban. Eritrean kansanvapautusrintama sai haltuunsa koko Eritrean ja sen pääkaupunginAsmaran 30 vuoden taistelun jälkeen. Vuonna 2008 Etiopian korkein oikeus syytti Mengistua kansanmurhasta ja langetti hänelle poissaolevana kuolemantuomion[21].
Heinäkuussa 1991 poliittiset ja etniset ryhmät tapasivat ja perustettiin 87-henkinen edustajainneuvosto (väliaikaishallitus), joka hoiti valtion toimintaa ja luonnosteli tulevan perustuslain. Aiemmin toukokuussa samana vuonnaIsaias Afewerkin johtama Eritrean kansan vapautusrintama (EPLF) kokoontui päättämään Eritreaa koskevista asioista omalla väliaikaishallituksella. EPRDF:n johtajaMeles Zenawi valittiin maan valtionpäämieheksi 21. heinäkuuta 1991. Huhtikuun 1993 kansanäänestyksessä eritrealaiset äänestivät ylivoimaisesti itsenäisyyden puolesta, minkä etiopialaiset tunnustivat. Yhdysvallat tunnusti Eritrean itsenäiseksi välittömästi. Kesällä 1994 Etiopiassa valittiin vaalein 547-henkinen perustuslain laativa neuvosto ja joulukuussa maalle hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka tuli voimaan seuraavana vuonna, ja jossa maa määriteltiin liittotasavallaksi. Perustuslain ensimmäisenä voimassaolovuotena pidettiin myös ensimmäiset vapaat monipuoluevaalit, joissa äänestettiin maalle ensimmäinen parlamentti. EPRDF voitti suurimman osan paikoista, kun suurin osa oppositiopuolueista boikotoi vaaleja, jaNegasso Gidada valittiin presidentiksi ja Meles Zenawi pääministeriksi.[23]
Toukokuussa 1998 alkoi Etiopian ja Eritrean välillä rajasota kiistellystä alueesta, niin sanotustaBadmen kolmiosta. Taistelu alkoivat uudelleen helmikuussa 1999 ja laajenivat kaksivuotiseksi täysimittaiseksi sodaksi. Etiopia valtasi myös SomalianBaidoan, jota hallitsi Eritrean tukema sotaherraHussein Aideed. Pienen tauon jälkeen taistelut alkoivat uudelleen kesäkuussa, jolloin Etiopia sanoi surmanneensa 8 000 eritrealaista ja Eritrea 1 850 etiopialaista.Afrikan yhtenäisyysjärjestö yritti sovitella maiden välejä, mutta epäonnistui Etiopian hylättyä sen rauhansuunnitelman. Rauha saatiinsolmittua 12. joulukuuta 2000. Rajalle perustettiin 25 kilometriä leveä turvallisuusalue ja YK aloitti rauhanvalvonnan UNMEE-rauhanturvaajien voimin. Maiden välistä rajaa alkoi suunnitella puolueeton EEBC-komissio, jonka panostukset osoittautuivat kuitenkin turhiksi, kun Etiopia kieltäytyi hyväksymästä uutta rajaehdotusta. Koska maat eivät olleet halukkaita sopimaan rajoista, YK veti UNMEE-joukot pois vuoden 2008 puolivälissä. Sota maksoi yhteensä 100 000 ihmisen hengen.[23]
Vuonna 2000 Etiopiaan iski kuivuus, joka johti 16 miljoonan ihmisen nälänhädän uhkaan. Samaan aikaan etelässä palot tuhosivat suuria alueita. Vuoden 2008 keväällä maata koetteli jälleen ennätysmäinen kuiva kausi, jonka seurauksena 126 000 lasta kärsi aliravitsemuksesta ja jopa kuusi miljoonaa lasta uhkasi nälkiintyä.[25] Kun taistelut Eritrean kanssa jatkuivat toukokuussa 2000, YK uhkasi avun keskeyttämisellä. Ainakin 20 000 osoitti mieltään länsimaita vastaan Addis Abebassa ja kivitti Yhdysvaltain ja Britannian lähetystöjä. Toukokuun 2000 hyökkäys pakotti Eritrean puolustuskannalle, ja kesäkuussa hyväksyttiin rauhansopimus ja maihin tuli YK:n rauhanturvaajia. Joulukuussa 2000 maat solmivat rauhansopimuksen Algeriassa ja Etiopia veti joukkonsa pois helmikuussa 2001. Kansainvälisen rajakomission ehdottama Etiopian ja Eritrean välinen raja on Etiopian hyväksyntää vailla, Eritrea on esityksen hyväksynyt.[21]
Maaliskuussa 2001 pääministeriMeles Zenawi selviytyi Tigrayn kansanvapautusrintaman yrityksestä poistaa hänet vallasta ja määräsi iskusta korruptiota ja TPLF:n hallitsemia yrityksiä vastaan. Parlamentti valitsi lokakuussa 2001Girma Wolde-Giorgisin presidentiksi. Tammi–helmikuussa 2004 ainakin 200 tapettiin etnisissä väkivaltaisuuksissaGambellan alueella ja kymmenettuhannet ihmiset pakenivat alueelta.Human Rights Watch syytti armeijaa murhista, raiskauksista ja kidutuksestaanuak-kansaa vastaan.[26] Toukokuussa 2005 järjestettiin kolmannet monipuoluevaalit, jotkaMeles Zenawin EPRDF voitti jälleen. Opposition protesteissa vaalivilppiä vastaan ainakin 36 sai surmansa. Elo–syyskuussa järjestetyllä toisella kierroksella sama toistui. Vaalien jälkeisissä levottomuuksissa ja mielenosoituksissa poliisi surmasi lähes 200 protestoijaa ja 30 000 pidätettiin.[27][28]
Syyskuussa 2006 Etiopia kielsi, että sen joukkoja olisi Somaliassa sotimassa tunnustetun väliaikaishallituksen puolella Somalianislamisteja vastaan. Sittemmin molemmat osapuolet julistivat olevansa ”teknisesti” sodassa toistensa kanssa. Joulukuun raporttien mukaan Etiopia oli siirtänyt Somaliaan ainakin 50 panssarivaunua ja sen ilmavoimat pommittivat jouluaattona kahta lentokenttää. Etiopia ryhtyi taisteluihin Somaliaa hallitsevan Islamilaisten oikeusliiton kanssa ilmeisesti Yhdysvaltain kannustuksesta jaPohjois-Koreasta hankkimiensa aseiden avulla.[29]
Kesällä 2007 hallitus aloittilaajan kampanjan maan itäosassa Somalian rajalla siellä toimivaaOgadenin kansallista vapautusrintamaa (ONLF) vastaan sen hyökättyä huhtikuussa kiinalaisia öljynetsijöitä vastaan surmaten 74 työntekijää. Sotaretkestä kehittyi parissa kuukaudessa humanitaarinen kriisi, kun kansainvälisiä järjestöjä kiellettiin toimimasta alueella. Armeija hyökkäsi taisteluhelikopterein kyliä vastaan ja kapinalliset väittivät toimien johtavan nälänhätään alueella, minkä maan hallitus kielsi.[30][31][32]
Huhtikuussa 2008 järjestetyissä vaaleissa 97 prosenttia äänestäjistä tuki Zenawin EPRDF-puoluetta äänestysprosentin ollessa 93.[33] Vuoden 2010 vaaleissa pääministerin tukijat saivat jälleen 545/547 parlamentin paikoista, eli 99,5 prosenttia.[34] Maan pitkäaikainen johtaja Meles Zenawi kuoli elokuussa 2012.[35]
Elokuussa 2012 pääministeri Meles Zenawi kuoli sairaalahoidossa Belgiassa vakavaan sairauteen. Hän oli toiminut väliaikaisena presidenttinä sotilasjuntan kukistumisesta vuodesta 1991 vuoteen 1995 ja sen jälkeen pääministerinä kuolemaansa saakka. Pääministeri on ollut Etiopissa korkein poliittisen vallan käyttäjä vuodesta 1995 lähtien ja presidentti on muodollinen ja seremoniallinen valtionpäämies. Zenawi oli siis ollut Etiopian johdossa Mengistun sotilasdiktatuurin päättymisestä vuonna 1991 kuolemaansa saakka.[35]
Zenewin kuoleman jälkeen vuonna 2012 Etiopian uudeksi pääministeriksi valittiinHailemariam Desalegn. Hän on koulutukseltaan SuomessaTampereella opiskellut diplomi-insinööri[36].
Hailemariam Desalegn ilmoitti helmikuussa 2018 eroavansa pääministerin tehtävistä rauhoittaakseen Etiopian tilannetta maassa puhjenneiden laajojen mielenosoitusten takia.[38] Hänen seuraajakseen uudeksi pääministeriksi valittiinAbiy Ahmed, joka oli ensimmäinen maan suurinta etnistä ryhmääoromokansaa edustava pääministeri.[1]
Uusi pääministeri Abiy Ahmed tapasi vuonna 2018Eritrean pitkäaikaisen ja itsevaltaisen presidentinIsaias Afewerkin ensimmäisenä Etiopian johtajana kahteen vuosikymmeneen, minkä seurauksena Etiopian ja Eritrean välillä vuodesta 1998 jatkunut sotatila lopetettiin. Saavutuksistaan Abiya Ahmedille myönnettiinNobelin rauhanpalkinto lokakuussa 2019.[39] Suomen presidentti Sauli Niinistö tapasi Abiy Ahmedin presidenttikautensa ensimmäisellä Afrikan-vierailulla hyvin pian palkinnon myöntämisen jälkeen.[40] Abiy Ahmed vastaanotti palkinnon joulukuussa 2019 Oslossa ja palkinto myönnettiin tunnustuksena Etiopian ja Eritrean välille solmitusta rauhansopimuksesta.[41]
Etiopiassa on noin sata miljoonaan asukasta ja noin 80 etnistä ryhmää. Viime aikoina suhteet eri etnisten ryhmien kesken ovat kiristyneet, etnisyyttä on alettu painottaa aikaisempaa enemmän ja onkin arvioitu, että aiemman autoritatiivisemman hallinnon aikana tukahdutettuja kyteviä ristiriitoja on alkanut nousta enemmän esille ja sisäisen konfliktin vaara on lisääntynyt.[42]
Maalle valittiin lokakuussa 2018 sen historian ensimmäinen naispresidenttiSahle-Work Zewde.[43]
Elokuussa 2020 Tigray järjesti Abiyn perumat osavaltiovaalit. Marraskuussahallituksen joukot valtasivat Tigrayn maakunnan verisesti syyllistyen joukkosurmiin, raiskauksiin ja koulujen, sairaaloiden ja pakolaisleirien tuhoamisiin. Miljoonat pakenivat. Kesäkuussa 2021 TPLF valtasi Tigrayn takaisin kommunistidiktatuurin 1991 kukistaneen kenraaliTsadkan Gebretensaen johdolla. Hallitus esti avustuskuljetukset alueelle ja satojatuhansia uhkaa nälänhätä.[44]
Meles Zenawi, Etiopian pääministeri vuosina 1995–2012
Etiopia on parlamentaarinenliittotasavalta, jonka nimellinen johtaja onpresidentti. Vuoteen 1974 saakka maa oli parlamentaarinenmonarkia. Suurempi valta on hallitusta johtavallapääministerillä, joka vastaa liittotasavallan korkeimman oikeuden tuomareiden nimityksestä ja johtaa maan puolustusvoimia. Presidenttiehdokkaat valitsee alahuone ja ehdokas tarvitsee kaksi kolmasosaa ala- ja ylähuoneen jäsenten äänistä tullakseen valituksi. Pääministerin valitsee alahuone jäseniensä keskuudesta. Presidentin valitsee maanparlamentti kuusi vuotta kestävälle kaudelle, mutta sama henkilö voi olla presidenttinä vain kaksi kautta. Maan nykyinen perustuslaki tuli voimaan vuonna 1995 ja sen mukaan jokainen 18-vuotias etiopialainen on äänioikeutettu ja oikeutettu asettumaan ehdolle vaaleissa.[2]
Lainsäädännöllistä valtaa pitää kaksikamarinen parlamentti, jonka ylähuoneeseen (The House of Federation) kuuluu 153 ja alahuoneeseen (The House of People's Representatives) 547 jäsentä. Alahuoneen jäsenet valitaan valtakunnallisissa vaaleissa viisivuotiselle kaudella, mutta vähintään 20 jäsenen tulee edustaa tiettyjä vähemmistökansoja. Ylähuoneen valitsevat maan osavaltioiden neuvostot, joilla on myös lainsäädännöllistä valtaa omaan osavaltion alueella.[45]
Ensimmäiset etiopialaiset puolueet perustettiin 1970-luvulla. Ensimmäiset kaksi olivat molemmat aatesuunnaltaan vasemmistolaisia (EPRP jaMEISON). Derg-hallinto murskasi vasemmistopuolueet ja perusti tilalle oman marxilais-leniniläisenEtiopian työväenpuolueen (WPE) vuonna 1984. Näiden lisäksi maassa vaikutti sotilaallisia separatistijärjestöjä, jotka perustuivat suurilta osin etnisyyteen. Nykyään maassa on 23parlamenttiin valittua puoluetta, joista suurimmat ovat järjestäytyneet kolmeen puoluekoalitioon.[46] Yhteensä puolueita maassa on noin 100 kappaletta. Perustuslain säätämisestä lähtien suurin puoluekoalitio on ollutEPRDF, joka perustettiin alun perin vuonna 1989 kukistamaan Mengistun hallinto ja ajamaan maan suurimmille kansalaisuuksille itsenäisyyttä. Suurimpana tekijänä puoluekoalitiossa on ollut alusta lähtienTigrayn kansanvapautusrintama (TPLF). Tärkeimmät oppositiokoalitiot ovatCUD jaUEDF. Parlamenttivaaleissa vuonna 2005 EPRDF-puoluekoalitio sai 327 paikkaa ja CUD sai 109 paikkaa.[45][47] Äänestyksen alkuvaiheessa näytti oppositio ottavan niskaotteen johtavasta puolueesta, mutta pääministeri Zenawin kokoama äänestystä valvova lautakunta pysäytti äänten laskemisen muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen EPRDF julistautui voittajaksi. Oppositio syytti EPRDF:ää vaalivilpistä ja äänestyksen jälkeen syntyi mellakoita, jotka pysäytettiin verisesti. Syyskuussa 2005 lautakunta julisti viralliset tulokset, jotka olivat yhtenevät EPRDF:n ilmoittaman tuloksen kanssa, mutta oppositio boikotoi uutta parlamenttijärjestystä tästä huolimatta ja uudet mellakat alkoivat.[48] Vaalien jälkeiset mellakat nostattivat ulkomailla huolia ihmisoikeusrikkomuksista. Elokuussa 2011BBC kertoi löytäneensä todisteita siitä, että maan saamaakehitysapua käytetään poliittisen vainon välineenä. Vain hallitusta tukevat kylät saavat ruokaa, siemeniä ja lannoitteita maanviljelyyn, kun taas oppositiota äänestäneet jätetään nääntymään nälkään.[49]
Vuoden 2015 vaaleissa EPRDF-puoluekoalitio sai kaikki parlamentin paikat itselleen. Edellisissä vaaleissa 2010 valittiin yksi opposition edustaja ja myös se paikka siis siirtyi valtapuolueelle.[50]
EPRDF:n puoluejohtaja on ollut maaliskuusta 2018 lähtien pääministeri Abiy Ahmed.[1]
Vuodesta 1991 lähtien jatkuvasti Etiopiaan hallinnut EPRDF pitää siis hallussaan kaikkia Etiopian parlamentin paikkoja. Marraskuussa 2019 pääministeri Abiy Ahmed toi esille suunnitelman perustaa uusi puolue, johon liittyisivät mukaan kolme neljästä niistä etnisestä puolueista, joiden yhteinen koalitio EPRDF on ollut. Tigrayan kansan vapautusrintama (TPLF) oli jäämässä uuden puolueen ulkopuolelle.[51]
Etiopialla on ollut pitkään katkerat suhteet naapurimaihinsa. Somalian kanssa välejä hiertää vuodesta 1959 jatkunut rajakiistaOgadenin alueesta, jonka itsenäistymistä havitteleva separatistijärjestöONLF on aiheuttanut epävakautta alueella.[52] Eritrean kanssa välejä hiertää myös rajakiista Eritrean itsenäistyttyä Etiopiasta. Kansainvälisen työryhmän ehdotuksen rajasta Eritrea on hyväksynyt, mutta Etiopia ei. Erimielisyyksien vuoksi Etiopia on joutunut keskittämään tuontiaan Djiboutin kautta, mikä taas on jouduttanut Djiboutin taloutta. Sudanin kanssa Etiopian suhteet ovat olleet paranemaan päin jo 1980-luvulta lähtien. Sudan, Etiopia ja Kenia ovat kuitenkin käyneet kiistaaIlemin kolmiona tunnetun alueen hallinnasta. Etiopian ja Sudanin hallituksen välisiä suhteita hiertää myös Etiopian läheinen poliittinen ja taloudellinen yhteistyö Etelä-Sudanin kanssa.[53]
Yhdysvaltojen kanssa Etiopialla on toimivat suhteet. Vieläkylmän sodan aikaan, jolloin Etiopiaa johti marxilainen hallinto, suhteet olivat vaikeat.[54] Sotilaallisesti Etiopia on Yhdysvaltain tärkein liittolainen Afrikan sarvessa. Yhdysvallat tuki Etiopiaa aseellisesti ja sotilaallisesti vuosina 2006–2009 käydyssä sodassa Somaliaa vastaan. Etiopia sai vuosina 2002–2007 noin 20 miljoonaa dollaria sotilastukea Yhdysvalloilta, mikä on Djiboutia lukuun ottamatta enemmän kuin muut maat alueella. Etiopian sotilaallinen tukeminen oli osaGeorge W. Bushin hallintokauden terrorismin vastaista sotaa.[55]
Etiopialla on hyvät suhteet Israelin kanssa. Vuoden 1967 Israelin ja arabimaiden sodan jälkeen katkennet diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen vuonna 1989 ja sen jälkeen yhteistyö on ollut vilkasta. Etiopia on Israelille tärkeä strategisesti ja poliittisesti. Israel on tärkeä Etiopialle taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön sekä sen tarjoaman teknologisen osaamisen takia.[56][57]
Etiopia ja Eritrea allekirjoittivat syyskuussa 2019 rauhansopimuksen, jonka on tarkoitus päättää maiden yli 20 vuotta kestäneet vihollisuudet ja normalisoida niiden keskinäiset suhteet.[58]
Etiopia sopi 1. tammikuuta 2024Somalimaan kanssa Berberan sataman vuokraamisesta. Vastineeksi Etiopia on lupautunut tunnustamaan Somalimaan itsenäisyyden, jota yksikään YK:n jäsenmaa ei ole toistaiseksi tunnustanut, lähitulevaisuudessa.[59]
Freedom Housen vuoden 2022 määritelmän mukaan Etiopia ei ole vapaa maa.[60] PääministeriAbiy Ahmedin tuli valtaan pääministeriHailemariam Desalegnin erottua joukkomielenosoitusten vuoksi. Abiyn nimitys aloitti siirtymäkauden Etiopiassa. Abiy lupasi uudistaa Etiopianautoritaarista valtiota ja on järjestänyt vaalit, sekä toteuttanut joltain osin vapauttamispolitiikkaa. Etiopiaa vaivaa kuitenkin edelleen poliittinen ryhmittely ja yhteisöjen välinen väkivalta. Turvallisuusjoukkojen väärinkäytökset ja oikeudenmukaisten menettelyjen rikkominen ovat edelleen yleisiä, ja monet rajoittavat lait ovat edelleen voimassa. Vuoden 2020 lopusta lähtien liittohallituksen ja Tigrayn puolustusvoimien (TDF) väliset taistelut ovat johtaneet satojen tuhansien syrjäyttämiseen ja uskottaviin syytöksiin julmuuksista, ja väkivalta on levinnyt naapurialueille.[61]
Etiopian puolustusvoimat rakentuvat ilma- ja maavoimien varaan. Maavoimissa palveli 182 500 sotilasta vuonna 2005 ja ilmavoimissa samaan aikaan 2 500. Eritreaa vastaan käydyn sodan aikana vuosituhannen taitteessa maan asevoimien vahvuus oli 350 000. Asevoimat ovat Afrikan vahvimpia. Vuoden 2005 asevoimien budjetti oli 229 miljoonaa dollaria.[47] Etiopiassa on käytössä yleinen asevelvollisuus. Ennen vuotta 1993 Etiopialla oli myös omat merivoimat, mutta menetti ne Eritrean irtaannuttua Etiopiasta, joka jäi sisämaavaltioksi.[62] Etiopia on suunnitellut Yhdysvaltain ja muiden valtioiden avustuksella järjestävänsä asevoimat uudelleen, sillä sen asevoimat ei ole onnistunut täysin lopettamaan sissitoimintaa. Etiopia on osallistunut rauhanturvaoperaatioihin Liberiassa ja Darfurissa.[63]
Etiopian osavaltiot ja erityishallinnolliset kaupungit.
Etiopiassa on kymmenen kansallisuuksien perusteella rajattua osavaltiota (killil) sekä kaksi erityisaseman (astedader) saanutta kaupunkia (Addis Abeba ja Dire Dawa)[64]. Viimeisin osavaltioSidama muodostettiin vuonna 2020 edellisenä vuonna pidetyn kansanäänestyksen jälkeen.[65] Liittotasavallan perustuslakiin on kirjattu osavaltioille oikeus itsenäistyä,[66] mutta käytännössä hallitus on vastustanut erityisestioromojen,somalien jatigrejen keskuudessa esiintyviä itsenäistymispyrkimyksiä sekä poliittisesti että sotilaallisesti.[67][68]
Osavaltiot jaetaan edelleen piireihin (woreda), joita maassa on yhteensä 800 ja muutama erityisasemallista woredaa. Piirit koostuvat maan pienimmistä paikallishallinnollisista yksiköistä, joiden nimi onkebele. Nykyään maassa on noin 15 000 kebeleä.[69]
Etiopia sijaitseeAfrikan sarvessa, vulkaanisesti aktiivisessaItä-Afrikan hautavajoamassa ja sen ympärillä, luoteis- ja kaakkoispuolella. Maa on pinnanmuodoiltaan hyvin rosoinen. Se on sisämaavaltio eli sillä ei ole pääsyä merelle. Valtion naapurimaita ovat pohjoisessa ja koillisessaEritrea, idässäDjibouti jaSomalia, etelässäKenia sekä lännessäEtelä-Sudan jaSudan.[23] Etiopian pinta-ala on 1,01 miljoonaa neliökilometriä, joka tekee siitä maailman 27. suurimman valtion.[2]
Etiopian alueella pääosin sijaitseva ja naapurimaihin asti ulottuva ylänköinen alue on nimettyEtiopian ylängöksi. Sen keskikorkeus on 1 680 metriä. Korkein huippuRas Dejen (4 550 m) sijaitsee Etiopian pohjoisosassaSimienin vuoristossa. Pinnanmuotojen perusteella Etiopia jaetaan viiteen alueeseen. Alueet ovat Läntinen ylänkö ja Itäinen ylänkö, jotka madaltuvat Läntiseksi alangoksi ja Itäiseksi alangoksi. Ylängöt toisistaan erottaa hautavajoama, jolle tyypillisiä ovat useat järvet. Läntinen ylänkö on kaikkein vuoristoisinta seutua.Choken ja Simienin vuoristot ovat osa Läntistä ylänköä. Sudanin rajan vastaisella Läntisellä alangolla lämpötila nousee niin korkealle, ettei sinne ole syntynyt tiheää asutusta.[70]
Itäinen ylänkö on Läntiseen ylänköön verrattuna selvästi vaatimattomampi kooltaan, muttei niinkään korkeudeltaan. Sen korkeimmat vuoret ovatTulu Dīmtu (4 337 m) jaMount Batu (4 305 m). Ylänkö muuttuu laajaksi alangoksi Somaliaa ja Ogadenin aluetta päin mentäessä. Alanko on kasvillisuudeltaan aavikkoa, mutta jokien varrella kasvillisuus on runsaampaa.[70]
Ylänköjen väliin jää pinnanmuodoltaan suhteellisen tasainen vajoama, joka on osa Itä-Afrikan hautavajoamaa. Vajoamassa sijaitsee tulivuoria ja suuria järviä. Etiopiassa on laskettu olevan yhteensä 67 tulivuorta, mikä on enemmän kuin missään muussa Afrikan maassa, mutta useimmat ovat hyvin matalia. Yksi parhaimmin tunnetuista onErta Ale (613 m), joka on syössyt laavaa ympäristöönsä lähes taukoamatta vuodesta 1967 lähtien. Hautavajoama-alueen pohjoisosassa sijaitseeAfarin syvänkö, jossa on Etiopian syvin kohta (−125 m mpy.). Syvängössä on myösDanakilin aavikko, joka onafarien jaafrikanvilliaasin kotiseutua. Aavikko on tunnettu kuumuudestaan ja suolaisuudestaan, jonka vuoksi alueelle on perustettu suolakaivoksia.[70][71]
Etiopiassa on 12 päävesistöaluetta. Kolmen vesistön vedet päätyvät Niilin kauttaVälimereen, ja kaksi laskee Intian valtamereen. Neljän vesistön laskukohteena on järvet tai suoalueet. Kolmessa vesistössä vettä on vain sadekaudella ja vedet kuivuvat ennen päätymistään mihinkään mereen tai pysyvään järveen.
Hautavajoama-alueella sijaitsevat useimmat Etiopian järvet, kutenAbayajärvi,Ziwayjärvi jaAbhejärvi.Turkanajärvi on myös osa vajoaman järvistöä, mutta se sijaitsee pientä pohjoisosaa lukuun ottamatta Kenian puolella. Virtaavista vesistä tärkeimmät ovatOmo- jaAwashjoet, jonka pohjoisosassa sijaitsee joukko suoalueita.
Etiopian eläimistöön kuuluvat kaikkiSaharan eteläpuolisen Afrikan tyypilliset eläinlajit, minkä vuoksi tätä aluetta kutsutaankin eläinmaantieteessä etiopialaiseksi vyöhykkeeksi. Hautavajoaman järvinen seutu on tunnettu virtahevoista ja runsaasta lintulajistosta, kuten flamingoista, haukoista ja korppikotkista. Etiopialaiseen maisemaan kuuluvat suurista lajeistaleijona,gepardi,norsut,krokotiilit,sarvikuonot,kirahvi,gnuut,strutsi jaseeprat. Pienempikokoisista lajeista Etiopiassa elävät monetsivettieläimet, ketut ja hyeenat sekä useat kädellislajit. Arvioiden mukaan Etiopiassa elää 277 nisäkäs- ja 862 lintulajia sekä 200 matelija-, 148 kala- ja 63 sammakkolajia.[72][73][74] Vain Etiopiassa tavattavia eliendeemisiä nisäkkäitä on 31, lintuja 21, matelijoita yhdeksän, kaloja neljä ja sammakkoja 24 eri lajia. Esimerkkeinä Simienin vuoristossa eläväetiopianvuorikauris,tselada jasimieninsakaali.
Etiopia on niin eläimistön kuin kasvillisuudenkin puolesta runsaslajinen alue. Syynä ovat monipuoliset pinnanmuodot ja ilmastolliset olosuhteet. Pienilehtisiä lehtipuumetsiä kasvaa kuitenkin koko maassa 900–1 900 metrin korkeudessa länsiosan aavikkoa lukuun ottamatta. Kuivimmilla alueilla maisemaa hallitsevatakaasiapuiset ruohotasangot. Laskujen mukaan Etiopiassa kasvaa noin 6 600 erilaista kasvilajia, joista 10–20 prosenttia on endeemisiä eli niitä tavata missään muualla. Etiopian lajistoon kuuluu myös Afrikan ainoa luonnonvarainen ruusulaji,Rosa abyssinica.[75] Etiopia ja osia sen naapurimaiden alueista muodostavat yhden maailman 11Vavilovin keskuksesta, jotka on määritelty sellaisiksi maantieteellisiksi alueiksi, joissa lajien tunnusomaiset piirteet alun alkaen kehittyivät. Etiopian Vavilovin keskuksessa ovat kehittyneetkahvi,durumvehnä,ohra,sormihirssi,linssi,rohtosarviapila,seesami jakorianteri.[76]
Etiopia kuuluu karkeasti ottaentrooppisen ilmaston alueeseen, mutta maan vuoristoisuus aiheuttaa selvät ilmastolliset erot maan sisällä. Etiopiasta voidaankin havaita kolme erilaista ilmastotyyppiä. Korkealla vuoristossa (2 400 metristä ylöspäin) lämpötilat ovat muuta maata selvästi alempana, ja nousevat vain harvoin yli 16 °C:n. Matalammalla (1 500–2 400 metrin korkeudessa) lämpötila vaihtelee 6 °C ja 26 °C välillä. Alangolla lämpötilojen vaihtelu on vieläkin runsaampaa, sillä kuumimmilla aavikoilla voi olla paahtavan kuumaa.[71]
Koko maa on kärsinyt ajoittain kovastanälänhädästä kuivuuden takia, mutta maanviljelijöiden sadon voivat viedä myös rankkasateiden aiheuttamat tulvat. Voimakkain sadekausi ajoittuu kesä–elokuulle (kremt), jota aiemmin toukokuussa on erittäin kuuma ja kuiva kausi. Pitempi kuivakausi alkaa heti syyskuussa ja jatkuu aina seuraavan vuoden helmikuulle saakka (bega), vaikkakin vuoristossa joulu–helmikuussa on vielä lyhyt sadekausi. Begaa seuraa maalis–huhtikuun sateet (belg). Viileintä on yleensä joulu–tammikuussa, kun maalis-, huhti- ja toukokuut ovat kaikista kuuminta aikaa. Keskiylängön vuosittainen sademäärä on noin 1 220 millimetriä, mutta pohjoisimmissa osavaltioissa vuosittainen sadanta on selvästi vaatimattomampaa kuin etelämpänä. Itä–länsi-suunnassakin on havaittavissa selvä ero.Somalian rajalla sijaitseva Ogadenin alueella (Somalin osavaltio) sataa keskimäärin vain 100 millimetriä vuodessa, kun lännessä sadanta on runsainta, 2 000 millimetriä.[71] Lähihistorian pahimmat kuivuudet olivat 1984–1985, 1991, 1994, 1997, 2002 ja 2009.[78][79][21]
PääkaupunkiAddis Abeban (korkeus: 2 300 m) ilmastotilastoa
Etiopiasta on löydetty arvokkaita metalleja, kutenkultaa,platinaa,kuparia,tantaalia janiobiumia. Muita maasta löydettyjä metalleja ovatrauta,sinkki,lyijy janikkeli. Metalleilla ja muilla mineraaleilla, kuten Danakilin aavikolta louhittavalla suolalla, on yleisesti ottaen melko merkityksetön osuus maan taloudessa. Etiopian eteläosissa kaivettavalla tantaliumilla jaKibre Mengistissä louhittavalla kullalla on kaikkein suurin merkitys. Tuottoisin platinakaivos sijaitsee Yubdossa, Länsi-Etiopiassa.[80]
Maassa on myös jalokivikaivoksia, joissa kaivetaan muun muassagranaattia,kvartsia,berylliä jaopaalia.[81] Marmoriakin on viety ulkomaille.[82] Öljyvarantojen ja Ogadenista löydetyn maakaasun (todennettu esiintymä 25 miljoonaa m³) hyödyntämistä on tutkittu.[83][2]
Etiopia on aloittanut 2010-luvulla laajan vesienergiahankkeen. Sen kunnianhimoisin projekti on Afrikan suurin vesivoimalaSuuri etiopialaisen renessanssin pato, joka rakennetaan Siniseen-Niiliin aivan Sudanin rajalle. 16-turbiinisen sähkölaitoksen tehon on määrä olla 6 000 megawattia. Hankkeen valmistuttua Etiopia on Afrikan suurin sähköntuottaja. Noin 4 000 neliökilometrin patoaltaasta tulee kaksi kertaa Tanajärven kokoinen. Pato aiheuttaa väestön pakkosiirtoja ja Niilin virtaus Egyptissä voi vähentyä jopa kolmanneksella.[84]
Etiopia on ollut yksi maailman köyhimmistä maista, mutta sen talouskasvu kuuluu maailman nopeimpiin - 2020-luvulla bruttokansantuote on kasvanut yli viisi prosenttia vuodessa. Senbruttokansantuote (PPP) oli 354 miljardia dollaria vuonna 2016 eli asukasta kohden noin 2 800 dollaria.[3] Tuloeroja kuvaavanGini-kertoimen suuruus Etiopialle on 35 (sija 78/135), kun nolla kuvaa tasaista tulojen jakautumista ja sata tulojen maksimaalista epätasaista jakautumista. Arvo on muihin Afrikan valtioihin nähden hyvä.[3] Etiopian talous on kasvanut nopeasti viime vuosikymmenen aikanaMaailmanpankin arvion mukaan Etiopianbruttokansantuote kolminkertaistui vuosien 2004 ja 2014 välillä.[85] Talouskasvun taustalla on ollut maataloustuotannon kasvu sekä palvelu- sekä rakennussektorin laajentuminen.[85]Kehitysavun osuusbruttokansantulosta on laskenut merkittävästi viime vuosina.[86] Etiopian ulkomaanvelka oli vuoden 2017 lopussa 24,5 miljardia dollaria.[87] Vuosituhannen alussaIMF,Maailmanpankki jaAfrikan kehityspankki antoivat Etiopian velat anteeksi.[88]
KeisariHaile Selassien hallintokaudella talous oli suhteellisen vapaata ja toisen maailmansodan jälkeen turismi, pankki- ja vakuutusala nousivat tärkeiksi tekijöiksi maan taloudessa. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 1974, kun marxilais-leniniläinen diktaattoriMengistu otti vallan ja ryhtyi kansallistamaan voimakkaasti taloutta. Niin maat kuin teollisuuskin siirtyivät valtion omistukseen. Vallan vaihduttua uudelleen vuonna 1991 Etiopian talouteen on tehty runsaasti suuria muutoksia, kuten markkinoiden vapauttaminen ja yksityisen pääoman roolin vahvistaminen maan taloudessa. Suurista liberalisointihankkeista huolimatta Etiopiassa yksityinen henkilö tai yritys ei voi omistaa maata, vaan sen omistaa valtio.[83]
Etiopia eläämaataloudesta, sillä se muodostaa bruttokansantuotteesta 42 prosenttia ja työllistää 77 prosenttia töissä käyvästä väestöstä.[85] Viime vuosinapalvelusektorin merkitys on kuitenkin kasvanut. Vuonna 2013palvelusektori muodosti jo 45 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta toisaalta työllisti ainoastaan 15 prosenttia töissä käyvästä väestöstä.[85]
Etiopianmaatalous kärsii ajoittaisesta kuivuudesta. Nälänhädästä kärsitään pahiten Etiopian itäosassa,Somalian vastaisella rajalla. Toisaalta, kuivuudesta kärsivä maan itäosa tuottaa vain pienen osan maan kokonaismaataloustuotannosta. Tärkein yksittäinen maataloustuote on kahvi. Viime vuosina monet maanviljelijät ovat siirtyneet kasvattamaan mietona huumeena tunnettuakhatia sen korkeiden hintojen vuoksi. Muita viljelykasveja ovatohra,vehnä,tefheinä,maissi,durra,hirssi jasokeriruoko. Karjatalouden osuus viennistä on huomattava, noin 20 prosenttia. Teollisuus työllistää vain 7,5 prosenttia työtä tekevästä väestönosasta.[85]Teollisuus on keskittynyt pääkaupunki Addis Abeban ympäristöön ja tuottaa käyttömetallia, kemikaaleja ja kankaita. Teollisuudesta 90 prosenttia on valtion omistuksessa. Talouskasvun myötä köyhyys on vähentynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2011, 31 prosenttia väestöstä eli 1,25 dollarin (PPP)köyhyysrajan alapuolella kun vuonna 2001 köyhiä oli 51 prosenttia väestöstä.[89]
Etiopian tuonnin arvo vuonna 2012 oli noin 224 miljardiabirriä (10 mrd. euroa vuoden 2012 kurssitasolla 1 € = 22,5 ETB),[90] ja viennin arvo noin 72 miljardia birriä (3,2 mrd. euroa). Arvoltaan merkittävimmät tuontitavarat olivat vuonna 2012 öljytuotteet (44 mrd. ETB, 22 %), koneet (13 %), kulkuneuvot (11 %), sähkö- ja elektroniikkalaitteet (8 %) sekä rauta ja teräs (6 %). Vientituotteista merkittävimpiä ovat kahvi ja tee (21 mrd. ETB, 30 %), vihannekset (19 %), puut ja kasvit (15 %) sekä siemenet ja hedelmät (13 %). Ulkomaankaupan arvo on 10 vuodessa lähes 20-kertaistunut: vuonna 2002 tuonnin arvo oli noin 14 miljardia ETB ja vienti noin neljä miljardia ETB.[91]
Etiopiassa on ”kaiken kelin teitä” (engl.all weather roads) noin 55 000 kilometriä, joista asvaltoitua tietä on 9 900 kilometriä (vuonna 2012). Maan virallisen tilaston mukaan liikenneonnettomuuksia tapahtui vuonna 2012 noin 22 000. Onnettomuuksissa kuoli noin 3 100 ihmistä.[92] Kaupunkien välisessä liikenteessä kulkee linja-autoja, joissa matkustaminen on hiukan mukavampaa kuin Afrikassa tyypillisesti, sillä Etiopiassa käytävillä istuminen on kielletty[93].
Etiopiassa on 57 lentopaikkaa, joista kolmella on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie.[2] Sisäistä reittiliikennettä 20 kaupunkiin hoitaaEthiopian Airlines. Kansainvälisiä reittejä yhtiöllä on neljältä etiopialaiselta lentoasemalta 79 ulkomaiseen kohteeseen[94]. Pienempiä lentoyhtiöitä ovat muun muassaTrans Nation Airways (TNA, IATA-tunnus: TT)[95] jaNational Airways (IATA-tunnus: 7N)[96].
Etiopian rautatieverkko. 1900-luvun alussa rakennettu rata Addis Abebasta rannikolle korvattiin uudella vuonna 2016.
Addis Abebasta Djiboutiin rakennettiin 1900-luvun alussa kapearaiteinen (1 000 mm) rautatie, joka otettiin käyttöön vaiheittain vuosina 1902–1917. Rautatien pituus oli 784 kilometriä.[97] Rata on jäänyt pois käytöstä[98]. Viimeisimpänä osana käytössä oli väli Dire Dawa–Djibouti[99].
Etiopian valtion rautatieyhtiöllä (Ethiopian Railways Corporation) on suunnitelma rakentaa normaaliraiteinen (1 435 mm) ja sähköistetty (25 kV, 50 Hz) rautatieverkosto kattamaan lähes koko maa[100]. Suunnitelman ensimmäisenä vaiheena Djiboutin-yhteys on rakennettu uudelleen reitille Addis Abeba–Mojo–Adama–Awash–Mieso–Dire Dawa–Dewele(–Djibouti), yhteensä 669 kilometriä. Koko rautatien pituus Addis Abebasta rannikolle on 756 kilometriä. Rataa käytettiin ensi kerran tavaraliikenteeseen loppuvuodesta 2015,[98] ja se otettiin lopullisesti käyttöön vuoden 2016 lopulla.[101]
Myös Awash–Hara Gebeya -radan (375 km) rakentaminen on meneillään.[102]Mekele–Weldiya/Hara Gebeya–Semera–Tadjourah-radan (675 km) pohjoisen osan rakentaminen aloitettiin helmikuussa 2015[103].
Addis Abeban sisäisessä liikenteessä aloitti vuonna 2016 toimintansa Saharan eteläpuolisen Afrikan ensimmäinenpikaraitiotie.[104]
Etiopian ulkomaan tavaraliikenteen hoitaa valtionyhtiö, Ethiopian Shipping & Logistics Services Enterprise. Käytännössä lähes kaikki ulkomaankauppa tapahtuu Djiboutin satamien kautta. Etiopialla on noin 15 laivan kauppalaivasto.[105]
Laivahenkilöstön koulutusta annetaanBahir Darin yliopistossa, jossa toimii Ethiopian Maritime Training Institute.[106]
Etiopiassa tehtiin vuonna 2007 maan historian kolmas kattava väestönlaskenta, joka mukaan maassa asui tuolloin 73,8 miljoonaa ihmistä[107]. Arviot vuoden 2007 jälkeisestä väestönkasvusta vaihtelevat melkoisesti: maan tilastokeskuksen mukaan Etiopiassa asui vuoden 2014 heinäkuussa 88 miljoonaa ihmistä,[108] mutta YK:n arvion mukaan asukkaita olisi ollut noin 97 miljoonaa[109]. YK:n arvion mukaan Etiopia oli vuonna 2015 maailman 13:nneksi väkirikkain ja Afrikan toiseksi asutuin valtioNigerian jälkeen[110].
YK on arvioinut väestömäärän kasvunopeudeksi vuosina 2007–2015 keskimäärin 2,6 prosenttia. Väestönkasvu Etiopiassa on ollut ja odotetaan lähivuosikymmeninä olevan yksi maailman nopeimmista. Taustalla ovat muun muassa naisten korkeahedelmällisyysluku (4,6 vuosina 2010–2015), nouseva keskimääräinen elinikä (vuosina 1990–1995 syntyneillä 48 vuotta, vuosina 2010–2015 syntyneillä 63 vuotta) ja väheneväimeväiskuolleisuus (vuosina 1990–1995 syntyneillä 114 promillea, vuosina 2010–2015 syntyneillä 50 promillea).[111]
Unicefin tilaston mukaan Etiopiassa oli vuonna 2013HIV:n kantajia noin 1,2 prosenttia aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 790 000 henkeä.[112] Vuonna 2007ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 310 000 henkeä, mutta sitä sai alle kolmannes heistä, noin 90 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2005 lääkettä sai alle viisi prosenttia tarvitsijoista.[113] Tärkeimpiä tartuntatauteja ovatripuli, A- ja B-hepatiitti sekälavantauti jaskistosomiaasi yhdessä moskiittojen levittämänmalarian kanssa.[2]
Aikuisista 39 prosenttia osaa lukea (v. 2008–2012). Nuorten, 15–24-vuotiaiden miesten lukutaitoprosentti oli vuosina 2008–2012 63. Naisilla vastaava luku oli 48 prosenttia.[114] Väestön yleistä tilaa mittaavaninhimillisen kehityksen indeksin arvo Etiopialle vuonna 2009 oli 0,414 eli maa oli 171. sijalla.[115] Valtaosa väestöstä elää maaseudulla, vuonna 2007 vain 16 prosenttia asui kaupungeissa[107].
Etiopiassa elää yli sata kansallisuutta, joista suurimmat ovatoromot (n. 35 %) jaamharat (n. 27 %). Nykyisin hallitsevassa asemassa olevan heimontigren jäseniä on noin kuusi prosenttia.[23] Perinteisesti amharat ovat pitäneet valtaa käsissään, ja Mengistun syrjäyttämisen jälkeen he ovat valittaneet joutuneensa vainojen kohteiksi.[116]
Etiopiassa puhutaan useita kotoperäisiä kieliä, joidenkin arvioiden mukaan niitä on jopa 85. Hallinnossa yleisimmin käytettävä kieli onamhara. Kieli vaihtelee osavaltioittain. Muita merkittäviä kieliä ovat suurin kielioromo,tigre,somali,afar jahadija sekägurage. Suurin osa Etiopian kotoperäisistä kielistä kuuluuafroaasialaisiin janilosaharalaisiin kieliin.[117] Lisäksiarabiaa jaenglantia opetetaan kouluissa vieraina kielinä.[2]
Maassa vallitsee täydellinenuskonnonvapaus. Vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan 33,9 prosenttia etiopialaisista on muslimeja. Kristittyjä on noin 62,7 prosenttia (43,5 % koko väestöstä kuuluuEtiopian ortodoksiseen kirkkoon, jonka katsotaan olevanorientaalinen kirkko; 18,5 % protestanttisiin kirkkoihin ja 0,7 % roomalaiskatoliseen kirkkoon). Protestanttisiin kirkkoihin lukeutuvaanEtiopian evankelinen kirkko Mekane Yesukseen kuului vuonna 2016 yhteensä 8,3 miljoonaa jäsentä, joka tekee siitä maailman suurimmanluterilaisen kirkon.[118] Protestanttinenhelluntailainen liike kasvaa, ja sitä tunnustaa runsaat 20 prosenttia väestöstä.[119] Perinteisiä afrikkalaisia uskontoja harjoittaa 2,7 prosenttia; muihin uskontokuntiin kuuluvia tai uskonnottomia on 0,7 prosenttia.[2] Näistä pieni osa on falašeja (etiopianjuutalaisia). Falašien lukumäärä on 1900-luvun aikana pudonnut jyrkästi sotien, vainojen ja maastamuuton seurauksena.[120]
Etiopiassa elää runsaasti eri kansallisuuksia, joilla jokaisella on omanlainen kulttuuri. Saman kansallisuuden sisälläkään kulttuuri ei välttämättä ole sama, vaan se vaihtelee maantieteellisesti varsin paljon. Esimerkkeinä amharalaiset, joista valtaosa on ortodoksikristittyjä, mutta heistä joka viides on muslimeja, ja oromolaiset, joista noin puolet on kristittyjä ja puolet muslimeja. Etiopialaiselle elämälle on tyypillistä vieraanvaraisuuden ja ihmisten välisten suhteiden vaaliminen. Vanhempien ihmisten kunnioitus yhteisön sisällä on tyypillistä. Etiopialaiset painottavat kulttuurissa enemmän eetosta kuin artefaktien tuottamista.[80]
Etiopiassa on käytössäoma ajanlasku, joka perustuukoptilaiseen kalenteriin, jajuliaanisen kalenterin tavoin siinä joka neljäs vuosi kalenteriin lisätään karkauspäivä. Etiopialaisessa kalenterissa vuosi on jaettu 13 kuukauteen, joista 12 ensimmäistä on 30 päivän mittaisia ja viimeinen kuukausi viiden tai kuuden päivän mittainen, riippuen onko kyseessä karkausvuosi. Etiopialainen kalenteri ongregoriaaniseen kalenteriin (käytössä laajimmin länsimaisessa kulttuuripiirissä) verrattuna seitsemän vuotta ja kahdeksan kuukautta jäljessä. Erikoisuuksina kalenterissa ovat päivän ja vuoden alkamiskohdat. Päivä alkaa kello kuudelta aamulla ja uutta vuotta juhlitaan gregoriaanisen ajanlaskun mukaan syyskuussa.[121] Tärkeimmät kansalliset pyhäpäivät ovat pääsiäinen, joulu jaTodellisen Ristin uudelleen löytäminen. Sosialistisen Derg-juntan ja nykyisen EPRDF:n johtamassa Etiopiassa on nostettu islamin asemaa aiempaa korkeammalle. Tärkeimmät islamilaiset juhlapyhät ovatʿĪd al-Fiṭr jaʿĪd al-Aḍḥā. Tärkeimmät maalliset juhlapäivät ovat Derg-juntan kaatumisen kunniaksi vietettävä kansallispäivä (28. toukokuuta), Adwan voitonpäivä (2. maaliskuuta), Isänmaallisten voitonpäivä (6. huhtikuuta) javappu.[122]
Etiopialaisen keittiön tyypillisimpiä ruokalajeja ovat maultaan tulisesta mietoon vaihtelevat kasvis- ja liharuoat. Etiopialaista ruokaa tarjoilevat ravintolat ovat saaneet suosiotavegetaristien javegaanien keskuudessa. Etiopiassa keskiviikkoisin ja perjantaisin pidättäydytään eläinperäisestä ruoasta, mutta muutoin liharuokaa syödään runsaasti. Etiopialaisessa keittiössä ruoka syödään useininjera-leivältä, jonka päälle on koottu lisukkeet.[123] Injeran ohella suosituimpia ruokia ovatwat-lihapata, johon kuuluu yleensä naudan, kanan, lampaan tai vuohen lihaa. Sianlihan käyttöä pyritään välttämään niin muslimien kuin kristittyjen keskuudessa. Kahvi ja tee ovat yleisimmät juomat ja erilaisia oluita ja viinejä valmistetaan. Suosittuihin alkoholijuomiin kuuluu myös hunajasta valmistettutej-sima.[122]
Etiopia on tunnettukestävyysjuoksumaa. Ensimmäiset juoksusaavutukset toi 1960-luvulla aiemmin tuntematonAbebe Bikila, joka juoksi maailmanennätysajallaRooman olympialaisissa kultaa paljain jaloin ja toisti olympiavoittonsa ylivoimaisestiTokiossa neljä vuotta myöhemmin, vaikka häneltä oli muutamaa viikkoa aiemmin poistettuumpilisäke. Bikila oli ensimmäinen olympiakultaa voittanut tummaihoinen afrikkalainen.[124][125] SeuraavissaMexico Cityn olympialaisissa Bikila joutui keskeyttämään vilustumisen vuoksi, mutta maratonin voitti hänen maanmiehensäMamo Wolde, joka toi hopeaa samoissa kisoissa 10 000 metrin juoksusta.Münchenin olympialaisissa vuonna 1972 Mamo Wolde voitti pronssia maratonilla jaMiruts Yifter juoksi samoin pronssia 10 000 metrin juoksussa, jonkaLasse Virén voitti kaatumisesta huolimatta. Yifter voitti kuitenkin kultaa joMoskovan olympialaisissa 1980 tällä ja 5 000 metrin matkalla. Menestystä toivat myösMohamed Kedir (pronssia, 5 000 m) jaEshetu Tura (pronssia, 3 000 m:n esteet). Ensimmäinen etiopialainen naisolympiamitalisti oli kultaa 10 000 metrin matkalla voittanutDerartu Tulu vuonna 1992.[126]
Etiopialaisen juoksun nosti uudelle tasolleHaile Gebrselassie, joka voitti vuoden 1992 jälkeen kaksi olympiakultaa 10 000 metrin matkalla, kahdeksan maailmanmestaruutta ja teki 20 maailmanennätysaikaa eri matkoilla. 1900-luvulla etiopialaiset saivat 1–4 olympiamitalia niissä kisoissa, joihin maa osallistui. Vuosisadan vaihduttua maa on voittanut jokaisissa kesäolympialaisissa seitsemän tai kahdeksan mitalia, kaikki kestävyysjuoksumatkoilla.[126] Helsingin maailmanmestaruuskisoissa 2005 etiopialaiset dominoivat 5 000 ja 10 000 metrin matkoilla. Jaossa olleista 12 mitalista Etiopia voitti yhdeksän, naiset juoksivat 10 000 metrin matkalla kolmoisvoittoon ja 5 000 metrin juoksussa neloisvoittoon.[127] Kisoissa juoksi muun muassa kaikkien aikojen menestynein kestävyysjuoksijaKenenisa Bekele, joka rikkoi vuonna 2004 niin 5 000 metrin kuin 10 000 metrin maailmanennätykset. Hänellä on olympialaisista kolme kultaa ja yksi hopea.[128]
Etiopiassa järjestetään vuosittain 10 kilometrin mittainenEtiopian suurjuoksu, joka on noin 20 000 vuosittaisella osallistujallaan Afrikan suurin massajuoksutapahtuma. Juoksun ohella suosittuja urheilulajeja ovatjalkapallo, salibandya muistuttavagenna ja ratsain pelattavagugs.[129]
Etiopialla on vuosisatoja pitkä kulttuurillinen historia. Maalla onkin kaikista eniten maailmanperintökohteita koko Afrikassa (kahdeksan, yhtä paljon kuinEtelä-Afrikalla). Näihin kohteisiin kuuluvatAksumin muinainen kaupunki, entisen pääkaupunginGondarin alueella sijaitsevaFasil Ghebbin sekäHarar Jugolin linnoitukset jaTiyan runsas, esihistoriallista etiopialaista kulttuuria edustava arkeologinen alue. Mukaan luetteloon ovat päässeet myös Awashin ja Omojoen kaivualueet, joista on löydetty nykyihmisen vanhimmat ja miljoonia vuosia vanhoja ihmistä edeltävien kädellisten fossiileja. Kaikkein kuuluisin lienee kuitenkin Zagwe-dynastian aikoihin Lalibelaan kallioon louhitut monoliittiset kalliokirkot. Lalibelalla oli tärkeä asema kristittyjen piirissä ja nykyäänkin se on pyhiinvaeltajien matkustuskohde.[131]
Etiopian historiaa kirjoitettiin varhaisessa vaiheessa ge’ezin kielellä, joka luetaan nykyään sammuneeksi kieleksi, mutta jota käytetään edelleen Etiopian ortodoksisen kirkon liturgisissa toimituksissa esimerkiksi qene-runouden muodossa. Ge’ez oli maailman ensimmäinen seemiläinen kieli, jossa käytettiin vokaaleja. Ge’ezin kielellä on säilynyt muutamia apokryfisiä tekstejä, kutenensimmäinen Henokin kirja, jotka ovat tärkeitä lähteitä varhaiskristinuskon ymmärtämisen kannalta. Ensimmäiset ge’ezinkieliset tekstit ovat Raamatun tekstejä. Noin 1500-luvulta lähtien puheessa jo vallitsevana olevaa amharan kieltä alettiin käyttää myös kirjallisesti. Italian miehitysvallan päätyttyä etiopialaiskirjailijat innostuivat kirjoittamaan moraalisista ja isänmaallisista aiheista. Tärkeimpiä kirjailijoita olivat romaani- ja näytelmäkirjailijaMakonnen Endalkachew sekäKebede Mikael jaTekle Tsodeq Makuria.[80]
Moraali ja isämaallisuus näkyivät myös ajan musiikissa ja kuvataiteissakin. Aiempina vuosisatoina kuvataiteet olivat keskittyneet lähinnä kristillisiin teemoihin. Ennen Derg-hallinnon alkua kuvataiteissa näkyi kaksi muutakin liikettä. Nämä olivat (1) henkisyyden kuvaaminen eurooppalaisenavantgarden hengessä (abstraktionismi,ekpressionismi,surrealismi) sekä (2)impressionismi,ekspressionismi ja realismin keinoin kuvata etiopialaista yhteiskuntaa tunteikkaasti ja kantaa ottavasti. Sosialistisen Derg-hallinnon aikaan syntyi tyyli muuttuisosialistiseksi realismiksi.[132]
Perinteiset uskonnolliset tanssit ja musiikki ovat edelleen voimissaan, kuten rytmikäs kabaro-rummulla ja masinqo-jousella säestettyeskesta-tanssi. Ulkomaalainen populaarimusiikki on myös saanut suosiota, joskin varsin valikoidusti. Suosituimpia musiikkimuotoja ovatafropop,soul,reggae jahip hop.[80][133] Kuunnelluimpiin pop-laulajiin kuuluuTeddy Afro, jonka musiikkia on soitettu myös opposition mielenosoituksissa.[134]
Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosiraportin (2020) mukaan Etiopianlehdistönvapaus sijoittui sijalle 99 arvioidusta 180 maasta. Sija lukeutui maailmanlaajuisen viisiportaisen asteikon keskitasolle, ongelmallisen lehdistönvapauden luokkaan. Vuonna 2018 pääministeriksi valitunAbiy Ahmed Alin aikana monia pidätettyjä toimittajia ja bloggereita on vapautettu.[135][136]
Aiemmin, toukokuussa 2012 hiljaisesti hyväksytyn lain mukaanSkypen käyttäminen puheluihin ohi maan virallisen puhelinlaitoksen voi tuoda soittajalle jopa 15 vuoden vankeustuomion.[137][138]
↑Ethiopia constitution: Article 39 Rights of Nations, Nationalities, and Peoples: Every Nation, Nationality and People in Ethiopia has an unconditional right to self-determination, including the right to secession.
↑A Debt Sustainability Analysis Prepared By The Staffs of the IMF and The The Federal Democratic republic of Ethiopia: Staff Report For The 2017 Article IV Consultation – Debt Sustainability Analysis. International Monetary Fund (IMF), 2017. Teoksen verkkoversio.
↑World Development Indicators: Population dynamics (Etiopian väestömäärä YK:n tilastossa) World Population Prospects, the 2015 Revision. 2015. United Nations, Department of Social and Economic Affairs, Population Division. Viitattu 25.12.2015. (englanniksi)
↑State of The World’s Children 2015 Country Statistical Information (XLSX) (Unicefin taloudellis-sosiaalinen tilasto koskien erityisesti lapsia) Unicef. 2015. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.3.2020. (englanniksi)
↑Ethiopia. Status of AmharasRefworld – United Nations High Commissioner for Refugees UNHCR. 1.3.1993. United States Bureau of Citizenship and Immigration Services. Viitattu 17.3.2020. (englanniksi)
.svg)
.jpg)
.png)
.svg)
