Espoon naapurikunnat ovatVihti jaNurmijärvi pohjoisessa,Vantaa jaHelsinki idässä,Kirkkonummi lännessä sekäKauniainen Espoon sisällä.[7] Sen pinta-ala on 528,03 km², josta 312,88 km² on maata, 17,99 km² sisävesiä ja loput 197,16 km² merta.[1]
Espoon maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 hehtaaria, ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosassa on useita järviä, joista suurimmat ovatBodominjärvi,Nuuksion Pitkäjärvi,Pitkäjärvi,Loojärvi,Velskolan Pitkäjärvi,Saarijärvi,Matalajärvi,Siikajärvi jaLippajärvi.[12] Kaikkiaan Espoossa on 73 vähintään hehtaarin laajuista järveä.[13]
Espoon alueella on ollut asutusta vähintään 8 000 vuotta.Esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja tunnetaankivikaudelta sekävarhaismetallikaudelta. Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta1431. Espoo itsenäistyi Kirkkonummesta omaksiseurakunnakseen 1400-luvulla.[14] Espoon ensimmäinenkuntakokous pidettiin vuonna1868 ja ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous vuonna1910. Espoosta tuli kauppala vuonna1963 ja kaupunki1972.
Espoo-päivää on vietetty alkuaikoina 27. elokuuta, mutta nykyään se on käytännön syistä elokuun viimeinen lauantai. Espoo-päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1992.[15]
Espoon nimi viitannee joennimeenEspoonjoki (ruots.Esboån, alkujaanEspå /Espåå), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneistahaavoista (ruotsin kielen haavikkoa tarkoittava sana onäspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sittenSödrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiinKirkkojärvestäKauklahteen virtaava joki.[16]
Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoonkuninkaankartanoon jahevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, jokakuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantienkeskiaikaista linjausta. Tämä Suomen keskeisin historiallinen maantie,Turun jaViipurin välinen Suuri Rantatie syntyi 1340- tai 1350-vuosikymmenellä.[17]
Espoon kokonaispinta-ala on 528 neliökilometriä, joista maa-aluetta 312 neliökilometriä (59 %) ja vesistöjä 216 neliökilometriä.[18] Etelä-Espoon saaristo- ja rantavyöhyke vaihtuu rehevien jokiseutujen ja Keski-Espoon pelto- ja kulttuuriaukeiden pohjoispuolella järvisyydeltään runsaaksi ja jylhäksi maastoksi. Paikoitellen Pohjois-Espoon järvialue muistuttaaJärvi-Suomea. Suurin osaNuuksion järviselänteestä sijaitsee Espoon alueella, ja paikoin se jatkuu Vihdin puolelle.[19] Uudenmaan suurimmat järvet,Lohjanjärvi jaHiidenvesi, sijaitsevat selänteen länsipuolella.
Espoon jylhän ja kallioisen topografian kivilajit ja rakenteet ovat syntyneet 1880–1650 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiseen ympäristöön on vaikuttanut etenkinviimeisin jääkausi –mannerjäätikkö vetäytyi nykyisen Espoon alueelta noin 13 000 vuotta sitten. Ensimmäisinä merenpinnan alta paljastuivat Pohjois-Espoon korkeat mäet kutenMustakorvenkallio.[20] Rannikon ja saariston runsaatsilokalliot ovat syntyneet mannerjään kulutuksesta; niiden pinnoilla on havaittavissa uurteita, jotka mukailevat mannerjään kulkusuuntaa. Mannerjäätiköstä irronneet jäävuoret ovat puolestaan kuljettaneet mukanaan useitasiirtolohkareita,[21] joita ovat muiden muassaKunnarlan siirtolohkare,Soukan siirtolohkare jaSuomenojan siirtolohkare.
Espoon kallioperän pääkivilajeja ovatgneissit,migmatiitit,graniitit,gabrot,amfiboliitit jakiilleliuskeet. Nuuksiossa tavataan harvinaistapallokiveä, esiintymä on myös kansainvälisesti arvokas.[22] Useissa kohdin kallioperän päälle on kerrostunut paksuasavikkoa ja savisiin laaksopainanteisiin on aikoinaan raivattu peltoja. Savipatjojen paksuus muodostui pääosinBaltian jääjärvi- jaYoldiamerivaiheessa.[23] Perinteiseen espoolaiseen luonnonmaisemaan kallioperän vaikutus on huomattava: loivasti aaltoilevilta pelloilta kohoaa jyrkästi korkeita kallioseinämiä. Pohjoisen Espoon pitkänomaiset järvet sijaitsevat kallioperän ruhjelaaksoissa. Kallioperän muotoutuminen on määrännyt rannikon suuret muodot, kutenEspoonlahden jaLaajalahden.Maankohoamisen, metsämaansoistumisen ja järvien umpeenkasvun johdosta savikerroksen päälle on paikoin muodostunut soita jaturvekerrostumia.[21]
Espoon merialue on verraten kapea kaistale Kirkkonummen ja Helsingin merialueiden välissä.[24] Merialueen eteläisen osan eli ulkosaariston syvyys on enimmillään joitakin kymmeniä metrejä. Helsingin jaTukholman välinen laivareitti halkoo merialueen uloimpia osia ja siellä täällä on pieniä puuttomia, meren huuhtomiakallioluotoja. Ulkosaariston isoimmilla saarilla kasvaa puustoa. Niihin kuuluu muun muassa entinen linnakesaariKytö. Pienimmät saaret ovat matalia kallioluotoja, kutenStenskär. Ne ovat merkittäviä lintujen pesimäpaikkoja, ja monet niistä ovatsuojeltuja. Kesäisin niillä saattaa kukkia niittylaikkuja. Lähempänä Espoon rantaviivaa sijaitsevat muun muassaStora Herrö,Pentala,Kopplorna jaLehtisaaret. Saarilla on runsaasti loma-asutusta, ja niitä kutsutaan toisinaan välisaaristoksi.[25]
Sisäsaariston saaret ovat suurempia ja rehevämpiä, niissä on venesatamia, rakennuksia ja lähimpänä mannerta sijaitsevilla saarilla on myös vakituista asutusta.Suvisaariston asuttuihin saariin on maayhteys ja se muodostaa oman kaupunginosansa, joka tosin on ilmeeltään varsin maaseutumainen.
Merialue työntyy sisämaahan useissa kohdin merenlahtina, joista suurimmat ovat Espoonlahti lännessä jaLaajalahti idässä. Niiden välisellä rantavyöhykkeellä sijaitsevat muun muassa Nuottalahti, Haukilahti jaOtsolahti. Lahdet ovat matalia ja saaria on runsaasti, etenkin Espoonlahdella. Laajalahden saaret sijaitsevat pääosin Helsingin hallinnollisella alueella. Espoon niemimaista suurin on Soukka, joka pirstaloituu etelässä saaristoksi. Näkymiä avomerelle ei siten juurikaan avaudu. Lähimmät laivasatamat sijaitsevat Helsingissä, Espoon rannoilla on sitä vastoin useita pienvenesatamia, suurimpana Suomenojan venesatama.[26] Espoon edustan vesiliikenne koostuu lähinnä erikokoisista moottoriveneistä, vesiskoottereista ja saaristoliikennettä hoitavista lautoista.
Luonnonmaantieteellisesti Espoon rantavedet jakautuvat neljään merialueeseen, jotka ovat lännestä lukien Espoonlahti, Suvisaaristo-Lauttasaari ja Seurasaari. Neljäs merialue on edellisten eteläpuolinen Helsinki-Porkkala. Espoonlahden merialueen pinta-ala on 19,2 neliökilometriä. Sen pohjoisosassa sijaitsee Espoonlahden luonnonsuojelualue. Merialueen länsiosa on Kirkkonummen alueella. Suvisaaristo-Lauttasaaren merialueen pinta-ala on 48,5 neliökilometriä. Se ulottuuStora Herrön jaPentalan rannoilta aina HelsinginLänsisatamaan. Seurasaaren merialueen pinta-ala on 13,1 neliökilometriä. Sen luoteisosassa sijaitsee Laajalahden luonnonsuojelualue. Merialue on suurimmaksi osaksi Helsingin alueella. Helsinki-Porkkalan merialueen pinta-ala on 400,5 neliökilometriä. Se ulottuuPorkkalanniemen itärannalta ainaSuomenlinnaan jaSantahaminaan. Alueella sijaitsee muun muassa Kytö, Stenskär,Knapperskär jaGåsgrund.[27]
Espoon rantaviivan pituus on noin 58 kilometriä ja sen edustalla on 165 saarta.[28] Rantaviiva on moni-ilmeinen maaduntalahtineen, ruovikkoineen, hiekkarantoineen, rantakallioineen ja venesatamineen. LähinnäWestendissä on mereen rajautuvia omakotitontteja, muualla Espoossa rannat ovat pääosin yleisessä käytössä. Espoon rannoille on rakennettu niin kutsuttuRantaraitti, jonka reitti kattaa lähes koko rantaviivan.[29] Kivenlahdessa on rantakallioita, ihmisen muokkaamaa rantaviivaa ja hiekkarantoja rinta rinnan.
Maa kohoaa Espoossa noin neljännesmetrin sadassa vuodessa ja kosteat maankohoamisrannat soistuvat vähitellen.[23]
Espoon kuuluisin ja suosituin luontokohde on pohjoisen Espoon järviylängöllä sijaitsevaNuuksion kansallispuisto, joka ulottuu myös Kirkkonummen ja Vihdin puolelle. Yhtenäisen metsäalueen ja makean veden altaiden ohella Nuuksiossa on pieniä soita ja niittyjä. Alueella on myös reheviä lehtomaisia purolaaksoja.[33]
Espoon korkein kohta eliMustakorvenkallio sijaitseeVelskolassa Saarijärven lounaispuolella 114 metriä merenpinnan yläpuolella ja yli 40 metriä Saarijärven vedenpintaa korkeammalla.[34] Myös aivan rannikon tuntumassa on verraten korkeita paikkoja, kuten Soukan Kasavuori, joka kohoaa 44 metrin korkeuteen merenpinnasta.[35]
Espoossa on yli sata järveä ja lampea, joista 73 on yli hehtaarin laajuisia.[19][13] Espoon järvet syntyivät, kun mannerjään sulettua maa alkoi hiljalleen kohota ja vettä jäi kalliopohjan painanteisiin. Espoon vanhimmat järvet ovat yli 80 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevatKalatoin,Iso Majaslampi,Orajärvi jaPieni Majaslampi. Tuolloin nykyinenItämeri oli niin sanotussaYoldiameren vaiheessa, joka oli syntynytBaltian jääjärven pinnan laskettua lyhyessä ajassa kymmeniä metrejä. Nuuksio laajeni pikku hiljaa osaksi mannerta ja uusia järviä muodostui merenpinnan laskiessa. Kehitys pysähtyi noin puolentoista tuhannen vuoden ajaksi muinaisen Itämeren alueen muututtuaAncylusjärveksi. Sen pinta oli alkuun noin 60 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Ancylusjärvestä muotoutui suolainenLitorinameri, kun nykyisetTanskan salmet alkoivat aueta. Litorinameren pinta oli noin 34 metriä nykyisen meren yläpuolella. Tuolloin lähes kaikki pohjoisen Espoon järvet olivat kuroutuneet irti merestä. VainNuuksion Pitkäjärvi oli edelleen kapeana,vuonomaisena merenlahtena. Litorinameren ranta pysyi varsin kauan paikoillaan maan kohoamisen hidastuttua. Tuolloisesta muinaisrannasta on jäänyt jäljelle kivikkopalteita mäenrinteisiin ja kallioille. Nuuksion Pitkäjärvi kuroutui järveksi vasta noin 5 000 vuotta sitten. Noin 4 000 vuotta sitten maa oli kohonnut siihen pisteeseen, että myösBodominjärvi,Lippajärvi ja muut keskisen Espoon altaat muuttuivat matalista merenlahdista järviksi.[36]
Suurin osa Espoon järvistä sijaitseeTurunväylän pohjoispuolella, etenkin Nuuksion järviylängöllä. Pitkäjärvi-nimisiä altaita on kolme:Pitkäjärvi,Nuuksion Pitkäjärvi jaVelskolan Pitkäjärvi. Espoon suurin järvi on Bodominjärvi, sen pinta-ala on 4,1 km² ja keskisyvyys 4,3 metriä.[37] Nuuksion Pitkäjärven suurin syvyys on 18 metriä ja keskisyvyys 6,5 metriä, sen 60 km²:n suuruisella valuma-alueella on kymmenittäin järviä ja lampia.[38] Etelä-Espoossa järviä on niukalti.Kaitaalla sijaitsee kuuden hehtaarin laajuinen matalaHannusjärvi[39] jaPentalan saaressa on pieniPentalanjärvi.[40]
KoskaSalpausselkien eteläpuoliset makean veden altaat muodostuivat muinaisten merenlahtien perukoiden kurouduttua järviksi maankohoamisen seurauksena, ne jäivät varsin vähäsaarisiksi.[36] Yksi harvoja Espoon sisävesien saaria onSaarijärven viisitoistahehtaarinen saari aivan Vihdin rajalla. Kallioiselle ja mäntymetsäiselle saarelle ehdotettiin aikoinaan nimeä Partiosaari, mutta asia raukesi.[41]
Espoon järvien pintojen korkeuserot ovat huomattavan suuria. Korkeimmalla sijaitseePieni Majaslampi, 97 metriä merenpinnan yläpuolella. Läheinen Saarijärvi sijaitsee noin 25 metriä Pientä Majaslampea alempana. Korkeuserojen seurauksena lähekkäin sijaitsevien vesialtaiden välisiin puroihin syntyy kevätaikaan lumien sulamisen myötä jopa pieniä koskia.[42]
Sijainti pohjoisilla leveysasteilla laajanEuraasian mantereen ja vielä laajemmanAtlantin valtameren välillä aiheuttaa Espoon säätilaan hyvinkin nopeita vaihteluita. Ilmastoon vaikuttaa olennaisesti myös maaston korkeus merenpinnasta: espoolaiset elävät valtaosin Bodominjärven eteläpuolella, missä maasto kohoaa vain paikka paikoin yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Pohjois-Espoossakaan ei ole varsinaistaylänköä: siellä maasto on ylimmillään runsaat 100 metriämpy.
Espoo sijaitseehemiboreaalisella vyöhykkeellä eli tammen vyöhykkeellä. Merkittävin ilmastoon paikallisesti vaikuttava tekijä on Suomenlahti, jonka vaikutus on keväisin viilentävä ja syksyisin lämmittävä.Rannikkokonvergenssi lisää sademääriä sisämaahan mentäessä. Nuuksion paikallisilmasto poikkeaa muusta Espoosta: maasto nousee Nuuksioon lähes kaikista ilmansuunnista, mikä aiheuttaa ilmavirtauksille pakotetun nousun, joka puolestaan vaikuttaa pilvisyyteen. Nuuksion selänne on sademäärältään Suomen runsainta. Lisäksi Nuuksion ilmastoon vaikuttaa rikkonainen maasto, joka aiheuttaa sademääriä lisäävää kitkaa.Nupurissa mitattiin vuonna 1981 sademääräksi 1 109 millimetriä, joka on Suomen ennätys.[49] Eteläisessä EspoossaSuurpellon alue on ympäristöään hivenen viileämpi.[50]
Vaikka Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, sen meteorologisia keskiarvoja ei ole mitattu. Naapurikuntien sääasemilla vuoden keskilämpötila oli kaudella 1981–2010 noin 5–6 °C. Kylmintä on tammi–helmikuussa ja lämpimintä heinä–elokuussa. Vuodenaikojen väliset lämpötilaerot pienenevät rannikkoa kohden. Aivan rantaviivalla ja saaristossa lämpötila kohoaa harvoin yli 30 °C:n ja laskee harvoin alle –20 °C:n. Sademäärä on keskimäärin 600–700 millimetriä vuodessa. Kuivinta on keväisin ja sateisinta elokuussa sekä lokakuusta joulukuuhun. Sadepäiviä on eniten syksyisin.[51]
Ilmatieteen laitoksella on Espoossa kahdeksan havaintoasemaa:Friisilä,Kivenlahti,Kytö,Leppävaara,Luukki,Nuuksio,Otaniemi jaTapiola.Sääasemia ovat Nuuksio ja Tapiola, jotka otettiin käyttöön 2010-luvulla. Nuuksion asema sijaitsee harvaanasutulla ja maastoltaan rikkonaisella järviselänteellä 90 metriä mpy. Tapiolan sääasema sijaitsee Suomenlahden rannikolla esikaupungissa kuusi metriä mpy.[52]
Keskimäärinlumipeite saadaan Espooseen joulun jälkeen ja se katoaa maalis–huhtikuun taitteessa. Lumiolot vaihtelevat rannikolla enemmän kuin sisämaassa. Lumitalvi saattaa kestää joinakin vuosina jopa viisi kuukautta, toisinaan koko talvi saattaa olla lähes lumeton. Etenkin lounaasta saapuu matalapaineita tuoden mukanaan lauhaa ilmaa, joka pitää lumipeitteen ohuena tai sulattaa sen kokonaan.[49]
Merituuli puhaltaa pilviä sisämaahan etenkin keväisin. Olarinkatu pohjoiseen. Koivuihin puhkeaa hiirenkorvat yleensä vapun tienoilla.
Espoon vallitseva tuulensuuntasektori on etelä–länsi, kuten Suomessa ylipäätään, eli lounaistuulta on eniten.[53] Rannikkoseudun paikallistuuliin vaikuttaa laaja-alaisestimerituuli, joka voi itsenäisestikin luoda oman tuulikenttänsä. Se saattaa muuttaa perustuulen suuntaa ja nopeutta rannikon läheisyydessä useaan otteeseen vuorokauden aikana. Etenkin keväisin ja alkukesästä merituuli pitää saariston ja rantaviivan pilvettömänä, kun taas etäällä sisämaassa on valkea pilvivalli, joka toisinaan aiheuttaa kuuroluontoisia sateita.[54]
Espoon ilmanlaatu on verraten hyvä huolimatta liikenteen heikentävästä vaikutuksesta. Liukkaudentorjuntaan käytetään etenkin kävelyteillä hiekkaa, mikä aiheuttaa huomattavan pölyongelman keväisin. Nastarenkaat nostavat niin ikään haitallistenhiukkasten määrää. Espoon ilmanlaatua mitataan Leppävaarassa ja Luukissa. Lisäksi on siirrettäviä mittausasemia.[55][56]Lepän jakoivunsiitepöly heikentää ilmanlaatua keväisin, heinät japujo puolestaan kesäisin.[57]
Espoo sijaitsee 60. pohjoisenleveyspiirin tuntumassa, joten päivän pituus vaihtelee tuntuvasti.Kesäpäivänseisauksessa se on noin 19 tuntia jatalvipäivänseisauksessa noin kuusi tuntia. Auringon kulma kesällä on korkeimmillaan 53,4° ja talvella vastaavasti 6,6°. Espoo on pohjoisimpia paikkoja, jossa onnauttista hämärää myös kesäpäivänseisauksen aikaan, eli aurinko on yön pimeimpänä hetkenä vähintään kuusi astettataivaanrannan alapuolella.[58] Varsinaista pimeää ei tuolloin ole. Talvipäivänseisauksen aikaan valoisa hetki jää puolestaan lyhyeksi, varsinkin kun aurinkotunteja on marras–tammikuussa niukalti.[58]
Rakennusten langettamat varjot ovat kesäisinkin pitkiä. Lyhimmillään ne ovat kesäpäivänseisauksessa keskipäivällä noin 75 % rakennuksen korkeudesta. EsimerkiksiNiittyhuipun varjon pituus on tuolloin noin 63 metriä. Talvipäivänseisauksessa keskipäivällä varjon pituus on peräti 8,8 kertaa rakennuksen korkeus. EsimerkiksiTapiolan keskustornin varjo on tuolloin noin 430 metriä pitkä.[59]
Espoon virallinen aika määritellään 30. itäisenpituuspiirin mukaan. Kaupunki sijaitsee yli viisi pituusastetta siitä länteen, joten solaarinenkeskipäivä on yli 20 minuuttia myöhemmin kuin 30. pituuspiirillä.
Espoo kuuluu kasvienmenestymisvyöhykkeeseen 1b. Terminenkasvukausi kestää keskimäärin hieman yli puoli vuotta. Kasvukausi alkaa yleensä huhtikuussa ja päättyy lokakuussa. Toisinaan se jatkuu marraskuun alkupuolelle. Termisen kasvukaudentehoisan lämpötilan summa on yli 1 400 °Cvrk, ja vuosittaiset vaihtelut ovat suuria.[60]
Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8 000 vuotta.Kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan muun muassa Nuuksiosta, Peringistä[65] jaBosmalmilta.[66][67]Varhaismetallikauden asuinpaikkalöytöjä on puolestaan tehtyMikkelästä[68] jaesiroomalaiselle rautakaudelle ajoitetusta Morbystä, joista jälkimmäinen on karjatalouden tutkimuksen kannalta merkittävä kohde.[69] Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisistamuinaispuvuista, ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuinMikkelin seudulla.[70] Paikannimistöön on jäänyt jälkiä seudun varhaisesta asutuksesta. EsimerkiksiSoukan alkuperäinen nimi on ollutSoukko.[71] Suurin osa Espoon alkuperäisistä kylistä on ollut paikannimien valossahämäläisten perustamia.Suomenojan seudulla on ollut siitepölyanalyysin perusteella maata viljelevää asutusta 1000-luvun alussa[72] ja viimeistään 1100-luvulla hämäläistaloja oli Kaukjärven eli nykyisenPitkäjärven rannallaKauklahdessa,Karvasmäellä,Bembölessä, Haapalahdessa ja Finnevikissä.[73]
RuotsalaistenUudenmaan kolonisaation seurauksena myös Espooseen siirtyi 1200-luvulta lähtien väestöä Ruotsista. Ensimmäiset ruotsalaiset tulivat alueelle todennäköisesti nykyisenKirkkonummen kautta ensiksi Esbobyn tienoille, josta he jatkoivat koilliseen Kauklahteen,Bemböleen jaVanhakartanoon. Myöhemmässä vaiheessa siirtolaisia saattoi tulla Espooseen myös suoraan Ruotsista, todennäköisestiSveanmaalta. Espoon ruotsinkielinen nimistö on tältä ajalta. Siirtolaiset ruotsalaistivat hämäläisten suomenkieliset nimet; esimerkiksiKaukalahti muuttui Köklaxiksi jaKarvasmäki Karvasbackaksi. Nykyiset suomenkieliset nimet saattoivat tässä prosessissa myös muuttua alkuperäisistä. Esimerkiksi paikannimiVälli muuttui siirtolaisten suussa ruotsinkieliseen muotoonVällskog, josta paikan nykyinen suomenkielinen nimiVelskola juontaa juurensa.[73] Ruotsalaisten siirtolaisuus oli kaikkiaan niin voimakasta, että alue ruotsalaistui sen pohjoisinta osaa, sekä mahdollisesti Haapalahti-Mäkkylän seutua lukuun ottamatta kokonaan.[72]
Espoosta tuli omaseurakuntansa 1400-luvulla. Se oli aiemmin ollut Kirkkonummen seurakunnan alainenkappeliseurakunta.[14] Kirkosta erillinen kunnallishallinto perustettiin 1868.Espoon tuomiokirkko sijaitsee Espoonjoen varrella, ja sen vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskinHelsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi.Espoon keskus on kasvanut kirkon ja lähellä sitä sijaitsevanrautatieaseman ympärille.
Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaanmaalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä.Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla. Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennentoista maailmansotaa olirantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kutenLeppävaara jaKilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunutKauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisenLänsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkinWestendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaastirintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kunAsuntosäätiö alkoi rakentaaTapiolaa ja samaan aikaan viereiseenOtaniemeen alettiin rakentaaTeknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta.
Espoon ja Kirkkonummen rajalla olevaEspoonlahti oli vuosina 1944–1956 myösNeuvostoliiton hallussa olleenPorkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevastaKauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin. Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin luukuilla ulkopuolelta läpiajon ajaksi.
1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeksi kunnaksi. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaarankauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan pitäjä kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 jakaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus,Espoon keskus rakennettiin 1970-luvullaEspoon rautatieaseman ja Espoon vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi. Espoon väkiluku ylitti 300 000:n rajan kesällä 2022.[74]
Espoolainen kulttuurimaisema alkoi muotoutua jokilaaksoihin ja maankohoamisen paljastamille lahdenperukoille raivatuista viljelyksistä. Laajimmat viljelysaukeat olivat jo 1700-luvun puolivälissä laaditussa pitäjänkartassa pääosin samassa muodossa kuin 1900-luvun lopulla. Tiiviitä, pieniä rakennusryhmiä alkoi kehittyä viljelysten reunoille, paikoitellen myös niiden keskellä kohonneille kukkuloille. Bodominjärven pohjoispuolella levittäytyy laaja Snettansin jaRöylän maisemakokonaisuus, jonka eteläosassa sijaitseeBackbyn kartano.Espoon kartanon länsipuolella on merkittävä maisemakokonaisuus,[75] joka ulottuu Kirkkonummen puolelle. Pohjois-EspoossaVelskolan kartanon ympärillä levittäytyy laaja viljelysmaisema.[76]
Espoon keskuksen koillispuolella on laajahko Bembölen–Karvasmäen kulttuurimaisemakokonaisuus ja eteläpuolellaSöderskogin selkeärajainen maisemakokonaisuus.[77][78]Pitkäjärven rannoilla itäisessa Espoossa on varsin hyvin säilynyt Gammelgårdin kylämaisema.[79]
Historiallisesti arvokkaimman maisemakokonaisuuden muodostaa Espoonjokilaakso tuomiokirkon kohdalla. Jyrkkärinteinen laakso lienee raivattu viljelyskäyttöön jo muinoin. Kokonaisuuteen kuuluu kirkon ohella lukuisia kulttuurihistoriallisesti huomattavia rakennuksia.[80]
Tavanomainen espoolainen maatalouskylä oli pieni: kaksi tai kolme taloa epäsymmetrisenä rykelmänä kyläkukkulalla. Gammelgårdin kylä oli huomattava poikkeus: siellä oli vuonna 1540 kolmetoistakantataloa. Pienen taloluvun seurauksenaisojako 1700-luvun jälkipuoliskolla ei juuri vaikuttanut Espoon perinteiseen kulttuurimaisemaan. Espoolainen rakennustapa säilyi pitkään vanhoillisena: matalaparitupatyylinen asuinrakennus oli yleinen aina 1800-luvun loppupuolelle.Elokuun 1890 hirmumyrsky toi muutoksen, kun tuhansista kaatuneistatukkipuista rakennettiin aikakauden tyylisuunnan mukaisia taloja.[75]
Kartanoita alkoi syntyä, kun yksi kylän taloista kasvoi muita suuremmaksi ja kehittyi ratsutilaksi, joka viimein päätyi säätyläisomistukseen. Lähes jokainen Espoon kartanoista sijaitsee siten vanhan talonpoikaiskylän paikalla.Espoon kartano perustettiinuuden ajan taitteessa, mutta valtaosa Espoon kartanoista on muodostunut ilman virallista perustamista 1700-luvun loppupuoliskolla. Suomenlinnan upseerit ostivat maatiloja Helsingin läheltä, jolloin syntyi niin sanottuja upseerikartanoita, kutenBodom,Hovgård jaTräskända. Kartanoiden päärakennusten myöhäiskaroliininen ulkoasu on säilynyt parhaiten Bodomissa ja Backbyssa.Albergan jaKilon kartanot edustavat 1800-luvun lopun tyyli-ihanteita, Träskända edustaa parhaiten 1900-luvun alkua.[75]
Kartanoiden omistajat myivät maitaan kunnalle ja rakennusliikkeille 1900-luvulla. Etelä-Espoon kartanot ovat jääneet suurelta osin asutuksen ja tiestön alle.Olarin alueella sijaitsi keskiaikainenGräsan kartano, joka oli Espoon ainoa niin kutsuttu vanharälssi. Gräsaa pidetään malliesimerkkinä kulttuurimaiseman nopeasta ja perinpohjaisesta muutoksesta.[81]Hagalundin jaMatinkylän kartanoista on säilynyt päärakennus,Frisansin jaFinnon kartanoista ei ole jäljellä juuri mitään.[82][83][84]Soukanpohja on Etelä-Espoon ainoa yhtenäisenä rakennusryhmänä säilynyt kartano. Se muodostaa myös suppean maatalousmaisemakokonaisuuden 1900-luvun lopulla syntyneen uudisasutuksen keskellä.[85]
Tiestön vaikutus espoolaiseen kulttuurimaisemaan on eittämätön.Kuninkaantien varteen kasvoi kyliä ja tie toi mukanaan kulttuurivaikutteita. Maaseutumaisen Espoon maisemat alkoivat muuttua hiljalleen 1800-luvun lopussa, kun rannikolle alkoi kehittyä huvila-asutusta säännöllisenhöyrylaivaliikenteen myötä. Vasikkasaaressa sijaitsee hyvin säilynyt kesähuvilamiljöö 1900-luvun alusta. Monet villoista tunnetaan erityisesti kuuluisan arkkitehtinsa tai rakennuttajansa ansiosta, kutenLars Sonckin suunnittelemaVilla Carlstedt.[75]
Kiloon ja Leppävaaraan muodostui niin ikään laaja huvila-asutus. Kaakkois-Espooseen kohosi 1890-luvullaKarhusaaren huvila ja KaitaaseenVilla Rulludd.[86] Suvisaariston huvila-asutus alkoi 1860-luvullaTallholmin saarelta, sitä ennen alueella oli ollut lähinnä kalastajayhdyskuntia.[87] Rakennustaiteellisesti Espoon huviloista arvokkain onVilla Miniato Soukassa.[88]
Pasila–Karjaa-rautatien valmistuminen 1903 muutti merkittävästi Espoon kulttuurimaisemaa. Asemapaikkojen läheisyyteen alkoi nousta teollisuuslaitoksia, jotka toivat mukanaan työväen asuinalueita. Rautatien varteen nousivat myös ensimmäiset esikaupunkitaajamat:keuhkotauti oli 1900-luvun alussa suomalaisten yleinen kuolinsyy, ja Espoon kuivat ja valoisat rinteet mäntyineen nähtiin oivallisina taudin ehkäisemiseksi ja parantamiseksi. Espoota pidettiin terveellisenä vaihtoehtona Helsingille, mutta idästä tullut uudisasutus oli sangen moninaista ja uudet asuinalueet poikkesivat toisistaan suuresti. Kauniaisiin rakennettiin suurta ja näyttävää, Leppävaaraan vaatimattomampaa.[89]
Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin onSuur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.
Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettukaupunginosiin, joita on 56.[91] Tilastoinnissa on myös kohta ”muut”, johon oli laskettu 5 553 henkeä vuodenvaihteessa 2025. Vuodenvaihteesta 2011 vuodenvaihteeseen 2025 Espoon väkimäärä lisääntyi noin 29 prosenttia. Seuraavien suuralueiden osuus Espoon väkiluvusta nousi:Suur-Kauklahden väkiluku kasvoi noin 87 prosenttia.Suur-Matinkylä kasvoi noin 41 prosenttia.Suur-Tapiola kasvoi noin 32 prosenttia jaSuur-Leppävaara noin 30 prosenttia. Seuraavien suuralueiden osuus puolestaan laski:Suur-Espoonlahti kasvoi noin 22 prosenttia jaVanha-Espoo noin 18 prosenttia.Pohjois-Espoo kasvoi noin 10 prosenttia.[90][92]
Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla ”02”, kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa. Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (pois lukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Numeroinnissa pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.
Kuntauudistuksen yhteydessä on esitetty ajatuksia että Espoo tulisi liittää yhteen muun pääkaupunkiseudun, sekä joidenkin kehyskuntien kanssa[93], Espoon kaupunginvaltuusto on kuitenkin ollut toistaiseksi vahvasti tätä vastaan.[94]
Kunnanjohtajan virka tuli maalaiskuntiin vuoden 1948kunnallislain myötä, mutta Espoossa se täytettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1962, vuotta ennen kauppalaksi tuloa. Sitä ennen kunnanjohtajan tehtäviä hoiti kunnanvaltuuston puheenjohtaja.[96]
Rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyviä rakenteellisenkorruption esimerkkejä Espoossa ovat muun muassahyvä veli -verkostot. OikeuskansleriKai Kortteen mukaan Espoossa oli yleistä 1970-luvulla kaavoittaa arvokkaita tontteja rakennusliikkeiden toivomusten mukaan. Vuonna 1997Espoon käräjäoikeus tuomitsi virkamiehen ja projekti-insinöörin lahjuksen ottamisesta liittyenPuolarmaarin työmaa-alueeseen vuosina 1990–1992 ja samaan aikaan rakennusurakoitsijan laskuun tehtyihin ulkomaanmatkoihin. Vuonna 2013 Espoon teknisen toimen johtaja tuomittiin sakkoihin lahjusrikkomuksesta.[99] Espoon kaupungin tilapalveluissa työskennellyt asiantuntija vaati ja sai vuosina 2018–2020 lahjuksia yrittäjältä, jolle hän ohjasi tilattavia urakoita.[100]
Espoo on asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin kunta. Espoon asukasluku oli vuoden 2024 lopussa 320 931 asukasta, mikä on noin viidesosaUudenmaan maakunnan asukasluvusta. Espoon väkiluku on kasvanut tasaisesti 1950-luvulta lähtien.
Espoon väestöllinenhuoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 50,7 prosenttia, mikä on noin 0,4 prosenttiyksikköä matalampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Espoon väestöstä on 18,4 prosenttia. Työikäisiä Espoossa on 60,7 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 20,9 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Espoossa oli vuonna 2021 yhteensä 59 610 eli 20,1 prosenttia kaupungin asukkaista.[101]
Espoon väkiluku vuodesta 1901 vuoteen 2007 sekä ennuste vuoteen 2030.
Espoon väkiluku kasvaa sekä muuttovoiton että luonnollisen väestönkasvun johdosta. Kuntien välinen nettomuutto on ollut joinakin vuosina negatiivista,maahanmuutto puolestaan oli lievästi negatiivinen viimeksi vuonna 2000 (vuoden 2021 tilanteessa). Kokonaisnettomuutto on ollut joka vuosi voitollista, useina vuosina muuttovoitto on ollut yli prosentin väkiluvusta. Paljasjalkainen espoolaisuus lisääntyy. 2020-luvun alussa lähes seitsemän prosenttia Suomen syntyneistä tilastoitiin Espoossa.[102]
Kuntien välinenmuuttoliike tapahtuu suurimmalta osin Espoon ja sen naapurikuntien välillä. Muuttoliike Espoon ja Kauniaisten välillä on vilkkaampaa kuin muuttoliike Espoon ja useimpien maakuntien välillä.[103]
Vuodesta 1990 (kunkin vuoden viimeisen vuorokauden virallinen väkiluku):[104]
Vuosi
Väkiluku
Väestönmuutos
Osuus Suomen väestöstä
1990
172 629
+12,8 %
3,5 %
1995
191 247
+10,8 %
3,7 %
2000
213 271
+11,5 %
4,1 %
2005
231 704
+8,6 %
4,4 %
2010
247 970
+7,0 %
4,6 %
2015
269 802
+8,8 %
4,9 %
2020
292 796
+8,5 %
5,3 %
2024
320 931
+9,6 %
5,7 %
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Kyseessä on kunkin vuoden viimeisen vuorokauden virallinen väkiluku. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2020 lopussa Espoossa oli 292 796 asukasta, joista 287 089 asuitaajamissa, 1 375 haja-asutusalueilla ja 4 332:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Espoon taajama-aste on 99,5 %.[107] Espoon taajamaväestö jakaantuu neljän eri taajaman kesken:[108]
Kaupunginkeskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Espoon keskuspaikka Espoon keskus, Leppävaara ja muut aluekeskukset eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.[109] Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 286 172 asukasta, ja sen pinta-ala on 682,98 neliökilometriä.[110] Klaukkalan taajama sijoittuu pääosin Nurmijärven kunnan alueelle. Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella.[109]
Espoon suosituin asumismuoto onkerrostalo, jossa asuu valtaosa kaupungin asuntokunnista (63,6 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto onomakotitalo, jossa asuu noin 23,7 prosenttia asuntokunnista.Rivitaloissa asuu noin 12,7 prosenttia asuntokunnista.[111]
Yksinasuvien osuus Espoon asuntokunnista on 40,7 prosenttia eli noin 59 900 asuntokuntaa. Kahdestaan asuvien osuus on 30,4 prosenttia eli noin 44 700 asuntokuntaa. Kolmen asukkaan asuntokuntia on 12,6 prosenttia eli noin 18 600, 4–6 asukkaan asuntokuntia 15,8 prosenttia eli noin 23 200 ja seitsemän tai useamman asukkaan asuntokuntia 0,5 prosenttia eli noin 740.[111]
31. joulukuuta 2024 espoolaisista puhui äidinkielenäänsuomea noin 220 500 asukasta jaruotsia noin 20 200 asukasta.Saamea puhui äidinkielenään kolmetoista asukasta. Vieraskielisiä asukkaita oli noin 80 200 eli noin 25 prosenttia väestöstä. Heidän väestöosuutensa oli pienempi kuin Vantaalla, mutta suurempi kuin Helsingissä.[112] Vieraskielisten määrä nousee ennusteen mukaan 30 prosenttiin kaupungin asukkaista vuoteen 2030 mennessä ja vuonna 2027 lähes joka toisen (43,3 %) 35–64-vuotiaan espoolaisen ennustetaan olevan vieraskielinen.[113]
Ruotsinkielisten osuus väheni erityisesti 1950-luvulla: vuonna 1950 heitä oli 43,1 prosenttia väestöstä (noin 10 800 henkeä[114]) ja vuonna 1960 puolestaan 23,5 prosenttia (noin 13 300 henkeä[115]). Tähän vaikutti ennen kaikkea suomenkielisten voimakkaasti positiivinen muuttotase.
Ruotsinkielisten määrä kasvoi hitaasti 2010-luvun taitteeseen saakka, jolloin heitä oli noin 20 300. Heidän osuutensa kuitenkin väheni vuodesta toiseen. Vuonna 1996 se laski alle kymmenen prosentin. 2020-luvulle tultaessa ruotsinkielisiä oli seitsemisen prosenttia Espoon väestöstä. Absoluuttisin luvuin Espoo oli Helsingin jälkeen Suomen ruotsinkielisin kunta ennenRaaseporia,Vaasaa,Porvoota jaMustasaarta.[112]
Suomenkielisten määrän kasvu on jatkunut, ja se ylitti 200 000:n rajan vuonna 2007. Heidän osuutensa lisääntyi aiemmin ruotsinkielisten kustannuksella, mutta kääntyi hienoiseen laskuun 1990-luvulla, kun vieraskielisten osuus alkoi kasvaa. Selvään laskuun suomenkielisten osuus kääntyi 2000-luvulla. Vuonna 1999 suomenkielisiä oli noin 88 prosenttia, ja vuonna 2024 noin 69 prosenttia.[112]
Vieraskielisten määrä on kasvanut voimakkaasti: vuonna 1999 heitä oli noin neljä prosenttia, ja vuonna 2024 noin 25 prosenttia. Vieraskielisen väestön määrän kasvu oli 2010-luvulla hitaampaa kuin 2000-luvulla. Espoon vieraskieliset ovat kymmeniin kieliin jakautuva heterogeeninen ryhmä, suurin on venäjää puhuvat, joita oli vuonna 2021 noin kolme prosenttia väestöstä. Vieraskielisten väestöosuus oli Espoossa Uudenmaan keskiarvoa korkeampi.[112]
Espoossa asui vuoden 2023 lopussa 49 245 ulkomaan kansalaista, mikä on 15,7 prosenttia kaupungin väestöstä. Suurin yksittäinen väestöryhmä onvirolaiset, joita asuu Espoossa 6 286 henkeä. Seuraavaksi suurimmat väestöryhmät ovatvenäläiset (4 158) jaintialaiset (4 387).[117]
Vuoden 2024 lopussa espoolaisista 48,7 prosenttia kuuluievankelis-luterilaiseen kirkkoon, 3,9 prosenttia kuului muihin uskontokuntiin ja 47,4 prosenttia ei kuulunut mihinkään uskontokuntaan.[118]
Talousalueena Espoo kuuluuHelsingin seutukuntaan, jonka alueellinenbruttokansantuote oli 60 189 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa suurempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa kuudenneksi suurin.[129]
Espoossa oli vuonna 2022 yhteensä 135 386 työpaikkaa ja kaupungissa asui 146 707 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 47,7 prosenttia. Espoon työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 81,0 prosenttia, jalostuksen 17,3 prosenttia ja alkutuotannon 0,1 prosenttia.[128]
Espoontyöpaikkaomavaraisuus on 108,1 prosenttia.lähde? Työikäistentyöllisyysaste oli 76,7 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 8,1 prosenttia. Taloudellisenhuoltosuhteen mittarilla Espoossa on 108,1 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.[128]
Kuntien ja yrittäjien yhteistyötä sekä kuntakohtaista elinkeinopolitiikkaa mittaavassa kuntabarometrissä Espoo on sijoittunut vuosina 2020–2024 suurten kuntien joukossa alimpaan neljännekseen sijalle 16. Yrittäjien antama kokonaisarvosana Espoolle on 2,74.[130]
Espoo oliomavaraistaloudessa elävä maaseutuyhteisö vielä 1800-luvun puolivälissä. Teollisuutta oli vain nimeksi, kylät olivat pieniä ja ne sijoittuivat varsin tasaisesti pitäjän eri osiin. Nykyisen Espoon keskuksen tienoilla ja Suuren Rantatien varrella oli jonkinasteista väestönkeskittymää, ja myös Suomenlahden rannalla oli suhteellisen tiheää asutusta. Vuonna 1865 Espoon miehistä noin 90 % sai elantonsa maataloudesta. Käsityöläisiä oli seitsemisenkymmentä ja teollisuudessa työskenteli noin kaksikymmentä henkeä. Espoon naisista useampi kuin joka viides työskentelipiikana.[131]
Espoon 1800-luvun taloushistoriaan kuuluu myös pienimuotoistakaivostoimintaa.Kilon kartanon alueella louhittiinmalmia vuoden 1840 tienoilla, ja toiminta jatkui 1850-luvulle. Malmi oli laadukasta mutta köyhää, lisäksi malmijuonteet olivat katkonaisia. Kilosta louhittu malmimäärä jäi lopulta hyvin vähäiseksi.[132]Albergan säteriratsutilan alueelta löydettiin malmia 1840-luvun alussa. Siellä työskenteli enimmillään seitsemän miestä, mutta louhitun malmin määrä jäi myös Albergassa pieneksi. Kaivostoiminta hiipui hiljalleen ja loppui tyystin 1851.[133]
Espoon lounaisrannikolle Soukan kylään kehittyi 1870-luvulla elinvoimainen puuseppäyhteisö, joka oli aktiivinen aina1930-luvun lamaan saakka. Puusepät erikoistuivat huonekalutuotantoon, mutta tuotantomäärät jäivät pienteolliselle tasolle. Heidän ammattitaitonsa oli erittäin hyvä, ja he saivat Suomen puuseppien keskuudessa leikkimielisen lempinimen "Espoon yliopisto". Soukkaan saapui nuoria puuseppiä vielä 1920-luvulla saamaan oppia vanhoilta taitajilta. Soukan verstaiden tuotanto myytiin helsinkiläisille huonekalukauppiaille, joista merkittävin oliJohn Paischeff.[134]
Espoon pitäjä ei ollut Helsingin kaupungin rajanaapuri 1800-luvulla – välissä oliHelsingin pitäjän maita. Kiihkeää kasvuvaihetta elänyt Helsinki veti espoolaisia puoleensa: lyhyestä etäisyydestä huolimatta matka taittui siinä määrin hitaasti, että muutto Helsinkiin oli lähes välttämätöntä, jos sieltä sai työpaikan.[135]
Helsingin nopea kehitys alkoi heijastua myös kaupungin hallinnollisten rajojen ulkopuolelle. Espoonlahden rannikon tuntumaan syntyi Espoon ensimmäinen teollisuusalue. 1800-luvun loppua kohden alueelle sijoittui kolme tiilitehdasta ja höyrysaha. Espoonlahdensavi sopi hyvin tiilenvalmistukseen, ja tiilet oli helppo kuljettaa vesiteitse Helsinkiin. Muun muassaUspenskin katedraali on rakennettuStensvikin tiilitehtaan tiilistä. Espoon teollisuuden keskukseksi muodostuiMulbyn kylä, jonka väkiluku moninkertaistui. Myös muut lounaisen Espoon kylät kasvoivat teollisuuden myötä.Rantaradan valmistuttua 1900-luvun alussa teollisuutta siirtyi radan varteen, ja rautatie mahdollisti myös työssäkäynnin Espoosta Helsinkiin.[136][137]
Espooseen syntyi myös lasiteollisuutta. Pehr Appelgrén perusti Espoon rautatieaseman lähelle pullolasitehtaan 1912. Toiminta lopetettiin 1922.Kauklahden lasitehdas aloitti 1923, ja seuraavalla vuosikymmenellä se oli Suomen suurin valaistuslasitehdas. Tehdas lopetettiin 1951. Espoon lasiteollisuus ylipäätään hiipui 1950-luvulla.[138]
1930-luvun lopulle tultaessa Espoossa oli kolmisenkymmentä yritystä. Lasi- ja tiiliteollisuuden ohella pitäjässä toimi muun muassa konepajoja, sahoja ja metalliverstaita. Kauklahdessa oli teollista vaatetuotantoa jaViherlaaksossa valmistettiin kelloja. Vuonna 1876 perustettu Bastvikin höyrysaha oli varsin vakavarainen; sen sahalaitteet siirrettiin 1900-luvun puolellaHankoniemelle.[139] Kauppias F. F. Sjöblom perusti Espoon ensimmäisen kauppapuodin Stensvikiin pian sen jälkeen, kun kauppojen perustaminen maaseudulle oli vapautettu 1868. Suomen itsenäistymisen aikoihin Espoossa oli jo noin 40 kauppaliikettä, useimmat niistäsekatavarakauppoja.[140]
Teollisuuden ja palveluelinkeinojen kehittymisestä huolimatta Espoo oli vielä 1920 varsin maatalousvaltainen pitäjä. Noin kaksi kolmasosaa väestöstä sai elantonsa maataloudesta.[141]Ruis jaohra olivat Espoon vuosisataisia pääviljoja. 1900-luvulle tultaessa karjatalouden merkitys lisääntyi, ja samaan aikaankauran viljely yleistyi.[142]
Rakentamisesta ja palveluelinkeinoista muodostui Espoon talouselämän runko 1950-luvulta lähtien, jolloin Espoon nopea väestönkasvu alkoi. 2010-luvulla työpaikkojen lukumäärällä laskettuna keskeisimmät toimialat ovat kauppa, majoitus ja ravitsemistoiminta sekä asiantuntijapalvelut. Informaatio- ja viestintäalan osuus on noin kymmenesosa. Noin kuudennes työpaikoista on teollisuudessa ja rakentamisessa. Julkinen sektori on suuri: lähes neljännes työpaikoista oli julkisella sektorilla 2010-luvun puolivälissä.[143]
Muutos keskiaikaisesta maalaispitäjästä elimelliseksi osaksi Helsingin suurkaupunkialuetta on pudottanut maa- ja metsätalouden osuuden työpaikoista pariin promilleen.[143]
Espoossa sijaitsee useita globaalien yritysten pääkonttoreita ja lukuisia korkean teknologian yrityksiä. Tutkimus- ja kehitystoiminnan keskiössä on Aalto-yliopiston kampusalue Espoon kaakkoisosassa.[144]
Espoon valmistavaa teollisuutta edustaa muun muassa Orion, jolla on tuotanto- ja tutkimustoimintaa Etelä-Espoossa.[153][154] Länsi-Espoossa toimii kosmetiikkaa valmistavaLumene.[155] 2000-luvulla Espooseen on perustettu monia pienpanimoita, kutenFat Lizard Brewing ja Olarin panimo.[156]
Espoon suurimmat kauppakeskukset ovatIso Omena,Sello,Lippulaiva,Entresse jaAinoa. Länsiväylän pohjoisen rinnakkaistien eliMerituulentien, Kuitinmäentien ja Martinsillantien muodostaman yhtenäisen liikenneväylän varrella sijaitsee muun muassa kauppakeskusNiitty, Länsikeskus, retail parkMerituuli jaKauppakeskus Liila sekä useita vapaa-ajan, sisustuksen ja autoalan myymälöitä.Kehä II:n varrella sijaitsee puolestaan 2017 avattu pienehkö Suurpellon ostoskeskus eliSuuris.
Espoon kaupunki tuottaa palvelunsa suurimmalta osin verorahoituksella. Vuonna 2022 kaupungin verotulot eli kunnallisvero, yhteisövero ja kiinteistövero olivat yhteensä noin 1 850 miljoonaa euroa[157],kunnallisveroprosentti on 5,3 % vuonna 2026.[158] Kaupunki on henkilöstömäärältään Espoon suurin työnantaja: se työllisti vuonna 2025 noin 12 000 henkeä.[159]
Espoon talous on ylijäämäinen, mutta ylijäämä ei riitä rahoittamaan kasvavan kaupungin investointeja.[158]
Espoo on allekirjoittanutYhdistyneiden kansakuntien vastuullisen sijoittamisen periaatteet.Rahastoja Espoolla on viisi: peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto, peruspalvelujen kehittämisrahasto, elinkeinojen ja työllisyyden kehittämisrahasto, investointirahasto ja vahinkorahasto.[158]
Espoon erityispiirteenä on, että kaupunki toteuttaa investointihankkeitaan tytäryhtiöidensä kautta.[158]
Espoolaisten tulotaso ylittää pääkaupunkiseudun ja etenkin muun Suomen keskiarvot. Valtionveronalaisia tuloja espoolaisilla oli vuonna 2015 noin 40 % enemmän kuin suomalaisilla keskimäärin. Työttömyys on korkea, mutta kuitenkin Suomen keskiarvoa matalampi.[160]Espoon suurituloisimmat alueet, kutenWestend jaHaukilahti sijaitsevat pääosin rannikolla. Edellä mainitut kaupunginosat kuuluvatTapiolan suuralueeseen, jonka tulotaso on huomattavasti Espoon keskiarvoa korkeampi.Matinkylän jaEspoonlahden suuralueiden tulotaso on lähellä Espoon keskiarvoa.Leppävaaran ja etenkinVanhan-Espoon suuralueilla tulotaso on keskiarvoa matalampi.[161]
Espoo ei ole suuralueittain erityisen segregoitunut, vaan tuloerot suuralueiden sisällä ovat huomattavasti suuremmat kuin suuralueiden välillä. Pienituloisilla osa-alueilla keskitulo vastaa lähinnä Helsingin keskitasoa. Eräillä osa-alueilla, kuten Kivenlahdessa jaSuvelassa, se jää jopa Vantaan keskiarvon alapuolelle. Pientalovaltaiset alueet ovat tyypillisesti kerrostaloalueita suurituloisempia.[161]
Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaamoottoritietä:Länsiväylä, joka on osa Helsingin jaKarjaan välistäkantatietä 51, sekäTurkuun johtavavaltatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsaKehä I jaKehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin LänsiväylältäTuruntielle johtavaKehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkeeseututie 120, joka on osavaltatie 2:n vanhaa reittiä.
Helsinki–Turku-kaukojunat pysähtyivät aiemmin Espoon keskuksessa. Syksystä 2015 alkaen ne alkoivat pysähtyä Espoon keskuksen sijaan Leppävaarassa.[163]
Espoon sisäistä joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Etelä-Espoon linjat kulkevat Matinkylän metroasemalle ja ruuhka-aikoina suoraanKampin keskukseen. Lisäksi on Tapiolaan kulkevia sisäisiä linjoja. Keski- ja Pohjois-Espoon bussilinjat kulkevat puolestaanTöölön kauttaElielinaukiolle. Kaikki Espoon bussilinjat muutettiin kolminumeroisiksi 2010-luvulla. Numerolla yksi alkavat linjat liikennöivät pääosin Espoon eteläosassa ja numerolla kaksi alkavat puolestaan Espoon keski- ja pohjoisosassa. Etelä- ja Keski-Espoon väliä kulkevat bussilinjat alkavat numerolla viisi. Jokerilinja 550 kulkee Westendin jaItäkeskuksen väliä Helsingin kantakaupungin pohjoispuolitse.
Helsingin metrolla on taulukossa mainitut yksitoista asemaa Espoossa. Kaikki Espoon asemat on rakennettu maan alle. Metron läntisen jatkeen eliLänsimetron ensimmäinen vaihe avattiin liikenteelle vuonna 2017 ja toinen vaihe vuonna 2022[165].
&-teatteri sijaitsee Tapiolassa. Revontulentiellä sijaitsevan omien tuotantojen näyttämön Revontulihallin lisäksi suomalaisia ja ulkomaisia vierailuesityksiä nähdään Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa.
Espoon alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Suomen kielessä Espoo kuuluu Länsi-Uudenmaan murteen eteläiseen alueeseen, joka kuuluulounaisten välimurteiden itäryhmään.[169] Espoon ruotsinkielinen murre luetaanuudenmaanruotsin ryhmän keski-uusimaalaisiin murteisiin.[170]
Vuodesta 1992 lähtien Espoon kaupunki on järjestänyt elokuun viimeisenä lauantainaEspoo-päivää, joka jatkaa espoolaisten kyläjuhlien perinnettä. Espoo-päivän ajankohta perustuuEspoon kartanon perustamispäivään.[171]Ruotsalaisuuden päivää on vietetty Espoossa vuodesta 1917 lähtien. Juhlapaikkana toimii perinteisesti seurantalo Carlberg.[172]
Ruotsinkielisetbemböleläistarinat ovat suomenruotsalainen vastinehölmöläistarinoille. Bemböleläistarinat ovat saaneet alkunsa 1800-luvun lopulla ja tarinoita julkaistiin vuonna 1887. Laajin kokoelma sisältyy vuonna 1917 aloitettuun sarjaanFinlands svenska folkdiktning.[173] Espoon perinneseura ja Esbo hembygdsförening ovat julkaisseet useita Espoon kulttuuriperintöä ja paikallishistoriaa käsitteleviä kirjoja.[174][175]
Espoonkansallispuku on suunniteltu vuonna 1909 ja malli on viimeistelty 1920-luvulla Bragen pukuosastolla. Espoon kansallispuvun värityksessä korostuu sininen väritys. Puvussa ei ole lainkaan punaista, sillä punaisen värin katsottiin yhdistyvän suomalaiseen maaseutuun. Espoo kun oli ruotsalaisenemmistöinen kunta pitkälle 1900-luvulle saakka. Raidallinen hame, liivi ja miesten liivi perustuuOllas Mandan jaHanna Hirnin suuunnitelmaan. Hameessa ja liivissä käytetään sinisellä pohjalla valkoisia, mustia, vihreitä ja keltaisia raitoja. Miesten liivissä raidat ovat puolta kapeammat kuin hameessa. Esiliinan on oltava valkoista pellavaa tai valkoista puuvillaa. Olkaliina on valkoista puuvillaa sinisillä raidoilla. Miesten puku noudattaa Karl ja Emil Hindbergin kuvausta.[176][177]
Suuria suomalaisia ja kansainvälisiä esiintyviä esitteleviä rock- ja pop-festivaaleja Espoossa ovat muun muassa Vermon tapahtumapuistossa vuodesta 2023 järjestettyWeekend Festival[185], vuodesta 2022 järjestyt Tapiola FestivaaliTapiola Golfin alueella ja Espoon Viinijuhlat Haukilahden rannassa.[186][187]Kivenlahti Rock -tapahtumaa järjestettiin Espoossa vuosina 1991–2001 sekä 2005–2015.[188] LisäksiEspoo Metro Areenalla on järjestetty useita isoja konsertteja.[189]
Espoon klassisen musiikin tarjonnasta vastaaTapiola Sinfonietta, joka pitää konserttejaEspoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa sekä LeppävaaranSellosalissa.[190]Urkuyö ja aaria on Suomen vanhimpia klassisen musiikin tapahtumia. Tapahtuma järjestetään kesätorstaisinEspoon tuomiokirkossa.[191] Vanhan musiikin tapahtumia ovat myös Espoon barokkipäivät, joita on järjestetty eri puolilla Espoota vuodesta 2019 lähtien.[192][193] Espoossa järjestetään myös joka toinen vuosi kansainvälinen pianomusiikkia esittelevä PianoEspoo-festivaali sekä joka toinen vuosi vokaalimusiikkia esittelevä VocalEspoo-festivaali. Espoolaista pelimannimusiikkia esitelläänJuuriJuhla-RotFest-tapahtumassa. Suomen suurimpiin jazz-festivaaleihin kuuluvaApril Jazz on järjestetty Espoossa vuodesta 1987 alkaen.[194]Espoon seurakuntien kirkoissa ja kappeleilla järjestetään konsertteja ja konserttisarjoja sekä yhteislaulutilaisuuksia ympäri vuoden.[195]
Leppävaaran urheilupuisto.Tapiolan uimahallin kahluuallas kesällä 2001. Taustalla oikeallaEspoon kulttuurikeskus ja vasemmalla Tapiolan keskustorni.Espoo Metro Areena (aiemmin Barona Areena ja Länsi-Auto Areena) on Tapiolan urheilupuistossa sijaitseva urheilu- ja viihdehalli.
Ikkala, Marja-Leena: Kylästä lähiöön (Espoo-sarja). Espoon kaupunki, 1989. ISBN 951-857-124-4
Härö, Erkki: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisemat : Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. 2., tarkistettu painos. Helsinki: Espoon kaupunginmuseo/Esbo stadsmuseum, 1991. ISBN 951-857-182-1
Paikkala, Sirkka (toim.): Järvi-Espoo: Vesistönimet, luontoa, historiaa ja tulevaisuutta. Espoon kaupunkisuunnitteluviraston nimistöyksikkö, 1992. ISBN 951-857-201-1
Ahola, Joel: Nuuksio : retkeilyopas & kartta. Helsinki: Retkeilymedia Ahola ja Affecto Oy, 2008. ISBN 978-951-593-200-6
Aia, Katrin; Merikoski, Pirkko-Liisa: Kotinurkilta kallioille. Espoon kaupunkitekniikan keskus ja Espoon ympäristökeskus, 2017. ISBN 978-951-857-521-7
↑Hiironniemi, Kalevi & Pajakoski, Johanna: Kuin pieni Suomi : Espoon luontoa mereltä erämaahan, s. 10. Espoo: Espoon kaupunki, 2008. ISBN 978-951-857-514-9
↑Verkostotespoo.fi. Espoon kaupunki. Arkistoitu 17.12.2018. Viitattu 17.12.2018.
↑abHenrik Vuornoksen tviitti 28.2.2022Twitter. ”Espoo on tänään kaupunginjohtajan päätöksellä päättänyt jäädyttää kaiken yhteistyön venäläisten ystävyyskaupunkien Hatsinan ja Sotšin kanssa.” Viitattu 28.2.2022.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
