
Ernest von Koerber (6. marraskuuta1850Trento,Italia –5. maaliskuuta1919Baden)[1] oli itävaltalainen valtiomies, joka toimiItävallan pääministerinä vuosina 1900–1904 ja 1916.
Koerber aloitti uransa virkamiehenä Itävallan kauppaministeriössä vuodesta 1874 ja kohosi 1893 osastopäälliköksi. Hänet nimitettiin 1895 valtionrautateiden päälliköksi,ja hän järjesti uudelleen maan rautatiehallinnon. Koerber toimi kauppaministerinäGautsch von Frankenthurnin hallituksessa 1897–1898 ja sisäministerinä lyhyen aikaa syksyllä 1899.[2] Hänet nimitettiin 18. tammikuuta 1900 Itävallan pääministeriksi maan kärsittyä pitkään lyhytikäisistä hallituksista. Koerber kokosi hallituksensa pääasiassa virkamiehistä ja keskittyi taloudellisiin ja hallinnollisiin uudistuksiin vältellen poliittisia kiistakysymyksiä.[3] Hänen hallituksensa ei saanut tuekseen parlamentin enemmistöä, joten se joutui hallitsemaan poikkeussäädösten turvin. Koerber tuli kuitenkin suosituksi ja sai toteutetuksi suuren talouden uudistusohjelman, joka suosi kauppaa ja teollisuutta.[1] Ohjelmalle saatiin neuvotelluksi myös parlamentin tuki. Lisäksi Koerberin hallitus lisäsi lehdistönvapautta. Samaan aikaan kansallisuusryhmien väliset ristiriidat kuitenkin pahenivat.[3] Tšekkien ja saksankielisten väliset kiistatBöömissä johtivat viimein Koerberin hallituksen kaatumiseen vuonna 1904. Koerber toimi vieläensimmäisen maailmansodan aikanaItävalta-Unkarin valtiovarainministerinä ja toistamiseen Itävallan pääministerinä lokakuusta joulukuuhun 1916.[1]