Ermanarik (myösErmanaric,Ermanaricus taiHermanarik; k. noin376) oligootteihin kuuluneidengreuthungien kuningas vuoden375 aikoihin. Greuthungien valtakunta sijaitsi jossain nykyisenUkrainan alueella. On epäselvää, kuinka laaja alue lopulta oli, mutta luultavasti se ulottuiPripetin soilta eteläänDonin jaDniestrin välillä.[1][2] Greuthungit esitetään usein samana kansana kuin myöhemmätostrogootit.[2]
Roomalainen historioitsijaAmmianus Marcellinus mainitsee Ermanarikin teoksessaanRes gestae. Ammianuksen mukaan Ermanarik oli sotaisa kuningas, joka teki lopulta itsemurhan, kunalaanit jahunnit valloittivat hänen hallitsemansa alueet 370-luvulla. Ermanarikin kuoleman jälkeen uudeksi kuninkaaksi valittiinVithimiris.[3]
Ermanarikista tuli jo varhain suosittu hahmo kansantarinoissa. HistorioitsijaJordanesin mukaan Ermanarik olisi teloittanut naisen nimeltä Sunilda antamalla kahden villihevosen repiä hänet kahtia. Julman rangaistuksen syynä oli se, että naisen aviomies oli pettänyt Ermanarikin. Sunildan kuoleman jälkeen tämän veljet Sarus ja Ammius haavoittivat Ermanarikia vakavasti. Legendan eri muunnelmat vaikuttivat voimakkaasti keskiaikaiseen germaaniseen ja myös Englannin ja Skandinavian kirjallisuuteen. Ermanarikin nimi esiintyy monessa eri muodossa eri kirjoittajilla ja eri kielillä. Ammianus Marcellinus kutsuu häntäErmenrichukseksi, JordanesHermanaricukseksi, norjalaiset kirjoittajatJörmunrekriksi ja anglosaksitEormenriciksi.[1]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
