Ericus Johannis Schroderus (viimeistään1609Uppsala –14. tammikuuta1639Tukholma)[1] oli ruotsalainenleksikografi. Hänen vuonna 1637 julkaisemansa nelikielinen sanakirjaLexicon Latino-Scondicum oli ensimmäinensuomen kieltä sisältänyt sanakirja.[2]
Schroderus oli luultavasti uppsalalaisen porvarin poika ja hän opiskeli lääketiedettäUppsalan yliopistossa vuosina 1625–1635. Pian maisteriksi valmistumisensa jälkeen hänet lähetettiin marraskuussa 1635Ouluun hankkimaan kuninkaalliselle kanslialle tietojaJohannes Messeniuksen historiateoksestaScondia illustrata. KuningatarKristiinan holhoojahallitus halusi tietää kiistanalaisen teoksen sisällön ennen julkaisuluvan antamista. Schroderus asui Messeniuksen luona tammikuusta marraskuuhun 1636, jolloin Messenius kuoli, ja palasi sen jälkeen Tukholmaan jättämään raporttinsa.[1]
Schroderus kuoli tapaturmaisesti tammikuussa 1639 pudottuaan TukholmassaNorrström-virtaan, jossa myllyn vesiratas ruhjoi hänet kuoliaaksi.[1]
Schroderus valmisteli jo Uppsalassalatina-ruotsi-sanakirjaa. Hän lisäsi siihen mukaan latinankielisten sanojen käännökset myös suomeksi, koska tajusi Oulussa asuessaan ettei yhtään suomen kielen sanakirjaa ollut vielä olemassa, jasaksaksi, mahdollisesti saksalaisen kirjanpainajan toiveesta.[1] Schroderus ei osannut suomea, mutta Oulun kappalainenMarcus Pauli Björneburgensis (Sadelerus) antoi hänelle suomenkieliset sanavastineet noin 2 400 sanaan.[2] Vuonna 1637 julkaistuLexicon Latino-Scondicum oli Schroderuksen töistä ainoa hänen elinaikanaan ilmestynyt.[1] Teoksesta otettiin näköispainos 1941.[2]
Kuollessaan Schroderus jätti jälkeensä käsikirjoituksen myös toiseen suureen nelikieliseen sanakirjaanDictionarium quadrilingue, joka sisälsi käännöksiä ruotsin kielen sanoista saksaksi, latinaksi jakreikaksi. Käsikirjoitus jäi tuntemattomaksi, kunnes kielitieteilijäBengt Hesselman julkaisi sen vuonna 1929. Sen on sanottu olleen ensimmäinen nykyaikaisen ruotsin kielen sanakirja, sillä muista saman ajan ruotsalaisista sanakirjantekijöistä poiketen Schroderus oli kiinnostuneempi aidosta puhekielestä kuin ikivanhoista sanoista.[1]
Schroderus käänsi latinasta ruotsiksiJohan Amos Comeniuksen teoksenJanua linguarum reserata aurea. Käännös ilmestyi postuumisti vuonna 1640.[1]
