Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Erbium

Wikipediasta
HolmiumErbiumTulium
-

Er

Fm  
 
 

Yleistä
NimiErbium
TunnusEr
Järjestysluku68
Luokkalantanoidi
Lohkof-lohko
Ryhmä-
Jakso6
Tiheys9,066 · 103 kg/m3
Kovuus- (Mohsin asteikko)
Värihopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä1843,Carl Gustav Mosander
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)167,2593[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)175 (226)pm
Orbitaalirakenne[Xe] 4f126s2
Elektronejaelektronikuorilla2, 8, 18, 30, 8, 2
Hapetusluvut+III
Kiderakenneheksagonaalinen tiivispakkaus (HCP)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuotokiinteä
Sulamispiste1 802 K (1 529 °C)
Kiehumispiste3 141 K (2 868 °C)
Höyrystymislämpö280 kJ/mol
Sulamislämpö19,90 kJ/mol
Äänen nopeus2830m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus1,24 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti0,168 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus1.2×106S/m
CAS-numero7440-52-0
Tiedotnormaalilämpötilassa ja -paineessa
Erbiumia
Erbiumilla värjättyä lasia

Erbium onalkuaine, jonkakemiallinen merkki onEr (lat.erbium) jajärjestysluku 68 sekäCAS-numero 7440-52-0. Erbium on harvinaisiin maametalleihin, lantanideihin, kuuluva harvinainen alkuaine, jonkaCarl Gustav Mosander löysi1843gadoliniitista Ytterbystä,Ruotsista.[2][3] Erbiumin tiheys on 9,05 g/cm³, sulamispiste 1 712 K (1 522 °C) ja kiehumispiste 3 136 K (3 409 °C).

Erbiumin suolat ovat ruusunpunaisia, ja alkuaine antaa tunnusomaisenabsorptiospektrin näkyvässä,ultra­violetissa ja lähi-infrapunavalossa. Erbiumilla ei ole biologista merkitystä, mutta sen on arveltu voivan kiihdyttää aineenvaihduntaa.

Luonnossa esiintyvä erbium koostuu kuudesta pysyvästäisotoopista:166Er (osuus 33,5 %),168Er (26,98 %),167Er (22,87 %),170Er (14,91 %),164Er (1,6 %) ja162Er (0,14 %). Alkuaineella on yhteensä 30 tunnettua radioaktiivista isotooppia joidenmassaluvut vaihtelevat välillä 142–177 ja jotka ovat verraten epävakaita koska niidenpuoliintumisajat ovat lyhyitä yhdestä sekunnista (145Er) 9,4 vuorokauteen (169Er) saakka.[4]

Erbiumia käytetään valokuvaussuotimissa, metallurgisena lisäaineena, halvoissa koruissa ja ydinteknologiassaneutronien absorbaattorina.Erbium­oksidia käytetään lasin­puhaltajien suoja­laseissa sekä vaalean­punaisena väri­aineena aurinko­laseissa. Sitä käytetään myösoptisissa kuiduissa signaalien vahvistamiseksi, sillä se muuttaa muitaaallon­pituuksia informaatiota kuljettavan signaalin aallon­pituudelle.[2][5]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Harri Eskelinen, Sami Karsikas: Vihreän teknologian näkökulmat konstruktiomateriaalien valinnassa. (1. painos) Lappeenranta: LUT Scientific and Expertise Publications, 2013. ISBN 978-952-265-457-1 (suomeksi)

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. abMarko Hamilo: Erbiumoksidilla pinkit aurinkolasit 4.4.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 12.7.2010.
  3. Claude Piquet: Extricating erbium – in your element. Nature Chemistry, 21.3.2014, 6. vsk. Macmillan Publishers Limited.Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 5.2.2020. (englanniksi)
  4. Erbium Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.1.2018. (englanniksi)
  5. Eskelinen, Karsikas s. 187

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheestaErbium.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erbium&oldid=22774151
Luokka:
Piilotettu luokka:

[8]ページ先頭

©2009-2026 Movatter.jp