Erbiumin suolat ovat ruusunpunaisia, ja alkuaine antaa tunnusomaisenabsorptiospektrin näkyvässä,ultravioletissa ja lähi-infrapunavalossa. Erbiumilla ei ole biologista merkitystä, mutta sen on arveltu voivan kiihdyttää aineenvaihduntaa.
Luonnossa esiintyvä erbium koostuu kuudesta pysyvästäisotoopista:166Er (osuus 33,5 %),168Er (26,98 %),167Er (22,87 %),170Er (14,91 %),164Er (1,6 %) ja162Er (0,14 %). Alkuaineella on yhteensä 30 tunnettua radioaktiivista isotooppia joidenmassaluvut vaihtelevat välillä 142–177 ja jotka ovat verraten epävakaita koska niidenpuoliintumisajat ovat lyhyitä yhdestä sekunnista (145Er) 9,4 vuorokauteen (169Er) saakka.[4]
Erbiumia käytetään valokuvaussuotimissa, metallurgisena lisäaineena, halvoissa koruissa ja ydinteknologiassaneutronien absorbaattorina.Erbiumoksidia käytetään lasinpuhaltajien suojalaseissa sekä vaaleanpunaisena väriaineena aurinkolaseissa. Sitä käytetään myösoptisissa kuiduissa signaalien vahvistamiseksi, sillä se muuttaa muitaaallonpituuksia informaatiota kuljettavan signaalin aallonpituudelle.[2][5]
Harri Eskelinen, Sami Karsikas: Vihreän teknologian näkökulmat konstruktiomateriaalien valinnassa. (1. painos) Lappeenranta: LUT Scientific and Expertise Publications, 2013. ISBN 978-952-265-457-1(suomeksi)
↑Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
