Quintus Ennius (239 – n.168 eaa.) oliroomalainen runoilija, näytelmäkirjailija ja satiirikko. Hänen sanotaan olleen aikansa vaikutusvaltaisin latinankielinen runoilija ja roomalaisen kirjallisuuden aloittaja. Hänen pääteoksensa olieeppinen runoelmaAnnaalit (Annales), joista on jälkimaailmalle säilynyt vain 600 säettä[1].
Ennius oli syntyjääncalabrialainen ja perehtyi kotiseudullaanhellenistiseen kulttuuriin. Hän liittyi Rooman sotaväkeentoisen puunilaissodan aikana ja palveliSardiniassacenturiona. Siellä hänen lahjakkuutensa havaitsiMarcus Porcius Cato. Ennius muutti Roomaan ja ystävystyiScipio Africanuksen kreikkalaisystävällisen ryhmän kanssa.[1]
Roomassa Ennius ansaitsi elantonsa opettamalla yläluokkaisia nuoria. Hän oli pidetty opettaja ja tunnettu säästäväisyydestään. Hänelle myönnettiin Rooman kansalaisuus vuonna 184 eaa.[2]
Enniuksen tuotanto onheksametrimittaista. Hänen kirjoittamastaanAnnaalit-teoksesta tuli Rooman kansalliseepoksen mittoihin noussut työ. Siitä on säilynyt noin 600 säettä, joista monet ovat hyvin paatoksellisia. Hänen säkeistään on muodostunut monia lentäviä lauseita, kuten “Hädässä ystävä tunnetaan”. Hänen tiedetään kirjoittaneen ainakin 20 tragediaa ja tehneen lisäksi latinankielisiä muunnelmiaEuripideen näytelmistä, mutta ne eivät ole säilyneet.Satiireillaan Ennius aloittiGaius Luciliuksen kanssa uuden, aidosti roomalaisen kirjallisuudenlajin, jolle ei ollut kreikkalaista esikuvaa. Antiikin satiireissa oli yleensä moraalisen opetuksen sävy, jota myöhemmät satiirit eivät sisällä.[1]
