Englanti käsittää Ison-Britannian saaresta kaksi kolmasosaa. Se sijaitsee saaren etelä- ja keskiosassa. Maalle kuuluu myös joitakinsaaria, joista suurin onIsle of Wight. Englanti on Skotlantia ja Walesia lähempänäManner-Eurooppaa, ja matkaaRanskaanEnglannin kanaalin kautta on lyhimmillään vain 38 kilometriä.Kanaalin tunneliFolkestonen lähellä yhdistää Englannin mantereeseen. Englannin ja samalla koko Britannian sekä Ranskan raja on tunnelin puolivälissä.
Pääosa Englantia on kumpuilevia kukkuloita, mutta pohjoisessa onvuoristoisempaa. SielläPenniinien matala vuorijono jakaa lännen ja idän. Itäisessä Englannissa on myös matalaasuota, mistä suuri osa on kuivatettu hyötykäyttöön.
Korkein Englannissa mitattulämpötila, 40,3 °C, mitattiin 19. heinäkuuta 2022 Coningsbyssä,Lincolnshiressa.[3] Englannin alhaisin todettu lämpötila on −26,1 celsiusastetta 10. tammikuuta 1982Shropshiressa, lähellä Walesin rajaa.[4]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Englanti yhtenäisenä maana muovautui 600-luvun ja 800-luvun välisenä aikanaanglien,saksien jajuuttien kuningaskuntien vähittäisen yhdistymisen myötä.Wessexin kuningastaEgbertiä (kuoli 839) pidetään yleisesti ensimmäisenä koko Englannin kuninkaana, vaikkakin hänen arvonimensä oli Bretwalda (sananmukaisestiBritannian lääninherra) ja teoriassa hän oli samanarvoisten englantilaisten hallitsijoiden johtaja. ArvonimiEnglannin kuningas syntyi kaksi hallitsijapolvea myöhemmin, ja sen ensimmäinen kantaja oliAlfred Suuri, joka vapauttiLontoonviikinkien hallinnasta ja hallitsi 871–899. Seuraavina vuosisatoina skandinaavit saivat jalansijaa Englannista, ja Englannin kuningaskunnasta tuli yli puoleksi vuosisadaksi osaKnuut Suuren luomaa laajaatanskalaisvaltakuntaa, kunnes se sai hetkeksi itsenäisyyden anglosaksiEdvard Tunnustajan tultua kuninkaaksi.Vilhelm Valloittajannormannien saapuminen muutti Englannin suunnan 1066.
Joskus Englannin historian katsotaan alkavan vasta Vilhelm Valloittajan valtaannoususta vuonna 1066. Hän järjesteli uudelleen englantilaisenaristokratian, mutta hänen ei voida sanoa perustaneen tai yhdistäneen maata. Suuri osa olemassa olevistaanglosaksisista rakenteista säilyi ja normannisiirtolaiset muodostivat Englannissa vain vähemmistön, joskin vallassa olevan sellaisen. Normannivalloitus on kuitenkin merkittävä useista syistä. Se lähensi Englantia manner-Eurooppaan, vähensi skandinaavivaikutusta, loi yhden Euroopan kehittyneimmistä hallitusjärjestelmistä, muutti englannin kieltä ja kulttuuria sekä laski perustan Englannin ja Ranskan välisille konflikteille, jotka jatkuivat 1800-luvulle.
Seuraavina vuosisatoina Englanti oli Ranskaan painottuvan valtion tärkeä osa, tittelin ”Englannin kuningas” ollessa lähinnä ranskankielisten, Ranskan alueita hallinneiden herttuoiden toissijainen titteli. He käyttivät Englannin voimavaroja Ranskan alueidensa vahvistamiseen ja laajentamiseensatavuotisessa sodassa. Vasta kun Ranskan alueet oli menetetty, Englannin kuninkaat omaksuivat Englannin valtaväestön ”kansallisuuden” ja kielen.
Plantagenet-kuninkaanEdvard III:n jälkeläiset kävivät niin sanottujaruusujen sotia 1400-luvulla. Osapuolina olivatLancaster-suku jaYork-suku. Ruusujen sodat loppuivat lancasterilaisten voittoon, kun Beaufortin suvun kautta lancasterilainenHenrik Tudor löi yorkilaisenRikhard III:nBosworthin taistelussa ja nousi kuninkaaksi. Hän yhdisti kilpailevat suvut naimallaYorkin Elisabetin,Edvard IV:n tyttären. Samalla hän vahvisti asemaansa ja varmisti jälkeläistensä laillisen polveutumisen Edvard III:sta. UusiTudor-suku nousi valtaan ja se johdatti maata kohtirenessanssia ja myös kansainväliset suhteet Manner-Eurooppaan lisääntyivät muun muassa kuninkaallisten avioliittojen kautta.
Walesin ruhtinaskunta oli Englannin kuninkaiden alaisuudessaRhuddlan-asetuksesta 1284, ja osa Englantia siitä tuli 1535.
Englannin reformaatiossa, joka alkoiHenrik VIII:n kaudella vuonna 1521,katolisen kirkon valta poistettiin ja korvattiin kuninkaanvallalla ja katolisesta kirkosta riippumatonEnglannin kirkko perustettiin. Englannin reformaatio erosi muun Euroopan reformaatiosta siinä, että se oli luonteeltaan enemmän poliittinen kuin teologinen.
Elisabet I kuoli lapsettomana vuonna 1603. Se merkitsi Elisabetin ajan, sekä samalla koko Tudor-suvun sammumista.Skotlannin Jaakko VI nousi Englannin ja Irlannin valtaistuimelle nimelläJaakko I. Näin Jaakosta tuli ensimmäinen hallitsija, jonka alaisuudessa olivat kokoBritteinsaaret, mutta valtakunnat pysyivät itsenäisinä vuoteen 1707 saakka.
Englannin sisällissota oli sarja aseellisia yhteenottojaparlamentaristien jarojalistien välillä vuosina 1642–1651. Se johti kuningasKaarle I:n mestaamiseen, Englannin julistamiseen tasavallaksi jaOliver Cromwellin hallitsemaksi lordiprotektoraatiksi. Sisällissodan vuoksi Englannin kirkon monopoliasema uskontokysymyksissä murtui. Pian Cromwellin kuoleman jälkeenKaarle II nousi valtaistuimelle ja monarkia palautui. Poliittisesti sisällissota merkitsi sitä, etteivät kuninkaat voineet enää hallita ilman parlamenttia, joskin asia vahvistui vastamainiossa vallankumouksessa myöhemmin samalla vuosisadalla.
Jo aiemmin personaaliunionissa olleet Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistyivät saman poliittisen järjestelmän alle vuonna 1707.[6]
Skotlannilla, Pohjois-Irlannilla ja Walesilla on alueparlamentit, joilla on valtaa oman alueensa asioihin, mutta Englannin, Britannian suurimman alueen, asioista päättääBritannian parlamentti. Tämä johtaa siihen, että samalla kun englantilaisilla ei ole valtaa moneen Skotlantia koskevaan asiaan, skotlantilaisilla on valtaa vastaaviin Englantia koskeviin asioihin. Brittipolitiikassa ongelmaa kutsutaan nimelläLänsi-Lothianin kysymys.[7] Eräät tahotselvennä ovat kaivanneet uuttaEnglannin parlamenttia, mutta muun muassaTyöväenpuolue pitää Englantia liian suurena, jotta sille voisi perustaa oman edustuselimen, ja ajaa sen sijaan paikallishallitusten perustamista. Kannatus Englannin parlamentille on suurinta maan pohjoisosissa.lähde?
Englannin alue- ja paikallishallintoa on uudistettu useaan kertaan 1990- ja 2000-luvuilla.[8] Ylimmällä tasolla maa on jaettu yhdeksäänalueeseen, jotka muodostettiin toimialueiksi vuonna 1994 perustetuille aluehallintovirastoille. Virastot kuitenkin lakkautettiin 2011, minkä jälkeen aluejako on ollut käytössä lähinnä tilastoinnissa.[8][9] AinoastaanSuur-Lontoon alueella on yhä itsehallinto, josta vastaa vuonna 2000 toimintansa aloittanutSuur-Lontoon yleishallintoviranomainen.[8]
Varsinaisia aluehallinnon yksiköitä ovat 63yhtenäishallintopiiriä (unitary authorities) ja 21shire-kreivikuntaa (shire counties), joista jälkimmäiset jakautuvat edelleen 164hallintopiiriin. Suur-Lontoon alueella paikallishallinnon yksiköitä ovatLontoon kaupunkipiirit (London borough). Paikallishallinnon alimpana tasona toimivatkunnat (civil parish), joilla on varsin vähän poliittista valtaa. Englannissa oli 10 480 kuntaa 1. huhtikuuta 2022, ja siihen kuului myös alueita, joissa ei ole lainkaan kunnallista itsehallintoa.[8]
Vanhempi jako pääosin jo keskiajalta periytyviinmuodollisiin kreivikuntiin toimii usein maantieteellisenä viitekehyksenä. Jokaisella muodollisella kreivikunnalla on kuningattaren paikallisina edustajina lordiluutnantti ja suurseriffi. Kuusi niistä onmetropolikreivikuntia, joissa kaikki paikallishallinto on keskitetty metropolikaupunkipiireille.[10][11]
Englannin lipussa on ollutPyhän Yrjön risti 1200-luvulta asti. Vuodesta 1606 se on ollut osaYhdistyneen kuningaskunnan lippua. Muita symboleja ovatTudor-ruusu, valkoinen lohikäärme ja kolme leijonaa. Tammi Englannin symbolina kuvaa vahvuutta, ja liitetään Kaarle II:n piilopaikkaan. Leijonat vaakunassa liittyvät Rikhard Leijonamieleen.
Englannissa koulutuksella on pitkä perinne, ja siellä sijaitsee kaksi englanninkielisen maailman vanhintayliopistoa:Oxford jaCambridge, jotka ovat nykyään myös maan kaksi parasta ja arvostetuinta yliopistoa. Maan suurimpien joukossa ne eivät kuitenkaan ole: kummassakin on noin 12 000 opiskelijaa. Yhteensä maassa on yli 90 yliopistoa, jotka ovat yleensä hyvin itsenäisiä ja joilla on paljon päätäntävaltaa antamaansa opetukseen. Yliopistoissa ovat käytössä lukukausimaksut, joiden maksamista valtio kuitenkin tukee myöntämällä opiskelijoille lainaa.
Englantilaisnuoret pyrkivät yliopistoon tavallisesti 18-vuotiaina ja hakuprosessin takia monet myös aloittavat opinnot tuolloin. Perustutkinto eli ”Bachelor’s degree” on tavallisesti kolmivuotinen. Maisterin tutkinto suoritetaan tyypillisesti erikseen, ja niiden lukukausimaksut ovat myös korkeammat. Maisterin tutkinnon suorittaminen kestää normaalisti vuoden.
Vuodesta 2021 alkaen Englannin ja Walesin asukkaiden enemmistö ei ole enää väestönlaskennan mukaan kristittyjä. Lisäksi yhä useampi maiden asukkaista sanoi laskennassa olevansa uskonnoton ja kokevansa itsensä ensisijaisestibritiksienglantilaisen sijaan. Tulokset ovat merkittävästi erilaisia verrattuna vuoteen 2011. Kristityiksi itsensä määritteleviä oli vuonna 2021 46 prosenttia Englannin ja Walesin väestöstä, kun kymmenen vuotta aiemmin heitä oli 59 prosenttia. Uskonnottomien määrä on sen sijaan kasvoi selvästi, sillä heitä oli vuonna 2021 väestöstä 37 prosenttia, kun kymmenen vuotta aiemmin määrä oli 25 prosenttia. Kolmanneksi suurimman ryhmän muodostavatmuslimit, joita oli vuonna 2021 6,5 prosenttia. Vuonna 2011 heitä oli 4,9 prosenttia väestöstä. Toisaalta on arvioitu, että laskennassa uskonnottomiksi itsensä määritteleviin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Jotkut ovat hengellisiä ja harjoittavat hengellisyyttä.[13]
Vuonna 2021 Englannin suurimmat uskonnolliset ryhmät olivat uskonnottomat (46 %), kristityt (44 %), muslimit (2 %), hindulaiset (0,4 %) ja buddhalaiset (0,3 %).[14]
Englannissa ja Walesissa vuonna 2022 syntyneistä vauvoista jo 30,3 prosenttia syntyi äideille, jotka olivat itse syntyneet ulkomailla.[15]
↑Moore, Honor: Culinaria Makujen Eurooppa, s. 10–11. (Dominé, André & Römer, Joachim & Ditter, Michael (päätoimittajat)) Könemann, 2001 (alkuteos 1999). ISBN 3-8290-5810-1
