Endometrioosi elikohdun limakalvon pesäkesirottumatauti on usein kivulias sairaus, joka aiheuttaa usein muun muassalapsettomuutta. Arviolta jopa 10 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii endometrioosista[1]. Taudindiagnosoiminen on kuitenkin hankalaa, joten iso osa siitä kärsivistä jää ilman hoitoa. Diagnosoinnissa on keskimäärin 7–9 vuoden viive.
Endometrioosi syntymekanismi on tuntematon, mutta sen taudinkuvaan kuuluukohdunlimakalvon kaltaisen kudoksen sirottuminen pesäkemäisinä esiintyminä kohdun ulkopuolelle, esimerkiksiemättimeen taivatsaonteloon. Pinnallisessa endometrioosissa pesäkkeitä on vatsaontelon pinnalla ja syvässä endometrioosissa esimerkiksipikkulantion pohjalla,kohdun takakannattimissa, emättimen takaseinämässä taiperäsuolen seinämässä. Munasarjojen sisälle voi puolestaan kehittyäkystia. Keskeisinoire on jokaisellakierrolla esiintyvä voimakaskuukautiskipu.
Endometroosia hoidetaan kipuja poistamalla tai lievittämällä, endometrioosikudosta ja kystia poistamalla ja lapsettomuutta hoitamalla. Kipujen hoidossa käytetään usein tavallista kipulääkitystä. Lisäksi potilas tarvitsee myös koko hedelmällisen iän jatkettavaa hormonihoitoa, jolla pyritään ehkäisemään kroonistuneen kivun syntymistä. Ulostamis- ja virtsaamisvaivojen sekä munasarjojen isojen kystien takia joudutaan turvautumaan myös leikkaushoitoon. Laparoskopia eli vatsaontelon tähystys onkin yleinen hoitotoimenpide[2][3][4].
Endometrioosin syntymekanismia ei tunneta. On mahdollista, että kohdun limakalvoa kulkeutuukuukautisten yhteydessämunanjohdinten kauttavatsaonteloon, missä se kiinnittyyvatsakalvon pintaan. Normaaliimmuunijärjestelmä on mahdollisesti myös häiriintynyt ja näin vaikuttaa endometrioosin syntymiseen. Tautiriski on 6–9-kertainen, jos lähisukulaisella on endometrioosia.[1]
Endometrioosi voi iskeä mihin tahansa vatsaonteloon ja joskus myös sen ulkopuolelle. Tavallisimpia paikkoja ovat vatsakalvon taimunasarjojen pinta taiemättimen japeräsuolen välinen alue. Esiintymispaikan perusteella tauti jaetaan vatsakalvon pinnalliseen endometrioosiin, munasarjojen endometrioosiin ja syvään endometrioosiin.[6]
Pinnalliset endometrioosipesäkkeet ovat muutaman millimetrin kokoisia pesäkkeitä vatsaontelon pinnalla. Tuoreet pesäkkeet ovat läpikuultavia ja vanhemmat sinertävän rusehtavia. Arpeutuessa ne muuttuvat valkoiseksi. Munasarjojen sisälle voi kehittyäkystia, joita on monenlaisia. Endometrioosikystassa eli endometrioomassa on vanhaa verta. Syvää endometrioosia on useimmitenpikkulantion pohjalla,kohdun takakannattimissa, emättimen takaseinämässä tai peräsuolen seinämässä, mutta sitä voi esiintyä myösvirtsateissä.[6]
Keskeisin endometrioosinoire on usean päivän kestävä ja jokaisellakierrolla esiintyvä voimakaskuukautiskipu.[7] Endometroosipotilaista noin 70 prosentilla on kuukautiskipuja tai vatsakipuja. Yleisin oire on alavatsakipu.[8]
Endometrioosikivussa tyypillistä on kipujen alkaminen jo ennen vuotoa. Potilailla on usein myös tärinäkipuja ja jatkuvaa väsymystä. Kuukautisvuodon aikana ilmaantuvat epätavalliset kipuoireet, kuten hartiakipu tai nivusalueiden kipu, voivat antaa viitteen endometrioosista. Pinnallinen endometrioosi aiheuttaa alavatsakipuja, mutta potilas voi olla myös oireeton. Ei pesäkkäiden koko eikä niiden määrä vastaa aina kivun määrää. Endometrioosikystat puolestaan ovat usein oireettomia ja löytyvät muiden tutkimusten yhteydessä. Suuret kystat ovat kuitenkin kivuliaita ja aiheuttavat paineen tunnetta. Syvä endometrioosi on lähes poikkeuksetta arkielämää vaikeuttava, ja vain viisi prosenttia on täysin oireettomia. Sijainnista riippuen siihen liittyy kovia ulostuskipuja tai yhdyntäkipuja. Suolen seinämän sisään kasvaessaan se voi aiheuttaaveriulosteita ja rakkoendometrioosi virtsaamiskipuja javerivirtsaisuutta.[8]
Endometrioosin oireisiin kuuluu myös lapsettomuus, ja monesti sairaus todetaan vasta lapsettomuushoitojen yhteydessä.[9] Se vaikuttaa myös seksuaalielämään, sillä endometrioosia sairastavalle tyypillistä on sekä haluttomuus että yhdyntäkivut. Yhdyntäkipuja on moninaisia, eikä niitä voi useinkaan ennakoida.[10]
Endometrioosi on yleisyydestään huolimatta vaikeasti tunnistettavissa oleva sairaus, sillä potilailla on keskimäärin 7–9 vuoden viive ennen oikeaa diagnoosia.[11] Diagnoosivaikeuden takia monet naiset kärsivät endometrioosikivuista tietämättä kipujen aiheuttajaa ja saamatta apua sen hoitoon.[9] Pinnallisessa endometrioosissa tyyppioireet johtavat diagnoosiin, vaikka gyneloginen tutkimus jaultraääni antaisivatkin normaalin tuloksen. Varmuudella endometrioosi ja sen laajuus voidaan todentaavatsaontelon tähystyksessä.[11]
Gynekologisissa sisätutkimuksissa tavallisin havainto on kipu ja arkuus kohdun takapinnalla, jossa voi olla myös aristavia nystyröitä. Josmunasarjan sisälle on kasvanut kysta, munasarja voi olla selvästi suurentunut. Lantion alueenmagneettikuvaus tehdään, jos epäillään syvää endometrioosia.[1]
Endometrioosin hoitoon on tehokkaita vaihtoehtoja, ja hoidon tavoitteena voi olla kipujen poistaminen tai lievittäminen, endometrioosikudoksen tai isojen endometrioosikystien poistaminen, sairauden etenemisen hillitseminen jalapsettomuuden hoitaminen. Hoitotavan valintaan vaikuttavat muun muassa potilaan ikä, sairauden laajuus, oireiden vakavuus ja potilaan toiveet raskauden suhteen. Sairautta hoidetaan aktiivisesti, jos kivut haittaavat elämää tai sairaus vaikeuttaa raskaaksitulemista.[12] Vaikeissa tapauksissa joudutaan punnitsemaan, hoidetaanko ensisijaisesti kipuja vailapsettomuutta.[1]
Endometrioosikipujen hoidossa käytetään usein tavallista kipulääkitystä, mutta kroonistuneessa kivussa joudutaan harkitsemaan myös kipukynnyksen nostolääkkeiden käyttämistä. Kipulääkkeiden lisäksi potilas tarvitsee kuitenkin myös hormonihoitoa, jota tulee jatkaa lähtökohtaisesti koko hedelmällisen iän ajan. Hormonihoito aloitetaan mahdollisimman pian kroonistuvan kivun estämiseksi.[13] Hormonihoidossa pyritään raskautta taivaihdevuosia vastaavaan tilaan. Hoidossa käytettäviä valmisteita ovat muun muassahormonikierukka,e-pillerit jaehkäisyrenkaat.Keltarauhashormonijohdannaisen avulla voidaan estää munasarjojen hormonituotanto jamunarakkulan kasvu.[12] Keltarauhashormonilääkitys aiheuttaa vaihdevuosia vastaavan tilan. Sen enimmäispituudeksi suositellaan puolta vuotta, sillä se aiheuttaa samallaestrogeenin puutosta, vaihdevuosioireita jaosteoporoosiriskiä.[1]
Jos endometrioosi ei taltu lääkehoidolla tai potilaalla on vaikeita ulostamis- tai virtsaamisvaivoja tai munasarjassa on iso endometrioosikysta, hoidossa joudutaan turvautumaan leikkaukseen.[1] Laparoskopia eli vatsaontelon tähystys on diagnostiikan lisäksi yleinen hoitotoimenpiteenä. Tähystysleikkauksessa kirurgi voi varmistaa sairauden ja poistaa pesäkkeitä.[14] Laparoskopia on useinpäiväkirurginen toimenpide, ja sen toipumisaika on 5–7 vuorokautta. Vaikeissa tautitapauksissa virtsarakon tai suolen pesäkkeiden poistaminen voidaan tehdä tähystyksessä, mutta niissä kotiutus tapahtuu vasta parin päivän sisällä.[13]
Joskus laparoskopia ei riitä, vaan joudutaan tekemään vatsan avoleikkauslaparotomia. Tällaisissa tapauksissa endometrioosipesäkkeet ovat liimanneet toisiinsa läheisiä kudoksia.[13] Erittäin vaikeissa tapauksissa on mahdollista, että potilaalta joudutaan poistamaan kohtu tai munasarjat ja tarvittaessa typistämään virtsarakkoa tai suolta.[1]
Endometrioosin syytä ja aiheuttajaa ei tiedetä, eikä sen syntyä voi näin estääkään. Oireita ja kasvua voi kuitenkin ehkäistä käyttämällä ehkäisypillereita. Hormonikierukka vaikuttaisi myös estävän sairauden pahenemista. Raskaus ja pitkä imetysaika vähentävät sairauden riskiä.[1]
Endometrioosi on yksi maailman yleisimmistänaistentaudeista. Maailmanlaajuisesti sen esiintyvyys on hedelmällisissä iässä olevilla naisilla on 6–10 prosenttia, ja sitä sairastaa arviolta noin 176 miljoonaa naista.[5] Suomessa siitä kärsi jopa 200 000 naista.[15]
Endometrioosia sairastavien tietoisuusnauhana onkeltainen nauha, jolla voi osoittaa tukea sairaudesta kärsiville. Nauhan tarkoituksena on lisätä endometrioositietoutta.[16] Joka vuosi maaliskuussa on maailmanlaajuinen endometrioosin tietoisuuskuukausi.[17]
