Empiretyyli syntyi keisari Napoleon I:n hallintokaudella (1804–1815), jonka loppumiseen sen Ranskassa katsotaan myös päättyneen.[1] Tyyliä edelsi vuosina 1795–1804 taiteilija Jacques-Louis Davidin luoma direktoriokauden tyyli, jota pidetään empiren alkuvaiheena. Empiretyylin loivat Charles Percier ja Pierre-Francois-Léonard Fontaine.[2][3] Myös huonekalusuunnittelijatGeorges Jacob ja hänen poikansaFrançois-Honoré Jacob-Desmalter vaikuttivat tyylin syntymiseen.[1] Jacob-Desmalter kehitti veljensä kanssagondolituolin, joka on yksi empiren tyypillisiä huonekaluja.[4]
Empire levisi Ranskasta Pohjoismaihin ja Venäjälle. Britanniassa empireä vastasiregencytyyli.[2] Pohjoismaissa empireaikaa oli noin 1810–1830.[1] Suomessa empireä edelsikustavilainen tyyli, josta siirryttiinCarl Ludvig Engelin vaikutuksesta niin sanottuun pietarilaiseen empireen. Engel aloitti vuonna 1827 niin kutsutun empirekaavoituksen suunnittelemallaan Turun ruutuasemakaavalla.[3]
Empiressä suosittuja siivekkäitä leijonia pöydänjalkoina.
Empiretyylissä pyrittiin juhlalliseen vaikutelmaan. Sen koristeaiheet olivat peräisinantiikin Roomasta jamuinaisesta Egyptistä. Tyylin keskeisiä aiheita olivat esimerkiksi Napoleoniin viittaavat kotka- ja mehiläisaiheet, laakeriseppeleet,sfinksit,trofeet, siivekkäät voitonjumalat, leijonat,lyyrat japalmetit.[2]
Empiressä jäljiteltiin kreikkalaista pylvästemppeliä ja roomalaista sotapäällikön telttaa. Sisustuksessa suosittiin runsaita laskostettuja kangasverhoja ja tummanmahonkisia huonekaluja, joissa oli pronssikoristeinen viimeistely. Myös kultaa ja valkoista väriä käytettiin.[2][5]
Empire-kalusto suunniteltiin yhtenäiseksi, ja sohva, pöytä sekä noja- ja pikkutuolit sommiteltiin ryhmäksi. Peilit kohosivat kattoon asti. Sivupuiden varassa eteen- ja taaksepäin kääntyväpsykhè-peili tuli muotiin. Lipastojen koko kasvoi aikaisemmasta. Sisäkkäin menevistä osista koostuva ruokapöytä ja päästä vedettävä vuode yleistyivät.[6]
Arkkitehtuurissa empire oli suoraviivaista ja jäykkää, ja siinä suosittiin laakeitaaumakattoja sekä kylmiä ja kovia värejä.Pietarissa arkkitehtuurilla pyrittiin kuvaamaan erityisesti hallitsijan valta-asemaa.Kolossaalipylväitä käytettiin paljon etenkin Pietarin arkkitehtuurissa, kuten myös suuria holvikaaria sekä temppelipäätyaihetta mukailevia keski- ja päätyulokkeita.[2]
Naisten pukeutumisessa tuli suosituksiempirepuku, avokaulainen, lyhythihainen ja pitkähelmainen puku, joka on rintojen alta kurottu poimulangalla vartalonmyötäiseksi.[7] Mekoissa leveys alettiin kerätä vaatteen takaosaan ja niihin tehtiin pienet puhvihihat. Vaatekankaat olivat silkistä ja sametista, eli aiempaa raskaampia. Asusteista naisten muodissa suosittuja olivat pitkät, värikkäät hartialiinat ja pienemmät kolmikulmaliinat. Polvihousut poistuivat miesten muodista lähes kokonaan, ja niiden sijaan yleistyivät pitkät housut. Vuoden 1815 aikaansanskulottien käyttämät pitkät, valkoiset housut tulivat muodikkaiksi. Leikkaus nousi puvuissa aiempaa tärkeämpään osaan.[8]
![Jacques-Louis Davidin Madame Récamier, 1800. Maalaus on yksi empireajan tunnetuimmista symboleista.[9]](/mt/?noimg=&dark=on&url=https%3a%2f%2ffi.wikipedia.org%2fwiki%2fTiedosto%3aMadame_R%25C3%25A9camier_by_Jacques-Louis_David.jpg)
