| Emil Murto | |
|---|---|
 | |
| Kansanedustaja | |
4.4.1917–16.5.1918 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Hämeen läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. kesäkuuta1874 Jokioinen |
| Kuollut | 1. tammikuuta1937 (62 vuotta) Tampere |
| Ammatti | sorvari |
| Puoliso | Emmi Murto (1897–) |
| Infobox OK | |
Kustaa Emil Murto (5. kesäkuuta1874Jokioinen –1. tammikuuta1937Tampere) oli suomalainenpoliitikko, joka toimiSDP:nkansanedustajana vuosina 1917–1918.[1] Hän oli 1900-luvun alkuvuosikymmenten tamperelaisen työväenliikkeen keskeisimpiä vaikuttajia, joka oli mukana muun muassaammattiyhdistys-,osuustoiminta- jaraittiusliikkeissä.[2]
JokioistenOjaisten kylässä syntyneen Murron vanhemmat olivatJokioisten kartanon metsänvartija Nikolai Matinpoika ja Henriikka Samulintytär.[1] Hän työskenteli 12-vuotiaasta alkaensorvarina kotipitäjässään ja lähti työväenliikkeeseen 18 vuotta täytettyään. Sosialidemokraattiseen puolueeseen Murto liittyi heti sen perustamisvuonna ja 1903 hän oli käynnistämässä Jokioisten työväenyhdistyksen toimintaa. Vuotta myöhemmin Murto muutti Tampereelle saatuaan työpaikanTampellan tehtaalta. Hän oliTampereen työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen ja sorvarien ammattiosaston puheenjohtaja. Vuonna 1907 Murto osallistuiSuomen Ammattijärjestön perustavaan kokoukseen ja 1908-1909 hän toimiSuomen Rauta- ja Metallisorvaajain Liiton puheenjohtajana.[3][2][4]
Sosialidemokraattiseen piiritoimikuntaan kuulunut Murto oli useasti ehdolla eduskuntavaaleissa ennen valintaansa kansanedustajaksi vuonna 1916.Helmikuun vallankumouksen aikana keväällä 1917 Murto oli Tampereen vallankumouskomitean jäsen ja toimi kaupunginvaltuuston asettaman järjestyskomitean puheenjohtajana, kunnes uusi eduskunta kokoontui huhtikuun alussa.[3]
Sisällissodan käynnistyttyä Murto valittiin SDP:n puolueneuvoston jäseneksi jaTyöväen pääneuvoston varajäseneksi. Hänen varsinainen toimensa olikansanvaltuuskunnan työasiain osaston teollisuusjaoston valvojana. Lisäksi Murrolle tarjottiin maaherraa vastanneenHämeen läänin valtuutetun tehtävää, josta hän kieltäytyi.[5] 23. maaliskuuta Murto palasi kotiinsa Tampereelle, jossa hän toimiTampereen taistelun aikanapunakaartin muonituskansliassa sekä oli evakuoimassa haavoittuneita. Punaisten antauduttua Murto oliTampereen vankileirillä kesäkuun alkuun, jolloin hänet siirrettiinTurun lääninvankilan kauttaHelsingin lääninvankilaan ja sieltä edelleen heinäkuussa muiden vangittujen kansanedustajien tavoinSörnäisten kuritushuoneeseen. Lokakuussa 1918 Murto saivaltiopetoksesta kuuden vuoden tuomion, jonkavaltiorikosylioikeus korotti tammikuussa yhdeksään vuoteen.[3][6] Murto kärsi rangaistustaanTammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta hän vapautui armahduslakien nojalla joulukuussa 1921.[7]
Vapauduttuaan Murto työskenteli jälleen sorvarina, kunnes vuonna 1925 aloitti vastavalmistuneenTampereen kirjastotalon vahtimestarina.[8] Vuonna 1930 hän oli perustamassa lakkautetun SAJ:n tilalleSuomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoa. Murto kuului muun muassaOsuusliike Voiman johtokuntaan sekä Tampereen Raittiusseuran hallitukseen. 1930-luvulla hän oli myösTampereen kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen aina kuolemaansa saakka.[2]
Sydänvaivoja potenut Murto kuolisydänkohtaukseen kotonaan TampereenTammelassa uudenvuodenyönä 1937.[2]Siviilirekisteriin kuulunut Murto haudattiinKalevankankaan hautausmaalle, jossa pidettyyn tilaisuuteen osallistui parituhatta saattajaa.[9]
Emil Murron puoliso oliEmmi Murto (os. Wirtzen), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1897.[1] Pariskunnalla oli kaksi lasta.[3]
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
