| Elokuvavuodet |
|---|
| 1972 •1973 •1974 •1975 •1976 •1977 •1978 • 1979 •1980 •1981 –1982 –1983 •1984 •1985 • 1986 •1987 •1988 •1989 •1990 •1991 •1992 |
| Vuodet |
| 1979 •1980 •1981 –1982 –1983 •1984 •1985 |
Tässä artikkelissa käsitelläänvuoden1982 aikana julkaistuja elokuvia ja elokuvamaailman merkittäviä tapahtumia.
Suomalaiset kävivät elokuvateattereissa vuonna 1982 kaikkiaan noin yhdeksän miljoonaa kertaa, kun vuonna 1981 luku oli ollut 9,4 miljoonaa. Keskimäärin kukin suomalainen kävi elokuvissa 1,89 kertaa. Vuoden lopussa Suomessa oli 357 elokuvateatteria, jotka järjestivät vuoden 1982 aikana yhteensä 164 000 näytöstä. Teattereissa kiersi 1 669 eri elokuvaa. Ensi-iltaelokuvia tuotiin teattereihin 214, ja niistä oli suomalaisia 19.[1]
Suomessa eniten teatterikatsojia saaneet elokuvat vuonna 1982 olivat:[2]
Keväällä ensi-iltaan tuotu Mikko NiskasenAjolähtö sai kiitettävästi katsojia, mutta muut 13 suomalaista ensi-iltaelokuvaa huomattavasti vähemmän – poikkeuksenaUuno Turhapuro menettää muistinsa, joka keräsi jo kuudessa viikossa 280 000 katsojaa ja nousi vuoden toiseksi katsotuimmaksi. Mainittujen jälkeen eniten teatterikatsojia (vuonna 1982 ja sen jälkeen) ovat vuoden kotimaisista ensi-iltaelokuvista saaneetUlvova mylläri (126 477),Kuningas jolla ei ollut sydäntä (103 100),Likainen tusina (81 642) jaArvottomat (70 214).[2][3]
Lokakuun 1982Helsingin SanomissaHelena Ylänen ja elokuvatutkijaSakari Toiviainen keskustelivat vuoden 1982 kotimaisista ensi-illoista ja Suomen elokuvan tilasta laajemminkin otsikolla ”Voisiko suomalaisessa elokuvassa olla jotain vikaa?”. Toiviainen näki ongelmana muun muassaElokuvasäätiön tavan antaa tuki synopsiksen ja käsikirjoituksen perusteella ja laiminlyödä sitten varsinaisen tuotannon kontrollointi kokonaan. Silloin käsikirjoitukset kirjoitetaan miellyttämään tukipäättäjiä eikä tuottamaan hyvää elokuvaa. Toiviaisen mielestä elokuvanteon ammattimaistuminen, värimateriaalin käyttöönotto ja ammattiyhdistysliikkeen vaatimukset olivat nostaneet elokuvanteon kustannuksia 1970-luvun alkupuolelta lähtien niin, että olisi entistä tärkeämpää huolehtia siitä, että elokuva tuo edes kustannuksensa takaisin. Tässä mielessä hän pitiSpede Pasasta jaVisa Mäkistä rehellisimpinä elokuvantekijöinä ja näki suurempana ongelmana tekijät, jotka tekevät kalliin elokuvan joka saa vain vähän katsojia. HänestäHeikki PartasenRamses ja unet (1982) ja Markku LehmuskallionKorpinpolska (1989) olivat katsojamääränsä puolesta oikein mitoitetuilla budjeteilla tehtyjä pienen yleisön elokuvia.[3]
Kotimaiset ensi-iltaelokuvat:[1]
Elokuvien vuokrausvideovuokraamoista valtasi alaa 1980-luvun alussa, joskin vuoden 1981 lopussa vasta yhdellä prosentilla kotitalouksista oli käytössäänvideonauhuri. Ruotsissa niitä oli tuolloin jo 8,5 prosentilla talouksista.[4] Vuoden 1982 syksyllä videonauhureiden myynti alkoi Suomessakin kasvaa nopeasti. Tätä auttoi se, että videokasetilla oli Suomessa julkaistu jo runsaat 500 elokuvaa.[5]
Elokuun 1982 suosituimmat vuokravideot Suomessa olivatKatso-lehden mukaan seuraavat:[4]