| Elisabeth Rehn | |
|---|---|
 Rehn vuonna 2015 | |
| Suomen puolustusministeri | |
| Edeltäjä | Ole Norrback |
| Seuraaja | Jan-Erik Enestam |
| Kansanedustaja | |
24.3.1979–23.3.1995 | |
| Ryhmä/puolue | Ruotsalainen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. huhtikuuta1935 (ikä 90) Helsinki |
| Arvonimi | ministeri (2005) |
| Puoliso | Ove Rehn (aviol. 1955–k. 2004) |
| Tiedot | |
| Puolue | RKP |
| Infobox OK | |
Märta Elisabeth Rehn (o.s.Carlberg; s.6. huhtikuuta1935Helsinki) on suomalainenruotsalaisen kansanpuolueenkansanedustaja (1979–1995) sekä Suomen ja Euroopan ensimmäinen naispuolinenpuolustusministeri[1]. Hän oliMartti Ahtisaaren vastaehdokasvuoden 1994 presidentinvaalin toisella kierroksella ja oli puolueensa ehdokas myösvuoden 2000 presidentinvaalissa. Aktiivipoliitikon uran jälkeen Rehn on tullut tunnetuksi paljon maailmalla liikkuvana ihmisoikeustaistelijana.
Rehn syntyi Helsingissä, mutta vietti suurimman osan lapsuudestaanMäntsälässä, jossa hänen isänsä, lääketieteen lisensiaatti Andreas Petrus Carlberg (1897–1971) toimi kunnanlääkärinä vuosina 1931–1960. Elisabethin äiti oli Ruth Leonida Weurlander. Elisabethinruotsin kielen taitoa vahvistettiin lähettämällä hänet 10-vuotiaana sisäoppilaitokseenKauniaisiin.[2]
Rehn valmistuiylioppilaaksiGrankulla samskolasta vuonna 1953 ja diplomiekonomiksiSvenska handelshögskolanista vuonna 1957.[3]
Rehn avioitui opiskelutoverinsa diplomiekonomiOve Harald Rehnin kanssa vuonna 1955.[4] Heille syntyi neljä lasta:Veronica (1956), Joakim (1958), Charlotta (1959) ja Johan (1962).[3] Arkkitehti Veronica Rehn-Kivi on toiminut sittemmin kansanedustajana ja kunnallispoliitikkona Kauniaisissa RKP:n edustajana, Espoon kaupungin rakennusvalvontapäällikkönä sekä Valtion rakennustaidetoimikunnan jäsenenä.[5] Diplomiekonomi,KHT Joakim Rehn on hallituksen puheenjohtaja laskentatoimiyritys Revico Grant Thornton Oy:ssä,[6] ja Johan Rehn on alkoholin maahantuontiyritys Interbrandsin toimitusjohtaja.[7]
Perhe asui ensin Helsingissä, mutta muuttiKauniaisiin vuonna 1968. Myöhemmin Rehnit asuivatKirkkonummella. Ove H. Rehn kuoli vuonna 2004.[4] Elisabeth Rehn muutti takaisin Kauniaisiin vuonna 2019.[8]
Vuodesta 1960 alkaen Elisabeth Rehn toimi perheyritys Renectan konttoripäällikkönä kotiäitiyden ohessa. Samoihin aikoihin hän alkoi ensimmäisenä tuoda tunnettujaTupperware-muoviastioita Suomeen. Vuosina 1972–1977 hän toimi Grankulla samskolan ammatinvalintaopettajana ja perheyritys Rehn Tradingin konttoripäällikkönä vuosina 1978–1979.[9] Tämä viimeisin yritys meni konkurssiin vuonna 1979. Elisabeth ja Ove Rehn menettivät koko omaisuutensa ja joutuivat lopulta asumaan alkeellisesti pienessä pihamökissä.[10] Kaikesta huolimatta Rehnillä säilyi vankka usko yrittäjyyteen myös poliitikkona.
Vuonna 1973 Rehn nousi Kauniaisten kaupunginvaltuustoon ruotsalaisen kansanpuolueen edustajana ja toimi vuosina 1977–1979 Kauniaisten koululautakunnan puheenjohtajana. Vuonna 1979 hän oli mukana kaupunginhallituksessa.[9]
Maaliskuussa 1979 suhteellisen tuntematon Rehn nousi Uudeltamaalta vahvasti oikeistolaisen kampanjan avulla eduskuntaan ja mukaan valtakunnanpolitiikkaan. Vaalilauseena oli ”Kvinnan från höger” (’Nainen oikealta’),[11] ja teemoina olivat isänmaallisuus, vapaa omistusoikeus sekä demokratia.
1980-luvulla Rehn toimi kansanedustajan tehtäviensä ohella aktiivisestiSuomen Punaisen Ristin,Suomen Unicef-yhdistyksen jaMaailman luonnonsäätiön (WWF) Suomen rahaston johtotehtävissä. Valtiollisia luottamustoimia olivat presidentin valitsijamiestehtävät vuosina 1982 ja 1988 sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden (1980–1986) ja taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukuntien (1985–1991) jäsenyydet. Vuonna 1985 Rehn nousi RKP:n työvaliokuntaan. Hän toimi myösVapaan koulutuksen tukisäätiössä (VKTS), jonka tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan. Säätiö muun muassa kokosi ”mustaa listaa” opettajien poliittisesta suuntautumisesta.[12]
RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana Rehn toimi vuosina 1987–1990. Tämän jälkeen, kesäkuussa 1990, Rehn nousiHolkerin hallitukseenpuolustusministeriksi yhdeksän kuukautta ennen uusia vaaleja. Rehn kuitenkin jatkoi puolustusministerinä myös seuraavassaEsko Ahon hallituksessa, jossa hänestä tuli myös tasa-arvoasioista vastaava ministeri sosiaali- ja terveysministeriöön. Rehn halusi nostaa puolustusministeriön ja maanpuolustuksen näkyvyyttä ja profiilia. Puolustusministerinä Rehnin tunnetuin aikaansaannos oli Hornet-kaupat, jotka toteutettiin vain puoli vuottaNeuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vahvasti länsi- jaNato-mielinen Rehn halusi omien sanojensa mukaan osoittaa Suomen kuulumisen länsimaailmaan. Vaihtoehtoina olivat amerikkalaisetF-16 jaF/A-18 Hornet sekä ruotsalainenJAS ja ranskalainenMirage 2000.[13] 5. kesäkuuta 1992 ilmoitettiin, että Suomi ja Yhdysvallat olivat allekirjoittaneet 13 miljardin markan arvoisen hävittäjäkonesopimuksen 57 Hornet-taisteluhävittäjästä ja 7 koulutuskoneesta. LentokonevalmistajaMcDonnell-Douglas sitoutui vastaostoihin.[14]
KirjanLillan – Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä (2014) mukaan Rehn myöhemmin katui tapaa, millä päätös hävittäjähankinnasta tehtiin:
»Elisabethin mukaan hallituksen johdossa oli katsottu, että tässä alkaa taloustilanne olla niin huono, että aikaa ei ole mihinkään mutinoihin tai informointeihin. Päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla. Hävittäjäpäätös päätettiin tietoisesti pitää pienessä piirissä ja julkisuudelta piilossa. Pelättiin, että se ei etene mihinkään, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta. Esimerkiksi konetyypin valinnasta tiesi vain noin tusinan verran ihmisiä.»
»”Se oli vaan, että nyt ei mitään eikä ketään kuulla. Minusta se oli valtavan rumasti tehty heitä kohti, mutta itsehän sitä olin tekemässä. Tiedostin kyllä sen, että tällaista ei päätöksenteko saa demokratiassa olla. Suurimmalle osalle ministereistä tämä tuli aivan yllätyksenä. Ministereille ei ollut annettu mahdollisuutta hankkia lisätietoa, joka oli erittäin ruma temppu. Niin jouduttiin tekemään, jotta tämä saatiin läpi.”»
Elisabeth Rehniä pidettiin poikkeuksellisen vaikutusvaltaisena puolustusministerinä hänen laajan kansansuosionsa tähden. Hänen kannatuksensa ylitti RKP:n rajat. Oman puolueensa sisällä Rehnillä oli tosin ristiriitoja muiden vaikuttajiensa kanssa. Hornet-kauppojen lisäksi hänen puolustusministeriytensä aikana 1995 säädettiin laki, jonka mukaan myös naisilla on mahdollisuus suorittaaasepalvelus.Ilta-Sanomille vuonna 2009 antamassaan haastattelussa Rehn kertoi, että hän itse pitää keskeisimpinä saavutuksinaan puolustusministerinä varusmiesten aseman hoitamista ja muun muassa simputukseen puuttumista.[15] Rehn otti puolustusministerinä kantaa myös tuolloin julkisessa keskustelussa olleeseensomalien pakolaiskysymykseen. Tammikuussa 1994 hän järjesti suhteillaan kuusihenkisen somaliperheen maahantuloluvanTallinnasta vastoin ulkoministeriön ja ulkomaalaiskeskuksen kantaa.[16]
Rehnin suhteet puolueeseensa olivat välillä ristiriitaiset, mikä näkyi muun muassa siinä, ettei RKP antanut presidentinvaalikampanjan alussa välitöntä tukeaan Rehnille. Hän ei ollut ainoa vaalikamppailuun lähtenyt nainen, vaan ensin esillä oliEeva Kuuskoski, jonka kannatus tosin tyrehtyi pian. Vuonna 1993 Rehnin suosio alkoi lisääntyä. Gallupkannatus tosin näytti lopulta neljättä sijaa 7,9 prosentin äänisaaliilla. 16. tammikuuta 1994 pidetyllä vaalin ensimmäisellä kierroksella Rehn nousi kuitenkin toiseksi 22 prosentin kannatuksella. Kuukauden päästä järjestetyllä toisella kierroksella valtiosihteeri Martti Ahtisaarta vastaan Rehn sai 46,1 prosenttia äänistä.[11] Ensimmäistä kertaa kokonaan suorana kansanvaalina järjestetty presidentinvalinta mahdollisti sen, että toiselle kierrokselle porvarillisen puolen ehdokkaaksi SDP:ta vastaan nousi RKP:n edustaja. Vaalin poikkeuksellisen ehdokasasetelman (mies ja nainen, diplomaatti ja poliitikko) vuoksi epätyypillisesti äänestäneitävasemmistolaisia japorvaripuolueiden kannattajia oli runsaasti. Äänestäjille sukupuoli oli merkittävä äänestyspäätöstä määrittävä tekijä[17].
Puolustusministeriyden ja presidenttiehdokkuuden jälkeen Rehn siirtyiBalkanin ihmisoikeusraportoijaksi vuosiksi 1995–1997. Hän kävi ensimmäisten tarkkailijoiden joukossaSrebrenican joukkohaudoilla. Vuosina 1995–1996 Rehn toimi myös eduskunnan valitsemanaeuroparlamentaarikkona. Hän oli usein kansainvälisessä julkisuudessaYK-tehtäviensä myötä. Rehn toimiYK:n pääsihteerin erityisedustajanaSarajevossa 1999, YK:n alipääsihteerinä,Bosnia ja Hertsegovinan erityislähettiläänä 1998–1999 jaUNMIBH:n poliittisena johtajana.[18]
RKP asetti Rehnin presidenttiehdokkaakseen uudelleenvuoden 2000 vaaleissa. Tällä kertaa Rehn jäi ensimmäisellä kierroksella neljänneksi ja sai 7,9 % äänistä.[19]
Rehn on myös saanut toisena naisena Suomessa ensimmäisen luokan Vapaudenristin rintatähdellä YK-valtuutetun ansioistaan. Tämä kunniamerkki on myönnetty ilman miekkoja, nykyaikaisella niin sanotulla naisten nauhalla (eli vasemmalla olkapäällä kannettavalla, keltaisesta eli rauhanajan mitalinauhasta tehdyllä ruusukkeella). Edellinen saman kunniamerkin saanut nainen oli ”lottakenraali”Fanni Luukkonen.
Syksyllä 2012 Rehn saiYle Fem -kanavalle oman keskusteluohjelmanElisabeth kohtaa (ruots.Elisabeth möter). Siinä hän haastatteli tapaamiaan mielenkiintoisia ihmisiä. Rehnin vieraina nähtiin muun muassa hänen vanha kilpakumppaninsaMartti Ahtisaari, YK:n entinen pääsihteeriKofi Annan ja Afrikan ensimmäinen naispresidentti, ja Rehnin ystävä,Ellen Johnson Sirleaf.[24][25][26] Rehn sai myös yllättävän haastattelunPohjois-Korean johtajanKim Jong-unin veljenpojalta. Tämä kuvaili ohjelmassa setäänsä ”diktaattoriksi”, mikä herätti huomiota maailmalla.[27][28]
Kesällä 2013 Rehnin keskusteluohjelma jatkui vielä kolmella jaksolla. Kauden avausjaksossa hän sai haastatellakuningatar Silviaa, joka ei yleensä myönny haastatteluihin. Sarjan kymmenennessä ja viimeisessä osassa vieraili puolestaanSerbian entinen presidenttiBoris Tadić.[24]
Elisabeth Rehn mainitaanPopeda-yhtyeen vuoden 1992 singlekappaleellaKersantti Karoliina. Kappaleessa viitataan Rehnin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen mahdollistaneeseen toimintaan puolustusministerinä: ”Kuulin Karoliinan lähteneen, / jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen. / Syytän sua, Elisabeth Rehn, / mun naiseni on kapiainen.”[29]
Elisabeth Rehniin liittyyajatushautomoElisabeth Rehn Bank of Ideas.[30]
 | Edeltäjä: Ole Norrback | Suomen puolustusministeri 1990−1995 | Seuraaja: Jan-Erik Enestam |
Eduskunnan suorittama vaali
1919:C. G. E. Mannerheim
Valitsijamiesten vaali
1925:Karl Söderholm |1950:J. K. Paasikivi |1956:Ralf Törngren |1962:Urho Kekkonen(vähemmistö)|1968:Urho Kekkonen|1978:Urho Kekkonen|1982:Jan-Magnus Jansson
Suora kansanvaali
1994:Elisabeth Rehn |2000:Elisabeth Rehn |2006:Henrik Lax |2012:Eva Biaudet |2018:Nils Torvalds
