Elisabeth Olin (o.s.Lillström;8. joulukuuta1740Tukholma –26. maaliskuuta1828 Tukholma) oliruotsalainenoopperalaulaja jasäveltäjä. Häntä on luonnehdittu ensimmäiseksi syntyperältään ruotsalaiseksi oopperanprima donnaksi, ja hänet valittiin ensimmäisenä naisjäsenenäRuotsin kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan vuonna 1782 (jäsenenä 85).[1]
Olin syntyi laulaja-näyttelijäElisabeth Söderman-Lillströmin ja urkuriPetter Lillströmin ensimmäisenä lapsena. Myöhemmin Olin sai viisi siskoa ja kaksi veljeä; näistä vain siskot Margareta ja Anna Christina elivät aikuisiksi. Olin teki debyyttinsä jo 6-vuotiaana esiintyessään 20. toukokuuta 1747singspielissäSyrinx eller Then uti Wassförwandlade Wattu-Nymphen, jonka oli todennäköisesti osin säveltänyt ja koonnutLars Lalin. Olinin äiti tulkitsi samassa esityksessä nimiroolin. Olin sai todennäköisesti musiikkikasvatuksen kotonaan, mutta otti myös tunteja urkuriFerdinand Zellbell nuoremmalta ja oopperalaulaja Giovanni Crocelta. Vuonna 1760 hän meni naimisiin Gabriel Olinin kanssa. Pariskunnalle syntyi useita lapsia. Mies kuoli 66-vuotiaana vuonna 1794. Parin tyttäristä myös Elisabeth "Elise" Olin loi uran oopperalaulajana.[1]
Vuonna 1768Erik Skjöldebrandin kokoelmassaGustaviade. Hjältedikt i tolv sånger julkaistiin Olinin säveltämä laulu. Olinin tiedetään ensimmäisen kerran varmuudella esiintyneen konserttilaulajanaFrancesco Antonio Uttinin johdolla vuonna 1769. Vuosina 1769–1770 hän osallistui Ferdinand Zellbellin johtamiin konsertteihin. Häntä tuki musiikin suojelijaPatrick Alströmer. Olin esiintyi 30. elokuuta 1771 solistina Uttinin hautajaiskantaatissaAdolf Fredrikille; hän lauloi myös saman säveltäjän kantaatissaKustaa III:n kruunajaisten kunniaksi 29. toukokuuta 1772. Samana vuonna hän sai paikan Kustaa III:n hovilaulajana. Hänellä oli hyvä neuvotteluasetelma (hänen miehensä oli viranomaistoimija), ja hän sai vaatimuksestaan hyvin korkean palkan.[1]
18. tammikuuta 1773 Olin tulkitsi naispääosan Uttinin oopperassaThetis och Pelée, jolla vihittiinTukholman kuninkaallinen ooppera varhaisimmassa muodossaan käyttöön. Oopperan sanat olivat alun perinBernard le Bovier de Fontenellelta, muttalibreton uudisti kuningasJohan Wellanderin avustamana. Esityksessä miespääosan tulkitsiCarl Stenborg. Ooppera sai innostuneen vastaanoton, ja se esitettiin noin kaksikymmentä kertaa täysille katsomoille. Olin esiintyi myös monien muiden oopperoiden naispääosissa. Oopperat olivat sellaisten säveltäjien kuin Uttinin,Christoph Willibald Gluckin jaGeorg Friedrich Händelin säveltämiä. Vuonna 1774 Olin lauloiKaarle XIII:n jaCharlottan häissä.[1]
Vuonna 1782 Olin erosi oopperan palveluksesta, vaikka hän esiintyikin vieläJohann Gottlieb NaumanninCora och Alonzo -teoksessa Zulman roolissa kaudella 1782–1783 ja teki myöhemmin joitain vierailevia esiintymisiä. Vuonna 1797 hän esiintyi solistinaKustaa IV Aadolfin häissä. Olin piti viimeisen julkisen esiintymisensä konsertissaRuotsin ritarihuoneella 27. helmikuuta 1808. Hieman ennen kuolemistaan vuonna 1828 hän lauloi yksityisesti oopperalaulajaAngelica Catalanille, johon teki yhä vaikutuksen äänellään. Olinin kuoltua 88-vuotiaana hänet haudattiin TukholmanSaksalaisen kirkon katakombeihin.[1]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
