Elinajanodote on tilastollinen suure, joka kuvaa tietyn väestön keskimääräistä kuolinikää. Yleensä elinajanodotteella tarkoitetaan ns. periodielinajanodotetta, joka lasketaan tietylle menneelle ajankohdalle. Vastoin yleistä käsitystä, elinajanodotteen ensisijainen tarkoitus ei ole ennustaa tulevaisuutta (vrt. elinajan ennuste). Elinajanodote on epäsymmetrisen jakaumankeskiarvo, eikä siis vastaa yleisintä tai todennäköisintä kuolinikää.
Matala elinajanodote selittyy globaalissa tarkastelussa tyypillisesti korkealla lapsikuolleisuudella. Syntymästä selvinneiden elinikä-ennuste on siten paljon normaalimpi kuin koko väestölle ilmoitettu[1].
Vastasyntyneiden elinajanodote oli vuonna2009 korkeinJapanissa, jossa keskimääräinen elinajanodote oli samana vuonna syntyneille tytöille 85,7 ja pojille 78,8 vuotta (keskimäärin 82,1 vuotta).[1]
Alhaisimmat elinajanodotteet vuonna olivat 31,9 vuottaSwazimaassa ja 38,2 vuottaAngolassa.[1]
Suomalaisten keskimääräinen elinajanodote oli 81,7 vuotta vuonna 2018 ollen korkeampi kuin Belgiassa, Itävallassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Tanskassa.[2] Suomalaisilla oli 2010-luvun alussa kuitenkin vähemmän terveitä elinvuosia kuin EU:ssa keskimäärin[3].
Naisten elinajanodote oli reilut 84 vuotta Suomessa Ruotsissa ja Norjassa vuonna 2019. Suomalaisten miesten elinajanodote (79,2 vuotta) oli sama kuin Tanskassa mutta noin kaksi vuotta lyhyempi kuin Ruotsissa ja Norjassa.[4]
Elinajanodote lasketaan usein ikäryhmittäin ja sitä vertaillaan eripopulaatioiden välillä. Yleisimmin vertaillaannaisten jamiesten elinajanodotteitamaiden välillä. Ellei erikseen mainita, mitä ikäryhmää tarkastellaan, tarkoitetaan elinajanodotetta syntymästä. Koska elinajanodotteessa oletetaan kuolleisuuden pysyvän ennallaan ikäryhmittäin, on vastasyntyneen elinajanodote pienempi kuin täysi-ikäisen.
Kehittyneissä maissa kuolleisuus on matalaa, mikä johtaa tällaisten maiden korkeaan elinajanodotteeseen. Kehitysmaissa elinajanodote on tavallisesti matalampi korkean lapsikuolleisuuden vuoksi, mutta elinajanodotetta laskevat siellä myös erilaiset kehittyneistä maista hävitetyt tartuntataudit ja muut taudit, jotka selittävät myös korkeaa lapsikuolleisuutta. Elinajanodote on kehitysmaissa matala koko populaation tasolla. Polarisoituneissa yhteiskunnissa vauraalla yläluokalla elinajanodote voi olla kuitenkin muuta väestöä korkeampi esimerkiksi paremman terveydenhuollon saatavuuden ja vähemmän fyysisesti rasittavan työn vuoksi.
Matala elinajanodote selittyy tyypillisesti korkealla lapsikuolleisuudella, ja syntymästä selvinneiden elinikä-ennuste on paljon normaalimpi kuin koko väestölle ilmoitettu. Lisäksi erityisesti eteläisenAfrikan maat kärsivätAIDS-epidemiasta. Alhaisimmat elinajanodotteet vuonna 2009 olivat 31,9 vuottaSwazimaassa ja 38,2 vuottaAngolassa.[1] Kehittyneissä maissa elinajanodotetta laskevatelintasosairaudet.
Kaikkein vanhimmille ikäryhmille lasketut elinaikaodotteet ovat epäluotettavampia kuin uudemmille lasketut. Tämä johtuu siitä, että keskitetty syntymä- ja kuolinaikojen kirjaaminen alkoi vasta viime vuosisadalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on havaittu, että osavaltioiden tilastoissa on havaittavissa jyrkkä elinajanodotteen lasku niiden ikäluokkien kohdalla, jotka syntyivät keskitetyn järjestelmän käyttöönoton jälkeen. Laskettuja elinajanodotteita ei voida pitää tämän vuoksi luotettavina esimerkiksi niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat täyttäneet sata vuotta, koska heistä yli 80 prosenttia on syntynyt ennen keskitettyä väestötilastointia. Kun verrataan niitä osavaltioita, joissa oli siirrytty keskitettyyn järjestelmään jo sata vuotta sitten, havaitaan, että satavuotiaiden ihmisten määrä oli laskennallisesti 80 prosenttia pienempi kuin muissa osavaltioissa.[5]
Edellä kuvattu näyttäisi pätevän muissakin maissa, koska on havaittu, että satavuotiaiden tilastollinen määrä korreloi niissä oudosti köyhyyden, lukutaidottomuuden ja keskimääräisen eliniän lyhyyden kanssa[5].
Lapsikuolleisuus on suurin selittävä tekijä tarkasteltaessa eroja eri maiden keskimääräisessä eliniässä. Se, että suuri osa maailmassa syntyvissä lapsista kuolee muutaman vuoden ikään mennessä, laskee voimakkaasti maailman väestön keskimääräistä elinikää.[6][7][8]
Myös ihmistenelin-, koulutustaso sekä asuinmaan demokratian aste ovat tärkeitä kuolleisuuseroja selittäviä tekijöitä. Esimerkiksipienituloiset ja vähän koulutetut elävät alueesta riippuen vuosia tai vuosikymmeniä lyhyemmän elämän kuin suurituloiset. Tämä johtuu muun muassa siitä, että varakkailla ja paremman koulutuksen omaavilla on muita paremmat mahdollisuudet käyttää terveydenhuoltopalveluja, parempi mahdollisuus riittävään ja monipuoliseen ruokavalioon sekä paremmat asuin- ja työolot. Yhdysvalloissakin suurituloisin viidennes elää keskimäärin 11 vuotta pidempään.[6][7][8].
Tulotaso vaikuttaa Suomessa nykyisin sukupuolta enemmän odotettavissa olevaan elinikään. Ylimpään tulokymmenykseen kuuluvat miehet elävät keskimäärin yli kymmenen vuotta pidempään kuin alimpaan kymmenykseen kuuluvat. Naisilla ero on noin kuusi vuotta.[9]
Myös sukupuoli vaikuttaa odotettavissa olevan elinajan pituuteen. Moni köyhä kehitysmaan nainen kuolee esimerkiksisynnytykseen tai abortin jälkiseurauksiin.
Perimäkin vaikuttaa yksilön odotettavissa olevaan elinikään. Jonkin FoxO3-geenin toimintaa tehostavan geenivariantin omaavien joukossa esiintyy puolta tai jopa lähes kolme kertaa tavallista enemmän satavuotiaita kun heitä verrataan oman alueensa muuhun väestöön. FoxO3 geeni saa elimistön tuottamaan keuhkoissa, munuaisissa ja suolistossa eläviä mikrobeita tappavia peptidiproteiineja. Lisäksi se vähentää kehon interleukiini kahden ja interleukini kuuden tuotantoa sekä parantaa muillakin tavoin immuunipuolustuksen toimintaa. Eräiden FoxO3-geenin varianttien on havaittu vähentävän riskiä sairastua infektioihin vähentäen siten esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien sekä syövän esiintyvyyttä.[10][11][12]
Puolison ikä korreloi merkittävästi elinajanodotteen kanssa vuonna 2010 julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan. Jos puoliso on kahdeksan vuotta vanhempi, ihmisen elinikä jää keskimäärin 20 prosenttia lyhyemmäksi kuin niillä, jotka ovat naineet ikätoverinsa. Tämä saattaa selittyä sillä, että nuoremmalla puolisolla on silloin suurempi todennäköisyys joutua toimimaan kauan omaishoitajan roolissa. Huomattavasti nuorempi puoliso lisää miesten odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta päin vastoin lyhentää sitä naisilla.[13]
Vuonna 2023 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että sadan vuoden ikään päässeillä oli 65-99-vuoden iässä muun muassa tavallista korkeampi veren kokonaiskolesteroli- ja rautapitoisuus sekä tavallista alemmat verensokeri-, kreatiniini-, virtsahappopitoisuudet[14].
Arviot elinajanodotteesta kiinnostavat muun muassavakuutusyhtiöitä,antropologeja sekä eläkeviranomaisia. Kansainvälisesti tärkeimpiä tiedon tuottajia ovatMaailman terveysjärjestö WHO ja SuomenStakesia vastaavat laitokset, jotka pyrkivät tarkkailemaan tilastollisesti kansanterveyttä.
Elinajanodote noussut globaalisti 1900-luvulla. Nousu alkoi teollistuneista maista.
Elinajanodotteen nousu on pitkälti lääketieteellisenvallankumouksen ansiota. Lääketieteen kehitys ja lääketieteellisen hoidon saatavuuden paraneminen esimerkiksi rokotusohjelmien ja julkisen terveydenhuollon kautta selittää suurimman osa elinajanodotteen kohoamisesta nykytasolle. Myös esimerkiksi ravinnon saatavuuden ja laadun eliravitsemuksen parantumisella on ollut vaikutusta. Sukupuolten välinen ero on kaventunut sen vuoksi, että miehet ovat vähentäneet tupakointia ja alkoholinkäyttöä[27].
Elinajanodote maailmassa vuosina 1800, 1950 ja 2015.
Suomessa syntyvien poikalasten elinajanodote oli ennen jatkosotaa vain 55 vuotta ja naisten 62 vuotta[27]. Suomalaisten elinajanodote pidentyi 20 vuotta aikavälillä 1945-1970[28]. Nousu oli jyrkintä 1950-luvun alkupuolella ja 1970-luvulla. Vastasyntyneiden tyttöjen elinajanodote oli 68 vuotta vuonna 1950, 74 vuotta vuonna 1970, 79 vuotta vuonna 1990 ja 83 vuotta vuonna 2010. Pojilla vastaavat luvut olivat 60, 66, 71 ja 77 vuotta.[29] 2020-luvun alussa suomalaisten elinaika pidentyi joka vuosi neljännesvuodella ja lisävuodet olivat terveitä.[30] Korona katkaisi kuitenkin suotuisan kehityksen[29].
Suomalaisnaiset ovat 30 vuoden aikana kirineet elinajanodotteessa samalle tasolle Ruotsin ja Norjan kanssa[4].
Sukupuolten välinen elinikäero kaventui Suomessa vuosina 1979–2019 8,6 vuodesta 5,3 vuoteena[9].
Suomen pienituloisimman viidenneksen elinajanodote ei kasvanut lainkaan vuosina 1990-2010[3]. Yhdysvaltojen elinajanonodote kääntyi laskuun vuosina 2014–2018, koska vähemmän koulutetun työikäisen väestön kuolleisuus lisääntyi.[6]
↑Brian J. Morris, Donald Craig Willcox, Timothy A. Donlon, Bradley J. Willcox: FOXO3: A Major Gene for Human Longevity - A Mini-Review. Gerontology, 28.3.2015, 61. vsk, nro 6, s. 515–525. doi:10.1159/000375235ISSN 0304-324XArtikkelin verkkoversio.
↑Shunsuke Murata, Marcus Ebeling, Anna C. Meyer, Katharina Schmidt-Mende, Niklas Hammar, Karin Modig: Blood biomarker profiles and exceptional longevity: comparison of centenarians and non-centenarians in a 35-year follow-up of the Swedish AMORIS cohort. GeroScience, 19.9.2023. doi:10.1007/s11357-023-00936-wISSN 2509-2723Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Caspari & Lee 'Older age becomes common late in human evolution' (Proceedings of the National Academy of Sciences, USA, 2004, p. 10895–10900
↑James Trefil, "Can We Live Forever?"101 Things You Don't Know About Science and No One Else Does Either (1996)
_CIA_factbook.png)
