| Eino Kuvaja | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. kesäkuuta1906 Kuopio |
| Kuollut | 11. joulukuuta1975 (69 vuotta) Kuopio |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |  Suomi |
| Palvelusvuodet | 1933–1956 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | everstiluutnantti |
| Kunniamerkit | 2.lkMannerheim-risti Vapaudenristi2 miekkojen kera SVR ritariristi. |
| Infobox OK | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Luutnantti Eino Kuvaja (toinen oikealta) Zakopanen sotilaspartiohiihtojoukkueensa upseeriedustajana. Sijoitus Suomen joukkueella oli viides. | |||
| Maa: Suomi | |||
| MiestenSotilaspartiohiihto, näytöslaji | |||
 Olympialaiset | |||
 Hopeaa | St. Moritz 1928 | Sotilaspartiohiihto | |
| Hopeaa | Garmisch-Partenkirchen 1936 | Sotilaspartiohiihto | |
Eino Hjalmar Kuvaja (17. kesäkuuta1906Kuopio –11. joulukuuta1975 Kuopio) oli suomalainen sotilas jaMannerheim-ristin ritari numero 137.
Kuvaja kilpailitalviolympialaisissaSankt Moritzissa 1928 jaGarmisch-Partenkirchenissa 1936 niiden ohjelmaan epävirallisena lajina kuuluneessa sotilaspartiohiihdossa. Molemmissa kisoissa hän saavutti Suomen nelimiehisen joukkueen jäsenenä hopeaa.[1] Kuvaja toimi myösPuijon Hiihtoseuran puheenjohtajana vuosina 1956–1965 ja seuran hiihtojaoston puheenjohtajana vuosina 1938–1939, 1954–1961, 1953 ja 1962.[2]
Jatkosotaan Kuvaja lähti2. divisioonaan kuuluneenjalkaväkirykmentti 28:n II pataljoonan (II/JR 28) komentajana toimien siinä tehtävässä vuoden 1941 lopulle. Tämän jälkeenmajuri Kuvaja toimiJR 7:n I pataljoonan (I/JR 7) komentajana aina haavoittumiseensa Äyräpäässä4. heinäkuuta 1944, joka oli myös Mannerheim-ristin myöntämispäivä. Myöntämisperusteissa korostuivat majuri Kuvajan toimet pääaseman jaVT-aseman taisteluissa, joita kuvataan lyhyesti alempana.
Kannaksen suurhyökkäyksen alussa majuri Kuvajan johtama pataljoona taisteli Ohdan etelälohkolla torjuen vihollisen kiivaat hyökkäykset. Perääntyminen aloitettiin vasta, kun venäläisjoukot olivat ohittaneet etelän puolelta pataljoonan asemat ja oikea sivusta oli jäänyt täysin auki. Pataljoona viivytti hyökkääjää muun muassaTonterissa ja Hartoisissa vetäytyenSiiranmäkeen, jossa majuri Kuvajan johtama pataljoona torjui kolmen vuorokauden ajanpuna-armeijan voimakkaita hyökkäyksiä. Siiranmäen taistelun jälkeen pataljoona vetäytyiÄyräpäähän, jossa majuri Kuvaja ehti johtaa pataljoonansa puolustusta runsaan viikon ajan ennen haavoittumistaan. Hänet ylennettiin myöhemmineverstiluutnantiksi.
Jatkosodan aikana kevättalvella 1944 Kuvaja pistäytyiLapissa hiihtokilpailuissa ja tapasi matkansa aikana myös saksalaisen kenraalieverstiEduard Dietlin. Miehet olivat vanhoja tuttuja jo sotaa edeltäneiltä vuosilta, sillä myös Dietl oli aikoinaan kilpaillut sotilaspartiohiihdossa. Tapaaminen jäi miesten viimeiseksi, sillä Dietl sai surmansa lento-onnettomuudessaItävallassa samaan aikaan kuin Kuvaja taisteli etulinjassaKarjalankannaksella.[3]
Aktiivipalveluksensa jälkeen Kuvaja toimi muun muassa vakuutustarkastajana. Kuvaja toimi myös Puijon Hiihtäjät r.y:n puheenjohtajana 1954, Puijon Hiihtoseura r.y:n puheenjohtajana vuodesta 1955 jaSVUL:n Pohjois-Savon piirin hiihtojaoston puheenjohtajana 1954 alkaen. Hän toimi myös Sotainvalidien Veljesliiton valtuuskunnan varapuheenjohtajana ja Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnan elinikäisenä puheenjohtajana.[4]
Eino Kuvaja hukkui kalakaverinsa kanssa heikkoihin jäihin mökkisaarensa edustalleKallavedellä 11. joulukuuta 1975. Jää petti miesten alta heidän ollessa laskemassa verkkoja Kuopion Lehtosaaren eteläpuolella. Kuopion palokunnan sammakkomiehet löysivät heidät seuraavana päivänä noin 10 metrin syvyydestä läheltä hukkumispaikkaa.[5]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
