Eeta on kehittynytfoinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (het).[1] Sen alkuperäinen nimi ja käyttö useimmissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa oli foinikialaisen esikuvan mukaanheeta, sillä tuolloin se sisälsi vielä /h/-äänteen elivahvan alkuhenkosen (spiritus asper). Tällaisena se kopioitui myöslatinalaisen kirjaimistonH-kirjaimeksi. Alkuhenkosta vailla olleen pitkän äänteen [ɛ:] merkkinä toimi joissakin kirjaimistoissaepsilon, kunnes heetan merkki siirtyi tähän käyttöön ja sen nimi muuttui eetaksi. Eeta tunnettiin ensimmäisenä muun muassaJoonian,Knidoksen jaKreetan sekäDeloksen ja eräiden muidenKykladien polisten kirjaimistoissa.[2][3]
Heetan ja eetan muodossa oli paikallisissa kirjaimistoissa paljon vaihtelua. Useimmiten kirjain muistutti foinikialaisen esikuvan tavoin suorakulmiota, jonka poikki oli vedetty viiva, tai oli muodoltaan vinompi. Ajan kuluessa se kehittyi nykyiseen muotoonsa, jossa on vain yksi poikkiviiva. Ensimmäisenä tämä muoto esiintyy muun muassaAitolian,Epeiroksen,Sikyonin, Knidoksen ja eräiden Kykladien polisten kirjaimistoissa.[3]
Epigrafisissa lähteissä eetasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]
Latinalaisessa, kreikkalaisessa ja kyrillisessä kirjaimistossa, jotka ovat kehittyneet yhteisestä alkumuodosta, on kaikissa ison latinalaisen H-kirjaimen näköinen merkki. Vaikka nämä merkit ovat useimmissa fonteissa samannäköiset, ne eivät ole sama merkki. Jos esimerkiksi haetaan merkkejä tiedostosta tai tekstinkäsittelyohjelmalle annetaan komento muuttaa suuraakkoset pienaakkosiksi, tulos riippuu siitä, mikä merkki on kyseessä. Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaisen H-kirjaimen näköinen on iso eeta (Η), kyrillisissä n-äänteen merkki (Н). Nämä koodataan eri järjestelmissä mm. seuraavilla tavoilla.
↑abcKiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
↑Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. TeoksessaChristidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
↑abKarali, M.: ”Writing systems”. TeoksessaChristidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
↑Ancient Greek letter formsPoinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.
