| Eero Koivistoinen | |
|---|---|
 Eero Koivistoinen esiintymässäPori Jazzissa 2012. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eero Uolevi Koivistoinen |
| Syntynyt | 13. tammikuuta1946 (ikä 79) Helsinki |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | saksofoni, alttosaksofoni ja tenorisaksofoni |
| Infobox OK | |
Eero Uolevi Koivistoinen (s.13. tammikuuta1946Helsinki)[1] on suomalainenjazzmuusikko jasäveltäjä. Hänen instrumenttinsa onsaksofoni. Häntä pidetään yhtenä suomalaisen jazzin suurimmista nimistä.[2][3]
Koivistoisen ensimmäinen soitin noin 11-vuotiaana oliviulu, jolla hän soittibarokki- jakamarimusiikkia.[2] 16-vuotiaana hän vaihtoialttosaksofoniin,[4] koska hän oli tykästynyt jazzmusiikkiin, jota hänen veljensä oli tuonut meriltä, ja viululla sitä oli hankala soittaa.[2] Myöhemmin hän vaihtoi alttosaksofonistatenori- jasopraanosaksofoneihin.[4] 1960-luvun puolivälissä Koivistoinen aloitti opiskelutSibelius-Akatemiassa:[3] Siellä hänelle saksofonin soittoa opettiEero Linnala ja säveltämistäAulis Sallinen.[4]
Koivistoisen ensimmäinen yhtye oli kokeilevaaavantgarde- jafuusiojazzia soittava trio, jossa rumpalina toimiEdward Vesala ja basistinaPekka Sarmanto.[4] Trio julkaisi ep-levynJappa alkuvuodesta 1967 ja rumpaliksi vaihtuiReino Laine pian tämän jälkeen. Samana vuonna Koivistoinen liittyiBlues Sectioniin, jota on pidetty Suomen ensimmäisenäproge-yhtyeenä. Yhtyeen levyBlues Section oli Koivistoisen ensimmäinen. Yhtye kuitenkin hajosi jo kesällä1968, kun Koivistoinen jätti sen.[5] Hän siirtyiThe Boysiin, jossa soitti noin vuoden.[6]
Vuonna 1967 vastaperustettuSuomen Jazzliitto myönsi ensimmäisenYrjö-palkinnon Koivistoiselle.[4][7] Vuonna 1968 ilmestyi hänen ensimmäinen sooloalbuminsaValtakunta. Levyn kappaleiden sanat ovat suomalaisten runoilijoiden runoja, ja laulajina toimivatEero Raittinen,Seija Simola,Vesa-Matti Loiri sekä Koivistoinen itse. LP:n julkaisiOtava. Levystä on julkaistu vuonna 1995 myös CD-versio, jolle oli lisätty kappaleitaMaarit Hurmerinnalta,Sakari Kuosmaselta jaPepe Ahlqvistilta.[8] Seuraavana vuonna Koivistoisenkvartetti voitti yhtyekilpailunMontreux’n jazzfestivaaleillaSveitsissä. Voittoa on pidetty ensimmäisenä suomalaiselle jazzille osoitettuna kansainvälisenä tunnustuksena, ja sen ansiosta yhtye pääsi esiintymäänNewportin jazz-festivaaleilleYhdysvaltoihin.[4]
1970-luvun alussa Koivistoinen muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaanBerklee College of Musiciin,Bostoniin. Siellä hän opiskeli kolme lukukautta opettajinaan muun muassaJoe Viola jaHerb Pomeroy.[4] 1970-luvulta lähtien Koivistoinen on myös opettanut Sibelius-Akatemiassa jaHelsingin Pop & Jazz Konservatoriossa.[3] Vuonna 1975 Koivistoinen oli mukana perustamassaUuden Musiikin Orkesteria[4] ja soitti yhtyeen riveissä aina vuoteen 1990.lähde? Myöhemmin vuosina 1996–1998 hän toimi yhtyeen taiteellisena johtajana. Kaudellaan hän muun muassa tuotti UMOn ensimmäisen albumin ulkomaiselle levy-yhtiölle sekä toimi kapellimestarina ja sovittajana kriitikoiden kiittämällä levylläElectrifying Miles.[4]
Vuonna 1973 Eero Koivistoinen Music Society julkaisi fuusiojazz-albuminWahoo! On väitetty, että LP:itä olisi alun perin painettu vain 600 kappaletta, ja että niistä saisi nykyään maksaa yli 500 dollaria.[9] Tämä kulttilevyksi mainittu albumi, kuten monet muutkin Koivistoisen levyt, on kuitenkin julkaistu vuosituhannen vaihteessa uudelleen CD-muodossa.[10]
Vuonna 1981 Koivistoinen voittiEuroopan yleisradiounionin sovituspalkinnon Nording-kilpailussaJerseyssä teoksellaan "Ultima Thule",[4] ja vuonna 1983 hänen 1980-luvun alussa perustamansalähde? levy-yhtiöPro Records julkaisi samannimisen albumin.[11] Vuonna 1987 hän voittiLuovan Säveltaiteen Edistämissäätiön sävellyskilpailunbig bandille teoksellaan "Kukonpesä".[4]
Koivistoisen 1990-luvun projekteihin kuuluvat muun muassaTrio X, jossa Koivistoisen lisäksi soittivat pianistiSeppo Kantonen ja vibrafonistiSeveri Pyysalo,[3] sekä kvintettiZone.[4]
Vuosituhannen vaihteessa Koivistoinen kiinnostuietnisestä musiikista: toisaalta vuonna 1998 hän julkaisisenegalilaisten muusikoiden kanssa albuminEero Koivistoinen and Senegalese Drums,[4] ja toisaalta vuonna 2002 albuminUtu, joka koostui hänen jazzkvartetille sovittamistaan suomalaisista kansanlauluista[12] sekä vuonna 2003Johanna Iivanaisen kanssa albuminSuomalainen, jolla Iivanainen lauloi Koivistoisen sovittamaa suomalaistapopulaarimusiikkia sekä tämän omia sävellyksiä.[13] Vuonna 2007 Iivanainen ja Koivistoisen yhtye ilmoittivat julkaisevansa toisen yhteisen albuminLennosta kii! Myös tällä albumilla yhdistellään suomalaista populaarimusiikkiin Koivistoisen jazzsävellyksiin.[14]
Koivistoinen on kuitenkin jatkanut myös fuusion parissa vuonna 2001 julkaistulla albumillaanHelium[15] sekä uudistuneen Eero Koivistoinen Music Societyn albumillaX-Ray vuodelta 2006.[10] Vuonna 2005 hän myös sävelsi kappaleitaThe Five Corners Quintetille ja soitti yhtyeen esikoislevylläChasin' the Jazz Gone By,[16] joka ylsi parhaimmillaan Suomen albumilistan sijalle 21.[17]
Koivistoinen on jazzin lisäksi säveltänyt muun muassaHelsingin kaupunginteatterillebaletin "Äiti Maa" vuonna 1979, tehnytYleisradiolle radiokoosteen "Suomi – maailman majakka" vuonna 1996,[2]Charles Baudelairen runoelman innoittamana sarjan "Pahan kukkia", sekäRadion sinfoniaorkesterille sarjan "Round about Monk".[4]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
