| Eerikinkronikka | |
|---|---|
.png) | |
| Kirjailija | tuntematon |
| Kieli | muinaisruotsi |
| Genre | riimikronikka |
| Julkaistu | 1320- tai 1330-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Harry Lönnroth Martti Linna |
| Kustantaja | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura |
| Julkaistu | 2013 |
| ISBN | 978-952-222-619-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Eerikinkronikka (ruots.Erikskrönikan) onmuinaisruotsiksi kirjoitettukeskiaikainen riimikronikka, joka keskittyy Ruotsin historianfolkunga-ajan tapahtumiin 1200-luvun alkupuolelta 1300-luvun alkupuoliskolle. Teoksen kirjoittajaa ei tunneta varmasti ja eri arvioiden mukaan se on valmistunut joskus vuosien 1320 ja 1332 välillä. Eerikinkronikka on vanhin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos ja varhaisin Ruotsin historiateos.Suomen historian kannalta teos on tärkeä, koska siinä esiintyvät esimerkiksi ristiretketHämeeseen jaKarjalaan.
Eerikinkronikka kuvaa historian tapahtumia kuningasEerik Eerikinpojan (n. 1216–1250) kaudesta lähtien vuoteen 1319 saakka, jolloinMaunu Eerikinpoika (n. 1316–1374) valitaan Ruotsin jaNorjan kuninkaaksi. Kattavampi kuvaus tapahtumista alkaa 1200-luvun puoliväliltä ja suurin osa tapahtumista sijoittuu valtionhoitajaBirger Maununpojan (n. 1210–1266) eli Birger-jaarlin kaudelle. Kirjoittajan tarkoituksena on esittää vuonna 1319 pidetyt kuninkaanvaalit oikeutettuna.[1]
Eerikinkronikan kuvaamat tapahtumat sijoittuvat Ruotsin historian vuosien 1250–1389 väliselle poliittisesti sekasortoisellefolkunga-ajalle. Teoksen kirjoittaja kuvailee esimerkiksi sotaretkiä, sukuriitoja, kapinoita, kruunajaisia, juhla-aterioita ja valtapoliittisia häitä. Sen hahmoihin lukeutuu esimerkiksiritareita,asemiehiä, pillipiipareita jaleikareita. Tunnettuja Ruotsin historian henkilöitä ja tapahtumia ovat esimerkiksiHovan taistelu,Nyköpingin pidot,Håtunan leikki, Birger-jaarli,Joar Sininen jaMaunu Ladonlukko.[1]
Teos kertoo myös ristiretkien ajan Suomesta, sekä Suomesta osana Ruotsia. Teoksessa esiintyyBirger-jaarlin sotaretki,Hämeen linnan rakentaminen ja taistelut Karjalassa.[2]
Eerikinkronikka sisältää 4 543 säettä, joistaprologia on 28 säettä. Teos voidaan jakaa eri osiin useammalla eri tavalla. Vanhemman, vuosiin perustuvan jaon mukaan se sisältää kahdeksan osaa. 1. 1229–1266, 2. 1266–1290, 3. 1290–1301, 4. 1302–1306, 5. 1306–1309, 6. 1309–1313, 7. 1312–1317 ja 8. 1318–1320. Uudemman, rakenteen mukaan tehdyn jaottelun mukaan teos sisältää viisi osaa, 1. säkeet 67–535, 2. säkeet 536–946, 3. säkeet 950–1805, 4. säkeet 1806–4071 ja 5. säkeet 4072–4543. Retorisesti teos alkaa johdannolla eli prologilla (exordium) jonka jälkeen seuraa tekstin kertova osa, sekä loppu (peroratio). Suurin osa teoksesta on kertovaa osuutta. Johdanto ja loppu ovat melko lyhyitä.[3]
Eerikinkronikka on vanhin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos ja varhaisin Ruotsin historiateos. Sen syntyhistoria tunnetaan kuitenkin huonosti.[2] Lähteet ovat niukkoja ja kronikka itsessään ei sisällä esimerkiksi kirjoittajan nimeä, eikä ainuttakaan vuosilukua ja sen periaatteessa kronologisesti etenevissä kappaleissa on virheitä. Tekstin perusteella sen kirjoittajan voidaan kuitenkin olettaa kuuluneen ritaristoon ja herttua Eerikiä tukeneeseen yläluokkaan.[4]
Nykytutkimuksessa kirjoittajaksi on joskus esitettyTorkkeli Kristiinanpoikaa (Tyrgils Kristenson). Torkkeli oli Eerikin ja sittemmin leskikuningatar Ingeborgin sihteeri. Teoksen tilaaja olisi tällöin ollut uplantilainenlaamanniBirger Pietarinpoika (Birger Persson till Finsta),Pyhän Birgitan isä. Kronikan kirjoitusvuodesta on julkaistu eriävää tutkimusta. Niin sanotun varhaisen ajoituksen mukaan se on kirjoitettu vuosina 1320–1321 ja myöhäisen ajoituksen mukaan 1331–1332. Uudessa ruotsalaisessa tutkimuksessa se on ajoitettu vuoteen 1325. Yhtä mieltä ollaan yleensä ainakin siitä, että teksti ei ole voinut valmistua ennen vuotta 1320, jolloin Maunu Birgerinpoika kuoli.[4]
Alkuperäinen käsikirjoitus ei ole säilynyt nykypäiviin. Teos tunnetaan 1400-luvulla tehtyjen jäljennösten perusteella. Alkuperäisenä toimitteena alkuperäisen johdannon kera kronikka on säilynyt kolmessa koodeksina eli käsikirjoitusnidoksena Holm. D 2, D 3 ja D 4 a. Vanhin on D 4 a eliCodex verelianus. Sen teksti on peräisin 1440-luvulta. Kaikkia kolmea säilytetään nykyisinRuotsin kuninkaallisessa kirjastossa Tukholmassa. Kronikasta on sittemmin julkaistu ruotsinkielisiä painoksia ja otteita. Ensimmäinen tieteellinen editio oli Ruotsin kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoittajaG. E. Klemmingin vuonna 1865 julkaistuGamla eller Eriks-krönikan, Folkungarnes brödrastrider med en kort öfversigt af närmast föregånde tid 1229-1319. Populaariedition julkaisi kirjallisuustieteilijäSven-Bertil Jansson vuonna 1985. Populaariteoksen kieltä on normalisoitu alkuperäisen muinaisruotsista.[5]
Harry Lönnrothin jaMartti LinnanEerikinkronikan suomennos julkaistiin vuonna 2013. Se perustuuRolf Pippingin tieteelliseen editioon vuodelta 1921. LisäksiEerikinkronikan käänsivenäjäksi A. Ju. Želtuh vuonna 1994,ranskaksiCorrine Péneau vuonna 2005 jaenglanniksiErik Carlquist sekäPeter C. Hogg vuonna 2012.[2]
| ” | Silloin käski kuningas Erik koko valtakuntaansa, sekä ritareita että ritarien vertaisia, niin talonpoikia kuin virkamiehiä, kuten herrain tapana on, sanomaan miehilleen, että hän tahtoi sotaan lähdettävän; niin käski hän heitä pakanamaalle, ja antoi vävylleen toimeksi olla heidän johtajanaan pitäen häntä siihen paraimpana. Vävy otti toimen mielellään vastaan, haluten lisätä herransa kunniaa; panivat kuntoon aseensa ja suojuksensa uroot reippaat ja karskit; kypäriä, haarniskoja ynnä panssareita jaettiin ja tehtiin paljon lisää. Joka mies valmistautui seudullaan, täyttäen kernaasti kuninkaan käskyn, vesille lykättiin laivat ja veneet; paljon ja isoja rahakääröjä avattiin ja annettiin niille, jotka erosivat kodeistaan, tietämättä takaisintulostaan; | ” |
–Julius Ailion runonmittaa noudattamaton suomennos vuodelta 1917. | ||
Eerikinkronikka onriimikronikka. Riimikronikka oli keskiaikaisenrunoepiikan keskeinengenre. Nimen mukaisesti kronikka on kirjoitettu loppusoinnullisin runomuodoin eliriimein. Kirjoittamiseen liittyy siis historian kuvailun ohella kaunokirjallinen piirre.Eerikinkronikan runomuoto onknitteli eli kalikka- tai ketjusäe. Se koostuu loppusoinnun pareittain liittämistä säkeistä.[6]
Myös itse teosten historiankertomus on usein propagandista tai jopa vihamielistä. Tavallisesti yhtä kuvailtua osapuolta puolustetaan (ars laudandi) ja toista syytetään (ars vituperandi).Eerikinkronikan esikuvia ovat saksalaiset riimikronikat. Se on usein myös rinnastettuEufemia-romaaneihin, toimeksiantajansa Norjan kuningatarEufemian mukaan nimettyyn keskiaikaiseen teokseen.[6]
Eerikinkronikka on kirjoitettu muinaisruotsiksi. Kielellisesti se on paikallistettuLänsi-Götanmaalle. Sen kieli sisältää lisäksi piirteitä läntisestä ja itäisestä ruotsista, sekä uudempia lainasanoja.Eerikinkronikassa on myös muutamasuomenkielinen sana, jotka kertovat varhaisesta kielikontaktista, kutenuisko (vsko)haapio (hapa) ja majapaikka (mäio stadha).[7]